Tässähän olisi ihan hyvä esimerkkitapaus, case study kuten eräällä kielellä sanotaan. Raamatussa puhutaan aika paljon rukouksesta ja esirukouksesta. Jos siis haluamme, voimme Raamatun pohjalta arvioida, mitä Mariasta ja hänen esirukoilijantoimestaan pitäisi ajatella.
Ei vaan nyt piti verrata kirkon tradition ja Lutherin käsityksiä Mariasta kristikunnan esirukoilijana.
luterilaisista tunnustuskirjoista, jotka liittyvät täysin katolis-ortodoksiseen tunnustukseen Mariasta autuaana neitsyenä ja Jumalan Äitinä.
Marian kohdussa Sana tuli lihaksi, Jumala tuli ihmiseksi. Kristus, Isän Poika, Jumala Jumalasta, otti ”inhimillisen luonnon autuaan neitsyt Marian kohdussa”. Maria on ”puhdas, pyhä ja ainainen neitsyt” (pura, sancta, semper virgo), ”todella Jumalan Äiti, joka on pysynyt neitsyenä”. (Pottonen s. 10-11). Tunnustuskirjoissa hyväksytään pyhien kunnioittaminen ja myönnetään, että Maria rukoilee kirkon puolesta taivaassa (s. 17-18).
Lähde: Emil Antonin blogi Luterilaisten(kin) Neitsyt Maria – KATOLISTA HAPATUSTA
1 tykkäys
Jaa? Eipä niissä ole paljon “vertailemista”, kun asia lienee yleisesti tunnettu. Kirkon traditio, siinä muodossa kun Luther sitä arvioi 1500-luvulla, oli vienyt Maria-kultin aika pitkälle; taisivat käyttää siitä nimeä “hyperduulia”. Marialta siis pyydettiin esirukouksia hyvinkin ahkerasti.
Lutherin kanta taas oli, että rukouksia ei tule kohdistaa muihin kuin Jumalaan, ja että edesmenneiltä pyhiltä ei tule pyytää esirukouksia. Asiaa kuvaa Augsburgin tunnustus, Augsburgin tunnustus - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. kirkko.
Ja kun otsikkona on “luterilainen sola scriptura”, niin sitten voisi katsoa, miten kumpaakin kantaa voisi perustella Raamatulla.
4 tykkäystä
Juuri näin.
Lutherin käsitys poikkesi tässäkin kirkkoisien käsityksestä.
Entäpäs luostarilaitos,paasto, askeesi jne.suhteessa kirkkoisiin.
1 tykkäys
Mutta esirukoilija Maria on, ja autuas Jumalan äiti, Lutherin ym mukaan. Tässä kohtaa moni nykyluterilainen kurtistaa kulmiaan. Ort kritiikki Lutheria kohtaan kolahtaa siis kiveen,
osittain.
2 tykkäystä
Lue tuo Emil Antonin bloggaus. Tiedät enemmän ja luulet vähemmän.
Emil on katolilainen, joten suotta pelkäät propagandaksi.
Missähän aikoinaan kuittailtiin, että luterilainen voi laittaa herätysliikkeensä perustajan kuvan työhuoneensa seinälle ihan ongelmitta, mutta Jumalansynnyttäjän kuva työhuoneen seinällä herättää enemmän hämmennystä.
1 tykkäys
Ei enää nykyään niinkään.
Marian kuvia ja ikoneita on luterilaisilla yhä enemmän.
Olin myös töissä kirkossa, jossa ikoneita ja saman aiheisia taideteoksia oli koko ajan esillä ja esim tämä tuotiin kirkkovuoden tietyssä vaiheessa kirkkosaliin kunniapaikalle.
1 tykkäys
Kannattaisikohon meidän käyttää kovin paljon aikaa sen seikan toteamiseen, että Lutherin eräät kannat poikkesivat eräiden ja useidenkin kirkkoisien kannoista. Tämä on yleisessä tiedossa.
Hedelmällisempää mielipiteenvaihtoa voisi syntyä, jos keskustelisimme siitä, millä tavalla Lutherin kannat poikkesivat, ja ennen kaikkea siitä, miten eri kantoja voisi perustella.
4 tykkäystä
Luettu on aikoinaan.
Minulla ei ole esteitä pyytää Jumansynnyttäjän esirukouksia yhdessä muiden kristittyjen kanssa.
1 tykkäys
Eli mikä olikaan pointti?
1 tykkäys
No pointtihan katosi jos todellakin on niin, että luterilaiset pyytävät Jumalansynnyttäjältä esirukouksia.
Tietoni siltä osin oli siis väärä. Seison korjattuna.
Apologia XXI
Mutta vaikka me myönnämmekin, että pyhät taivaassa rukoilevat kirkon puolesta yleisesti samoin kuin he eläessäänkin rukoilevat koko kirkon puolesta yleisesti, ei Raamatussa kuitenkaan ole mitään todistusta siitä, että edesmenneet rukoilisivat, lukuun ottamatta sitä unennäköä, mistä on maininta 2 Makkabealaiskirjassa
Sen voi sanoa, etä luterilaiset rukoilevat kyllä yhdessä edesmenneiden pyhien kanssa. Pyhien avuksihuutaminen tai rukousten pyytäminen heiltä, tarkoittaa sitä, että edesmenneet kuulevat meitä. Se on mahdollista ainoastaan jos Jumala välittää rukouksemme heille. Se on hassua “Tässä teille Minulle suunnattuja rukouksia. Muistakaa rukoilla että Minäkin kuulen ne.”
Mutta saahan sitä rukoilla. Minä en rukoile edesmenneitä, koska voin rukoilla suoraan Jumalaa.
D
3 tykkäystä
Tässäpä perustelu, jonka kyllä taisin jo joku vuosi sitten esittääkin tällä foorumilla.
Raamatussa puhutaan aika paljon rukouksesta. Melko taajaan siellä on myös kehotuksia rukoilla. Raamatussa rukous osoitetaan aina Jumalalle. Enkelien rukoileminen taidetaan nimenomaan kieltää (Ilm.22:9). Näyttää kiistattomalta, että ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät rukoilleet pyhiä, eivät myöskään Jumalansynnyttäjää.
Logiikkakin näyttäisi vaativan, että rukous kohdistetaan suoraan Jumalalle itselleen. Hänhän on kaikkivaltias, ja kykenee vastaamaan rukouksiin; hän on suorastaan käskenyt osoittaa itselleen rukouksia. Mitä syytä meillä voisi olla pyytää jotakin taivaallista välittäjää?
Kun näin on, eikö meidän pitäisi yhtyä Augsburgin tunnustukseen ja todeta, että traditio oli 1500-luvulle mennessä vääristänyt rukouskäytäntöä ja että korjausliikkeeseen oli siis hyvä syy?
4 tykkäystä
Aivan kuten tässäkin ajassa voi pyytää esirukouksia vielä täällä oevilta ihmisiltä voi pyytää myös edesmenneitä rukoilemaan pyolestamme. Ei Kristuksessa ole eläviä ja kuolleita.
1 tykkäys
Neitsyt Marian syntymäpäivänä viime syyskuussa järjestettiin Helsingissä katolilaisten ja ortodoksien yhteinen piispojen johtama ristisaatto Uspenskin katedraalista P. Henrikin katedraaliin. Molemmissa kirkoissa toimitettiin rukouspalvelukset. Jälkeenpäin on Helsingin luterilainen piispa Teemu Laajasalo ilmaissut toiveen, että ensi vuonna luterilaisetkin voisivat piispansa johdolla olla mukana. Piispa Teemun mukaan luterilaisetkin toki viettävät Jumalansynnyttäjän syntymäpäivää.
2 tykkäystä
Marian Ilmestyspäivää vietämme. Noin 9 kk ennen joulua.
Voisihan sitä niinkin ajatella, että esirukouksia voi pyytää sekä elossa olevalta että poisnukkuneelta pyhältä. Mutta Raamatussa edellinen esirukous mainitaan (hyvänä ja suotavana asiana), jälkimmäistä rukoustyyppiä ei esiinny lainkaan. Ensimmäisenä vuosisatana näyttää olleen vakiintunut traditio, että esirukouksia ei pyydetä kuolleilta. Jos nyt traditiota tulee pitää arvossa, eikö tämäkin ensimmäisen vuosisadan traditio kelpaisi esikuvaksi?
1 tykkäys
Reformaattori Martti Luther kirjoitti joitain vuosia kuuluisien teesiensä ja reformatorisen löytönsä jälkeen Magnificat-kommentaarin eli Marian kiitosvirren (Luuk. 1:46-55) selityksen. Siinä hän luontevasti kutsuu Mariaa nimillä ”pyhä Neitsyt”, ”puhdas, hurskas Neitsyt”, ”autuas Neitsyt”, ”suloinen Jumalan Äiti”, ”rakas Äiti”, ”pyhä Äiti”, ”korkeasti ylistetty Neitsyt Maria”, ”korkeasti siunattu Jumalan äiti”.
Luther antaakin lukijoilleen mariologisen mietiskelytehtävän: ”Meidän tulee myös sydämen syvyydessä miettiä, mitä on olla Jumalan äiti.” Luther myöntää Magnificat-kommentaarissaan myös sen, että Maria on taivaan kuningatar ja että hän on synnitön, ja vetoaa lopussa Marian esirukouksiin. (Pottonen s. 26-33)
Vuonna 1522 Luther kirjoitti Ave Maria -rukouksen selityksen, mistä Mikael Agricola otti sen Rukouskirjaansa (”Terue Marian toijmitus”). Samana vuonna Luther teki munkin kaavussa paluun Wartburgista Wittenbergiin, missä reformaatio oli lähtenyt käsistä ja langennut kuvainraastoon. Luther puolusti pyhien kuvien paikkaa kirkossa.
Emil Anton referoi Risto Pottosta näin.
Kenellä on Magnificat-selitys hyllyssään?
btw
Muuten - moni luterilainen nykyisin vierastaa psalmien ja muun Raamatun laulamista ja pitää sitä katolisena tai ortodoksisena hapatuksena, mutta Martinus Lutherus itse jopa sävelsi evankeliumitekstin - ja epäilemättä lauloi sen myös messussa… että näin ne asiat myös muuttuvat, unohtuvat ja palaavat taas
1 tykkäys