Säilyykö kirkoilla oikeus opettaa Raamatun mukaan vielä postmodernissa sateenkaari-Suomessakin:
Nyt siihen voi vaikuttaa.
Säilyykö kirkoilla oikeus opettaa Raamatun mukaan vielä postmodernissa sateenkaari-Suomessakin:
Nyt siihen voi vaikuttaa.
Kävin kannattamassa.
Onhan se tärkeää, että uskonnollisilla yhteisöillä säilyy uskonnonvapaus. Mutta kahta asiaa ihmettelen: 1) Miksi pitää säätää erillislaki juuri seksuaalietiikasta? Eikö uskonnonvapauteen kuulu oikeus opettaa oman opin mukaan seksuaalisuudesta, mutta myös kaikesta muustakin? Sitähän uskonnonvapaus oikeastaan määritelmän mukaan tarkoittaa. 2) Miksi ehdotettu erillislaki on muotoiltu koskemaan vain yhteisöjä? Kyllähän uskonnonvapaus kuuluu sekä yksilöille että yhteisöille.
Muista asioista oikein opettamista ei olla kriminalisoimassa. Monen mielestä aloitteessa on jotkut nyanssit pielessä, mutta ajattelisin että tämä on tärkeä asia johon kannattaa käydä laittamassa nimensä alle. Vaikkei aloite menisikään läpi se on silti ilmaus kansan tahdosta
Kävin allekirjoittamassa.
En aio kannattaa tätä. Kristittyjen näkökulma asiaan on heikommin perusteltu kuin yleinen käsitys (yleinen on ehkä väärä sana, tarkoitan tätä uusinta käsitystä mitä vastaan aloite on suunnattu), ja luulen että kristityt saattavat ajautua liian harhaan huonosti perusteltuine opetuksineen. Joka tapauksessa, Kaifaan ennustusta mukaillen, oikea (jumaloitumisen myötä syntyvä) toimintatapa asiassa löytyy ennemmin tai myöhemmin.
Tarkoitatko, että hyväksyt sen, että valtiovalta rajoittaa sanavapautta ja uskonnonvapautta, etteivät kristityt saisi opettaa ja toteuttaa tätä “heikommin perusteltua” näkökulmaansa?
Tässä tapauksessa kyllä. Mielestäni tässä on laitettava yksilön arvokas kohtelu sanan ja uskonnon vapauden edelle. Kinkkinen tilanne kieltämättä.
Jos tuo otetaan johdonmukaisesti johtotähdeksi, on pian huomioitava, kuinka törkeää on väittää, että vain Jeesus pelastaa ja että muut uskonnot ovat ratkaisevasti väärässä. Jos ei vähintäänkin vihjaa kaikkien pelastuvan omien katsomustensa kautta, niin asettaa ihmiset todella eriarvoiseen asemaan keskenään.
Niin, vihapuhetta sekin. Joko poltetaan Raamatut?
“Yksilön arvokas kohtelu” on saanut aika villejä uusia määritelmiä. Se, että kristillisen avioliittonäkemyksen perusta on siinä että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ei ole kenenkään “kohtelua” millään lailla.
Kaikkia on kohdeltava rakastavasti ja kunnioittavasti, vaikka on eri näkemyksiä asioista. Ja eri näkemykset täytyy vain hyväksyä.
Tämä onkin The Pointti. Jeesus ainoana pelastustienä -opin mahdollista kieltämistä seuraisi kyllä kristinuskon muuttuminen yleisuskonnollisuudeksi tai sitten aidosti kristillisten seurakuntien painuminen maan alle… tjsp.
Mutta ei ole silti ihan helppoa tietää, miten missäkin tilanteessa pitäisi reagoida jos on raamattua kunnioittava kristitty.
Eikö meillä ole tavallaan Skylla ja Kharybdis tässä:
Toisaalta juuri keskeisimmän kristillisen uskon ja sanan vapauden vuoksi on reagoitava näihin eettisiin virtauksiin, joissa yhteiskunta pyrkii ahdistamaan perinteisiä kristittyjä - toisaalta pitää huolehtia siitä että sanomamme tälle maailmalle on armon evankeliumi, eikä moralismi ja nimenomaan seksuaalieettinen konservatismi.
Kun siis reagoidaan, ei saisi unohtaa saisi heittää lasta pesuveden mukana.
Jeesus-lasta.
En ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. Jos kristityt pitävät kiinni vakiintuneesta “konservatiivisesta” seksuaalietiikastaan, niin millä tavalla se vaarantaa armon evankeliumin?
Ei suoraan vaarannakaan.
Mutta mikä edellä kristityt kohtaavat uskosta vieraantuneet? Onko julkinen osallistuminen ensi sijassa kielteistä?
Enkä siis suinkaan vastusta perinteistä opetusta.
Kristittyjen ulospäin suunnatun viestinnän tulee olla ensi sijassa tilanteen mukaista. On saarnattava lakia ja evankeliumia. Jos julkisuudessa kehotetaan ihmisiä syntiin, niin pakkohan siihen on jotakin “kielteistä” sanoa vastaan.
En yleensä osallistu adresseihin. Johan se nähtiin siinä suuressa suuriruhtinaalle kerätyssä kansalaisadressissa, ettei niillä ole käytännön merkitystä. Onneksi hallitsija ei kuitenkaan ollut vihainen adressilähetystölle.
Ilman muuta tilanteen mukaan ja tapauskohtaisesti.
Eikä mulla ole mitään ehdotonta ja perusteltua kantaa siihen, onko joku addressi tai lausunto hyvä vai huono juttu.
Mutta kyselen itseltäni ainakin, että mistä asioista kristityt julkisuudessa näyttävät eniten innostuvan. Ja että innostunko minä itsekin enemmän paheksumisesta ja kauhistelusta kuin siitä että ihmisiä tulee uskoon tai että ne toiset jaksavat uskollisesti palvella sillä omalla paikallaan kristittyinä. jne.
Olen jo monta vuotta pitänyt sitä ajatusta esillä (ei ole oma keksimäni), että esim. homoseksuaalisuuden puolesta rummuttaminen on välillisesti pahempi juttu kuin siksi että ilmiö sinänsä olisi jonkin supersynnin suosimista. Ja välillisyys tarkoittaa juuri Antin mainitsemaa kauhuskenaariota että lopulta Jeesuskin on syrjintänä poistettava uskonnostamme. Tämän huolen kanssa on kuitenkin rinnakkainen huoli. Se on se, ettei julkinen kristillinen seurakunta muutu farisealaiseksi ikäänkuin huomaamatta. Evankeliumin puhtauden puolesta on kamppailtava.
Ihan asiallinen adressi. Nimenä vain tuo “Tahdon 2020” on mielestäni hiukan huonosti valittu. Turhaa vastakkainasettelun lietsomista.
Toivottavasti se ei ole kuitenkaan sinulle syy olla allekirjoittamatta