Aikuiset voivat laittaa lapsen sanomaan videolle ihan mitä tahansa. Rajoituksena on lapsen muisti tai lukutaito. Ja jossain vaiheessa se, että laitetaanko lapsi sanomaan jotain, minkä hän voi kokea traumatisoivana. Alkaen “on ihanaa vääntää niska nurin kissanpennulta, ja varsinkin se ääni, mikä siitä kuuluu” ja jatkuen jonnekin aivan käsittämättömiin.
Katsoin videon siihen asti, missä yhdistetään pikkutytön ukaasit ja F-sana. Jos tätä keskustelua haluaisi vakavissaan käydä, niin se ei alkaisi tuosta, loppuisi tuohon eikä edes sivuaisi tuota.
Keskeinen juttu on se, että ennen tieteen ja teollisuuden kehittymistä ei ollut sellaista taloudellista ja teknologista vaurautta, mikä edellytti valtioiden syntyä niiden modernissa muodossa. Kun vielä oli maailmanlaajuinen kristikunta, niin talouden ja teknologian vaikutukset olivat lähes täysin paikallisia. Ei ollut niin hirveästi hallittavaa, eikä keinoja sen hallitsemiseksi.
Teknologian kehitys siis sekä mahdollisti rajojen vetämisen, että teki sen välttämättömäksi, koska teknologiaa auttoivat tietyt lait ja taloudelliset olosuhteet, joita se siis vuorostaan auttoi edelleen. Ilmiö, joka on nyt tullut vastaan, on sellainen, mistä Voegelin kirjoitti viime vuosisadan puolivälissä: Mitä suuremmaksi teknologian tuoma tehokkuus kasvaa, ja mitä suurempia kerrannaisia etuja siitä tahdotaan saada, sitä suurempia keskitettyjä yksiköitä tarvitaan. USA tai Eurooppa alkavat olla yksinään liian pieniä. Globalisaatiota rajoittaa se, ettei sillä ole kuin maapallo, missä mellastaa.
Menoa toisaalta hidastaa se, että ei ole vain kollektiivinen ihmiskunta, joka jonkin kehityksen tai tehokkuuden tason saavuttaa, vaan jokaisen sukupolven tai jokaisen urapolun vaiheen pitää saavuttaa se omalla kohdallaan. Jos aletaan uskoa, että globalismi on osa juomavettä, peruskalliota ja hengitysilmaa, niin sen välittäminen lyödään laimin, ja seuraavat tekijät eivät yllättäen osaakaan.
En ole vieläkään edennyt Order and Historyn neljänteen osaan. Tällä hetkellä riittää vielä ne kylmät väreet, mitä saan sen ajattelemisesta.
Olen edelleen sitä mieltä, että kristityn ei ole järkevää ottaa kantaa tietyn kokoisten valtioiden puolesta. Koska hän ottaa silloin kantaa sen teknologisen ja taloudellisen järjestelyn puolesta, joka silloin on vallinnut. Esimodernit valtiot ja kansakunnat olivat eri syystä tietyn kokoisia ja määräisiä. Moderni ihminen ei voi ottaa kantaa esimoderneista syistä ymmärtämättä, että tulee ottaneeksi kantaa modernissa kontekstissa. Jumala on asettanut maiden ja kansojen rajat. Mutta ei ole säätänyt eikä määrännyt nykyistä kehitystä.
Olen sitä mieltä myös, että kristityn ei ole järkevää ottaa kantaa valtioiden rajojen kadottamisen puolesta. Koska hän ottaa kantaa silloin sen teknologisen ja taloudellisen kehityksen puolesta, joka vie maailman kohti sen mahdollista loppua. Ilmestyskirjan alku ei ole mikään kuvaus ihmiskunnan ihannetilasta tai jotain, mitä jonkun kannattaisi toivoa omalle kohdalleen. Keskiajalle ei ole paluuta, eikä ihmiskunnan lopullinen yhdentyminen tule koskaan onnistumaan.
Lopulta tuosta itse asiasta olen sitä mieltä, että evankeliumin leviäminen on tuossa yhteydessä vain tekosyy. Rajojen avaaminen ei ole mikään keino evankelioida, sen enempää kuin se, että poistat asunnostasi ulko-oven. Eikä rajojen totaalinen sulkeminen olisi ollut mikään este evankeliumin leviämiselle. Jos ei oikeasti uskota, että skandinaavinen hyvinvointivaltio on yhtä kuin evankeliumi.
Katselin vähän HUK:n kesäjuhlan puheita. En kauaa jaksa. Inspiraatio tähän ei tullut siitä, että niitä oli UE&R:n ryhmässä, vaan Noora Nätkinin (julkisesta) kommentista, että Pyhästä Hengestä puhuminen oli aiheuttanut epäluuloa ja vastustusta.
Tavalliselle karismaatikolle selitys on selvä: Jumala on valinnut toimia oudoilla ja yllättävillä tavoilla. Ihmiset ovat kuitenkin niin pelkureita ja kaavoihin kangistuneita, että he eivät tahdo antaa Hengen toimia haluamallaan tavalla.
Harrastelevalle metafyysikolle selitys on myös selvä: HUK:n käsitys Pyhästä Hengestä on sillä tavalla postmoderni, että se on irrallaan muusta uskosta ja opista. Kun kuuntelen Salla Kuismaa, niin saan käsityksen, että Pyhä Henki on jonkinlainen eteerinen satunnaismuuttuja. Että on kaikenlaisia asioita uskossa, mitä ei voi tehdä inhimillisellä tavalla, koska 1) halutaan tämän satunnaismuuttujan tekevän ne ja 2) niitä ei enää osata inhimillisellä tavalla tehdä.
Eli ihmiset “vastustavat Pyhää Henkeä” ja ovat epäluuloisia, koska he kokevat ja käsittävät, että tämä kyseinen “Pyhä Henki” on joidenkin innokkaiden puuhastelijoiden mielikuvituksen tuote. Eli he aistivat, että on joukko metodeita ja tekniikoita vailla tarkoitusta tai sisältöä, tai joiden tarkoitus ja sisältö on juuri tällaisten Uuden verson tai HUK:n tyyppisten yhdistysten, järjestöjen ja toimintamuotojen pyörittäminen. Josta tapahtuu se, että samoin kuin Walt Disney on tehnyt piirrettyjä, joissa vain ihastellaan Walt Disneyn hahmoja, on näiden yhdistysten ajatus se, että ne itse ovat Jumalan valtakunnan huipentuma maan päällä.
Järjestöllä, yhdistyksellä tai toimintamuodolla menee hyvin ja sen vetäjät ja esiintyjät ovat suosittuja, eli Pyhä Henki toimii. Muita kriteereitä ei käytännössä ole.
Tarkoitan siis vain sanoa, että pitäisi olla tarkempi siitä, mikä on evankeliumi. Pitäisi ottaa haltuun se ajatus, että jokin tietty aika voi olla itsessään evankeliumista poikennut. Silloin aika pystyttää sisälleen sellaisen version evankeliumista, joka oikeastaan väittää sitä itseään ja sen saavutuksia evankeliumiksi. Oikea järjestys on, että evankeliumi synnytti kristinuskon näkyvät muodot, jotka sitten tuottivat kehitystä, mikä johti niiden hajoamiseen. Ei niin päin, että jokainen näistä vaiheista tai hajoamisen tuotteista saa nostaa tai määritellä itsensä näköisen evankeliumin.
Jos oikeasti, kuten uskon, evankeliumi synnyttää kirkon, joka synnyttää Raamatun, niin yritys johtaa Raamatusta sen enempää kirkkoa kuin evankeliumia ei tule onnistumaan. Johtuu juuri siitä, että mitä ikinä Raamatusta luetaan, tulee ulos siinä muodossa kuin lukemisen tekevä aika tai yhteisö sen kykenee käsittämään. Evankeliumi ei muutu ikuiseksi sillä, että joku vetää Raamatusta kohtia ja sitten väittää niin. Vaan evankeliumin ikuisuus tarkoittaa sitä, että pitää ymmärtää sen suhde kuhunkin aikaan niin, että evankeliumi on pysyvä ja aika on muuttuva. Emergenttien yhdistysten ajatus on käytännössä päinvastainen. Mutta jos kirkko ymmärtää suhteensa aikaan, niin se osaa lukea Raamattua. Jos kirkko unohtaa suhteensa aikaan, ja alkaa elää kyseisen ajan tuotoksena, niin se ei saa Raamatusta ulos mitään ajatonta.