Kiitokset @tortoise . Joskus kun vain itsekseen pyörittelee, meinaavat ajatukset mennä solmuun.
Raamatusta käy ilmi että uudestisyntyminen (Hengen saaminen) tapahtuu yksin uskosta Jeesukseen Kristukseen:
Joh. 1:12-13: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Joh. 11:25: Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Apt. 10:43: Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.
Apt. 16:31: Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.
Room. 10:9-10: Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Ef. 1:13: Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
Pietarin “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” tulisi lukea niin, että “kääntyminen” on se merkittävä tekijä anteeksi saamiseksi, ja kaste sitten sitä seuraava “symboli”.
Minusta, Raamattuun pohjaten, kaste olisi ymmärrettävä ns. “merkkinä” tai symbolina uskosta. Ei edellytyksenä.
Oma kipuiluni aiheen parissa taitaa juontaa Väisäsen kastekirjoihin, joissa eroteltiin “ikävöivä usko” ennen kastetta ja “pelastava usko” kasteen jälkeen. En ole tuollaiseen jaotteluun ennen törmännyt.
Mutta uudestisyntyminen kasteessa kait on osa klassista kristillistä uskoa. Opettaahan Jeesuskin uudestisyntymistä “vedestä ja Hengestä” ja kirjeessä Titukselle puhutaan pelastuksesta “uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta”. Kaste merkkinä lienee tavallista reformoidussa teologiassa ja sen perillisissä, muttei kat./ort./lut. -teologiassa.
En tiedä sohaisinko nyt ampiaispesään, mutta ihan vilpittömästi näitä mietin: uskon ja kasteen suhdetta.
1 tykkäys
Tämä on helluntailais- ja baptistinen näkemys.
Klassisen uskon foorumilla luonnollisesti pyritään vaalimaan perinteistä kasteoppia ja myös ehtoollisoppia. Meille kaste ja ehtoollinen eivät ole symbolisia vaan Jumalan sanaan vedoten uskomme ne todellisiksi Jumalan armon välineiksi.
3 tykkäystä
No näitä ampiaisten pörinöitä löytyy täältä useastakin ketjusta. En näe tarvetta alkaa Raamatun kohtien vertailuun ja kiistelyyn enää enempää. Keskusteluita voi selata jos jaksaa.
Eiköhän se riitä että todetaan että on klassinen näkemys ja sitten muita. Samoin se on totta että eivät lut kat ja ort kirkot opeta aivan samoin kuitenkaan, esimerkiksi sakramentteja on luterilaisilla vain kaksi jne.
Kirjoitit aiemmin tosi hyvin siitä että ymmärrät sekä lapsesta asti uskoneiden että voimakkaan kääntymisen kokeneiden näkökulmat. Samoin tässä: on kaste ja usko. Niiden asettaminen vastakkain ja järjestykseen aiheuttaa vain hämmennystä. Jumala kaiken antaa - ei ehkä ole tarpeen tietää hirmu tarkkaan järjestyksiä ja luoda tapauksista malliesimerkkejä.
Pääasiahan on luottaa tällä hetkellä Jumalan armoon ja rakkauteen, joka Jeesuksessa näkyy.
4 tykkäystä
Tässä viidesläisyyden isän, Urho Muroman käsitys kasteesta, joka ei ole kaikkien mielestä varmaankaan klassinen, mutta se ei sen arvoa vähennä.
2 tykkäystä
Mielenkiintoisesti, muutama jae Tituskirjeessä olevan lisäksi taitaa olla missä juuri tuota “pesua” tuodaan esille (mikä ei nähdäkseni viittaa konkreettiseen veteen):
Ps. 51:4: Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.
1.Kor 6:11: Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
Ef. 5:26: että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
Yhtä kaikki, mielenkiintoinen aihe kaste kuitenkin on. Itsekään en tässä halua sohia muurahaispesää, mutta kiinnostavaa on keskustella aiheesta.
1 tykkäys
Minä kuulen kasteteologian kaikuja sekä tuossa 1. Kor.- että Ef- lainauksessa. Vastaanotettu peso on kaste, jossa olemme pyhitetyt ja vanhurskautetut Jeesuksen nimessä ja Jumalan Hengessä = vedestä ja Hengestä. Samoin vedellä pesu sanan kautta kuulostaa siltä, että sana on vedessä, ja meidät pestään sillä puhtaiksi.
Näitä ja vastaavia kohtia tulkitessa pidän oleellisena, miten Hengen johdatuksessa varhainen kirkko on ne ymmärtänyt.
2 tykkäystä
Ei kannata tehdä asiasta suurta ongelmaa. Kaste ja sana vaikuttavat samaa ja molempien vaikutusta voidaan vastustaa eli olla uskomatta siihen mitä niiden kautta tehdään tai sanotaan. Voi kuitenkin olla myös niin, että vastaanottaja ei vastusta. Näin ajatellaan olevan lasten kohdalla, jotka syntyvät kristikunnan sisällä; he ovat pakanalapsiin verrattuna [kultillisesti] pyhiä eli samassa asemassa kuin vanhan liiton lapset, jotka saivat vanhempiensa takia, jotka kuuluivat Jumalan kansaan, osallistua saman kansan kulttiin, jossa pojat ympärileikattiin.
1 tykkäys
Minusta on Raamatun ja isien opetuksen valossa aika selvää se, että kaste liitetään kuolemiseen ja syntymiseen. Kasteessa haudataan yhdessä Kristuksen kanssa ja noustaan uudesti eloon uudenlaisessa asemassa, Jumalan lapsena. Tämä on Jumalan teko, Jumalan, joka on asettanut sakramentit todellisiksi ja vaikuttaviksi.
5 tykkäystä
Kaste ja usko yhdessä on uudestisyntyminen. Vedestä ja Hengestä sanan kautta, josta vanhurskauttava usko syntyy.
Room 6:7: “sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.”
Jos kertapa Raamattu ilmaisee, joka on tullut kastetuksia ja uskoo, pelastuu.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.
Mitä uskoo? Uskoo syntien anteeksisaamisen Jeesuksen Kristuksen tähden armosta. Se on uudestisyntyminen ylhäältä.
1 tykkäys
Tunnustukirjat samaistaa uudestisyntymisen ja vanhurskauttamisen. Syntein anteeksiantamus, lupaus.
1 tykkäys
Juuri näin ja tässä dogmaattista tukea asialle.
Kääntymyksen synonyymit
Kieltämätön tosiasia on, että oppi pelastuksen omistamisesta jo varhemmin, mutta varsinkin viime aikoina on joutunut sekasortoiseen tilaan. Tällaista sekasortoa ei ole Lutherilla eikä Yksimielisyyden Ohjeessa havaittavissa, sen sijaan kyllä myöhemmillä teologeilla, jotka ovat poikenneet Lutherista ja Yksimielisyyden Ohjeesta. Lyhyesti sanottuna tämä johtuu siitä, että kääntymyksen synonyymit, kuten uudestisyntymä, herättämys, eläväksi tekeminen, valaisu, kutsumus, parannus jne., siis ilmaisut, jotka kaikki tarkoittavat toimintoja, jotka asiallisesti ovat aivan samaa kuin kääntymys ja vain käsitteellisesti ovat siitä erotettavat, on määritelty kääntymyksestä kokonaan erillisiksi toiminnoiksi.
Luterilaisessa tunnustuksessa tulee näiden käsitteiden asiallinen identtisyys selvästi ilmi. Siinä nimittäin käytetään sanoja ‘parannus’, ‘kääntymys’ ja ‘uudestisyntymä’ synonyymeinä (Apol., M. 191, 34; 176, 58; suom. 177, 131; 166), samoin myös ‘kääntymystä’ ja ‘herättämystä’ (Yksim. Ohje, M. 609, 87; suom. 489), samoin myös valaisua, kääntymystä, uudestisyntymää, uudistusta ja Kristuksen tykö vetämystä (Yksim. Ohje, M. 594, 24; suom. 478, jne.). Tämä luterilaisten tunnustusten kielenkäyttö vastaa Raamatun kielenkäyttöä. Samoin kuin kääntymys eli palaaminen Jumalan tykö tapahtuu siten, että ihminen alkaa uskoa evankeliumiin (Ap. t. 11:21), samoin tapahtuvat myös uudestisyntymä, eläväksi tekeminen, herättämys hengellisestä kuolemasta jne., kuten kohta tahdomme yksityiskohdittain lyhyesti osoittaa.
- Uudestisyntymä (regeneratio). Uudestisyntymä merkitsee käsitteenä uuden, nimittäin hengellisen elämän alkuun panemista, ja se on Raamatun mukaan sitä, että usko Kristukseen viriää (1. Joh. 5:1; Joh. 1:12 - 13). Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on näiden raamatunlauseiden mukaan Jumalasta syntynyt, siis uudestisyntynyt. Sen, mitä Jeesus Joh. 3:3 - 5, 6 puhuu salaisesta uudestisyntymästä, jota Nikodeemus ei voinut käsittää, hän selittää j. 14 ss. sanoen, että kaikilla, jotka uskovat häneen, on iankaikkinen elämä (vrt. Luther: Se joka uskoo Kristukseen… on uudestisyntynyt; St. L. VII, 1862; W.A. 47, 14). Samoin puhuvat myöhemmät dogmaatikot (Baier, Compend. III, 178). Uudestisyntymää ei saa aikaan ainoastaan kaste, vaan myös evankeliumin sana (1. Piet. 1:23). Eihän kasteessa vaikuttava voima piilekään vedessä sinänsä, vaan jumalallisessa lupauksen sanassa (evankeliumissa), joka lupaa syntien anteeksiantamuksen vesipesun kautta (Ap. t. 2:38; Luther: Sitä ei suinkaan vaikuta vesi, vaan Jumalan sana, joka on veden kanssa ja veden yhteydessä jne.).
Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, SLEY 1995, s. 359-360.
3 tykkäystä
Minusta on merkille pantavaa, että niin tekee myös suomalainen helluntailaisuus.
Toteutuuko tämä sydämessä, uskossa, ilman tekoja. On ratkaiseva näkökulma.
Tässä viisaus; saavutetaanko tekojen, tunteitten, järjen kautta iankaikkinen elämä.
1Kor. 1:30-31
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, 31että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: “Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra”.
1 tykkäys
Kyllä se toteutuu, virallis-opillisesti ja parhaitten opettajien opettamana. Valitettavasti diletantit eivät sitä ymmärrä, ja heitä on tietenkin paljon. 
Julistetussa saarnassa, sanassa ja sanasta toteutuu, kun vanhurskauttava usko syntyy.
Voimme tuoda Jumalan sanaa esille puhuttelevasti. Jumalakin puhuttelee. Muistan, kun meille kotia tuli kauppias, niin äitini kysyi, mihin olet menossa kuoleman jälkeen. Kuitenkaan Vapahtaja ei jääny pimentoon puhuttelussa.
1 tykkäys