Kaikkia kristittyjä yhdistävä(t) tekijä(t)

Inspiroiduinpa tänään kirjoittamaan mieleeni vahvasti nousseista hengellisistä asioista, jotka koskevat Kristuksen globaalia kirkkoa. Tekstin otsikko (Semajan 3. kirje) johtuu eräistä historiallisista syistä, joita voin avata myöhemmin. Tarkoituksena on pääotsikon mukaisesti herätellä keskustelua kaikkia maailman kirkkokuntia ja kristittyjä yhdistävistä tekijöistä. Toivottavasti alla oleva teksti toimii luontevana alustuksena aiheeseen.

Semajan 3. kirje seurakunnille

Tässä lyhyessä viestissä esitetään tärkeitä ja vakavasti huomioonotettavia asioita, jotka koskevat kaikkia kirkkokuntia, uskonyhteisöjä, seurakuntia ja kristittyjä koko maailmassa. Tarkoitus on herätellä kaikkia ihmisiä näkemään jokaisen kristityn ykseys Kristuksessa kirkkokunnasta riippumatta. Teksti on profeetallisessa muodossa, koska kyseessä on sanoma, joka on syntynyt hyvin voimakkaana. Sanoma on osoitettu kaikille, mutta teksti on jaettu kirkkokuntaryhmiin. Seuraavassa ei kuitenkaan luonnehdita ryhmiin kuuluvien opillisia erityispiirteitä, ja jaottelu on erittäin suurpiirteinen.

HELLUNTAILAISUUS, BAPTISMI, METODISMI, VAPAAKIRKOLLISUUS, UUSKARISMAATTISUUS

Painotatte Hengellä täyttymistä ja tiettyä kastetapaa, pyhitystä, tekoja sekä armolahjaisuutta. Ne ovat tärkeitä aiheita, mutta sekä yhteisöinä että uskovina te teeskentelette olevanne parempia kuin olette. Älkää tuomitko niitä, joilla on erilaisia näkemyksiä ja käytäntöjä. Teillä kaikilla on yksi pelastava usko.

LUTERILAINEN KIRKKO, REFORMOIDUT KIRKOT, ANGLIKAANIKIRKKO

Julistatte armoa hieman eri painotuksin. Kaikissa opinkohdissa ei ole pakko olla oikeassa. Suvaitkaa eri tavoin ajattelevia. Teillä kaikilla on yksi pelastava usko.

KATOLINEN KIRKKO, ORTODOKSIKIRKKO

Kunnioitatte perinteitä ja pyhiä toimituksia, messua ja liturgiaa. Katsokaa, että ette opeta pelastusta pelkkien sakramenttien perusteella ilman uskoa. Teillä kaikilla on kuitenkin yksi ja sama pelastava usko.

MUUT KRISTILLISET USKONYHTEISÖT

Katsokaa, etteivät opilliset painotuksenne syrjäytä tärkeintä ja kaikille kristityille yhteistä ja ainoaa pelastuksen luovuttamatonta peruselementtiä eli uskoa Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Katsokaa, että ette lahkohenkisesti pidä vain omaa yhteisöänne ainoana oikeana.

KAIKILLE YHTEISESTI

Teillä kaikilla on yksi ja sama yhteinen pelastava tekijä: usko Jumalaan ja Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen. Teillä kaikilla on opillisissa painotuksissanne hienosäätöisiä eroja, jotka eivät kuitenkaan ole pelastusopillisesti vakavia. Se on teissä kaikissa moitittavaa, että ette ole kyenneet pitämään keskenänne ehtoollisyhteyttä, eli käytännön tasolla kiellätte muiden osallisuuden itse Kristukseen. Kristus on kuitenkin yksi ja jakamaton.

Teidän ei tule edellyttää toisella tavoin ajattelevilta veljiltänne mitään muuta kuin uskoa Jumalaan ja Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen. Jumalan olemuksesta teidän ei ole tarpeen ymmärtää yhtään mitään. Älkää myöskään muodostako universumin ja elämän lähteestä edes minkäänlaista mielikuvaa, koska se on varmasti väärä.

Lähimmäisenrakkauden periaatteen vaalimisesta ei kenelläkään ole lupaa luopua, vaikka kukaan ei rakastamisessaan onnistukaan. Onnistuminen ei ole pelastumisen edellytys, sillä Jeesus Kristus onnistui, ja se riittää. Kirkkoja ei ole välttämätöntä yhdistää muutoin kuin toisenne ehdottoman hyväksymisen tasolla. Teidän on osoitettava toisillenne hyväksyntää, koska teillä kaikilla on yksi ja sama usko Jumalaan ja Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen. Teidän on osoitettava hyväksyntänne tunnustamalla toistenne ehtoollisen pyhyys ilman ehtoja ja sallittava osallistuminen toistenne ehtoolliselle. Koko kristikunnan Kristus on yksi ja kaikille yhteinen.

Semajah
Loppiaisena 6.1.2023

Ahaa! Kukas tämä Semanja siis on ja mihin seurakuntaan hän itse kuuluu? Olen ymmärtänyt, että kirkkokuntien erot ovat myös opillisesti suuria ja pelastusta koskevia. Yksi vaihtoehto ykseydelle olisikin redusoida oppeja minimiin, mutta enpä tiedä, onko monikaan valmis tähän…

Ymmärsin että James itse. Seurakunnasta en tiedä, mutta muistan kyllä hänet Sfnetin kristinuskofoorumilta 90-luvulta. Taisi olla silloin helluntailainen.

1 tykkäys

Oikeassa olet, ja olen sama mies. Olin hellareissa noin vuosina 1979-1999. Sen jälkeen takaisin lutruissa ja sittemmin villinä kristittynä noin vuodesta 2014 lähtien. Mielestäni ketjun aihe on hyvinkin tärkeä, mutta oma persoonani vähemmän tärkeä, joten siihen ei liene mitään syytä keskittyä. :slightly_smiling_face:

1 tykkäys

Vaan mikäpä olisi parempi maku kuin astian maku! Tuo paljastus selittää myös sen, miksi alter ego oli kirjoitettu kahdella eri tavalla. Minäkin monesti omaksun hmm… roolin, kun puhun hengessä: “I’m the third revelation!”

Vakavasti kirjoittaen avaus on hyvä, siis yksittäisten kirkkokuntien suhde Kristuksen ruumiiseen, mitä täälläkin on monessa ketjussa käsitelty. Protestanttista ekumeniaa, vapaakirkollista. Yleisluonnollista, sellaisena tylsää. Mutta kai jaamme kuitenkin toiveen yhdistymisestä?

Pyhä Henki, kehoittaa olemaan yksimielisiä, tietenkin opissa, koska hän ei sitä tulkitse vaan kirkastaa. Elämän Hengen sana, tuo armon ja uskon, että pyhityksen. Sana tekee sakramentit, koska sana on kaikkivaltiaan sanaa ei siis ihmismielen vaikutusta. Me ihmiset olemme turhan innokkaita lihamme tähen olemaan aina oikeassa vaikka raamattu sanoo, että ihminen on valehtelija, mutta Jumala on totinen. Jos ihminen luopuu omasta kunniasta, etsien sitä kunniaa mikä tulee Jumalalta niin todellista yhteyttä syntyy.
Siunaten mikeh

1 tykkäys

Eivätkä erilaiset kirjoitusmuodot olleet vahinko. Jutun juju on keksittävissä, mutta se on täysin sivuasia topiciin nähden. Ja asia sisältää muutakin sanoisinko ehkä jopa hieman megalomaanista ulottuvuutta. :slightly_smiling_face:

Todellakin toivon tästä syntyvän keskustelua. Aihe on opillisesti erittäin mielenkiintoinen. Minusta kirkkojen käytännön yhdistyminen on epärealistista, mutta henkinen yhdistyminen olisi suotavaa, ja sen tekeminen ihan julkisissa julkilausumissa. Minusta yhteiset tekijät ilman muuta mahdollistaisivat sydänten yhteyden.

2 tykkäystä

Uskon, että hyvällä tahdolla ja lempeällä ja ymmärtäväisellä asenteella ja Jumalan antamalla viisaudella Kristuksen globaali kirkko voi kirkastua mielessämme ja hengessämme. Olen jo pitkään pitänyt tätä erittäin tärkeänä. Asiaa ei ole jauhettu loppuun; varmasti tähän löytyy uusia näkökulmia.

Risto Santala totesi Israelissa vuonna 2000, ensimmäisen kerran kun olin Israelissa käymässä, ja toistaiseksi myös ainoalla kerralla: “Me etsimme totuuden likiarvoa”. Tämä on painunut mieleeni. Santala itse tuli toimeen monen eri suunnan kristittyjen kanssa.

3 tykkäystä

Arvostan Santalaa suuresti. Olen kuullut paljon hänen puheitaan. Todella hyvän asian mies ja eri sarjaa, kuin nykypäivän Lähetysseura.

Itse olen näkemyksissäni avoin monille suunnille, vaikka olenkin luterilainen ja herätysliikkeisiin kallellaan. Katolinen kirkko kiinnosti 80- ja 90-luvulila, nykyään myös yhteiskristillisyys.

3 tykkäystä

Katolinen kirkko kiinnosti 80-luvun alussa niin paljon, että minut liitettiin sen täyteen yhteyteen. Itse asiassa Rooman kirkko kiinnosti ajoittain jo 60-luvulla. Ekumenia kiinnostaa myös, varsinkin suhteet ortodoksisiin kirkkoihin.

1 tykkäys

Itseäni motivoi ajatus olla mukana rakentamassa kaikkien kristittyjen yhteyttä ja siten yhtyä tähän Jeesuksen tehtävään, joka on ”koota yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset”. (Joh 11:52) Ajattelen niin, että Jumalan lapsissa ei ole mitään erotusta eri kirkkokuntien eikä kansojen välillä, vaan kaikki ovat ”uskon kautta Jumalan lapsia Jeesuksessa Kristuksessa”. (Gal 3:26)

Kirkkojen virallinen yhdistyminen ei liene näköpiirissä, mutta minä pidänkin erityisen tärkeänä eri uskonyhteisöjen piirissä elävien kristittyjen keskinäisen hyväksymisen ja jopa rakkauden ilmapiiriä. Se on täysin mahdollista, kunhan vain löydetään ja tunnustetaan pelastusopillisesti tärkeimmät yhteiset tekijät. Nykyisiä erityispainotuksia kullakin joukkueella toki voi ja saa ja pitääkin olla.

Itse arvioisin, että välttämättömäksi yhteiseksi tekijäksi riittää usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Kaikki muu menee kategoriaan kontingentti. Eli jäljelle jää valtavasti tilaa kunkin kristillisen uskonyhteisön omaleimaisuudelle.

KASTE lienee kuitenkin asia, josta millään kristinyhteisöllä ei ole nähdäkseni lupaa luopua, ja minustakin se on luovuttamaton toimitus (pelastusopillisesti merkittävä tai ei), ja sen tähden – vaikka kirjavien kasteoppien ja -käytäntöjen takia asettaisin sen mielelläni alempaan kategoriaan – se voisi silti (eri muodoissaan) olla välttämättömien yhteisten tekijöiden joukossa.

Voisiko tällainen opillinen konsensus ja Hengen yhteys muodostua vaikkapa koemielessä tällä forumilla?

Pienin yhteinen tekijä lienee ns. jakamattoman kirkon ekumeenisten konsiilien muotoilemat opit. Niiden päälle ei oikeastaan tarvita mitään.
Muinaisella Kirkko ja Kaupunki-lehden keskustelufoorumilla vuosikymmeniä sitten muuan aktiivinen skribentti totesi lähes joka postauksessaan: Jeesus ON!
Tähän voisi vielä lisätä Lisieuxin Pyhän Teresan toteamuksen: “Kaikki on armoa!” Näillä mennään…

Pidätkö siis Pelastusarmeija kristinuskon muotona? Heillä ymmärtääkseni kaste ei ole välttämätön…

Markku Koiviston Nokiamissiolla oli ainakin jonkin aikaa käytäntönä kastaa sekä lapsia että uskoon tulleita itse kastetta pyytäviä. Liikkeeseen liittyneessä porukassa oli paljon sekä luterilais- että helluntailaistaustaisia kristittyjä.

Pelastusarmeija ei toimi Suomessa kirkkokuntana, vaan yhteiskristillisenä (lue protestanttisena) järjestönä. Pelastusarmeijalaiset kuuluvat yleensä joko metodistikirkkoon tai luterilaiseen kirkkoon, ja he ovat saaneet kasteen omissa kirkoissaan. Uskoisin, että niissä maissa, joissa pelastusarmeija on kirkkokunta pelastusarmeijalaiset myös kastavat tarvittaessa.

2 tykkäystä

Pelastusarmeija on paremminkin kansainvälinen avustusjärjestö ja kristillinen liike, joka toimii 132 maassa.
Arvomaailma ei ole avustustyön ehtona.

Niin. Kuitenkin kuulin ihan Pelastusarmeijan upseerilta, ettei heillä kaste ole välttämättömyys. Jos joku löytää uskon heidän kauttaan, häntä ei hoideta kasteelle eikä Pelastusarmeija kasta itse.

Kyllä näin minäkin sen käsitin, kun jonkun aikaa Pelastusarmeijassa olin ja meinasin sotilaaksi ryhtyä. Taisi olla niin, että nimenomaan William Boothin vaimo Catherine Booth “halusi eroon” ehtoollisesta ja kasteesta ja katsoi, että “sydämen uskon” tulee riittää, ei tarvita riittejä tms. Oli Catherine tai ei, niin tällaista on Pelastusarmeijan historiassa ja monet tosiaan pyrkivät sanomaan, että se on vain järjestö ja jäsenet käyvät muualla ehtoollisella, mutta oikeasti näitä sakramentteja ei katsottu tarvittavan.

“Muotomenoja” karsastavat monet protestantit, mutta luovat sitten villisti omia rituaalejaan, joiden muotomenoisuudelle ovat sokeita. Pelastusarmeijassakin kehiteltiin oma liittymisrituaali, jossa lipun alla vannotaan joku vala tms. Kyllä minäkin kuulin, kun eräs upseeri tai peräti kapteeni sanoi, että kyllä Pelastusarmeija on ihan “kirkko” eikä pelkkä avustusjärjestö.

Raamattutunnilla pariinkin otteeseen sen vetäjänä toiminut pitkäaikainen osastonjohtaja perusteli kovasti, että ehtoollinen ei missään tapauksessa kuulunut kristityille, vaan Jeesus teki sen vain juutalaisena juutalaisille tms. Olin tuolloin ollut vasta noin vuoden uskossa ja jätin väittelemättä asiasta. Ko. johtaja kävi ilmeisesti Pelastusarmeijan edustajana ekumeenisissa kokouksissa ja viittasi ristiriitoihin tuossa kysymyksessä.

4 tykkäystä

Haiskahtaa vähän Nimrodin tornin rakentamiselta tämä kaikkien uskontojen yhteen niputtaminen, synkretismiltä.