Jumalan ja ihmisen välinen unio osana pelastusoppia

[Plautilla]

Otetaanpa Glacialiksen lainaamana vähän Tiililääkin tähän ketjuun talteen. Tässä ollaan nimittäin tämän ketjun otsikon ytimessä, pelastumisen prosessin ordossa.

@Glacialis

Kaivoin esiin 20 vuotta sitten lukemani Tiililän kirjan, jossa on alleviivaamani kohta, jonka viereen kirjoitin aamenen. Tässä lainaus siitä kirjasta:

“Uudesti syntyminen on näet uskon saamista: Jumala lahjoittaa uskon. Uskoa seuraa heti myös vanhurskauttaminen. Nämä kolme, usko, uudesti syntyminen ja vanhurskauttaminen, ovat pelastusjärjestyksen keskus, sillä kun Jumala synnyttää uskon ihmisen sydämeen, hän samalla synnyttää tämän ihmisen iankaikkiseen elämään. (Tässä lähdetään käytännöllisesti tapauksesta, jolloin ihminen on luopunut kasteen armosta, sillä kastehan on jo uudesti synnyttämistä. On siis kysymys ns. toisesta uudestisyntymisestä. Sen opettaminen ei ole myöhemmässä luterilaisessa teologiassa saanut kaikkien hyväksymistä, sillä voidaan katsoa ihmisen vain palaavan kasteen armoon ja uudelleen tietoisesti omistavan jo silloin saamansa elämän. Puhdasoppisuuden isät joka tapauksessa esittivät ordon näin — ja siinä he saivat myös pietistien jakamattoman tuen.) Pelastusjärjestyksen jälkimmäinen puoli, unio mystica, renovatio, sanctificatio ja glorificatio, on kokonaan uudistumista koskeva. Kysymys on siitä, mitä Jumala jatkuvasti tekee uskosta vanhurskauttamalleen ihmiselle.”

Osmo Tiililä: Johdatus teologiaan. 1968, 200