No mun piti jotaki pistää välihin täs TVn paluuta orotelles.
2 tykkäystä
Totta. Mun kielikorva on jostain syystä tässä asiassa puutteellinen 
Minun varhaisin käsitykseni taisi olla että uskontunnustuksessa sanotaan “…sipisi Pyhästä Hengestä…”. Oletin sipisemisen olevan jonkinlaista puhumista, siis että Jeesus Kristus puhui (jostain syystä jotenkin kuiskaamalla?) Pyhästä hengestä.
2 tykkäystä
Ortodokseilla on omat tapansa salaisuuksien suhteen. Salaisuuksiahan tavataan vain sipistä toiselle. Vrt kerubiveisu. 
Tuohon aikaan olin tietysti vielä luterilaisen kirkon kirjoissa, mutta ehkä tämä väärintulkinta tosiaan ennakoi jotakin?
1 tykkäys
Palaan tähän vanhaan ketjuun, kun Synaksarion Heinäkuu puhuu s. 333 samasta asiasta viidennen yleisen kirkolliskokouksen 165 jumalankantajaisän muiston yhteydessä. He tuomitsivat useita erilaisia harhaoppiseksi katsottuja näkemyksiä.
“- - Toisekseen tuomittiin antiokialaisen koulukunnan kirjoittajia, jotka olivat syyllistyneet Kristuksen ihmisyyden ja jumaluuden liialliseen erillään pitämiseen. Näin pyhät isät korostivat Kristuksen ykseyttä ja vahvistivat, että Jumalan Sana, joka tuli lihaksi, on sama persoona, joka kärsi ristillä - ei niin että Mariaan tullut ikuinen Sana olisi yksi ja ristillä kärsinyt toinen. Jumalan Sanan ja ihmislihan yhteys toteutui hypostaattisesti niin, että ‘Kristuksen mysteerissä synteettinen unioni ei ainoastaan suojele yhdistyneitä luontoja sekaantumattomana vaan ei myöskään salli niiden erkaantumista’. Samasta syystä vahvistettiin, että pyhä Jumalansynnyttäjä ainainen neitsyt Maria on koko Kristuksen persoonan synnyttäjä - ei niin, että hän olisi synnyttänyt ihmisen, jonka Jumalan Logos valitsi asuinsijakseen. Vastaavasti Kristusta on palvottava yhtenä persoonana kahdessa luonnossaan - ei niin, että hänen ihmisyyttään ja jumaluuttaan ylistettäisiin ja palvottaisiin eri tavoin.”
2 tykkäystä
Minusta on äärimmäisen tärkeää oivaltaa, että “yksi persoona kahdessa luonnossa”, eikä “yksi persoona kahdesta luonnosta”.
Selittäisitkö hiukan monisanaisemmin, kun asia kerran on äärimmäisen tärkeä. Mistä tuo ilmaisu “kahdesta luonnosta” on siteerattu?
Niinhän lainaamassani Synaksarionin kohdassa sanottiinkin.
Äh. Tuohon en/ek duo fusesin distinktioon täytyy palata kun käyn kirjahyllyllä. Grillmeier tarjoaa varmaan standarditulkinnan, mutta esim. Robert W Jenson kritisoi en- prepositiota.
D
2 tykkäystä
Ajatus on nähdäkseni siinä, että “yksi persoona kahdessa luonnossa” tarkoittaa sitä, että luonnot eivät sekoitu persoonallisen yhdistymisen aikanakaan, vaan pysyvät erillisenä, ja “yksi persoona kahdesta luonnosta” viittaa enemmän siihen, että luonnot yhdistyvät tavalla, joka synnyttää persoonan ikään kuin luonnoista erillisenä. Itselläkin on kaksiluonto-opin fineisseistä aikaa; muistelen Louthin käsitelleen tätä Denys-kirjasessaan…
1 tykkäys
Jensonin, ja itse asiassa Grillmeier viittaa samaan, vastine tähän oli jotakin tyyliin “Ek, ei ole tässä geneerisessä merkityksessä, vaan mahdollisuutta merkitsevänä sanana”. Nestorios muuten alunperin tuomitsi ek-preposition.
D
Nyt on kyllä vähän löyhä analogia linkittämiseen tähän ketjuun, mutta en viitsi tehdä uuttakaan. Poika syntyy Isästä, eiks sekin oo synnyttämistä. 
Kiinnostanee ainakin @Silvanus ta.
2 tykkäystä