Erikoista. Ilmeisesti espanjalainen katolilaisuus on herätyskristillistä.
Tällä foorumilla kannattaa varoa kirkkokunnan nimissä puhumista ettei tule harhautettua lukijoita. Toki omista kokemuksistani minäkin kirjoitan. Onko tämä sinun katolisuuden tuntemisesi foorumilta vai elävästä elämästä peräisin?
Muistutan että katolilaisten mielestä kastettu ei välttämättä pelastu, eikä lapsi aloita käymistä ehtoollisella ennenkuin hän ymmärtää omalla kohdallaan, ikätasoisesti, mistä uskossa ja ehtoollisessa on kysymys. Lapsi käy myös katumuksen sakramentilla ennen ensimmäistä ehtoollistaan. Itse ainakin olen kuullut katekeesissa korostettavan että pieni lapsi on osallinen uskosta läheisimpien perheenjäsenten kautta, koska lapsella ei vielä omaa ymmärrystä asiasta ole. Kun äiti ja isä käyvät ehtoollisella ja ovat uskossa, lapsikin elää perheen uskossa. Jos perhe ei ole uskossa, lapsi jää uskosta osattomaksi vaikka hänet olisi kastettu, sillä lapsikaste tehdään sillä ehdolla että joku opettaa häntä ja auttaa häntä elämään vähitellen henkilökohtaisessa uskossa. Lapsikaste on ikäänkuin ehdollinen kaste, poikkeuslupa käydä kastekatekeesi kasteen jälkeen. (Tulisivatpa foorumin katolilaiset antamaan oman näkemyksensä, itse olen täysin jäävi puhumaan siitä mitä katolisuus on, vaikka katolisuus tulee aina olemaan sieluni ja sydämeni kristillinen koti.)
Mutta, mistäs senkään tietää, olen saattanut ymmärtää kaiken väärin, enhän ole tajunnut edes alkaneeni siellä herätyskristityksi. Yritän nykyisin pitää itselläni mahdollisimman laajaa ymmärrystä kristinuskon eri nyansseista, pitää niin sanotusti ovia auki että tuuli voi puhaltaa.
Juu, olen tullut siihen tulokseen sieltä lähdettyäni että itse koin kristillisyyden siellä herätyskristillisyytenä ja sitä olen jäänyt vaille palattuani kotimaahan. Oma kokemukseni ei tietenkään ole absoluuttinen totuus espanjalaisesta katolisuudesta, mutta herätyskristillisiä elementtejä olen jäänyt vahvasti kaipaamaan sieltä lähdettyäni. Uskon että satuin sellaisiin seurakuntiin ja sellaiseen toimintaan jossa tämä korostui ja se puhutteli minua ja vastasi tiettyyn kaipaukseen. Ei siis ole ihme että olen tuntenut oloni kotoisaksi naapuritalon helluntaiseurakunnassa. Erikoista kyllä, ennen Espanjan vuosiani koin helluntaiseurakunnan hankalasti lähestyttävänä. Nyt kun minulla on Espanjan kokemukset mukanani, helluntaiseurakunnat tuntuvat kotoisilta (poislukien kielillä puhuminen).
2 tykkäystä
Tämä ei pidä paikkaansa. Uskossa ei ole kyse jonkun periaatteen ymmärtämisestä.
D
4 tykkäystä
Tämä tekisi lapsikasteen harhaksi.
Katolisen kirkon opetusta voin tuntea huonosti ja pyydän siinä tukea.
Minulla on yleisluontoinen käsitys että kat ja lut kirkkojen oppi on kasteen ja ehtoollisen osalta aika samantapainen.
1 tykkäys
@Fratres ei taida tässä tarkoittaa loogisen älyn kautta tapahtuvaa ymmärtämistä. Ennemminkin kai hän tarkoittaa sitä eroa mikä on sillä että on nähnyt videoita valtameren aalloista verrattuna siihen että seisoo vyötäisiään myöten niissä ja antautuu niiden vietäväksi. Ensin kuullaan, uskon siemen kylvetään mutta usko juurtuu kun huomaa elävänsä uskon välittämässä todellisuudessa.
Ei tätä minun mielestäni kaikkien tarvitse mieltää samalla tavalla. Kiinnostavaa kuulla eri versioita silti.
2 tykkäystä
Paljon samaa niissä varmasti onkin. Uskoisin kuitenkin että katolilaiset puhuvat lapsien kastamisen yhteydessä luterilaisia enemmän opetuksen ja perheen kristillisen elämän harjoittamisen tärkeydestä. Jotkut papit jopa suosittelevat jättämään lapsen kastamatta jos ei voida varmuudella osoittaa että häntä pidetään mukana kirkon elämässä. Siten lapsikaste tietyllä tavalla ymmärrettynä voisi ollakin harha. Katolilaiset näkevät ehkä luterilaisia enemmän sen mahdollisuuden että kasteen armoa tarvitaan kristittynä elämiseen. Kristillisyyden ulkopuolelta Jumala pelastaa muillakin tavoilla. Minusta “Extra ecclesiam nulla salus” opettaa sitä että ihmiskunnan pelastus tulee Kristuksen ruumiin kautta koko maailmaan. Vanhurskaan rukous voi paljon.
Vahva tämä. Pelastus voi ilman tohtorin tutkintoa ja vaikka olisi vauva tai muistisairas
Ehdottomasti samaa mieltä tästä, mutta tuleeko tästä seurata se johtopäätös että periaatteessa kaikki uskovat koska ei ole syytä osoittaa toisinkaan?
Ei. Eikä sellaista kukaan varmaan esitäkään.
Mutta ilmeisesti konsensus on että olisi ajateltava että kaikki kastetut uskovat?
En kyllä ole tällaiseenkään ajatteluun törmännyt.
1 tykkäys
Onko sitten niinkään että emme voi kenestäkään tietää uskovatko he vai eivät, eivätkä he itsekään voi sitä tietää koska uskon on mahdollista olla tiedostamatonta?
Mikä tässä on taka-ajatuksena? En nyt ihan hahmota, mihin pyrit.
1 tykkäys
Yritän vain ymmärtää miten ihmiset käsittävät kasteen ja uskomisen. Minulla ei ole pienintäkään ymmärrystä miten te muut näette tämän asian ja se siis kiinnostaa.
Arvelen että monet foorumilla ajattelevat Jumalan antavan uskon, mutta että ihminen ei voi arvioida uskon antamisen prosessia itsessään eikä muissa. Luultavasti olen väärässä.
Minua hämmentää herätyskristillisyydessä lähinnä sakramenttien korvaaminen emotionaalisilla kokemuksilla. Siksi vähän hämmentää, että katolilaiset harrastavat Espanjassa samanlaista retoriikkaa. Mutta mahtuuhan maailmaan monenlaista.
1 tykkäys
Hei ihmiset jos yhtään kiinnostaa luterilainen näkemys, eikä mikään olkiukko tai ääri-ilimiö, lukekaa tuo piispa Jolkkosen puhe jonka linkitin. Verratonta tekstiä joka pohtii herätyksen ja kirkon opin suhdetta!
Tässä hyvä pätkä puheesta :
Toinen hyödyllinen käsite-ero voisi olla Yksimielisyyden ohjeen erottelu uudestisyntymisen (regeneratio) ja uudistumisen (renovatio, vivificatio) välillä. Uudestisyntyminen (regeneratio), jota Uudessa testamentissa käytetään melko harvoin (lähinnä Joh. 3:5 ja Tiit. 3:5) liitetään niin luterilaisessa kuin katolisessa, ortodoksessa ja anglikaanisessa raamatuntulkinnassa kasteeseen. Kuitenkin kastettu tarvitsee jatkuvaa uudistusta (renovatio), jotta hän ei menettäisi uskoa Jumalaan eikä ajautuisi elämässään ”paatumukseen”, vaan jotta hän vahvistuisi uskossa ja saisi voimaa rukoilla, rakastaa ja taisella syntiä vastaan. Uudistuksen synonyyminä tunnustuskirjoissa puhutaan usein myös ”eläväksi tekemisestä” (vivificatio). Tässä elämän kestävässä uudistuksessa ihminen ei ole pelkkä sivustakatsoja, puupölkky tai objekti, vaan uudistuksen tulee koskettaa ihmisen koko persoonaa.[11]
3 tykkäystä
Itse en käyttäisi sanaa emotionaalinen kokemus. Omani on eksistentiaalinen kokemus. Emootiot ovat kuitenkin osa eksistenssiä, joskus jopa reagoivat todellisuuteen suoremmin, ilman välikäsiä, kuin muut kokemisen tavat. Kokemukset, eivät emotionaaliset kuin muutkaan, vähennä sakramenttien arvoa mitenkään vaan alleviivaavat niiden arvoa. Aiemmin en osannut arvostaa sakramentteja niin paljon kuin nyt. Näin ennen sakramentit sakramentalismin tavoin. Nykyään koen sakramentit todellisuuden ilmiöinä jotka ovat yhtä kouriintuntuvia kuin vaikka liukastuminen, arjen syy- ja seuraustilanteet tai yön ja päivän vaihtelu.
Varmaan puhumme samasta asiasta. Hämmentää se tuollakin termillä.
1 tykkäys
Ja kuten siis aiemmin arvelin, lut ja kat sekä myös anglikaaninen oppi lähtevät samasta periaatteesta kasteen suhteen. Se on uudestisyntymisen paikka. Piispa on mun kans samaa mieltä! 