Kainin saaminen (Gen. 4:1)


#1

En malta olla puuttumatta ‘saada’-verbin merkitykseen luomiskertomuksen kautta, tuolloinhan Eeva leikitteli tuosta verbistä nimen esikoiselleen Kayin’ille, sanoessan “olen saanut (kanah) ihmisen, Herran.” (huom, “avulla” on myöhempi kääntäjien tuoma lisäys, jota hebreankielen Kirjoituksissa ei ole).


Harhaoppinen virsi?
#2

Mielestäni olet väärässä. Tekstissä on Herra-sanan edellä אֶת (alef ja tau), joka toki useimmiten toimii akkusatiivin merkkinä, mutta se ei ole sanan ainoa merkitys, vaan se voi toimia myös prepositiona merkityksessä “kanssa, yhdessä, yms.” Lisäksi, koska tuossa ei käytetä yleistä herra-sanaa vaan erisnimeä יְהוָֽה (JHWH), niin ehdottamasi tulkinta olisi hyvin omituinen. Siksi mielestäni tulkinta “kanssa, yhdessä, avulla, tms.” on aivan oikea. LXX käänsi διὰ τοῦ θεοῦ.

Toisekseen, koska tämä on suomenkielinen foorumi, voisitko kirjoittaa j-äänteen j-kirjaimella (eikä y-kirjaimella kuten englannissa) ja heprean kielen soinnittomalla p:llä.


#3

Niin, paljon mahdollista, en useinkaan ole oikeassa, vaan menen huti maalin…

tuo mainitsemasi akkusatiivin merkki on verbien yhteydessä käytettävä suoran objektin osoitin, osoittaen lauseessa olevan verbin teon kohteeseen, tässä tapauksessa siis “saamisen” kohteeseen. Se ei missään tapauksessa (mielestäni) tässä yhteydessä voi osoittaa toisaalle, eikä toimia prepositiona, kieliopin perusteella.

Vrt vaikkapa luomiskertomuksen alkulausetta, jossa sekä taivaiden että maan edessä on samainen suoran objektin osoitin.

No niin, hebrealaisen ajattelun peruslähtökohta on, että YHVH ei ole erisnimi, vaan lyhenne (joka ei ole äännettävissä, eikä näin ollen tule pyrkiäkään lausumaan). JHWH on germaanista alkuperää, ei hebreaa, ja saksaisteologien mukaisesti kaikki muutkin teologit eri maista omaksuivat tuon jehowah-käsitteen, mieltäen sen erisnimeksi.

LXX:n käännös on luullakseni tältäosin tunnustettu virheelliseksi tutkijoiden keskuudessa.


#4

[quote=“Yoni, post:19, topic:1743, full:true”]
tuo mainitsemasi akkusatiivin merkki on verbien yhteydessä käytettävä suoran objektin osoitin, osoittaen lauseessa olevan verbin teon kohteeseen, tässä tapauksessa siis “saamisen” kohteeseen. Se ei missään tapauksessa (mielestäni) tässä yhteydessä voi osoittaa toisaalle, eikä toimia prepositiona, kieliopin perusteella.[/quote]

Kuten yllä kirjoitin, tuo ensin mainitsemasi on sanan yleisin käyttötapa, mutta ei suinkaan ainoa. En tiedä, mistä sinä ammennat kielioppisi, mutta kaikki nykyaikaiset tiedeyhteisössä ja kristittyjen parissa arvostetut kielioppikirjat ja sanakirjat esittävät tuon “kanssa, yhdessä, yms” käyttötavan, ja kuka tahansa voi itsekin todeta sen VT:n heprealaisesta tekstistä, esim. kohdassa 1. Moos. 5:22 וַיִּתְהַלֵּ֨ךְ חֲנֹ֜וךְ אֶת־הָֽאֱלֹהִ֗ים.

[quote=“Yoni, post:19, topic:1743, full:true”]
No niin, hebrealaisen ajattelun peruslähtökohta on, että YHVH ei ole erisnimi, vaan lyhenne (joka ei ole äännettävissä, eikä näin ollen tule pyrkiäkään lausumaan).[/quote]

JHWH (eli sinun versiosi YHVH) on latinalainen translitteraatio erisnimestä יהוה. Sen lausuminen ja ääntäminen ei nyt tässä ole relevanttia. Erisnimenä sitä joka tapauksessa käytetään.

Selitätkö tarkemmin, mihin tässä viittaat.


#5

olkoon niin kuin sanot, nykyaikaiset kieliopit kelpaa minullekin vallan hyvin. Mutta lieneekö niin, että tässä kohdassa kielioppi on saanut väistyä “oikeamielisen tulkinnan” tieltä, onhan ajatuksellisesti Eevan lausahdus hyvinkin tulkittavissa lupauksen täyttymisen ihastuksesta… (sekä juutalaisuudessa että kristillisyydessä ajatus “jumalansynnyttämisestä” on ongelmallinen).

Erisnimelle ei löydy varmaankaan mitään muuta oikeutusta kuin kristillisen yhteisön kiihkeä halu riisua Kirjoitusten tulkinta juutalaisista juuristaan? Miten voidaan mieltää jokin asia nimeksi, jos se on mahdottomuus lausua (huom, en viittaa mihinkään rabbiiniseen kieltoon, vaan ettei tuota yhdistelmää voi lausua hengitysäänteisyyden vuoksi), eikö se ennemminkin juuri osoita kyseessä olevan kirjainyhdistelmän, lyhenteen, tms?

Tähän yhdistelmään Kirjoituksissa törmätessämme esiin nousee väistämättä oma käsityksemme, kuinka Jumalasta ajattelemme. Juutalaisuudessa tämä yhdistelmä väistämättä nostaa mieleen joukon adjektiiveja, jotka kuvaavat erilaisia Jumalan luonteenpiirteitä, joten heille se on viite, osoitin johonkin laajempaan. Meille länsimaalaisille/suomalaisille tällainen on outoa, koska meillä usein on vain yksi sana “Jumala”, joka ei rakennu mistään kielemme palikoista, emmekä liitä siihen automaagisesti mitään ominaisuuksia tai luonteenpiirteiden kuvauksia…

Kirjoitin “luullakseni”, koska olen näin jostain lukenut, mutten pysty antamaan mitään lähdeviitettä. Juutalainen näkemys LXX:n oikeellisuudesta on se, että se ei ole “hyvä” käännös. Syitä on monia, mutta tärkeimpinä on sen jäätyneisyys tietyn Kirjoitusten aikaisen opillisen näkemyksen mukaiseksi. Se siis edustaa vain “yhtä” näkemystä.

Mutta asia lienee tältäosin pulkassa, näkemyksemme poikkeaa toisistaan. Kiitos ajatustenvaihdosta, oli oikein innostavaa.


#6

Hepreaa en osaa. Joskus opettelin kirjoitusmerkit kun luulin että haluaisin oppia kieltä enemmän. Homma jäi kesken, eri syistä.

Mutta se on jäänyt mieleen, että hepreassa ei kirjoiteta vokaaleja näkyviin. Mutta ei kai se tarkoita, että lukeminen olisi mahdotonta? Vokaalit pitää tietää tai tulkita.

Tyhmiä kyselen, mutta vastatkaapa nyt että asia tulee kerralla selväksi. Heprealainen teksti ei siis ole täynnä lyhenteitä, vaan vokaalittomia sanoja?


#7

[quote=“Yoni, post:21, topic:1743, full:true”]
Mutta lieneekö niin, että tässä kohdassa kielioppi on saanut väistyä “oikeamielisen tulkinnan” tieltä, onhan ajatuksellisesti Eevan lausahdus hyvinkin tulkittavissa lupauksen täyttymisen ihastuksesta… (sekä juutalaisuudessa että kristillisyydessä ajatus “jumalansynnyttämisestä” on ongelmallinen).[/quote]

En ole ihan varma mitä tässä tarkoitat, mutta kristinuskoon varmaan sopisi tulkita tuo ennustukseksi Mariasta ja Jeesuksesta (Maria synnytti ihmisen joka on JHWH). En kuitenkaan ole kovin helposti valmis poimimaan puolikkaita virkkeitä ja tulkitsemaan niitä irrallisina kontekstistaan. Totta toki on, että UT:ssa sen kaltaista harrastetaan, mutta on toinen kysymys, osaammeko me tehdä oikein tuollaisia tulkintoja.

[quote=“Yoni, post:21, topic:1743, full:true”]
Erisnimelle ei löydy varmaankaan mitään muuta oikeutusta kuin kristillisen yhteisön kiihkeä halu riisua Kirjoitusten tulkinta juutalaisista juuristaan? Miten voidaan mieltää jokin asia nimeksi, jos se on mahdottomuus lausua (huom, en viittaa mihinkään rabbiiniseen kieltoon, vaan ettei tuota yhdistelmää voi lausua hengitysäänteisyyden vuoksi), eikö se ennemminkin juuri osoita kyseessä olevan kirjainyhdistelmän, lyhenteen, tms?[/quote]

Sanojen ja ylipäänsä kielen suhteen merkittävintä on käytäntö. Se, kuinka sanaa käytetään, on ylivoimaisesti tärkein tekijä sen merkityksen ja funktion määrittämisessä. Yleisnimestäkin tulee erisnimi, jos sitä käytetään erisnimenä. Samoin lyhenteestä. Tetragrammatonia (יהוה) käytetään kauttaaltaan VT:ssa kuten erisnimeä, joten käytännössä siihen on suhtauduttava erisnimenä. Epätietoisuutemme sanan alkuperästä ja ääntämisestä ei muuta tätä miksikään.

[quote=“Yoni, post:21, topic:1743, full:true”]
Juutalainen näkemys LXX:n oikeellisuudesta on se, että se ei ole “hyvä” käännös. Syitä on monia, mutta tärkeimpinä on sen jäätyneisyys tietyn Kirjoitusten aikaisen opillisen näkemyksen mukaiseksi. Se siis edustaa vain “yhtä” näkemystä.[/quote]

LXX on kiinnostava ennen kaikkea varhaisuutensa vuoksi. Ja sen lisäksi, että siitä saadaan erittäinkin relevanttia tietoa monien VT:n heprean kieliopin ja sanaston (ja myös tulkintatraditioiden) yksityiskohtien kannalta, se jossain määrin masoreettitekstistä itsenäisenä tarjoaa arvokasta materiaalia myös VT:n tekstikritiikille (jota se tosin enemmän sotkee kuin selventää, mutta tätä ei voida olla huomioimatta mietittäessä VT:n alkuperäisiä tekstimuotoja).


#8

Kyllä ne vokaalit on VT:n masoreettisessa tekstissä merkitty. Alunperin oli käytössä puhdas konsonanttikirjoitus, koska vokaaleilla ei ole seemiläisissä kielissä samanlaista merkitystä kuin meillä. Mutta sitten vähitellen ne kuitenkin haluttiin mukaan, jotta saatiin taattua oikea lukutapa. Tämä tapahtui pääasiallisesti erilaisilla kirjainten alle (joskus ylös) asetettavilla pisteillä, mutta myös matres lectiones -merkeillä eli käyttäen kirjainmerkkejä merkitsemään konsonantin sijaan vokaalia (tämä on vanhempi tapa). Masoreettisessa tekstissä jokaiseen konsonanttia tarkoittavaan kirjainmerkkiin liittyy joko vokaalia tai vokaalittomuutta ilmaiseva merkki.

Koska ne ovat uudempaa perua kuin konsonantit, on niiden lisäämisen aikaan pitänyt tietää, miten tekstiä tulkitaan ja joissain tapauksissa tekstiä on ollut tapana lukea toisin, kuin kirjoittaa. Silloin vokaalit voivat ollakin sen luettavan sanan vokaaleita. Tai sitten muuten vain vokalisoijan tulkinta ei ole osunut oikeaan.


#9

toinen hebreankielen merkitys verbillä kanah on “hankkia”. Tämäkin heijastelee Kainin ammatissa maanviljelijänä, ja yleisemmällä tasolla ihmisen suhteesta maahan.

Kain, “hankkijana” pyrki omistamaan maata, elääkseen kuin gryndatakseenkin. Ihminen on aina jotenkin valloittamassa itselleen maa-omaisuutta…

Vastakohtaisesti Aabelin nimi tarkoittaa “hengityshöyry”, kuvaten kuinka kaikki on katoavaista, turhaa. Saarnaajaa käyttääkin tätä nimenomaista sanaa varsin runsaasti…

Näiden sanamerkitysten kautta avautuu suurempi kuva veljesten yhteenottoon, jos se mielletään taisteluksi katoavaisuutta vastaan. Lopulta Kainista tuli maankiertäjä, joka pyrki elämänsä loppuunasti hankkimaan itselleen kotia, sitä kuitenkaan saavuttamatta…

nämäkin “tarinat” avautuvat hebreankielen kautta, ja että tässäkin tarinassa jatketaan parallellismi-runouden mukaisesti ihmisen luomiskertomuksen heijastelua.