Mitäs sanoisit seuraavaan?
Minä tein niin sanotun ratkaisun 42 vuotta sitten helluntaiseurakunnassa ja sitten vähän myöhemmin sain käsiini Olav Valen-Sendstadin kirjan “Uskosta vanhurskas” ja hoksasin sen perusteella, ettei se pitänytkään yhtä Raamatun kanssa mitä helluntaiseurakunta opetti ja että pelastus tulee uskosta, ei ratkaisusta ja niin erosin helluntaiseurakunnasta. Kun helluntailaiset sitten sanoivat minulle, että etkös sinä tehnyt ratkaisun Jumalan puoleen vastasin, että ei pidä paikkaansa, vaan lapsena kasteessa saamani usko tuli näkyviin tuolloin, jota te sanotte ratkaisuni hetkeksi. Vielä nytkin kun minulle tulee epäilyksiä uskoni suhteen, että onkohan se aito, minä turvaan kasteeseeni, sillä siitä voin vakuuttua, että Jumala ei solmimaansa liittoa minun kanssani peru ja Kristus itse vielä vahvistaa sen Ehtoollisen sakramentissa kun saan osallisuuden siihen ruumiiseen joka puolestani annettiin ja siihen vereen joka puolestani vuodatettiin.
Eikä tämä nyt sitten ollut mitään riidankylvämistä, vaan tosiasioita omasta elämästäni.