Ei tätä kukaan kiistä. Silti olisi hyvä jotakin tajuta siitä, mihin uskoo ja mikä on pelastuksena. Silti lapsenuskokin on uskoa, varsinkin kun hän alkaa ymmärtää asioita käsitteellisesti. Mutta lapsenuskostakin pääsee eteenpäin.
2 tykkäystä
Kaste on liiton merkki, samalla tavalla kuin ympärileikkaus. Kristittynä eläminen uskoen, on liittymistä tähän merkkiin liitettyyn lupaukseen. Kaikki eivät liity. Eivät kasteen merkkiin eivätkä ympärileikkauksenkaan merkkiin. Samalla kaste on uskon sinetti, mutta järjestys ei välttämättä ole tämä. Ihminen voi uskoa ennen kastettakin ja kasteen jälkeen. Kaste ja usko ja parannuksenteko voivat Jumalan näkökulmasta olla samanaikaisia tapahtumia, vaikka luodussa todellisuudessa niiden välillä olisi pitkäkin aika, tai loputon aika.
D
7 tykkäystä
Urho Muromalla kasteen evankeliumi oli epäselvä ja niinikään ei voinu ymmärtää uudestisyntymistä kasteessa, joka johtaa siten järjen päätelmiin kasteesta.
1 tykkäys
Puhutaanko jossain liikkeessä erityisesti nimenomaan kasteen evakeliumista? En edes nyt irvaile, vaan kinostaa. En ole tällaiseen puheenparteen törmännyt.
Ehkä ei juuri tuolla sanonnalla.
Mutta kuten edellä esim Jolkkosta lainatessani näkyi, kasteessa tapahtuva uudestisyntyminen on vanhakirkollinen oppi. Ja onhan se evankeliumia eli ilosanomaa että näin Jumalan armo ihmisen kohtaa, usein jo vauvaa kastettaessa.
Ilman evankeliumi ei voida ymmärtää kastetta. Sen johdosta ilmaisin sanoilla kasteen evankeliumi, koska sama evankeliumi on ehtoollisessa, kasteessa ja evankeliumin sanassa.
3 tykkäystä
Itse olin kiinnostunut nimenomaan tuollaisesta sanonnasta. Ei sillä varmaan erityistä merkitystä ole, mutta ajattelin ohittaneen jonkin herätysliikkeen tms. puheenparren.
Ok. Juu, ei ole erikseen kasteen evankeliumia. Sanonta vie harhateille, ehkä.
1 tykkäys
Vastaan näin; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste. Tämä sopii sanoihin kasteen evankeliumi. Eikä vie pois Kristuksesta, evankeliumin sanasta, uskosta.
Mielestäni helluntaiseurakunta voi parhaimmillaan olla erinomaisen lämmin ja hyvähenkinen yhteisö, kunhan opetus ei ole lakihenkisyyden eikä hurmahenkisyyden ojissa, eikä siellä ole sorruttu ylistysmetodiikan harhaan, eikä siellä saarnata kymmenysten kuuluvan uuteen liittoon.
Kielilläpuhumista siellä harrastetaan turhan avoimesti, mikä ei ole viisasta, ja vaikka seassa on paljon sielullista tuotosta, siellä on myös aitoa kielilläpuhumisen armolahjaa. Keskimäärin hiukan ahtaasti siellä ajatellaan hengellisestä elämästä, eli kyseessä on selkeä “pyhitysliike”, mutta ei suinkaan pahimmasta päästä.
Vaikka laadukas teologia puuttuu eikä opetus ole seurakunnissa yhtenäistä, monessa asiassa helluntailaisuudessa on paljonkin aineksia kaikkia kristittyjä yhdistävien tekijöiden suhteen:
Usko Jeesukseen
Kaste (tosin vain uskoontulon jälkeen suuoritettu)
Ehtoollinen (ei rajoitu helluntailaisiin, jos on uskovana kastettu)
Raamatun arvovalta
Seurakunnan merkitys
Yhtyminen vanhoihin uskontunnustuksiin
Kuka näkee harhoja missäkin. Tuosta ylistyksestä olet jaksanut toistuvasti puhua, mutta en itse sitä näe harhana, vaan eräänä rukouksen muotona. En edes silloinkaan, kun sillä pyritään Jumalan läsnäoloon, mikä voi olla joillekin vierasta. Asia on kuitenkin täysin raamatullinen jo Vanhan testamentin ajoilta.
Kymmenyksiä maksavat monet luterilaisetkin herätyskristityt, eivät pakosta, vaan halusta. Mitään pakkoa ei tietenkään uuden liiton aikana tässä voi olla, ja sellainen on väärää opetusta, mutta seurakunta tai järjestö elää niillä varoilla, joita jäsenet lahjoittavat. Verotusoikeuttakaan ei ole kaikilla kirkkokunnilla järjestöistä puhumattakaan, välttämättä edes säännöllisiä kolehtituloja enää. Mutta vapaaehtoistahan se kaikki on, kuten seurakuntiin tai kirkkokuntiin kuuluminenkin.
No tämä on se tärkeä ymmärrettävä. Jos haluaa vapaasta tahdostaan käydä seurakunnassa jolla ei ole verotusoikeutta niin onhan se seurakunta jollain rahalla pidettävä pystyssä. Tilavuokrat, välinehankinnat ja palkka niille joilla menee työajan verran seurakunnan hommissa.
Katolilaisilla Suomessa ja lähes koko maailmassa on tämä tilanne että verotuloja ei ole. Ja monilla muilla tunnustus- ja seurakunnilla on sama tilanne. Uskoisin että maailmanlaajuisesti on olemassa vähemmän valtion lain mukaan verottavia seurakuntia kuin kymmenyksillä rahoitettuja.
2 tykkäystä
Me emme puhu samasta asiasta.
Sehän on täysin opetuksesta kiinni.
UT:ssa on runsaan antamisen malli, mutta ei siunauksen ja kirouksen lakia tyyliin Malakia.
Mulla on sellainen käsitys että esim. Nokia Missio tyylisissä ns. amerikan malliin järjestetyissä kokouksissa ylistys voi mennäkin vähän liiallisuuksiin. Minulla ei ole kovin paljon kokemusta erilaisista helluntaiseurakunnista ja olen itsekin varonut liiallista ylistystä, mutta mulla on sellainen näkemys tällä hetkellä että pääosa suomalaisista helluntaiseurakunnista on aika rauhallisia paikkoja. Ylistykselle on omat kohdat kokouksen aikana ja sen kesto on kohtuullinen suhteessa kokouksen muuhun sisältöön.
Henkilökohtaisesti itse valitsen aina mieluummin ylistysgospelia yhtä pitkän ajan kuin esim. suomalaisen virsikirjan uruilla säestettyä musiikkia, mutta tämä on tietysti vain henkilökohtainen makukysymys. Niille, jotka ovat ehdottomasti virsien ystäviä on ylistysmusiikki varmasti se kakkosvaihtoehto.
Jotkut selvästi haluavat ottaa ylistysmusiikin aikaisen rukouksen hyvin karismaattisesti ainakin ulkoisesti, eli asennot ovat muille selkeästi näkyviä ja poikkeavia muista kokouksen aikaisista asennoista tai kielilläpuhuminen on ylitsevuotavaa. Itseäni ei tämä häiritse, jos toinen tarvitsee tällaista esim. vapautuakseen olemaan oma itsensä Jumalan edessä rukouksessa, niin kokous on siihen juuri oikea paikka, kunhan järjestys säilyy. Oma tyylini ylistää on hyvin rauhallinen ja hiljainen, mutta kaikille se ei toimi.
Oletko @Semajah siis joskus kuulunut seurakuntaan jossa ylistys on mielestäsi “lähtenyt laukalle”? Eihän sellaiseen seurakuntaan ole pakko kuulua. Minusta vapaissa suunnissa käymisen yksi mukavimmista puolista on se että todellakin ihan reilusti saa valita sellaisen seurakunnan mikä tuntuu kotoisalta. Jos siis asuu sellaisella paikkakunnalla missä on valinnan varaa.
Vielä muisto tanssimisesta jumalanpalveluksen yhteydessä.
Muistan aina ensimisen palmusunnuntaini Espanjassa. Kylässä jossa asuin oli tapana tuoda Aasilla ratsastava Jeesus -patsas kirkkoon kappelista joka oli noin 600 metrin päässä pääkirkosta, suoraa katua.
Kulkueessa mennään palmut käsissä ja patsaan jäljessä menevät tanssivat kirkkoon sisälle saakka perinteistä paikallista kansantanssia. Askel oli aika helppo, joten hetken katsottuani mallia tanssin joukon mukana.
Se oli minusta ylistystä parhaimmillaan. Laulettiin gospelin tyylisiä iloisia lauluja ja tanssittiin kulkueessa kirkkoon. Paras muistoni kaikkien kristillisten juhlallisuuksien joukosta. (Voitte kuvitella miten skandinaavinen katolisuus on minusta ollut tylsää. Kaikenlainen keskiaikainen ja gregoriaaninen sekä hyvin kurinalainen ja askeettinen ja toisaalta teologisen älyllinen trendaa katolilaisten keskuudessa täällä. Sinänsä ihan ok, mutta ei minun juttuni. Tykkään gregoriaanisesta kirkkolaulusta mutta jos kaikki on vaan sitä ja latinaa messussa niin en meinaa jaksaa.)
Muoks. Sori, kirjoitin nopeasti älylaitteella ja tekstiin jäi kaikkea outoa.
Riippuu vähän mistä vuodesta puhutaan. Viimeiset pari kolme vuotta meni Nokia Missiossa niin pahasti överiksi, ettei sellaista voinut enää seurata edes netin kautta, saati paikan päällä. Ihan pahaa teki satunnaisesti katsella, kun vertasi siihen, mitä oli nähnyt vuosia aiemmin, vielä tuonne 2007:n loppuun asti jopa. Sen jälkeen muuttui ihan muuksi. Kirjoitan tämän siksi, ettei Nokian touhuja voi yleistää kattamaan koko toiminta-aikaa, jota kesti sentään parikymmentä vuotta, vaan vain viimeisiä paria kolmea vuotta, kun oli irtauduttu irti luterilaisesta kirkosta omaksi kirkkokunnaksi ja kutsuttu kaikki älyvapaimmat puhujat ja ylistäjät Amerikan mantereelta.
1 tykkäys
Näin olen ymmärtänytkin. Hyvä kun tarkensit.
1 tykkäys
Todellakin, olen kuulunut helluntaiseurakuntaan (Tikkurila 1980-luvulla), jonka kautta ylistysvillitys tunkeutui maahamme. Se oli erittäin voimakas hyökkäys (väitän, että demoninen), ja monet helluntaiseurakunnat jakaantuivat, kun henkisellä väkivallalla lyötiin kiilaa “ylistäjien” ja “ei-ylistäjien” väliin. Hedelmistään puu tunnetaan.
Räikeimmät äärikarismaattiset ilmiöt helluntailaisuus lopulta torjui, ja syntyi paljon uusia “uskon seurakuntia”. Silti jonkinlainen ylistyslaulannan ylikorostus jäi ilmeisesti helluntailaisuuteenkin jäljelle, nykyaikaan asti.
Eksyttävin harha on sellainen joka on mahdollisimman lähellä oikeaa, mutta onnistuu oikean syrjäyttämään.
Ja kyllä, irtauduin kyseisestä seurakunnasta, kun homma meni lopulta aivan sairaaksi. Seurakunta sai tosin myöhemmin voimaa eräiden suurta arvostusta nauttivien saarnaajien (mm Tapani Kärnä, Matti Pyykkönen) rohkaisusta ja karkotti villiopettajan, joka perusti sitten oman poppoonsa Tampereelle.
Noiden vaiheiden jälkeen seurakunta tervehtyi, ja minäkin liityin takaisin yli 10 vuodeksi. Mutta kyseinen villitys oli jo ehtinyt tehdä tuhoisaa lähetystyötään Suomessa. Seuraavaksi eksytys tuli vapaaseurakuntien kautta, kun ne suistuivat päätä pahkaa torontolaisuuteen, jonka ilmiöinä olivat mm erilaiset pakkoliikkeet ja ihmisten kiemurteleminen maassa eri eläimiä imitoiden. Se yritti olla nauruherätys, mutta sehän meni naurettavuuksiin. Tosin niitä, joiden aistit olivat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta, sellaiset ilmiöt eivät naurattaneet.
Niissä ulkopuolisen voi olla mukava vierailla, mutta vasta liityttyään henkilö voi aidosti kokea mitä seurakunnan jäsenyys tarkoittaa, eli onko siellä esimerkiksi kirjoittamattomia lakeja. Kuten sanoin, helluntaisrk voi terveimmillään olla ihan ok yhteisö; riippuu johdosta ja opetuksesta. Mutta jos ei ole keskusjohtoa, vapaat suunnat ovat alttiita kaikenlaisille eksytyksille ja opintuulille.
“Ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus.” (Ef 4:14-15)
1 tykkäys
Oliko Voitonkeskus, kuulu menestysteologiastaan, ainoastaan kuulopuheita kuullut, ei muuta tietoa.
Näitä on joka puolella, ihan arvostusta nauttivista luostariyhteisöistä lähtien. Jos kirjoittamattomat säännöt ovat manipulatiivisia, lahkolaisuutta ruokkivia tai muulla tavalla alistavia, kannattaa lähteä, oli tilanne mikä tahansa.
Olen itse kokenut tällaisesta yhteisöstä lähdön enkä tule tulevaisuudessakaan jäämään edes aluksi mukavimmalta vaikuttavaan seurakuntaan jos tällaista myöhemmin esiintyy.
Muoks. Kristittyjä yhdistää myös valitettavasti epäterveet asiat. Lahkolaistumista on ilmennyt kaikissa tunnustuskunnissa.
1 tykkäys