Jumalan läsnäolon/kohtaamisen merkitykset eri kirkkokunnissa

Tämä ei ole kristinuskoa, mitä meille tarjoat.

1 tykkäys

Ja mitenhän muka ei ole? Jos seuraa Kristusta kuollettaa oman lihansa ja tekee kaikkensa lopettaakseen tekemästä syntiä. Äärimmäisen merkittävä synti nykypäivänä on se mitä tapahtuu työpaikoilla. Ei kunnon kristitty voi seisoa tuppisuuna vääryyttä nähdessään, jos hän noin esimerkiksi työpaikalla tekee on hän osallinen synnistä. Jos rakastaa epäoikeudenmukaisuutta, niin tällöin toki hyväksyy sen. Jolloin ei vielä kovin kummoinen kristitty ole.

“Gal 5: 22. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
23. Sellaista vastaan ei ole laki.
24. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
25. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.”

Trollaat?

Tottakai voi. Esimerkkinä on koko Raamattu täynnä.

Täysin uskomaton väite kristinuskosta, ettei uskova voisi päästä lähemmäksi Jumalaa. Ja miten sinne pääsee, niin töttöröö olisiko kenties luopumalla epäuskosta ja alkamalla elämään kuten Jumala meidän haluaa elää.

2 tykkäystä

Sanoin, ettei ihminen pääse lähemmäksi Jumalaa vähentämällä synnin tekemistä. koska se tapahtuu ihan toisin päin.
Kun ihminen on lähempänä Kristusta, vähenee synnin tekeminen.

Kun siis ensin Jumala tulee lähemmäksi ihmistä ja alkaa vaikuttaa hänessä,
alkaa tämä muutos Jumalasta, eikä ihmisestä itsestään.
Jumala vaikuttaa ensin katumuksen ja sitten uskon. Sitten on toivoa elää paremmin Jumalan mielen jälkeen - jos hän armossaan niin ihmiselle suo.

Eikö tämä tule esiin, kun sinun mainitsemasi Paavali sanoo Galatalaiskirjeessä “Hengen hedelmä”, sen vaikuttaa siis
Pyhä Henki, eikä meidän oma yrityksemme?.

1 tykkäys

Joka päivä sitä on uuden vapaan valinnan valintatilanteen edessä rukoileeko ja lukee Raamattua, vaiko vaikkapa lähtee kaljoittelemaan. Molemmista vaihtoehdoista on sitten seurauksensa.

Nimenomaan suomalaisen luterilaisuuden suurin synti nimenomaan on passiivisuus. Oletus että kyllä Jumala hoitaa ja sitten kaikki viranomaiset ovat vain kaikki automaattisesti Jumalan lähettejä maan päällä, jolloin kyllä nekin hommat hoituu aivan juuri oikein. Joka ei ole Raamatullinen näkökanta asiaan. Tuo tulee, uskallan väittää viime aikoina Kalevalaan perehtyneenä, hyvin kaukaa historiasta. Suomalaiset ovat kansana sellaisia.

Josta päästäänkin siihen, että Suomen suurin ongelma on epätasa-arvoisuus. Joka tulee juuri sieltä, että kun Suomessa ihmiset ovat passiivisia monesti epäkohtienkin kohdalla, jolloin niitä voi sitten vapaasti tapahtua. Ei sillä etteikö muilla kansoilla olisi omat ongelmansa.

No, kunhan tartuin tuohon mitä kirjoitit.
Ei sitä pakko ole hyväksyä, tietenkään.

Minusta luterilaisessa teologiassa ei ole tuossa kohden mitään vikaa.
Sanonta: “kaikki mikä puuttuu, se uskosta puuttuu”, kertoo tavallaan
mikä tuossa oli ydin.
Ensin on Jumalan läheisyys, sitten vasta kaikki muu. Oletko pannut merkille täälläkin usein siteeratun Fil 2:13 ?

Miten passiivisia me sitten me luterilaiset olemme?
Tunnetko sinä itsesi passiiviseksi?

Tuntuu se lepokitka hyvään tekemiseen lähtemisessä olevan aika tavalla
suurempaa toisessa kirkkokunnassa, kun täällä meillä luterilaisessa Pohjolassa.

Minusta on ihan raamatullinen ajatus, että kaikki esivalta on Jumalalta, samoin kaikki se hyvä, minkä Suomessa nauttia saamme.
Eikö uskovan pitäisi päästä vapaaksi katkeruudesta?

No kun ei ole. Yhtälailla se voi olla saatanalta. Ei maallinen materialistinen menestyminen ole se,mikä erottaisi uskovat muista, eikä pidä ollakkaan. Ja toki se juuri on se helppo Raamatun virhetulkinta sellaiselle, joka on syntynyt jo se kultalusikka suussa. Sitten on helppo ajatella elävänsä koko ajan parhaassa mahdollisessa maailmassa, jossa Jumala johtaa täydellisellä oikeudentunnollaan…

Vapaaksi katkeruudesta on ihan toinen keskustelu. Epätasa-arvoisuus Suomessa on voimassa esimerkiksi nuoria kohtaan, jotka saivat elämään sellaiset kortit että elivät lapsuutensa lastenkodissa. Jäivät työttömiksi ja syrjäytetttiin yhteiskunnan toimesta. Jonka jälkeen luterilainen yhteiskuntamme opettaa vielä kaupan päälle kuinka he ovat huonoja ihmisiä.

Tuollainen voi päästä reallistisesti ihmistä ajatellen pois katkeruudestaan ja lapsuuden kahleistaan jossain 40 ikävuoden jälkeen jos elää lähelle täydellisen elämän omalta osaltaan.

Esivalta. Viittasin vain siihen, mitä Raamattumme asiasta opettaa.

Tuo Uskonsoturin oppi kuulostaa helluntailaisuudelta. Toisella foorumilla sanoin useasti, etteivät helluntailaiset ole kristittyjä ja sain bannin jos toisenkin. Toivottavasti sinä et nyt saa…

Kyseessä on omavanhurskautuksen oppi, jonka mukaan ihmisen itsensä on “Jeesusta seuraten”, eli Raamatusta Jeesuksen tekoja opiskellen ja niitä noudattaen, eli matkien, sekä erilaisilla “parannuksenteko” - ja pyhittäytymisteoilla vanhurskautettava itse itsensä Jumalalle kelpaavaksi. Heidän virallinen “oppinsa” ei selitä asiaa, kuten minä sen selkokielellä kuvaan. He käyttävät suuria sanoja, mutta totuuden voi ilmaista näinkin raadollisesti, jotta se tulee ymmärretyksi.

Tämä oppi perustuu vapaamuurareiden oppeihin henkisen kehityksen askelista aina uusille hengen tasoille. Omilla “Jeesuksen seuraamisen askelilla” pyhittäytymiseen.

Niin ja Jeesus paiskoi rahanvaihtajien pöytiä. Jos esivalta olisi täydellinen Jumalan luomus, niin eipä olisi tuollaiselle ollut tarvetta.

Toki esivaltaa tulee totella ja ei kristittyjen tarkoitus ole puoluetoiminta.

Ei perustu vapaamuurareihin. Gnostilaisuus on erikseen, ja olen ehdottomasti sitä vastaan.

En väitä, että teoilla pelastuisi. Mutta väitän että opiskelemalla esimerkiksi moraalifilosofiaa oppii moraalifilosofiaa. Joka voi olla kristitylle tärkeää, jos toimii kristittynä asioiden parissa, jossa tuosta on hyötyä.

Raamatussa kehotetaan lukemaan Raamattua. Eli jos haluaa voi lukea Raamattua ja tottahan toki silloin oppiessaan oppii jotain Jumalasta. Tuollainen opiskelu tietenkin tulee tehdä silloin, kun sellaista haluaa tehdä. Jos ei motivaatiota siihen ole ollenkaan, niin turhapa sitä sitten on itseään sellaiseen pakottaa.

Jos tällä tavalla mielivaltaisesti ja epäloogisesti kommentoidaan Raamattua, voidaan väittää ihan mitä tahansa.
Täydellinen luomus on sinun oma ideasi, ei toisen kirjoittajan.

1 tykkäys

Älä hermostu, hyvä veli, älä hermostu. Katso vain ja ihmettele kuinka valheenvallat jylläävät. Mutta: “… ne saanehet jo on, Herralta tuomion…”

Katsos kun tuolla “toisella evankeliumilla” on täysin päinvastainen näkökulma Raamattuun kuin kristityillä.

Nämä vastakohtaisuudet syntyvät kahden eri pääopin toinen toisensa kumoamisessa. Vapaa ratkaisuvalta hyökkää sidotun ratkaisuvallan oppia vastaan. Tässä nimenomaan “vapaan ratkaisuvallan” opettajat osoittavat aggressiota “sidotun ratkaisuvallan” uskovia vastaan. On kyseessä demonien ja enkelien välinen taistelu.

Tunnetko Yxinkertainen näitä oppirakennelmia? “Vapaatsuunnat” perustavat oppinsa “vapaan ratkaisuvallan” harhaoppiin. (Huomaa tuon sanan “vapaa” jatkuva, eri tavoin tämän uskonnon taustoissa esilletuleminen.) Luterilaisuus taas perustuu täysin nk. sidotun ratkaisuvallan oppiin. Katolilaisuudessa on käsittääkseni piirteitä kummastakin oppisuunnasta.

http://sley.fi/gladiolus/2007/martti-luther-sidottu-ratkaisuvalta-hengellinen-varmuus-ja-toivottomuus-itsesta

Mun mielestä @Uskonsoturi n esittämät ajatukset tässä ketjussa eivät kuulosta mitenkään erityisen vapaasuuntaisilta. Ongelmallisia ne kyllä ovat. Ja tässä ketjussa ollaan viime aikoina menty aika kauas siitä mitä alunperin aiheeksi ajattelin.

Mun mielestä kuulostavat:

[quote]Uskonsoturi 22 t Yxinkertanen
Joka päivä sitä on uuden vapaan valinnan valintatilanteen edessä rukoileeko ja lukee Raamattua, vaiko vaikkapa lähtee kaljoittelemaan. Molemmista vaihtoehdoista on sitten seurauksensa.

Nimenomaan suomalaisen luterilaisuuden suurin synti nimenomaan on passiivisuus. Oletus että kyllä Jumala hoitaa ja sitten kaikki viranomaiset ovat vain kaikki automaattisesti Jumalan lähettejä maan päällä, jolloin kyllä nekin hommat hoituu aivan juuri oikein. Joka ei ole Raamatullinen näkökanta asiaan. Tuo tulee, uskallan väittää viime aikoina Kalevalaan perehtyneenä, hyvin kaukaa historiasta. Suomalaiset ovat kansana sellaisia.

Josta päästäänkin siihen, että Suomen suurin ongelma on epätasa-arvoisuus. Joka tulee juuri sieltä, että kun Suomessa ihmiset ovat passiivisia monesti epäkohtienkin kohdalla, jolloin niitä voi sitten vapaasti tapahtua. Ei sillä etteikö muilla kansoilla olisi omat ongelmansa.[/quote]

No yritänpä vetää sanomiseni yhteen.

Mielestäni Jumalan läsnäolon voi kokea vaikkapa ehtoollisella tai yhteisellä palvomisella. Ja että tuo on hyvä, mutta vielä parempi olisi että tuollaisia kokemuksia olisi uskovilla myös noiden ulkopuolella.

Tuo tapahtuu niin, että elää ja kokee elämisessään Jumalan läsnäoloa.

Ja kyllä minulle se tarkoittaa kyllä ihan täysin sitä, että ihminen voi aktiivisesti itse toimia ja pyrkiä enemmän Jumalan läsnäoloon. Ja vielläpä niin, että seurakuntien mielestäni suorastaan pitäisi tuota tietenkin osaavasti ja miettien kristinuskon mukaisesti pyrkiä toiminnassaan.

Jos joku pitää tuota epäkristillisenä niin mielestäni pitää silloin Raamattua epäkristillisenä. Se on minulle myös esoteerinen teos, ja se on ainakin naurettava väitelause, ettei esoteerinen ulottuvuus kuuluisi olennaisena osana klassiseen krsitinuskoon.

Esoteerinen = okkultistinen. Jos siis pitää okkultistista spiritualismia “epäkristillisenä”, pitää myös Raamattua epäkristillisenä?

No, tarkkaanottaenhan Raamattu on kooste juutalaisista ja toisaalla kristillisistä kirjoista.

Esoteerinen Raamattu. Jälleen palaamme vapaisiin vapaamuurareihin.

Antaa olla. Se oli tässä.

Jos joku ymmärtää sanalaskujen kirjan sananlaskuja ja toinen ei ymmärrä, niin onko tuo ymmärtäjä okkultistinen spiritisti?

Oma uskomukseni siis on, että Raamatussa on käytännössä loputon määrä vastaavia hyödyllisiä oppimismahdollisuuksia, kuin mitä sananlaskujen kirjan sananlaskut uskovalle ovat. Ja että suuri osa noista on ihan täysin subjektiivisia ja näin joko vaikeita tai käytännössä mahdottomia muille selittää.

Nosta kädet pystyyn, kun en muuta voi.
Minusta Uskonsoturin vastaukset eivät liity lainkaan siihen, mitä on hänelle
kirjoitettu.
Ehkä ne ovat oman sisäisen keskustelun synnyttämiä.

Minulla ei ole yhtään kultalusikkaa suussa, ei kaapissakaan, enkä ole
koskaan ajatellutkaan, että maailma on täydellinen. Silti se epätäydellisenäkin toimii Jumalan tahdosta. Room 13 kannattaa lukea.

Ei helluntailaisuus ainakaan minusta ole mikään ei-kristillinen yhteisö, sanon vielä lopuksi Kulkurille.

Anteeksi, @Anskutin, kun poikkesin ketjusi aiheesta sivuun.

Mistä hengestä kirjoituksesi tulevat? Mutta joo luonnollisesti keskustelu on ohi.