Tässä olet samaa mieltä esim. 9x:n uskon ja minun Uuden testamentin tulkinnan kanssa. Mitään ristiriitaa ei siis ollut välillämme.
P.S. “Ahdistukseen maailmassa” kuuluu minun mielestäni esim. masennussairauden tuottama ahdistus. Masentunut ei iloitse sillä tavoin kuin terveempi ihminen, mutta masentunutta uskovaista usko evankeliumiin lohduttaa masennuksen keskellä.
Sovitatko viestisi ajatuksen seuraavaan raamatunkohtaan ristiriidatta?
“Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: “Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina”. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.” (Room. 8:35-37)
Hengellinen voitto on siis todellisuutta jo silloin, kun vaikeudet ovat vielä läsnä elämässä, koska käytetään ilmaisua näissä kaikissa (ei siis ilmaisua näistä kaikista). Ihmiset iloitsevat voitoista. Jos voitto on todellisuutta jo silloin, kun aistien ja järjen valossa näyttää tappiolta, niin silloin on syytä hengelliseen iloon aina Herrassa olosuhteista riippumatta.
Sovitan kyllä. Näin kuin sinäkin tässä kirjoitat.
Sitä paitsi kuka voi sanoa etteikö voittajaakin voisi vähän jostain kolottaa. Voittaja ei vaan keskity kolotukseen vaan riemuun.
Kristuksen ruumiissa kaikki koituu yhteiseksi hyväksi, kärsimyksetkin voi liittää Kristuksen kärsimykseen ja se koituu Kirkon hyväksi. (Kts. Kol 1.) Samoin yhden hyvä on kaikkien hyvää.
Kuinka niin? Mistä ongelmista se kertoo? Minusta BKK on kaiken kaikkiaan varsin nerokas idea, vaikka omani onkin. Jos maailma menee yhä vain pahemmaksi ja kristityille yhtä vain vaarallisemmaksi, on tärkeää, että on olemassa jokin näkymätön turvaverkosto. Ja sitäkin tärkeämmäksi näen sen, että on edes yritystä opillisesti koherenttiin kristilliseen ykseyteen, globaaliin virtuaaliseurakuntaan jossa ei kiinnitetä huomiota eroihin vaan siihen, mikä on kaikille kristityille yhteistä.
“Kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (Ef 4:13-16)
Ei ole syytä vähätellen ja mitätöiden ja heittää jänteitä ja jäseniä pois.
“Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut… Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.” (1.Kor 12:18,27)
Muistan käyneeni tuolla bittikirkko -sivustollasi ehkä 25 vuotta sitten, eikä siinä mikään häirinnyt. Onhan näitä kristillisiä ihmisten ylläpitämiä sivuja paljonkin ja useimmiten hyvällä tarkoituksella. Sisältö voi tietysti olla monenlaista, tekijästä riippuen, mutta kun asiassa pysytään, niin hyvä.
Vastaan puutteellisesti koska en ole käynyt ko. sivuilla. Kirkkohan ei ole mikään virtuaalitodellisuus, vaan elävä orgasmi, yhteisö, sosiaalinen konstruktio. Kirkko on siis näkyvä joukko, kokoontuva yhteisö. Kirkon määritelmä on teologisesti tämän suuntainen. Todellinen yhteys ja ykseys on mahdollista vain yhteisessä opin kokonaisuudessa, tunnustuksessa, joka näkyy konkreettisesti ehtoollisen vietossa. Allianssi kristillisyys ei edusta tätä kokonaisuutta. Turvaverkko ajatuksen ymmärrän, mutta kirkon martyyriot kertovat ihmisistä joilla on sama usko, yhteisö oli se turvaverkko. Tässä nyt aluksi muutamia ajatuksia.
Paljon mahdollista, sillä se on perustettu 1.10.2000. 
Vuosien varrella opillinen sanoitus on kehittynyt, mutta idea on pysynyt samana.
Muun muassa seuraava kappale on hioutunut selkeämmäksi:
“Usko Jumalaan ja Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen on se elementti, joka yhdistää kaikkia maailman kristittyjä. Juuri usko on pelastuksen välittäjä – kristityn teot, hengellisen elämän laatu tai onnistuminen Jumalan tahdon noudattamisessa eivät toimi pelastuksen kriteereinä. Jeesukseen Kristukseen uskova elää armossa ja anteeksiantamuksessa ja saa lahjaksi ikuisen elämän Jumalan valtakunnassa. Kristillisillä kirkoilla ja yhteisöillä on käytännöissä ja opillisissa hienosäädöissä omia painotuksiaan, mutta syvimmältään ilosanoman synnyttämä usko on pelastusopillisesti tärkein ja varmasti kaikille yhteinen tekijä.”
BKK haluaa edustaa ja edistää tämän ketjunkin mukaista ekumenista linjaa. Globaali Hengen yhteyden kokeminen on mahdollista, ja BKK haluaa osaltaan sen ilmentämistä helpottaa ja vahvistaa myös opillisisten kysymysten suhteen.
Usko, ei ole kristittyjä yhdistävä tekijä, vaan opin kokonaisuus. Uskolle ei voida antaa eri merkitystä mitä sillä todellisuudessa on. Uskoa, ei voi myöskään irrottaa teoista, vanhurskauttavasta uskosta. Kirkko ei yksinkertaisesti tunne vanhurskauttavaa uskoa ilman tekoja. Sellaista kristillisyyttä ei ole olemassa. 1500 luvulta luterilaisuudessa eriytettiin vanhurskaus teoista. Monissa protestanttisissa piireissä on omaksuttu tämä näkemys, sen historia on kuitenkin lyhyt. Kirkon teologinen painopiste on kuitenkin ollut 2000 vuotta toinen. Vanhuskauttavaan uskoon kuuluu teot, tämä on pelastuksen kokonaisuus. Anteeksi taas tämä näkemys.
Ei eriytetty. Ainoastaan selkiytettiin sitä että vanhurskautta ei ansaita omilla teoilla.
CA XX
“Selvästikään ei tätä oppia siis ole syytettävä siitä, että se muka kieltäisi hyvät teot. Sitä pitäisi pikemminkin kiittää siitä, että se osoittaa, millä tavalla hyviä tekoja voidaan tehdä.”
D
Väärin. Löytyy muitakin selviä kohtia, en nyt jaksa niitä kirjastostani kaivaa. Myöhemmin.
Tarkoitatko että CA on väärässä esittöessään luterilaisen käsityksen vanhurskauttamisopin ja hyvien tekojen suhteesta. Odotan innolla että jaksat kaivaa. Ja vakuudeksi tästä, voin muistuttaa sinua vaikka joka päivä.
D
Toki kaikilla kristityillä on usko Jeesukseen, kirkkokunnasta riippumatta.
Uskoa, ei voi myöskään irrottaa teoista
Kristityt ovat kutsutut seuraamaan rakkauden lakia, mutta teot - hyvät tai pahat - eivät tietenkään ole pelastuksen kriteeri. Muunlainen ajattelu riistäisi arvon pyhältä sovistuvereltä. Oma eskonpuumerkki ristin työhön?
Tahallisella synnillä, vääryydellä, pahuuden harjoittamisella ja lähimmäisen vahingoittamisella usko varmasti joutuu haaksirikkoon, mutta se on toki toinen tarina.
Vanhuskauttavaan uskoon kuuluu teot
Ajatteletko siis itselläsi olevan sellaisia tekoja, jotka vaikuttavat pelastukseesi? Minkälaisia? Tuot Jumalalle jotakin omaasi Jeesuksen uhrin rinnalla? Synnitön et kuitenkaan liene?
Jaakob peräänkuuluttaa tekoja uskon aitouden todisteeksi ja painottaa rakkauden lakia kuten kuuluukin, mutta Paavali ilmaisee selvästi, että pelastus saadaan kuin saadaankin uskon kautta lahjana ilman tekoja. Kuinka Kristuksen kanssa ristiinnaulittu voisi tehdä pelastukseensa vaikuttavia tekoja tai tekemättä jättämisiä?
Toki on olemassa paljonkin sellaisia kristittyjä, jotka eivät usko pelastuksen lahjaluonteeseen ja absoluuttiseen armoon vaan vaativat tekoja ja uskonsuorituksia sekä itseltään että muilta. Silti heilläkin kaikilla on se tärkein eli usko Jeesukseen.
Totta kai. Jaakob ja Paavali puhuvat samasta asiasta. Jeesuksen uhrin rinnalle? En ymmärrä tätä kysymystä. Ei kai kukaan kristitty tuo Jeesuksen uhrin rinnalle jotakin omaa sovitusuhria. Se on outo ajatus.
No tarkenna toki ja kerro meille, millaisia tekoja ajattelet juuri itselläsi olevan, sellaisia jotka vaikuttavat sielusi pelastukseen - että olisit sovituksesta osallinen ja saisit ikuisen elämän Jumalan valtakunnassa. Jos siis puhut teoista, luulisin niiden olevan ihan käytännön asioita… Eli minkälaisia tekoja sinulla on?
Galatalaiskirje 5:22 FB38
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Näitähän on jokaisella kristityllä.
Kuuluuko siis Hengen hedelmä tekojen kategoriaan? Minusta se on seurausta Hengen osallisuudesta ja täyteydestä. Tosin siinä mielessä oikein, että myös Jaakob kirjoittaessaan teoista viittaa hengelliseen mielenlaatuun, ja itse pidän rakkauden lakia aivan ehdottomana, vaikkakin hyvin heikosti kristityt onnistuvat sitä noudattamaan. Ja Hengen hedelmäkin on uskovissa hiukan niin ja näin.
Pyhitys on toki varsin toivottavaa armon kasvatusta meissä, mutta minusta ei pidä laittaa rattaita hevosen eteen, kun puhutaan pelastusopista. Tämä olisi erittäin helppo perustella Kirjoituksilla, mutta en nyt ryhdy jakeilla pallottelemaan. Kuten mainitsin, eri uskonyhteisöissä on erilaisia painotuksia näissä asioissa.
Kuulun itse siihen joukkoon, joka näkee pelastuksen uskon kautta saatavana lahjana ja Jumalan armona Kristuksen uhrin ja sovitusveren tähden - ilman mitään ihmisen omaa osuutta asiaan. Siitä se todellinen vapaus ja ilo syntyy.
Henki tarvitsee selvästi meitä. Paavali puhuu ihmisille joissa teot tapahtuvat synergisesti. Jumalan laki on kristityn ilo ja hän haluaa elää käskyjen mukaan, pyrkii elämään ja jopa pakottamaan tahtonsa elämään käskyjen mukaan.
Jumalahan ei pelasta ihmistä ilman ihmistä. Tämä on juuri Jumalan luomistyön perusta ihminen Jumalan kuvana vapaan tahdon omistajana. En usko monergistiseen Jumalaan.
Onko tämä oikeasti jokin teologinen määritelmä?
D