Ja ensimmäisten vuosisatojen aikana kristityt omaksuivat hyvinkin paljon kreikkalais-roomalaisesta uskonnosta. Jo Uudessa testamentissa on nähtävissä näitä vaikutuksia.
1 tykkäys
Mitähän esimerkiksi?
D
1 tykkäys
Joogaa ollaan tuomassa osaksi kristittyjen rukoilemista ja rukoustapoja. Tässä yhteydessä ei ole väliä onko jooga vierasta uskontoa ja millä tavalla se on sitä, pystymme täysin aukottomasti todistamaan että jooga ei ole ollut kahteen tuhanteen vuoteen osa kristillisiä rukoustapoja. Kristilliset rukoustavat ovat kehittyneet alusta asti hyvin omaleimaisiksi (toki juutalaisuuteen on paljon yhtymäkohtia) ja ne on perusteltavissa hyvin tarkkaan kristillisen uskon sisällöillä. Joogasta ei tule tällaista nytkään, koska se ei sitä ole ollutkaan, eikä jooga ole kehittynyt historiankaan kuluessa kristlliseksi rukoustavaksi.
Kristillinen rukous ei ole koskaan ollut sisällöiltään synkretistinen, koska rukouksen opillinen pohja on kristinuskossa jotain muuta kuin missään muualla missä tehdään jotain rukoilemiseen rinnastuvaa.
1 tykkäys
Voisitko avata tätä väitettäsi? Miten tämä omaleimaisuus ja kristillisen uskon sisältö estävät fyysisyyden ja liikunnallisuuden rukouselämässä? Väitän, että lopulta vastustus kiteytyy juuri nimeen, kuten JMantylasokin arvelee:
Tätä voi havainnoida tälläkin foorumilla monissa viesteissä, joissa vedotaan siihen, että miksi pitää käyttää jooga-sanaa eikä vain kehitetä omia fyysisiä rukousharjoitteita.
Mutta joo, mä kannatan tässä jo sikäli erilaista perinnettä, että meidän kirkko on ollut mukana esimerkiksi kristillisen ashramin kehittämisessä. Sehän on myös vahvasti hindulainen juttu, jota kristityt lähetystyöntekijät hyödynsivät paikallisten saavuttamisessa Intiassa. Sittemmin se levisi myös länsimaihin.
Haluaisin jatkaa tästä jossain vaiheessa myöhemmin. Ajattelin alkaa nyt lepäämään. Sen verran nyt, että kristillisessä rukouselämässä on ja on ollut fyysisyyttä ja liikunnallisuutta. Sitä voi olla edelleenkin. Kaiken fyysisyyden ja liikunnallisuuden ei tarvitse olla joogaa, joka on enemmän kuin nimi tässä yhteydessä.
Mielenkiintoista.
Mikä on kristillisen ashramin ja luostarin ero?
Luulin että minulla on uskonnon perusasiat hallussa.
Harnackilainen hypoteesi kristinuskon hellenisoitumisesta on käsittääkseni hylätty jo aikoja sitten. Logoksella on kristinuskossa hieman eri merkitys kuin kreikkalaisessa filosofiassa.
Missä kohden ja mihin liittyen kreikkalais-roomalaisessa uskonnossa puhutaan mainitsemistasi asioista. Esim. logoksesta.
Kristillinen jumalakuva oli kauhistus kreikkalais-roomalaisille.
Puhuttiin siis uskonnosta eikä filosofiasta.
D
1 tykkäys
No se on sitten eri asia ja siihen en puutu, en osannut tätä ajatellakaan. Mietin sitä miten on vastustettu joogaa koulussa, siitä on mm. kansalaisaloite.
Voisihan koulussa koko luokka suorittaa islamilaisen rukouksenkin, ihan vain venyttelymielessä.
1 tykkäys
Joogasta sanotaan että se on länsimaissa täysin maallistunut, uskonnon harjoittamisesta erkaantunut ruumiin harjoittamisen muoto.
Millainenkohan olisi kristillinen rukous joka olisi niin vesitetty alkuperäisestä tarkoituksestaan että se sopisi kouluihin? Tässä olisi nyt markkinarakoa sellaisen kehittämiseen kun kouluihin ollaan tuomassa viime vuosikymmenien uskontokielteisyydestä huolimatta uskonnon “pehmomuotoja”.
Toisekseen, uskonnon harjoittaminen on haluttu pois kouluista. Voitaisiinko sieltä siis pitää poissa kaikki uskonnot, vai onko tarkoitus kuitenkin nimenomaan pitää kristinusko pois kouluista.
1 tykkäys
Toisaalta: Jos koulussa tehdään venyttelyä joka joteensakin vastaa muslimien rukousasentoa, pitääkö erikseen varmistaa ettei suunta ole Mekkaan päin?
1 tykkäys
Kommenttisi antaa vaikutelman että et ole tutkinut miksi jooga on muotoutunut ja kehitetty sellaiseksi kuin se on. Se on aika erilainen ideologia kuin muslimien rukousasennossa istuminen. Nokkelaa vitsailua, mutta välinpitämättömyyttä tai tietämättömyyttä faktoista.
Jumalan inkarnaatio, siten kuin se käsitetään kristinuskossa, on todella omaleimainen asia maailman uskontojen joukossa.
Tämä tekee kristillisen rukouksen konseptin perusteista hyvin omaleimaisia.
Kristitty rukoilee Jeesuksen nimessä, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tämä niin usein kuultu lausahdus kristillisen rukouksen alkuun tai sen päätteeksi on jo niin tuttu että siihen ei välttämättä tule edes kiinnittäneeksi huomiota tai tule ajatelleeksi sitä merkittävää todellisuutta mitä se välittää.
Se ei tarkoita sitä että tunnustautuu kristityksi, on Jeesuksen puolella, tunnustaa kristillistä “väriä” tai on Jeesuksen joukkueessa.
Se tarkoittaa tätä:
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. […] Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.
Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Joh. 15
Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. […]Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä -minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut. Joh. 17
Jeesus on ilmoittanut Isänsä nimen Isän hänelle antamille ihmisille. Nimen, joka on myös Jeesuksen Kristuksen nimi.
Kristitty rukoilee Kristuksen ruumiissa Kristuksen ruumiin rukousta. Kristitty ei rukoile ulkopuolellaan olevaa Jumalaa vaan pyhäin yhteydessä yhdessä Päänsä Kristuksen kanssa Jumalan nimessä.
Kristityn ei tarvitse joogin tavoin koettaa liikkein ja elämänvoiman kierrättämisen avulla yhdistää itseään jumalalliseen tietoisuuteen. Jumala itse on yhdistänyt kristityn Hänen nimeensä eli olevaisuuteensa, kristitty rukous nousee siitä mitä Jumala on antanut ihmisille.
Tämä periaate näkyy kaikessa kristllisessä rukouksessa ja on selvin kristittyjen yhteisessä liturgisen rukouksen perinteessä.
Kristityt käyttävät ruumistaan rukoillessa. Historian kuluessa tietyt asennot ovat muodostuneet eniten käytetyiksi. Ne listataan dominikaanisen perinteen anonyymissä kirjoituksessa 1200-luvulta.
(The Nine Ways of Prayer of St. Dominic)
Kristityn rukouksen ruumillisuus ei ehkä erilaisiin ryhmäliikuntamuotoihin tottuneesta länsimaalaisesta ihmisestä tunnu oikein miltään. Jooga varsinkin saattaa tuntua paljon kiinnostavammalta kuin kristillisen rukouksen ruumiillisuus. Itse näkisin että ero on siinä, että joogaliikkeet on tarkoitettu elävöittämään ruumis hengellisesti ja tyhjentämään mieli, jolloin ihminen voi yhdistyä jumalalliseen. Kristitty taas elävöityy ruumiillisesti konkreettisesta ruumiillisesta yhteydestä Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa, inkarnaation ja kasteen kautta. Kristityllä on Pyhä Henki joka auttaa häntä rukoilemaan ruumiissa ja mielessä, niiden ollessa sellaisia kuin ne ovat. Kristillisen uskon mukaan mikään ruumis eikä mikään mieli ole liian huono tai hengellisesti alikehittynyt rukoilemaan Jeesuksen nimessä.
Sitten on vielä paljon kiistelty yksityiskohta kristillisessä rukouksessa, joka varsin selkeästi erottaa kristillisen rukouksen mistä tahansa muun uskonnon rukoustavoista.
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. […]Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä; Room 12:1, 12:4-5
Kristillisen rukouksen, erityisesti liturgisen rukouksen ytimessä on Kristuksen oman itsensä antaminen uhriksi toisten puolesta. Kristus ei tarvitse enää muuta uhria kenenkään puolesta, hän on antanut itsensä joilla meillä olisi kaikki hengellinen rikkaus jaettavissa keskellämme, Kristuksen ruumiina. Tässä ruumiissa olemme toinen toistemme jäseniä. Kristitty ei todellakaan rukoile itsensä ulkopuolista Jumalaa vaan pyhäin yhteydessä meillä on Jeesuksen Kristuksen jäsenet ominamme jotta olemme yhtä Jeesuksen kanssa, joka on yhtä Isän Jumalan kanssa ja jotta olisimme kaikki yhtä.
Kristityn uhri ei ole yksipuolinen uhri Jumalalle, pakanauskontojen tyyliin: minä annan omastani jotta Jumala antaisi minulle, eikä hänen jumalanpalveluksensa tarvitse onnistuakseen ajatuksista tyhjää mieltä.
Kristitty antaa itsensä eläväksi uhriksi koska hän on yhtä Jeesuksen kanssa, joka uhrissaan tulee ihmisten yhteyteen tavalla jota ei missään muussa uskonnossa julisteta, Jeesuksen jäsenet ovat meidänkin jäseniämme, Jumala on tullut meihin, hän on antanut jäsenensä siihen pyhäin yhteyteen johon hän on kristityt yhdistänyt. Näin me rukoilemme Jeesuksen nimessä, pitämällä hänen sanansa ja pysymällä hänen rakkaudessaan.
Länsimaiset kristityt, joilla on yleensä hyvin vähän tietoa miksi jooga kehon harjoituksena on kehittynyt sellaiseksi kuin se on kehittynyt, ovat enenevässä määrin innostuneet tuomaan “maallistunutta” joogaa osaksi kristillistä rukousta.
Sen sijaan kristityt joiden omaan kulttuuripiiriin jooga kuuluu, näkevat asian yleensä toisin.
Länsimaiset kristityt, joiden omaan kulttuuripiiriin ei yleensä kuulu vahva uskomus ruumiin kapasiteetista toimia kanavana hengelliseen, pitävät ruumiin harjoittamista vain liikuntana. Sen sijaan joogan kehittäneillä ihmisillä oli vahva ymmärrys siitä miten ruumiin avulla ihmiseen saadaan kanavoitua “hengellisiä voimia”. Länsimaiset ihmiset ovat omiin, kulttuurisiin uskomuksiinsa perustuen arvioineet joogan ruumiillisuuden maalliseksi, esimerkiksi kuntourheilussa esiintyväksi ruumillisuudeksi. Tämä ei ole se lähtökohta miksi kehollinen jooga on kehittynyt.
The practice of yoga involves various physical, mental, and spiritual techniques, including breathing exercises, postures, relaxation, chanting, and meditation. Different styles of yoga exist, each with its own focus and approach to achieving a “unitive state.”
The roots of yoga can be traced back to the Rigveda and the Upanishads. One of the most well-known texts is the Yoga Sutras, written by Patanjali around 200 B.C. In this foundational text, the ancient scholar describes yoga as the cessation of the fluctuations of the mind.Yoga holds spiritual significance, aiming to control the mind, attain a detached witness consciousness, and liberate oneself from the cycle of birth and death, as stated on one yoga website. […]
Jaykar Kristi, a former Hindu sadhu (ascetic) who practiced yoga for 10 years before becoming a Christian; now a pastor in Indore, Madhya Pradesh:
Christians should not practice yoga. Yoga means union–so union with who or what?
When we practice yoga, it leads us to become devoid of any thought—that’s the whole purpose. Yoga teaches how to modulate one’s breath. It is based on the control and manipulation of breath and in this way, it aims to achieve thoughtlessness. But we as Christians pray consciously, as well as in the Spirit, and we pray using our minds. Just as the Bible says in Mark 12: We are called to worship the Lord with all our heart, with all our soul, with all our strength, and with all our mind .
Can Christians Do Yoga? Indian Believers Weigh In - Christianity Today
Lihavointi minun. Joogan vaikutus mieleen ja hengellisyyteen ei ole jotain, jonka voi poistaa mielen avulla joogasta, olla ajattelematta jotain tai ajatella sen sijaan jotain muuta. Joogan periaate on rakennettu sisään liikkeisiin, siihen miten ruumis toimii liikkeissä. Se ei tarkoita sitä, että jokainen yksittäinen joogaliike, aina ruumiin
-vahingossakin- siinä asennossa ollessa, vaikuttaa hengellisesti. Jooga, niin kuin myös artikkelissa kerrotaan, perustuu liikkeiden ja hengityksen yhdistelmiin. Liikkeet ovat osittain samoja liikkeitä joita tehdään mm. jumpassa, fysioterapiassa tai muuten vain venytellessä. Joogan ongelmallisuus kristinuskon kannalta ei ole yksittäisissä liikkeissä vaan harjoituksen fyysisessä kokoonpanossa. Keho nähdään joogassa välineenä jonka avulla muutetaan koko ihmisen olevaisuutta. Sen vaikuttavuus ihmiseen hengellisesti ei poistu sillä että siihen ei usko, sillä myös kristinuskossa keho nähdään vahvasti yhteyden Jumalaan luovana olevaisuuden ulottuvuutena, mutta kristinuskossa tätä ei pyritä tekemään kehoa harjoittamalla, vaan olemalla ihminen, mieli, ruumis, tunteet, persoonallisuus ja sielu, joksi yhteys inkarnoituneeseen Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen on meidät tehnyt.
Artikkelissa on vielä muutama muu hindutaustaisen kristityn näkemys joogan harjoittamisesta osana kristinuskoa. Siellä on myös positiivisia, kristityn joogan harjoittamiseen kannustavia näkemyksiä. Yksi haastatelluista, Mohit Singh, on intialainen metodisti, joka suosittelee joogan harjoittamista, siis aivan tavallisen hindujoogan harjoittamista.
3 tykkäystä
Hieno kirjoitus.
Tähän debattiin pitäisi kutsua Jyri Komulainen mukaan sillä hänen vaikutuksensa Hiljaisuuden joogan sisäänmarssiin ev.lut.kirkkoon lienee iso.
Usein ihmiset arvioivat tätä aihetta pintatasolla. Kaikki eivät ole tutustuneet syvällä olevaan tasoon vaan lausuvat mielipiteen, puolesta tai vastaan, tunteen ohjauksessa.
Tähän taitaa kiteytyä paljon. Sitä sanontaa ei ehkä kuitenkaan ymmärrä jos ei perehdy koko tekstiin - ja jos ei ole jonkinlaista esiymmärrystä siitä, mikä on kristinuskon ja lähinnä hindulaisuuden (ehkä yleisesti idän uskontojen) merkittävin ero.
Taustalla erimielisyydessä aiheessa Kirkko ja jooga on myös suhtautuminen yleensäkin eri uskontoihin.
Simppeli eksklusiivisuus ei ongelmaa näe. Vain Jeesus pelastaa.
Monet ovat inklusivisteja: Jeesus pelastaa, vaikka muissa uskonnoissa ei sitä julistetakaan. Olisi siis kosminen taso, joka selittäisi ongelman, miksi Kaikkivaltias sallii maailman kaikkien uskontojen elää vaikka Jeesus syntyi kaikkien pelastajaksi.
Kolmanneksi on vielä ryhmä (ainakin kirkkomme sisällä se on), jolle uskonto ei ole edes ikuisen pelastuksen lähde. Koko kysymys on irrelevantti, ja tavoitteena on hyvinvointi ja mielenrauha. Kirkon tarjoama jooga olisi siis kulttuuriin sidotusti meille kristillistä kun siihen sidotaan Raamatun sanoja ja kristillisiä rukouksia. Vieraiden uskontojen vaikutusta ei tarvitsisi pelätä koska niitä ei tarvitse “kadotuksen pelosta” nähdä Jumalan vihollisina.
Niin paljon kuin monet kristityt tuota ihmisen ja Jumalan yhteyttä pelkäävätkin ilmaista, ehkä oikeutetussakin väärinymmärryksen pelossa, kristinusko on ainoa uskonto jossa ihminen voi sanoa olevansa yhtä Jumalan kanssa, koska Jumala halusi luoda tuon yhteyden.
Sen vuoksi en ymmärrä miksi kristitty ottaisi mitään rukoustapoja muilta uskonnoilta, sillä väistämättä muiden uskontojen harjoitus sisältää monenlaisia yhteyden luomiseen keskittyviä tapoja ja perinteitä.
Kirjoitan vielä jonkin verran kristittyjen perustamista ashrameista Intiassa. Sekä hieman taustaa sille miksi itse koen paljon sympatioita nimenomaan Intian Upanishad ja Rigveda perinteitä kohtaan. Ja, miksi nimenomaan siksi, että jonkin verran tunnen hindu-uskontoa, en koskaan sekoittaisi sen harjoitteita kristinuskoon.
Myös katolilaiset ovat perustaneet kristillisiä ashrameita Intiaan. Ashram on paikka jossa asuu yleensä joku jolla on kyky opettaa uskonnon perusteita muille. Siellä asutaan yleensä jonkinkokoisena yhteisönä, syödään yhteiset ateriat ja käytetään uskonnon harjoittamiseen ja siitä oppimiseen paljon enemmän aikaa kuin tavallisen perhe-elämän keskellä olisi mahdollista. Voidaan siis sanoa että ashramin tarkoitus hindulle on hyvin samankaltainen kuin luostarin kristitylle. Ashram tarkoittaa sanana johonkin panostamista tai pyrkimystä. Jos kristilliset luostarit olisi perustettu samalla logiikalla, niiden nimi olisi voinut olla monastirin sijasta agonizomai (kreikan taitajat voivat taivuttaa sopivaan muotoon), sillä Paavali käyttää sitä sanaa kertoessaan taistelleensa hyvän taistelun.
Intialaisessa ashramissa ei ole mikään pakko harjoittaa joogaa, kysymys on paikasta jossa halutaan keskittyä uskonnon sisältöjen oppimiseen ja uskonnon harjoittamiseen.
Näiltä osin näkisin että on ihan mahdollista perustaa kristillinen ashram. Ymmärrän myös miksi kristityt ovat halunneet niitä Intiaan perustaa, konsepti on siellä kulttuurissa tuttu. Kristityssä ashramissa ei siis tarvitse tinkiä yhtään kristinuskon sisällöistä vaan nimenomaan jos jonkun uskontokunnan edustajat perustavat ashramin, se on Intiassa paikka jossa todellakin saa opettaa sitä uskontoa, minkä opettamiseen ashram on perustettu.
Kun olin lapsi, isäni kirjoissa oli paljon hindu-uskontoa käsitteleviä kirjoja ja koska tuttavapiirimme muodostui lähinnä 70-luvun hipeistä, joogaaminen ja länsimaistettu ymmärrys Idän uskonnoista olivat osa lapsuuttani. Bhagavadgitan kuvaus jumalallisesta luonnosta kolahti teininä ja nuorena aikuisena, ja vieläkin siinä on osia jotka kolahtavat, mutta siinä ei ole Jumalaa joka tuo ihmiset hänen yhteyteensä koska hän haluaa ihmisten olevan hänen yhteydessään. Sen tulin huomaamaan paljon myöhemmin kun Jeesus tuli minulle tutuksi.
Monet hindu-uskontoon liittyvät kirjat veivät minua eteenpäin sillä etsintämatkalla joka lopulta johti uskoontuloon. Niissä oli jotain joka johti minua kuitenkin enemmän oikeaan kuin väärään suuntaan, mutta lopulta kristinusko oli jotain mitä en ollut kohdannut missään muualla. Kristinusko oli niin jotain enemmän ja erilaista, että Jeesuksen löydettyäni mikään muu uskonto ei enää kiinnostanut yhtään, muuta kuin osana yleissivistystä.
Jonkin verran siis voin sanoa tuntevani hindu-uskonnon ajatuskulkuja. En ole ainoastaan lukenut siitä vaan kohdannut ihmisiä jotka oikeasti harjoittavat sitä. Viimeisimmät tällaiset ihmiset tapasin ulkomailla uskoontulovuotenani. He olivat englantilais-saksalainen vanhempi pariskunta joka oli liittynyt Yhdysvalloissa asuessaan hindu-uskontoa harjoittavan ryhmän jäseneksi. Arvostan heitä ihmisinä ja vietin heidän kanssa melko paljon aikaa. Lainasin heiltä myös Carlos G. Vallesin kirjan joka oli minulle merkittävä lukukokemus. Valles on espanjalainen jesuiitta, joka oli nuorena pitkään Intiassa lähetystyöntekijänä. Hänen ystäväpiiriinsä kuului Anthony de Mello, myös jesuiittapappi, joka lopulta joutui kristillisen uskon reunamille ja hänen monet kirjansa Vatikaanin tuomitsemiksi. Luostarissa ollessani luin niin Mellon hyväksytyn varhaisen tuotannon kuin Vallesin Mellosta Vatikaanin tuomion jälkeen kirjoittaman kirjan. Mellon tuomion saanut tuotanto oli minulle jonkin verran tuttua jo ajalta ennen uskoontuloa. Tähän asiaan tutustuminen lisäsi ymmärrystäni kristinuskon ainutlaatuisuudesta.
Mutta takaisin tähän tuttavapariskuntaan. Oli mielenkiintoista vertailla minulle niin tuttuja Intian uskontojen ajatuskulkuja heidän oikean elämän harjoitteissaan, rukouksissaan ja tavoissaan, samalla kun itse olin tullut uskoon ja elin uskoontulovuottani nähden kaiken uskonnon harjoittamisen uusin silmin. Näin edelleen vastaavuuksia hindu-uskonnon ja kristinuskon välillä mutta ensimmäistä kertaa näin miten tyhjää ihmisen uskonto on ilman Jeesusta.
Käyn tätä dialogia edelleen veljeni kanssa, joka on laillani ollut aina kiinnostunut uskonno(i)sta, hengellisestä harjoittamisesta, rukoilemisesta, meditoimisesta ja kaikesta sellaisesta.
Niin usein meidän keskustelumme johtavat hetkeen jossa hän sanoo jotain tämän kaltaista: “Mutta kyllähän muissakin uskonnoissa niiden harjoittajat tulevat lähelle Jumalaa ja jopa saavuttavat yhteyden Jumalaan. Miksi kristinusko olisi erilainen kuin muut uskonnot?” Johon minä vastaan jotain tällaista: “Kristitty saa kokea sen, että Jumala on tehnyt ihmisen ja Jumalan välisen lähentymisen ja ykseyden, ja että kristitty on arvollinen, juuri sellaisena kuin on, olemaan ja elämään tätä yhteyttä Jumalan kanssa.”
Veljeni perhe on esirukouksissani usein.
Eroa on vaikea selittää mutta ero on todellinen.
On myös katolilaisia joiden toimintaa Intiassa en pidä terveellä pohjalla olevana. Esimerkiksi, niin kiinnostavia kuin benediktiini-isä Bede Griffithsin huomiot uskontojen välisistä yhtymäkohdista ja mahdollisuuksista toistensa ymmärtämiseen ovatkin, hän opettaa tavoilla jotka eivät enää ole mielestäni kristillisiä. Isä Bede perusti ashramin, mutta siitä en häntä soimaa, vaan hänen näkemyksistään, joita nykyään levittävät lähinnä esoteerikot kuten teosofit. Trappisti-Isä Maria Louisin (joka paremmin tunnetaan Thomas Mertonina) lähestymiskulma on jo selkeästi kristillinen vaikka hänenkin sympatioitaan Idän uskontoja kohtaan on kritisoitu ankarasti.
Nyt kristityt ovat valmiita ottamaan yhteyttä etsivän menetelmän osaksi omaa rukouselämäänsä, rukouselämää, jonka perustana on Jumalan omalta puoleltaan luoma yhteys.
3 tykkäystä
Onko se olennaista? Haluaisin nähdä videon jossa koulussa on joogaa. Onko se “Lapset, nyt hengittäkää ulos, kumartukaa ja laittakaa vasen kämmen lattiaan ja oikea käsi sen päälle ja hengittäkää sisään.”? Vai onko se “Nyt mietiskelemme Brahma-jumaluutta asennossa, jossa vasen kämmen…”?
1 tykkäys
Viestissäni Jooga ja mindfulness - #217 käyttäjältä Plautilla selitän miksi se mielestäni on olennaista.
Minkään uskonnon harjoitteita ei tule antaa lapsille tehtäväksi, jos heidän vanhempansa eivät osaa opettaa siitä uskonnosta tai lapsi ei osallistu sen uskonnon harjoittajien järjestämään opetukseen omasta uskonnostaan.
Olen melko varma että jos jooga tulee kouluhin suuremmassa määrin kuin tähän asti, joogasta kieltäytyy myös osa muslimeista.
2 tykkäystä
Itse olen vakuuttunut siitä, että uskoipa joogan länsimainen harjoittaja sitä tai ei, jooga on suunniteltu tyhjentämään ihmistä, niin ajatuksista, mielenliikkeistä kuin keho-mieli yhteyden luomasta todellisuudentunteestakin. Jopa moderni nykyihminen puhuu ihmisestä psykofyysisenä kokonaisuutena. Tämän tiesivät myös joogan kehittäjät ja he kehittivät tarkoituksella kehollisen menetelmän tukemaan tällaiseen tyhjenemiseen tähtääviä hengellisiä harjoituksia. Uskoi länsimainen joogan harjoittaja tyhjenemisen mahdollisuuteen tai ei, hänen kehonsa, mielensä ja hermoston säätelemä keho-mieli yhteytensä reagoi harjoitteisiin niin kuin niiden on suunniteltukin tekevän. Mutta, koska länsimainen harjoittaja ei yleensä usko siihen että mielen tyhjeneminen ja keho-mieli yhteyden luoman todellisuudentunteen häviäminen voisi johtaa minkäänlaiseen hengelliseen seuraamukseen, heille on ihan sama tyhjennytäänkö vai ei.
Monien uskontojen harjoittajilla on yhteinen näkemys siitä että jos mieli tyhjenee ja hänen todellisuudentajunsa lakkaa, ollaan riskialttiilla tiellä. Vaikka moderni ihminen ei siihen usein uskokaan, monet tietävät että nimenomaan tajunta ja keho-mieli yhteyden luoma todellisuudentaju ovat olemassa ihmisen suojaksi. Kun ihminen on tajuissaan, henkivallat eivät pysty vaikuttamaan häneen niin kuin silloin kun tajunta on tasapainoisessa tilassa.
Tämä ei tietenkään ole mikään varottava asia ihmiselle, joka ei näitä asioita pidä todellisena mahdollisuutena.
Ei tarvitse kuin tutustua esim. aktiivisesta joogan harjoittamisesta kristityksi kääntyneiden aikuisten tarinoihin menneisyyden kokemuksistaan niin tuo henkivaltojen ulottuvuus tulee esiin ihmisten kertomana.
3 tykkäystä
Keihit viittaat joogan kehittäjinä? Rajataan tämä nyt sellaiseen joogaan minä me länsimaissa sen tunnemme. Jätetään Patanjalit ja muut aikalaiset pois koska heiltä ei asanoita löydy.