Koitin agoran puolella kysellä, onko ihmisillä siellä joskus mielentiloja, että toivoisi, että Jumalaa ei olisi, esim. koska pelkää tai aristelee Jumalaa jostain syystä - eikä syynä välttämättä ole helvetinpelko vaikka voi olla sekin. Homma meni nopeasti tyypillseksi kinaksi Jumalan olamassaolosta, vaikka agorassa on järkeviäkin joskin ajoittain aika kiihkeitä keskusteluja.
Avasin siis keskustelun tähän toivoen sielunhoidollisempaa otetta. Moderaattorit poistakoot jommankumman tai vaikka kummatkin ketjut, jos parhaaksi näkevät.
Eikös vanhemmissa kirkkokunnissa ole rippikäytännöt, että siellä tämmöisiä voi papin kanssa pohtia ilman pelkoa ‘uskovaisen maineen’ menetyksestä?