Meillä oli koulussa tuo Faltinin( -Laguksen) koraalikirja, ja joskus siitä soittelinkin, oli helpompaa satsia. Ja helpompaa oli vanhassa koraalikirjassakin, kuin nykyisessä standardiversiossa.
Faltinin Herran Siunaus on minusta sellaista mukavaa vahanaikaisuutta, kuten vaikka on Ehrnströmin Sanctus. Sitä ei kyllä ole kuultu vuosikausiin edes meillä vanhan käsikirjan messuissa. Mutta nämä vievät aina ajatukset vanhoihin hyviin aikoihin.
Isoisäni, jota en juurikaan päässyt tuntemaan, oli pappi. Olen kuullut, että hän aina lauloi Herran Siunauksen. Minulle siis tuo Faltinin Herran Siunauksen kuunteleminen paikkailee lapsuuden traumoja, muistoja vaarista, jota en pahan mummopuolen vuoksi saanut juurikaan oppia tuntemaan. Kuten moni muukaan hänen lapsenlapsistaan.
Faltinin Herran Siunaus on semmoista vanhanajan kaunista liturgiaa, jota ei enää ole. Samanlaist ihanuutta on Madetojan pyhäinmiestenpäivän vesper tai Maasalon adventtivesper. Semmoista mukavaa, kuten aina ennekin. Muut jutut ovat muuta, Eivät sellaista, kuin olisi ollut joskus.
Heikki Klemetillä on mielenkiintoinen jouluvesper, btw. Sulasol muistaakseni on julkaissut hiljattain - ehkä vain uutena painoksena, tuskin se täysin käyttämättä oli, mutta vähän esillä kuitenkin.
Se on epätasaisempi kuin nuo tutut mutta siinä on joitakin hienoja osia, joita joskus yritin käyttää.