Sana esoteerinen tarkoittaa okkultismia ja kerrot Raamatun olevan okkultistinen kirja.
Aivan toinen asia ja käsite on Jumala Itse, sekä Pyhän Hengen voima mm. Raamatun sanassa. Mutta sitä en kutsu esoteerisuudeksi, vaan Pyhän Hengen läsnäoloksi.
Joka esoteerisesti luulee ymmärtävänsä esim. Sananlaskujen kirjaa ja tutkii sitä muussa kuin Pyhän Hengen vaikutuksessa, on taatusti harhassa.
Kyllä esoteerinen hengellisessä ja uskonnollisessa mielessä merkitsee salatieteellistä. Uskonsoturi (jos nicin takana on sama henkilö, kuten oletan) väitti vanhalla foorumilla mm. Raamattua loitsukirjaksi. Luulen, ettei keskustelu oikein kohtaa.
Myös juurikin sitä gnostilaista, vapaamuurareiden opettamaa “suljetulle piirille”, eli nyt esim. tietyn uskonlahkon opettamaa “vain valittujen ymmärrettäväksi tarkoitettua salaista / mystistä tietoa”.
Pyhä Henki valaisee ja avaa Raamatun sanan tekstiä, tämäkin on eräänlaista mysteeriota, mutta ns. Jumalan sanan mukaista ja on todellakin loukkaus kutsua tätä Pyhän Hengen vaikuttamaa ja valaisemaa Jumalan sanan ymmärtämistä “esoteeriseksi”.
Sana “esoteerinen” on tuttu new age -kielenkäytöstä ja todellakin nämä tietyt nk. karsimaattiset piirit ovatkin alkaneet enemmän paljastaa oppiensa syvempiä alkulähteitä, juurikin käyttämällä sanastoa, johon maailmalliset ihmiset ovat tottuneet ja totutettu.
New age on gnostilaisiin, esoteerisiin salaoppeihin perustuva, aiemmin selkeästi teosofiana tunnettu liike. Teosofia ikäänkuin putsasi ja tarkensi itsensä, loi teosofialle uuden, myyvän, nuorekkaan ulkoasun, new agen.
Ja kutsun yhä ihan siinä samassa mielessä kuin silloinkin. Uskontotieteen näkökulmasta tarkastellen Raamattua voi pitää loitsukirjana, jossa mm. Jumala kiroaa kansoja. Samoin voidaan uskontotieteellisesti tarkastella esimerkiksi rukoilua ja verrata sitä esimerkiksi suomalaisten muinaisuskontojen loitsumisiin.
/////////////////
Kristinuskon piirissä:
Eksoteerinen tieto Raamtussa on tietoa, joka on siinä suoraan kaikkien luettavissa ja ymmärrettävissä.
Esoteerinen tieto on tietoa joka on salattua. Voidaan sanoa, että Jeesuksen käyttämät tarinat olivat aikansa esoteerista tietoa. Jeesushan itse sanoi, että hän käyttää tuollaisia kielikuvia juuri, että vain ne joilla on korvat kuulisivat.
Oma näkemykseni siis Raamatusta on, että se sisältää sellaista tietoa, jota yhä voi pitää nimenomaan esoteerisena tietona.
Olen samaa mieltä gnostilaisuuden kanssa siitä, että Raamatussa on esoteerista tietoa. Sitävastoin en jaa heidän tulkintojaan ja pidän niistä monia sellaisina lähinnä gnostilaisuuden harjoittajien oman ylpeyden kuvaajina. Kukapa ei helposti ylpistyisi, jos kokee ymmärtävänsä Jumalaista tietoa.
@anon80387132 Tai sitten on niin päin, että gnostilaisuudesta, hindulaisuudesta, pakanallisista mysteeriuskonnoista, shamanismista, astrologiasta, kabbalasta, magiasta ja ennustamisesta ym. sekavat oppikeitoksensa ammentavissa kristillisperäisen esoterian ja new agen uskomuksissa on niin paljon samaa juuri siksi, että niiden kaikkien takana vaikuttaa sama saatanan henki. Näihin hurahtaneen mielestä kaikki epämääräisen uskomusrakennelman palaset vaikuttavat loksahtavat kokonaiskuvassa hyvin paikoilleen. Paljastavaa on, että melkein kaikki muu kelpaa, mutta ei Kristuksen risti.
Ja meidän kristittyinä tulee siis seurata näytelmää tumput suorina ja ihmetellä, kun se saatana menestyy toimissaan? Kyllä se Jumala sitten kaiken hoitaa ihan itse.
itse koen ja olen niin kokenut jo 35 vuotta, että luterilaisuudesta todella puuttuu, eikä vain jotain, vaan jotain todella merkittävää, jos Jumalan kohtaamisen uskotaan ja opetetaan olevan mahdollista vain sanan ja sakramenttien kautta. Kun meissä asuu itse Herra Jeesus, eikä Hän sanan mukaan ole kaukana yhdestäkään meistä, vaan puhuu medän sydämissämme Henkensä kautta ja todellisesti johtaa meitä hetki hetkeltä, täysin konkreettisesti. Ei niin, että ensin pitää opiskella Raamattua kolme vuotta ja sitten voisi alkaa elää Jumalan johatuksessa kun oikein hyvin muistaa ja paanee käytäntöön kaiken Raamatusta oppimansa. Vaan Jumala puhuu omilleen. Muttei koskaan vastoin Sanaa. Tämä ei koskaan johda meitä väheksymään Sanaa ja sakramentteja vaan päinvastoin alamme nähdä ne kuin häähuoneena kaanankilellä ilmaistuna. Siellä häähuoneessa emme vaan voi viettää koko aikaamme, mutta kuitenkin Hän on koko ajan suussamme ja sydämessä. Vanhoissa luterilaisissa teksteissä olen tätä kohdannut, valitettavasti nykyaikana vähemmän. Lukemani katolinen kirjallisuus on täynnä tätä, ortodoksinen ehkä vähän aremmin, mutta yhtä vakuuttavasti. Vapaiden suuntien kokemukset herättävät usein pientä epäilystä liioittelusta, vaikka samalla tuntuvat myös hyvin vilpittömiltä. Itse en osaisi kuvitella elämää ilman jatkuvaa yhteydenkokemusta Jeesuksen kanssa. Tai ainakin mahdollisuutta siihen.