_1. Mooseksen kirja 16 _ Jumala tekee liiton Abramin kanssa … 6 Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi. [Room. 4:3; Gal. 3:6; Jaak. 2:23] 7 Herra sanoi Abramille: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi tämän maan."
Jerusalem on, ja on ollut juutalaisten, Israelin kansan pääkaupunki. Miksi se ei muka olisi myös nykyisen Israelin valtion pääkaupunki. Jo vanhat arkeologiset kaivaukset paljastavat juutalaisen kulttuurin jälkiä tuhansien vuosien takaa. Samoin kolmen pääuskonnon pyhät kirjoitukset, jotka ovat jo ennen talteen kirtjoitustaan kulkeneet suullisena perimätietona lukemattomia sukupolvia.
Jos roomalaiset maahantunkeutujat ja miehittäjät ovat joskus yrittäneet tuhota juutalaiset ja ajaa heidät pois kodistaan, ei se poista sitä, että Jerusalem on juutalaisten. Ei sekään, jos jotkut kuljeskelevat paimentolaiset ovat alkaneet asettua toisilta riistetyille maille.
USA:n presidentti Trump julisti tämän monille uskoville ilmiselvän ajatuksen ääneen ja hänen johdollaan Amerikka tunnustaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. Myöntää ääneen sen, mikä asiainlaita on eikä ole häpeillen hiljaa, kun kaikki ei ehkä pidä totuudesta.
Tel Avivissa on hyvä yöelämä ja kivat diskot, mutta ei se ole, eikä ole koskaan ollut Israelin todellinen pääkaupunki. Jerusalemissa oli Temppeli Jumalalle, meidänkin Jumalallemme, jo Vanhan Testamentin aikana, jo ajat ennen kuin kristinuskosta tiedettiinkään.
Jerusalemin historia on suorastaan ydinkysymys Jumalan ilmoituksessa, jossa se ensikerran nimetään Malki-Tzedekin kuningaskuntana, jossa Abraham kipusi vuorelle uhraamaan ainokaista poikaansa. Mutta oletettavasti jo ennen näitä tapahtumia samainen Morian vuoristo on näytellyt pääroolia Jumalan näyttämöllä ja Hän tulee tekemään encorensa siellä suurten aplodien saattelemana.
Mielenkiintoista vaikka enen kaikkea pelottavaa on se mitä tästä seuraa maailmanrauhalla tai ainakin rauhanneuvotteluille tuolla alueella. Mutta sehän on poliittinen kysymys, joka ei kuulu tälle foorumille. Mutustelkaa siis asiaa vain uskonnon näkökulmasta. Ehkä siinä olisi hyvä ottaa kuitenkin huomioon että alue on kolmen uskonnon vaikutusaluetta ja yhden palasen siirtäminen vaikuttaa kaikkiin palasiin.
Jerusalemin historialliset juuret Israelin päähallintopaikkana juontavat juurensa ainakin kuningas Daavidin aikoihin 3000 vuoden taakse. Ja jo Aabrahamin aikana sen Morian vuori oli tosiaan aiottu Iisakin uhrauspaikka, joka ei ole kaukana Golgatan kukkulastakaan, jossa Jeesus antoi uhriksi henkensä.
Temppeli on juutalaisilla ollut myös Daavidin pojan Salomon ajoista Jerusalemissa, joten historialliset todisteet paikan kuulumisesta juutalaisille ovat vahvat.
Historia on tietysti historiaa ja tuolla siihen sotkeutuu vielä uskontokin tai monet uskonnot. Mutta eihän historian perusteella voi kaikkea vaatia. Emmehän mekään olisi itsenäisiä jos historiaan vedottaisiin. Omistusoikeutta voisi vaatia Venäjä ja Ruotsi mutta vetäisivätkö lappalaiset pisimmän korren?
Tuo maa kuuluu Jumalan antamiin lupauksiin Aabrahamille. Arabeja tai palestiinalaisia tuolla ei ole asunut kuin vasta paljon myöhempinä aikoina. Mitä tulee Jerusalemiin pyhänä paikkana, niin juutalaiset vetävät paljon pidemmän korren joka suhteessa.
Islaminusko on paljon myöhempää perua, eikä paikka ole myöskään muslimeille ensisijalla kaikkein pyhimpien joukossa, sen sijaan juutalaisille se on sitä. Ja muslimit rakensivat moskeijansa juutalaisten kaikkein pyhimmälle paikalle, eli Temppelivuorelle, joka on aikamoinen provokaatio juutalaisia kohtaan. Samoin se, että palestiinalaiset omivat Jerusalemin itselleen
Niin, onko kyse oikeastaan “vaatimisesta”, vaiko “todistuksesta”. YK “vaatii” Jerusalemin tunnustamista ei-israelilaisena historiallisena kaupunkina, kun taas Kirjoitukset, arkeologia, yms “todistavat” että siellä on ollut israelilaista asutusta jo tuhansia vuosia.
Vaatiminen on aina itselähtöistä itsekkyttä, joka ilmeni jo ihmiskunnan ensimmäisessä lapsessa (Kain). Se on siis ihmisyyttä, mutta todistus on ulkopuolista, toisten antama lausunto itsestämme, tai asiasta. Tässä on myös koko Kirjoitsten ydin, onko se ihmisen oma vaatimus Jumaluudesta, vaiko Jumalan todistus itsestään meille.
En siis koe, että Jerusalemin pääkaupunki-asema olisi vaade. Sen olemassa olo on todistus ja sen asemasta on samainen todistus historiassa, miksei tätä perinnettä voisi pitää yllä tänäänkin…
Tuo on tietysti uskonnollinen näkemys. Ja tietysti sallittu tässä yhteydessä. Mutta siihenhän ei tietysti kaikkien kiistojen osapuolten tarvitse uskoa. Päätän omalta osaltani tähän toteamalla että toivottavasti tästä ei tule turhia ruumiita.
IMO kyseessä on lähinnä Juutalaisten ja muhamettilaisten keskinäinen ongelma (ja aika iso sellainen). Luterilaisen kristittynä en koe mitään tiettyä paikkaa samassa määrin erityisen pyhäksi. Ristiretkienkin motiivi (ja oikeutus) nousee enemmän politiikasta kuin teologiasta.
Hengellisessä mielessä Jerusalem on tietenkin pääkaupunki. Ainakin siis taivaallinen Jerusalem, joka ei välttämättä niin vahvasti rinnastu nyky-Israeliin. Valtiona Israelista voi olla mitä mieltä vaan - ainakin niin on varmaan turha sanoa, että Israel olisi absoluuttisesti hyvän puolella tai palestiinalaiset pahan. Enkä minä näistä teologisista nyansseista edes tiedä.
Trump on puolestaan lyhyen kautensa aikana jättänyt itsestään niin typerän vaikutelman, että jotenkin luottamus häneen ei tässäkään asiassa ole kovin kummoinen, vaikka tarkoitus voikin olla hyvä.
Vanhatestamenttillisesti voimaantuneilla Israelin bibiläisillä sekä Yhdysvaltojen (että Euroopaan) hypersionistikiristityillä ei ole pienintäkään aavistusta kuinka apokalyptisen synkille vesille he ovat työntämässä Lähi-Itää ja Eurooppaakin siinä sivussa?
Sitä kuinka traagisia vaikutuksia tälläkin tulee olemaan entisestään tukalassa asemassa olevien Lähi-idän katolisten, ortodoksisten ja orientaalien kristittyjen elämään, jotka eivät kurjan tilanteensa takia oikein jaksa olla “Israelia siunaamassa” sangen turvallista elämää viettävien lännen sionistikristittyjen tavoin.
On syytä myös pohtia millaisia kansainvälisoikeudellisia implikaatioita tällä on pyrkimyksellemme torpata Venäjän vaatimuksia tai sen uskonnollisestikkin perusteltuja ekspansiivisia pyrkimyksiä Ukrainassa. Tai millaisen singnaalin tämä antaa muille maille, jotka Israelin tavoin miehittävät toisen kansan maita ja mantuja.
Trump & Co:n amishkuulkkelimainen Jerusalem -veto tulee turhaan vaarantamaan Irakissa, Syyriassa ja muissa islamilaisissa maissa palvelevien amerikkalaisten sotilaiden, diplomaattien ja virkamiesten hengen. Miksi? Siksi, että muutamat amerikkalaiset ja israelilaiset poliitikot kiimaantuivat kuin surkeat islamistiset partaradikaalit. Yhdysvaltojen uskottavuus, se vähäinenkin mitä sillä oli, on nyt kertaheitolla mennyttä kauraa Lähi-idässä.
Jos tästä alkaneesta prosessista pitäisi löytää jotain “myönteistä” on se siinä, että Trumpin Jerusalem -siirto tulee lähentämään sunnilaista ja shiialaista maailmaa, jonka välisen kuilun leventäminenhän on perinteisesti ollut niin Yhdysvaltojen kuin Israelin uskonnollistuneen ja äärioikeistolaistuneen Likudin pyrkimys.
Voi tietysti olla, että Jerusalem- siirrollaan trumpetistit, bibistit ja saudit pyrkivät provosoimaan Iranin tukemia shiimilitioita hyökkäämään Irakissa olevia amerikkalaisjoukkoja vastaan, jotta he saisivat vihdoin pätevän syyn sodan aloittamiseen Irania vastaan. Iranin tukemat irakilaiset shiamilitiat eivät ole vieläkään hyökäilleet amerikkalaisten kimppuun ja kolmikkomme Operaatio Saad al-Hariri Libanonissa meni mönkään hiljattain.
Veikkaisin kuitenkin Iranin pitävän miehensä kurissa ja loppupeleissä tämän kaiken satavan vain wahhabi-salafipohjaisten sunni-islamistien ja jihadistien laariin eli heidän harjoittamansa terrorismin lisääntymiseen arabimaissa kuin länsimaissa.
Nationalismi on niin last season.
Sen sijaan että tuhlattaisiin energiaa miettimällä millä perusteilla saadaan kansat asetettua niille alueille mitkä niille historiallisesti kuuluvat, ehdottaisin että kuluttaisimme saman energian miettimällä miten saadaan kaikki maapallolle kuuluvat ihmiset elämään limittäin ja lomittain toistensa seassa rauhanomaisesti.
Tila alkaa nimittäin loppua halutuimmilla alueilla ja me emme ole rottia tai sikoja jotka alkavat ahtaudessa hyökkäillä toistensa kimppuun vaan ihmisiä. Meissä saattaa olla kyky tulla tietoisiksi ja ylittää vanhimman neurologisen kerroksemme reagointitavat.
Siirsin opilliselle alueelle. Donald Trump ei ole uskonnollinen aihe, mutta Jerusalemia tai juutalaisia voi toki eritellä kirkkohistoriallisesta, dogmaattisesta tai muusta uskonnollisesta perspektiivistä. Politiikka taasen lentää roskiin, jos moderaattorit sellaista havaitsevat.
Eikö aihe ole sinusta riittävän ajankohtainen kelvatakseen Ajankohtaista-palstalle?
Jaa. Kukahan miehittää ja kenen maata?
Millä perusteella? Kirjoituksessasi on kovasti mielipiteitä ja dystopisia tulevaisuus-synkkyyksiä. Vähän faktoja. Jaksaisin ryhtyä perkaamaan tekstistäsi messagea jos hieman perustelisit räväköitä lonkalta heittojasi.
Aiemmin tunsin maallista Israelin valtiota kohtaan sympatiaa. Nykyään se on aika vähissä, kun on käynyt selväksi, ettei Israelilla ole aikomustakaan noudattaa vuoden 1947 Palestiinan jakosuunnitelmaa, vaan se jatkuvasti pyrkii laajentumaan rakentamalla uusia siirtokuntia palestiinalaisalueille.