Hiljaisuuden jooga ei näytä jäävän Ev.lut. kirkon ainoaksi joogalajiksi. Tarjolla on myös restoratiivisen joogan liikkeitä. Pauli Selkeen kirkolliskokousvideossa oli pohdintaa siitä kuinka paljon kirkollisverorahoja näihin koulutuksiin on tähän mennessä mennyt. Rahanmenoa joogaan on ilmeisesti tulossa lisää.
Minä ainakaan en tarvitse Joogaa, enkä kirkkotilaa itsessään rentoutumiseen, enkä rauhoittumiseen. Lenkkeily raittiissa ulkoilmassa ja hyvät hartaustekstit ovat oiva apuneuvo.
Luitko muuten koskaan tuon linkkaamasi Wikipedia-artikkelin englanninkielisen version? Se on laajempi ja painottaa toisenlaisia asioita kuin suomenkielinen. Jopa englanninkielinen artikkeli Yoga as exercise pitää sisällään enemmän uskontoa kuin tuo suomenkielinen Jooga-artikkeli.
Tuosta kansalaisaloitteesta oli kai jo aikaisemminkin täällä juttua.
Rupesin kuitenkin miettimään, että millaisia tämän kansalaisaloitteen hyväksymisen seuraukset olisivat. Joogayhdistykset ja -vetäjät ynnä muut ammattijoogaajat voisivat perustaa uskonnollisia yhdyskuntia ja ruveta tekemään joogaohjausta niiden kautta, jolloin ei tarvitsisi perustaa yritystä eikä maksaa siihen liittyviä maksuja tai veroja osallistumismaksuista. Riittäisi, että joogaohjaaja on kyseisen uskonnollisen yhdyskunta palkattu työntekijä ja yhdyskunta hoitaisi sitten lakisääteiset työnantajan vastuulla olevat maksut työntekijästä. Lisäksi joogatunneilla voitaisiin kerätä vielä erikseen kolehtikin.
Sinulla on virheellinen käsitys Suomen verotuksesta. Oikeusvaikutukset eivät olisi sellaisia kuin väität. Yleishyödyllisenä yhteisönä toimivilla yhdistyksillä on käytännössä monelta osin hyvin samanlainen verotus kuin uskonnollisilla yhdyskunnillakin osallistumismaksujen osalta. Tuloverolain 21 §:n mukaan myös uskonnollinen yhdyskunta on verovelvollinen elinkeinotulosta. Jos uskonnollinen yhteisö alkaa harrastaa pääsymaksullista elinkeinotoimintaa, se on ihan normaalisti verotettavaa toimintaa. Kirkolliset toimitukset ovat pääsymaksuttomia. Maksulliset konsertit kirkoissa taas ovat yleensä verollisia, paitsi jos elinkeinotoiminnan vuosiliikevaihto jää alle arvonlisäveroon liittyvän 20 000 euron lakisääteisen vuosirajan, joka koskee sekä yrityksiä, yhdistyksiä että uskonnollisia yhteisöjä. Seurakunta itse ei yleensä maksullisia konsertteja järjestä, mm. juuri siksi, että siitä seuraisi hallinnollista työtä veroasioihin liittyen.
Elinkeinotoiminnaksi tilaisuutta ei katsottaisi sen enempää yhdistyksen kuin uskonnollisen yhteisönkään tapauksessa, jos tilaisuuteen on kaikille halukkaille vapaa pääsy, ja jos organisaatio rahoittaa tilaisuuden järjestämisen menot esimerkiksi jäsenmaksuin ja vapaaehtoisin lahjoituksin.
Verottoman kolehdin saa kerätä rekisteröity yhdistyskin tilaisuudessaan, kunhan rahaa kerätään yhdistyksen varsinaiseen toimintaan eikä sitä kerätä elinkeinotoimintaan ja kunhan tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille halukkaille, kunhan tilaisuus on järjestetty sisätiloissa tai ulkona siten rajatulla alueella, että tilaisuus on erotettavissa, ja kunhan tilaisuudella on jonkinlainen ohjelmallinen sisältö. Jos on rahankeräyslupa, sitten saa pyytää rahaa muissakin tilanteissa kuin vain yhdistyksen omissa tilaisuuksissa. Mutta ilman rahankeräysluvan hakemistakin yhdistys saa kerätä rahaa omissa ohjelmallisissa tilaisuuksissaan jo sen myötä, että on jotain tarkoitusta varten perustettu yhdistys.
Off-topic, mutta onko enää syytä käsitellä kolehtia toisin? Tai siis minusta tietenkään ei ole, mutta nythän säädökset ovat lähestulkoon samat. Ainoa ero kai se, että ulkona ei tarvitse olla niin selvästi rajattu alue jos kyse on kolehdista.
Kyllä ulkokolehdin tapauksessakin pitää olla jollain tavoin erotettavissa tilaisuus muusta ulkona olevasta toiminnasta, tai sitten tarvitaan rahankeräyslupa. En tunne tähän liittyviä tulkintoja tarkasti, ja voi olla että yksityiskohtien tulkinnoissa on periaatteessa jotain eroja, mutta käytännössä vaikkapa jumalanpalvelukseen ulkona osallistuva väki on yleensä kohtalaisen selkeästi rajattavissa ja tunnistettavissa, vaikka aluetta ei olisi aidattu tms. Useimmiten ulkona järjestetyissä kolehdeissa raha kerätään rahankeräysluvalliseen kohteeseen. Yhdistyksillä on oikeus kerätä rahaa omaan varsinaiseen toimintaansa omissa tilaisuuksissaan, mutta kolehdilla rahoitetaan tyypillisesti muuta kuin seurakunnan omaa varsinaista toimintaa. Kolehtina voi kerätä rahaa vaikka paikalliselle partiolippukunnalle, joka voi olla myös sellainen yhdistys, jolla itsellään ei ole rahankeräyslupaa. Yhdistysmuotoinen seurakunta ei kuitenkaan saisi järjestää rahankeräystä rahankeräysluvattomalle partiolippukuntayhdistykselle - koska silloin kyse ei olisi rahankeräyksestä rahankeräyksen toteuttavan yhdistyksen itsensä varsinaiseen toimintaan, eikä rahankeräyslupaa olisi rahan vastaanottajallakaan. Siinä on sisällöllistä eroa määräyksissä, että mihin tarkoitukseen rahaa saa kerätä.