Uudesta testamentista ei löydy edellä kuvattua kastekäsitystä.
Löysin Augustinuksen Tunnustuksista edelliseen viestiin liittyvän kohdan.
Augustinus kasteensa lykkäämisestä
"Sinä, Herra, näit, kuinka minut poikana ollessani kohtasi äkillinen vatsankouristus, niin että olin kuolemaisillani; Sinä, minun Jumalani, näit, koska jo silloin olit minun suojelijani, millä mielenliikutuksella ja millä uskolla minäkin hurskaalta äidiltäni ja kirkoltasi, meidän kaikkien äidiltä, kiihkeästi pyysin Sinun Kristuksesi, minun, Jumalani ja Herrani, kastetta. Sinä näit, kuinka ruumiillinen äitini levottomana ja puhtaassa sydämessään Sinuun uskoen kärsi synnytystuskia aivan erityisesti myös iäisen pelastukseni tähden ja tahtoi kiireesti huolehtia siitä, että pääsisin osalliseksi pelastavista sakramenteista ja puhdistuisin tunnustaen uskoni Sinuun, Herra Jeesus, syntien anteeksisaamiseksi. Kun minä sitten pian toivuin, lykättiin puhdistukseni, ikään kuin minun olisi ollut välttämätöntä yhäkin tahrata itseäni, jos henkiin jäisin. Tuon kasteen jälkeen syntisyyllisyyteni ja -riettauteni oli vain tuleva entistäkin suuremmaksi ja vaarallisemmaksi.
Siihen aikaan olimme siis jo uskovaisia, minä ja äitini ja koko talomme, paitsi isää yksin…
Minä pyydän Sinulta, Jumalani, jos se myös olisi Sinun tahtosi, että sallisit minun tietää, missä tarkoituksessa kasteeni silloin lykättiin. Minun hyväksenikö minulle ikään kuin höllennettiin ohjaksia synnin tekoon? Vai eikö niitä höllennetty? Mistä syystä sitten vielä nytkin milloin mistäkin kaikuu korvissamme: ‘Anna hänen olla, tehköön mitä tahtoo, sillä eihän häntä vielä ole kastettu.’ Mutta ruumiin terveyden ollessa kysymyksessä me emme kuitenkaan sano: ‘Anna hänen olla, saakoon vielä pahempia haavoja, sillä eihän häntä vielä ole parannettu.’ Kuinka paljon parempi olisikaan ollut, jos minut olisi kohta parannettu ja jos minun omaisteni harrastus ja minun oma pyrkimykseni olisi kohdistunut siihen, että uudelleen pelastettu sieluni olisi saanut turvan Sinun suojassasi, Sinun, joka olit sen pelastanutkin! Varmasti paljoa parempi. Mutta kuinka monet ja kuinka mahtavat kiusausten aallot näyttivätkään olevan uhkaamassa minua poikavuosieni jälkeen! Armas äitini aavisti ne jo silloin ja mieluummin kuin itsensä jumalankuvan tahtoi hän jättää niitten valtaan sen, mikä minussa oli maata ja mistä minun oli määrä vasta myöhemmin muodostua."
Augustinus: Tunnustukset. 2003, 48-50