Eikö uskoontulo ole koskaan todistettavasti edistänyt kenenkään hyvinvointia ja mielenterveyttä ja saanut aikaan positiivista muutosta ja uutta suuntaa elämässä?
Sovinnon tie on tosiaan ollut hieno suomalainen tie. Se voi olla oikein kuitenkin vain silloin, kun se perustuu tosiasioiden tunnustamiselle. Tänään on kulunut sata vuotta siitä, kun sosialistit aloittivat kapinan laillista esivaltaa vastaan. Siitä seurasi traaginen tapahtumasarja, jossa Isänmaan vapauttamiseen venäläisistä liittyi myös sisällissota. Vapautemme hinta maksettiin kalliisti. Tätä ei sovi unohtaa kaikkien sotaan ja sitä seuranneisiin tapahtumiin liittyneiden epäkohtienkaan edessä.
Eilen uutisissa näin pätkän eduskuntapuolueiden puheenjohtajien yhteisestä tilaisuudesta. Hyvältä tuntui, että Vasemmistoliiton pj Li Andersson sanoutui irti väkivaltaisuuksista.
1 tykkäys
Lapsista en tiedä, mutta koko ihmiselämän kohdalla vaikutus kyllä tunnetaan, ja se on positiivinen. Tiedetään, että kirkossa kävijät elävät pidempään ja voivat paremmin kuin muut keskimäärin.
1 tykkäys
Minä voin muuten omakohtaisesti kertoa, mitä kauhuja ateistinen kasvatus tuo lapselle.
Muistan vieläkin elävästi ne illat, jolloin makasin sängyssä, enkä osannut nukahtaa, ja mietin sitä, että aika kuluu joka hetki vääjäämättä kohti sitä, että minä kuolen, ja kaikki katoaa. Minä lakkaan olemasta, eikä mitään enää ole.
Lapseni ovat käyneet kaikki kuolemanpelkovaiheen läpi. On paljon lohdullisempaa heille, kun voimme yhdessä puhua, että on rakastava Taivaan Isä, johon voimme luottaa.
Joten @atte minä voin ainakin kertoa, että minulle ateistinen lapsuus on tuonut turvattomuutta, joka helpotti, kun nuorena löysin kristillisen nuorisotyön ja armon.
1 tykkäys
Itse asiassa uskonnollisuuden ja terveyden suhdetta on tutkittu paljonkin. Jos vain viitsii tai ymmärtää hakea jollakin hakukoneella niin löytää paljon artikkeleita ja tutkimuksia. Yksi lyhyt ja simppeli tiedeuutissivuston artikkeli johdattanee kiinnostuneet pitemmälle. Lyhyesti artikkelin sisältö: Uskonnollisuus vaikuttaa pääsääntöisesti tukevan henkistä hyvinvointia.
4 tykkäystä
Luin saman tekstin ja ihan tarkkaan.
Omiin kokemuksiin vedoten, olen sitä mieltä että uskontoon on helppo alkaa suhtautua kieroutuneesti jolloin siitä tulee sairaalloinen manipulaatio- ja propagandaväline.
Koen itse tulleeni kohdelluksi manipulatiivisesti uskonnollisessa seurassa ja vaikka ko. asioista oltiin tietoisia, niitä salailtiin.
Kaikenlainen yhden totuuden yhdenmukaisella tavalla seuraaminen on mielestäni jumalatonta menoa. ( Vrt. Baabelin torni)
1 tykkäys
Tiedän omasta aikaisemmasta kokemuksesta, että joitakin ihmisiä voi vaivata viaton, kaunis ja hyvä ateismi, että olisiko se totta. Ei kaikkia ateisteja kiinnosta jumalaton ateismi. Mutta Raamatun näkökulmasta vaikka ihmistä kiehtoisi millainen ateismi tahansa, niin se on silti eksytys. On olemassa myös Eksyttäjä.
1 tykkäys
Tuo on ihan erilainen väite kuin tuon psykologin arvelut “jumaliin uskomisen” vertautumisesta mielisairauteen.
Sekoitatko asioita tahallasi vai etkö vain hoksaa eroa? Jopa Atte ateisti sanoutuu irti uskonnon yhdistämisestä mielisairauteen.
2 tykkäystä
Oikaisen ja lainaan IDAA vaikka oikeasti tuo teksti on sitaatti Kansan uutisten kirjoituksesta.
Jos tuo on asiallista puhetta uskonnosta, niin Aku Ankka on Suomen presidentti.
Eikös hän ole perinteisesti saanutkin mittavan äänisaaliin?
3 tykkäystä
En minä mitään sekoita. Minusta uskonnollisuus sisältää useimmiten mielisairaalloisia piirteitä, myös itsessäni.
En silti ole uskonnollisuutta vastaan.
1 tykkäys
Ateismi on sitä, että ei usko jumaliin. Termi jumalattomuus taasen on moniselitteinen, kun sillä voidaan tarkoittaa jotain paheellista menoa ja toisaalta ateismia.
Ilkeät ihmiset haluavat yhdistää nämä merkitykset. Tuskin sinä olet sellainen, mutta kannattaa miettiä sanomisiaan, ettei leimaannu sellaiseksi.
1 tykkäys
Syy on ehkä yhteisöllisyys eikä itse usko?
2 tykkäystä
Ihan noin helposti juttua tuskin saa selitettyä pois, siirrettyä juuri uskonnollisuuden ulkopuolelle. Ainakaan artikkeli ei edes yrittänyt. Luithan?
En ole vielä ehtinyt lukea olisiko yhteisöllisyys selitetty noissa pois. Mutta luulen, että uskonnollisuudella tuossa tarkoitetaan mitä tahansa uskontoa. Ei pelkästään kristinuskoa. Saatan tietysti olla väärässä. AV varmaan informoi tarkemmin.
Niin. Olisi kiva nähdä vastaava tutkimus jossa verrataan uskonnollisuutta ja aktiivista postimerkkeilyharrastusta. Tai vaikka aktiivista ateistiyhdistykseen osallistumista. Itse varmaan olen huonossa asemassa kun olen sosiaalinen erakko. Varmaan seurakunta tai ateistiyhdistys tekisi hyvää. Tai sitten joku muu harrastusseura.
Minäkin olen sosiaalinen erakko. Mutta juuri uskoni eikä mikään geneerinen “yhteisöllisyys” pitää minut jotakuinkin tasapainossa. Ilman uskoani olisin hukassa; taipumukseni misantropiaan luultavasti laukkaisi pidäkkeettömästi ja saattaisin olla vaaraksi paitsi itselleni myös muille.
1 tykkäys
Kerroin ketjun aiheen kannalta olennaisen sisällön. Jos joku tahtoo kommentoida lyhyttä artikkelia ilman että lukee sitä, ihan vapaasti.
Tähän on ihan looginen selitys olemassa. Ei voi sanoa, että asia on noin tai että se ei ole noin. Vaan asia on noin tietystä näkökulmasta.
Oletetaan normaaliksi individualistinen ja teknokraattinen yhteiskunta. Siinä jokainen yksilö on atomi, joka syntyy, kuluttaa, ehkä tuottaa ja lopulta kuolee. Jokainen on itseään varten, eikä millään muulla ole mitään tarkoitusta kuin sillä, että on elossa mahdollisimman paljon tässä ja nyt.
Aiheesta on First Thingsissä hyvä teksti, joten en voi olla laittamatta sitä tähän:
Tämä tarkoittaa sitä, että jos yksilö alkaa kaivata sitä, että olisi avoin elämän kaikille puolille, eikä vain sille, mitä hän voi syödä, juoda, naida, hankkia tai muuten kuluttaa seuraavassa hetkessä, niin hän joutuu kokemaan ja kohtaamaan monenlaisia ahdistuksia.
Tämä avoimuus, jolla en tarkoita mitä tahansa avoimuutta, vaan Voegelinin tarkoittamaa symbolia, on ahdistavaa ja tuskallista jos sitä yrittää toteuttaa niin, että ympäröivä maailma latistaa tai sabotoi sen. Jos taas ympäröivä maailma vastaa siihen, se mahdollistaa lisää avoimuutta, josta tulee resurssi ja voimavara.
Sekulaari ja teknokraattinen maailma ei tunnista psyykkiseksi häiriöksi avoimuuden puuttumista eikä avoimuuden onnistumista, vaan avoimuudessa epäonnistumista. Koska psykiatria esimerkiksi on täysin teknokraattinen ja materialistinen ilmiö, se ei voi tarjota kenellekään avoimuuden mahdollisuutta. Siinä ensimmäinen askel olisi ahdistusten pitäminen aiheellisina ja niiden syiden pitäminen oikeutettuina.
Teknokraattinen materialismi pitää ihmisen ahdistusta yksinomaan aivojen kemiallisena virhetoimintona, ja pyrkii sen poistamiseen. Silloin onnistuminen on se, että henkilö palaa, a) toivosta luopuneena, b) tönköksi huumattuna tai c) molempina, avoimuuden puuttumisen tilaan ja jatkaa elämäänsä kuluttavana atomina kunnes kuolee haittavaikutuksiin.
Not Your Father’s Pornography by Jason Byassee | Articles | First Things:
But, as theologian Sarah Coakley has so brilliantly said, ancient Christian reflection on desire shows that Freud is exactly wrong: Talk about God is not repressed talk about sexuality; talk about sex is, in fact, repressed talk about God. To paraphrase C.S. Lewis, porn users are not to be rebuked for desiring too much but for desiring too little.
Pari havainnollistusta tähän. Olen opiskellut vähän juttuja kyberturvallisuudesta. En tiedä, onko tässä mitään tositarkoitusta. Olen lukemassa yhden kurssin osana kirjaa nimeltä Kyberturvallisuus, tekijät Limnell & Majewski & Salminen. Se on hirveän yleisluontoinen esitys kyber-yhteiskunnasta ja sisältää vähän myös ideologista suitsutusta. Tai ainakaan se ei kyseenalaista tai kritisoi kyber-kaiken lähtökohtia tai että edessä on autuas kybertulevaisuus. Äkkinäinen voisi ajatella, että se on varsinaista kyber-propagandaa. Etuliitte kyber tulee kreikasta ja tarkoittaa asioiden teknistä tai lukumääräistä hallintaa. Englannin ‘government’ on samasta juuresta, mutta esimerkiksi jumbojetin lentäminen sisältyy samaan käsitteeseen. Kerron näiden toteamusten merkityksen alempana.
Toisaalta muutama reformoitu puolituttu on kohissut jonkin verran viime aikoina siitä, että Laajasalon aikana Kallion kirkossa on pidetty sateenkaarimessuja. Eikä vain siitä, vaan tarkemmin siitä, että niitä järjestävän yhteisön kokoontumisten aiheena on ollut BDSM-juttujen ja elämäntavan esittelyä.
Tavalliselle kaduntallaajalle BDSM on absurdia siksi, että eihän kukaan järkevä ihminen tahdo, että häntä satutetaan. Toki motiivi tulee siitä, jos joku kokee sen seksuaalisesti kiihottavana. Tämä jättää kuitenkin vastaamatta siihen, että miksi BDSM on joidenkin mielestä kiihottavaa?
Yksi mahdollinen lähestymistapa on ajatella, että ihmiset ovat traumatisoituneita. Voimakas trauma saa psyyken puolustautumaan niin, että ihminen ottaa etäisyyttä ruumiiseensa ja tunteisiinsa. Eli syntyy mekanismi, joka ei vain pakene ahdistusta, vaan jota voidaan käyttää ahdistuksen, kivun, uhan tai hyökkäyksen muuttamiseen euforiaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että seksuaalinen kiihottuminen ei ole välttämätön osa BDSM-aktia. Ja myös sitä, että aktissa esiintyvä kiihottuminen ei ole luonteeltaan olennaisesti seksuaalista, vaan trauman odotukseen ja kohteeksi joutumiseen liittyvä stressireaktio.
Robert J. Stoller sanoo kirjassa Perversion: The Erotic Form of Hatred, että tämä stressireaktio, ja euforia, jonka elimistö tuottaa sen vastapainoksi, ovat intensiivisempiä kuin tavallinen miehen ja naisen välinen sukupuolinen toiminta. Toisaalla on mietitty sadistin ja masokistin keskinäistä suhdetta. Siitä on esitetty klisee, että aito sadisti ja aito masokisti eivät oikeasti sovi yhteen. Joko siksi, että masokisti haluaa kokea kipua, mutta sadisti on sadisti kieltäytymällä antamasta sitä. Ideanahan ei ole edes se, että toinen haluaa kokea kipua ja toinen haluaa aiheuttaa kipua. Ideana on, että toinen haluaa kontrolloida kokemaansa kipua ja toinen haluaa kontrolloida aiheuttamansa kivun määrää ja vaikutusta.
Kallion sateenkaariväen esitteessä ensimmäinen kysymys on, että mitä on BDSM? Oikea vastaus on, että se on valtaan liittyvien kysymysten, kokemusten ja elämysten tutkimista. Fyysisyyden ja psyykkisyyden yhdistäminen on vain hyvin konkreettinen väline tähän. Muutenhan asiasta voisi tehdä lautapelin, missä muovihahmot “alistaisivat” toisiaan arpakuution sanelemassa tahdissa.
Ajatuksena voisi heittää, että BDSM on varsinaista kyberseksiä sen syvimmässä merkityksessä. Tämän jälkeen kun sanon, että tämä kyberiin sisältyvä kontrolli ja Voegelinin ajatteluun sisältyvä avoimuus ovat vastakohtia, niin kuvan pitäisi näkyä kokonaan.
Kontrolliyhteiskunnan keskeinen ydin ei ole niinkään se, että joku ulkopuolinen kontrolloi vapaita ja autenttisia ihmisiä. Vaan se, että siinä elävien yksilöiden suhde itseensä ja toisiinsa alkaa määrittyä aina vain enemmän kontrollin kautta tai kontrollin termein. Tämä näkyy jopa siinä, miten lapsia kasvatettaessa heitä neuvotaan joko a) olemaan avoimia tulevaisuudelle ja eri tilanteiden ja kohtaamisten tuomille mahdollisuuksille, tai b) selviämään tilanteista jonkin varman ja taatun menetelmän tai yksipuolisen asenteen avulla.
Viimeiset kysymykset Kallion sateenkaariväen esitteessä, jotka näissä reformoiduissa aiheuttivat suurinta närää, olivat että mitä on kinky hengellisyys ja mitä on pyhän kosketus BDSM-sessiossa. Näihin voi vastata suoraan, että kinky hengellisyys on uskomus, että kontrollin ja trauman kautta saavutettu euforian täyttämä tila ilmentää jollain tavalla jotain hengellisesti tavoiteltavaa. Uskoakseni tähän samaan viitataan tuolla pyhän kosketusta tarkoittavalla kysymyksellä.
Avoimuus ei sulje pois euforiaa, mutta edellyttää myös ahdistuksen, kärsimyksen ja pettymyksen mahdollisuuden sisällyttämistä kuvaan. Kun taas kontrolli, vielä kun sen motivoivaksi voimaksi tulee pelkkä euforia, sulkee pois avoimuuden. Eli voisi sanoa, että Jumalaan uskomisen lupaukset ovat määritelmällisesti todellisia, mutta ne ovat vaikeasti toteutettavia.
And a bit further on, after the questioner has solicited the topic of “proof,” Voegelin says: “It has nothing to do with proof. Either openness is a reality and then you can’t prove it – you can’t prove reality; you can only point to it – or it isn’t."
1 tykkäys
Minä veikkaan, että ylipäätään Kansan uutisissa on vain ja ainoastaan ikäviä juttuja. Ei sitä kannata lukea.
2 tykkäystä