Eikö olisi jo vihdoinkin tehtävä aloite valtion ja kirkon lopullisesta erottamisesta? Sellaisen minäkin voisin allekirjoittaa. Kaikki nykyiset uskonnonvapauden loukkaamiset johtuvat valtion ja (luterilaisen) kirkon samaistamisesta. Kirkkojen opin ja eettiset kannanotot pitää piispojen ja/ tai kirkolliskokousten päättää, eikä politiikkojen. Valtion tulee noudattaa uskonnonvapautta. Ei missään muussa maamme kirkossa tai uskonnollisessa yhdyskunnassa pohdita esim homojen vihkimistä kuin evlut kirkossa. Tuollainen on seurausta yleisestä maallistumisesta ja kirkon ja valtion samaistamisesta.
3 tykkäystä
Kiitos aloitteesta, Mika. Olette varmasti tehneet parhaanne sen suhteen. Toivotaan että kristityt laajasti löytävät aloitteen ja kannattavat sitä pienistä nyanssivirheistä tai erimielisyyksistä huolimatta.
Miten sinä ymmärrät tuon kohdan 3? Koskeeko se vain kirkon opetusvirassa olevia vai muitakin?
2 tykkäystä
Aivan… nyt ymmärsin… Tarkoitus ei ollut sanoa että “jokaiselle ihmiselle” vaikka sen voi tosiaan lukea niinkin. “Kaikille ihmisille” tarkoittaa lähinnä että niin uskoville kuin ei-uskoville, eli avioliitto sinänsä (siis miehen ja naisen avioliitto) on nähty yhteiskunnan hyvinvointia palvelevana perusrakenteena. Kuten perusteluissa on että “Kristillisen seurakunnan käsitys Jumalan luomisteosta, avioliitosta ja perheestä on ainakin länsimaisissa yhteiskunnissa perinteisesti nähty yhteiskuntaa rakentavana ja tukevana”.
Tiukasti ajatellen vain kahden kristityn liitto eli sellainen avioliitto, jossa puolisot tunnustavat Jeesuksen Herrakseen ja tahtovat elää Hänen mielen mukaan, on kristillinen, koska Kristuksen ulkopuolella ei ole mitään kristillistä. On kuitenkin paljon ei-kristillisiä asioita, jotka ovat Herran mielen mukaisia ja ulkonaisesti linjassa Raamatun arvojen kanssa, eli rakentavia ja yhteiskunnan hyvinvointia edistäviä, vaikka ovat ulkopuolella Jumalan valtakunnan ja vailla iankaikkisuusmerkitystä.
Muotoilu on aina ongelmallista ja etenkin kun pitäisi sanoa asiat sekä asian vaatimalla kärkevyydellä että olennainen piirtyy esiin, että mahdollisimman laajasti, ettei se supistu pienen porukan asiaksi.
3 tykkäystä
Kiitos selvennyksestä. Pidinkin varsin mahdollisena, että olisin ymmärtänyt kohdan väärin, mikä nyt selvisi.
1 tykkäys
Kolmas kohta jäi harmillisen puutteellisesti muotoilluksi ja olisi kaivannut selvennystä. Opetusvirassa olevia se koskee toki, mutta sitten on varmasti eriäviä mielipiteitä mihin raja vedetään. Työtehtävän suhde yhteisöön ja sen julkisuuskuvaan tulee toki huomioida ja näinhän se nykyiselläänkin on.
Nämä on ehkä asioita joissa määrittely jää viime kädessä uskonnollisille yhdyskunnille itselleen, vapaiden suuntien seurakunnissa on yleensä oltu tiukempia mutta ei ehdottomia, mahdotonta ei ole sekään että kiinteistönhoidollisia tehtäviä tms. hoitaa kristilliseen seurakuntaan kuulumaton, esim. muslimi. Tiukimman kannan mukaan taas jokainen tehtävä seurakunnassa tulee tehdä “niin kuin Herralle” ja se edellyttää tietysti sitoutumista evankeliumiin, seurakuntahan on aina pohjimmiltaan uskovien yhteisö (?) ja sellaisena kutsuttu ilmentämään Jumalan kunniaa ja keskinäistä rakkautta; tästä näkökulmasta ei ole “pienempiä” tai “suurempia” tehtäviä, vaan jokainen on uskollinen sillä paikalla, minkä on saanut.
Kohtaa olisi tullut muotoilla ja määritellä paremmin, mutta ei sittenkään liian tiukasti. Vaikka kohta nyt jättää liikaakin varaa yhteisö- ja tapauskohtaisiin tulkintoihin, suhteettomaan mielivaltaan se ei voi johtaa koska riitatapauksissa sananvapauden ja lojaliteettivelvoitteen vastakkaisuus joka tapauksessa ratkaistaisiin korkeammassa intanssissa, niin kuin nykyiselläänkin on. Mitä mieltä olet?
Mitenkäs sitten jos tehtävät on ulkoistettu. Esimerkiksi siivous on ostetu siivousfirmalta. Pitääkö yhteisöllä olla oikeus vaatia, että homoja eikä ateistiteja ei saa käyttää työntekijöinä?
Järjen käyttö on edelleen sallittu eikä mielivaltaisuuksiin voi mennä missään tapauksessa, koska riita-asiat ratkaistaan korkeammassa instanssissa, niin kuin nykyisinkin on. Jos yhteisö katsoo itselleen tärkeäksi että kaikissa seurakunnallisissa tehtävissä on uskon perusasioihin pitäytyvät henkilöt, ja katsoo esim. siivouksen sillä tavalla seurakunnalliseksi tehtäväksi, niin tuskin se lähtee ulkoistamaan työtehtäviä. Tällainen saivartelu menee mun mielestä sivupoluille…
3 tykkäystä
Saisiko suoraan seurakunnan palveluksessa olevan siivoojan irtisanoa, jos hän menettää uskonsa? Tai paljastuu homoseksuaaliksi? Tämähän on ainoa uusi asia nykylakiin verrattuna tuossa esityksessä. Papinhan saa nykyäänkin erottaa, jos hän ei sitoudu seurakunnan oppiin.
Minusta nämä asiat pitää laissa mainita tarkasti, sillä epämääräisyys voi johtaa mielivaltaiseen syrjintään.
Aloite ei sisällä ehdotusta lakitekstiksi vaan vaatimuksen siihen että laki tulevaisuudessakin turvaa ihmisten oikeudet perinteiseen seurakuntaelämään, tarvittaessa lainsäädännöllisin keinoin. Ja luotan siihen, että eduskunnassa on minua pätevämpää lain tuntemusta ja lainsäädännöllistä osaamista että kykenevät tähän asiaan muotoilemaan asiallisia momentteja.
Minun henkilökohtainen kantani on, että tällaiselle siivoojalle sitä enemmän pitää osoittaa kristillistä rakkautta ja rukoilla, että löytää tien takaisin Jumalan yhteyteen. En minä lähtisi häntä erottamaan, kunhan hoitaa työnsä. Eri asia sitten jos pyrkii kirkon saarnastuoliin pitämään palopuheita homoseksuaalisuudesta, ateismista tms.
Mutta nyt ei ole kyse minun näkemyksistä vaan lakialoitteesta…
Olisin sitä mieltä, että tällaisissa kysymyksissä täytyy jättää kohtuullista pelivaraa uskonnollisille yhteisöille itselleen, kuinka tiukkoja ne haluaa asian tulkinnassa olla. Kuten sanottu, mielivaltaiseen syrjintään se ei johtaisi. Nämä oikeudethan on periaatteessa olemassa (eli myös siivooja voidaan erottaa jos rikkoo työhön kuuluvaa lojaliteettivelvoitetta) eikä asiaan tarvitsisi puuttua aloitteella ellei olisi havaittavissa, että yhteiskunnassa on syntynyt painetta uskonnollisten yhdyskuntien oikeuksien kaventamiselle.
2 tykkäystä
Missähän on ollut tarvetta siivoojan erottamiseen, eikä sitä ole voitu tehdä. En ole tuollaisesta kuullut. Tuohan on aloitteen ainut poikkeama nykylaista.
Koottuna vielä aloitteen puutteet.
- Aloite ei esitä mitään uutta, jota jo nykyinen laki ei toteuttaisi (paitsi tuo siivoojan irtisanominen).
- Vaaditaan erityisoikeuksia pelkästään yhdelle uskonnolle.
- Perusteluna käytetään Raamattua. Laki ei voi perustua yhden uskonnollisen kirjan sanomaan.
- Vaatimus saada erottaa tai syrjiä työhönotossa ei ole rajattu selkeäsi, vaan viittaa laajaan syrjinnän mahdollisuuteen.
Tässäpä tämä.
Suurin osa uskonnoista vastustaa homoliittoja, ei pelkästään kristinusko, ja pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä. Suomalaisista kuitenkin yli 70% kuuluu edelleenkin kristillisiin kirkkoihin ja yhdyskuntiin.
Minusta firman aatteen kannattaminen on kohtuullinen vaatimus työntekijöille. Siveettömyydestä kiinni jäänyt pitää saada erottaa. En kylläkään ole sitä mieltä, että seksikysymys olisi mitenkään tärkein kysymys uskonnonvapausasiassa. Se on nyt vain pinnalla.
1 tykkäys
Tuolla ylempänä kirjoitit mielestäni hienosti valtion ja kirkon erottamisesta.
Saako edes tän sanoa?
Nojaa, “mä oon vaan töissä täällä” -asenne on kyllä ihan sallittua ja asuntolainan saa kertoa perusteluksi sille miksi tekee töitä.
Sen sijaan ei saa toimia firmaa vastaan.
Käytännössä pienuskonnoilla ei liene nyt eikä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa varaa palkata niin paljon väkeä että tästä tulisi kysymys. Mutta teoretisoidaanpa:
Onko LHPK:n opin ydintä se, että valtion laki ei saa samaistaa samaa ja eri sukupuolta olevien liittoa? Jos, niin sittenhän SETA-aktiivi ei siivoojaksi kelpaa ja ehkä jopa homosuhteessa elävän saa irtisanoa. Mutta jos tuo todella olisi ydintä, ei kai LHPK olisikaan uskontokunta vaan pikemminkin poliittinen liike.
1 tykkäys
Ongelma ei tässä olekaan se mitä valtion laki samaistaa, vaan tuleeko laki määräämään mitä muut saavat ja eivät saa samaistaa. Kristillisen opin ytimeen kuuluu ihmiskäsitys kyllä ja evankelisluterilaisen opin ytimessä tämä on monellakin tavalla, jopa niin, että homoparin vihkineen pastorin voidaan osoittaa rikkoneen pappisvihkimyksessä antamansa lupauksen.
Kasteoppiin tämä linkittyy olennaisesti ainakin sitä kautta, että kasteen sisältönä on uudestisyntyminen ja vanhurskautus, jotka saman asian sisällisenä ja juridisena puolena ilmaisevat kristitylle annettua elämäntodellisuutta Kristuksessa. Armo ei jätä armahdettua vain anteeksiantamuksen varaan, vaan tarjoaa hänelle kasvun mahdollisuuden (mm. Tiit. 2:14, Room. 12:2) eli anteeksiantamuksen ja armon varassa kilvoitteleva on samalla osallinen Pyhän Hengen uudistavasta työstä, joka saattaa hänen asenteitaan, käyttäytymistään ja elämäntapaansa sopusointuun Jumalan tahdon kanssa. Vääränlainen ihmis- ja avioliittokäsitys riistävät tällaisen muutoksen mahdollisuuden, koska ihminen itse saa päättää millainen on ja mikä on oikein. Ero vanhan ja uuden elämän välillä häivytetään ja katoaa.
“Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman” (Room. 6:4).
2 tykkäystä
Ei tämä oikein vastaa kysymykseen. Seuraavanlaisen pamfletin levittäminen lienee kiistatta LHPK:n opin ytimen vastaista:
“Kolminaisuusoppi on harhaa. Jeesus ja Pyhä henki ovat erillisiä! Älkää uskoko 300-luvulla sepitettyyn harhaan!”
Mutta entä jos jakaisi pamflettia jossa lukee
“Kannata tasa-arvoista avioliittolakia. Mies- ja naisparien liittoja tulee Suomen laissa kutsua samalla nimellä kuin eri sukupuolta olevien liittoja!”
Kysymyksesi koski LHPK:n opin ydintä ja olen ymmärtänyt että silloin ollaan evankelisluterilaisen kirkon perusopeissa. Tästä näkökulmasta vastaukseni. Millä nimellä mies- ja naisparien liittoja sitten kutsutaan ei varmastikaan ole ydintä, vaikkakin saattaa olla siitä johdettua. Kysymyksesi johon vastasin ei kuitenkaan koskenut mies- ja naisparien liitoista käytettyä nimeä.
Ketju suljettiin automaattisesti 90 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.