Tällaiseen kannattaa tehdä, ja varmasti ihmiset ovat myös tehneet ennen kaljupäiden kelkkaan liittymistä, jonkinlainen SWOT-analyysi (vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet, uhat). En usko sen olevan ollenkaan kiellettyä tai häväistyksellistä.
Luulen, että hallinnon virtaviivaistaminen ja LHPK:n tekeminen demokratiaksi veisi koko ilmiön sellaiseen suuntaan, ettei se sen jälkeen enää niin hyvin täyttäisi tarkoitustaan tai olisi sitä, mihin ja mitä varten se on perustettu. Jos minä olisin kuningas, niin varmasti visioisin LHPK:n hieman toisenlaiseksi. Mutta jos voisin tänään lounaan jälkeen mennä kippaamaan Juhana Pohjolan valtaistuimeltaan, niin luultavasti kannattavin tapa toimia olisi olla muuttamatta mitään. Seurakunnat ja ihmiset ovat lähteneet mukaan siihen, mitä systeemi on nyt. Ja vaikka minulla mielestäni olisi paljonkin parempia ideoita, niin tuskin saisin ketään raahattua niihin mukaan.
Yksi keskeinen uhka on, että sieltä tulee joku toinen “valloittaja”, eikä osoita samanlaista malttia. Mutta systeemi hajoaisi sen seurauksena yhtä varmasti. Mitä sitten jäisi? SLEY? Sellaista kohtaloa en toivo kenellekään.
Tässähän voi pelätä sitä, että säätiön väki alkaa elää leveästi seurakuntien tuotoilla. Tai tyhjentää tilin ja lähtee rahoilla Australiaan pitämään yhden tai kahden miehen hiippakuntaa. Tuntematta ihmisiä kovinkaan läheisesti on todettava, että se riski on juridisesti tietenkin aina olemassa. Mutta se on vain sen kokoinen, miten paljon säätiöllä on juuri sillä hetkellä omaisuutta. Ja jos riski tästä kasvaa, niin seurakunnat voivat alkaa puhua siinä vaiheessa järjestelyn muuttamisesta vähemmän riskialttiiksi.