Kiitokset @tortoise . Joskus kun vain itsekseen pyörittelee, meinaavat ajatukset mennä solmuun.
Raamatusta käy ilmi että uudestisyntyminen (Hengen saaminen) tapahtuu yksin uskosta Jeesukseen Kristukseen:
Joh. 1:12-13: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Joh. 11:25: Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Apt. 10:43: Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.
Apt. 16:31: Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.
Room. 10:9-10: Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Ef. 1:13: Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
Pietarin “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” tulisi lukea niin, että “kääntyminen” on se merkittävä tekijä anteeksi saamiseksi, ja kaste sitten sitä seuraava “symboli”.
Minusta, Raamattuun pohjaten, kaste olisi ymmärrettävä ns. “merkkinä” tai symbolina uskosta. Ei edellytyksenä.
Oma kipuiluni aiheen parissa taitaa juontaa Väisäsen kastekirjoihin, joissa eroteltiin “ikävöivä usko” ennen kastetta ja “pelastava usko” kasteen jälkeen. En ole tuollaiseen jaotteluun ennen törmännyt.
Mutta uudestisyntyminen kasteessa kait on osa klassista kristillistä uskoa. Opettaahan Jeesuskin uudestisyntymistä “vedestä ja Hengestä” ja kirjeessä Titukselle puhutaan pelastuksesta “uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta”. Kaste merkkinä lienee tavallista reformoidussa teologiassa ja sen perillisissä, muttei kat./ort./lut. -teologiassa.
En tiedä sohaisinko nyt ampiaispesään, mutta ihan vilpittömästi näitä mietin: uskon ja kasteen suhdetta.
1 tykkäys
Tämä on helluntailais- ja baptistinen näkemys.
Klassisen uskon foorumilla luonnollisesti pyritään vaalimaan perinteistä kasteoppia ja myös ehtoollisoppia. Meille kaste ja ehtoollinen eivät ole symbolisia vaan Jumalan sanaan vedoten uskomme ne todellisiksi Jumalan armon välineiksi.
3 tykkäystä
No näitä ampiaisten pörinöitä löytyy täältä useastakin ketjusta. En näe tarvetta alkaa Raamatun kohtien vertailuun ja kiistelyyn enää enempää. Keskusteluita voi selata jos jaksaa.
Eiköhän se riitä että todetaan että on klassinen näkemys ja sitten muita. Samoin se on totta että eivät lut kat ja ort kirkot opeta aivan samoin kuitenkaan, esimerkiksi sakramentteja on luterilaisilla vain kaksi jne.
Kirjoitit aiemmin tosi hyvin siitä että ymmärrät sekä lapsesta asti uskoneiden että voimakkaan kääntymisen kokeneiden näkökulmat. Samoin tässä: on kaste ja usko. Niiden asettaminen vastakkain ja järjestykseen aiheuttaa vain hämmennystä. Jumala kaiken antaa - ei ehkä ole tarpeen tietää hirmu tarkkaan järjestyksiä ja luoda tapauksista malliesimerkkejä.
Pääasiahan on luottaa tällä hetkellä Jumalan armoon ja rakkauteen, joka Jeesuksessa näkyy.
4 tykkäystä
Tässä viidesläisyyden isän, Urho Muroman käsitys kasteesta, joka ei ole kaikkien mielestä varmaankaan klassinen, mutta se ei sen arvoa vähennä.
2 tykkäystä
Mielenkiintoisesti, muutama jae Tituskirjeessä olevan lisäksi taitaa olla missä juuri tuota “pesua” tuodaan esille (mikä ei nähdäkseni viittaa konkreettiseen veteen):
Ps. 51:4: Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.
1.Kor 6:11: Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
Ef. 5:26: että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
Yhtä kaikki, mielenkiintoinen aihe kaste kuitenkin on. Itsekään en tässä halua sohia muurahaispesää, mutta kiinnostavaa on keskustella aiheesta.
1 tykkäys
Minä kuulen kasteteologian kaikuja sekä tuossa 1. Kor.- että Ef- lainauksessa. Vastaanotettu peso on kaste, jossa olemme pyhitetyt ja vanhurskautetut Jeesuksen nimessä ja Jumalan Hengessä = vedestä ja Hengestä. Samoin vedellä pesu sanan kautta kuulostaa siltä, että sana on vedessä, ja meidät pestään sillä puhtaiksi.
Näitä ja vastaavia kohtia tulkitessa pidän oleellisena, miten Hengen johdatuksessa varhainen kirkko on ne ymmärtänyt.
2 tykkäystä
Ei kannata tehdä asiasta suurta ongelmaa. Kaste ja sana vaikuttavat samaa ja molempien vaikutusta voidaan vastustaa eli olla uskomatta siihen mitä niiden kautta tehdään tai sanotaan. Voi kuitenkin olla myös niin, että vastaanottaja ei vastusta. Näin ajatellaan olevan lasten kohdalla, jotka syntyvät kristikunnan sisällä; he ovat pakanalapsiin verrattuna [kultillisesti] pyhiä eli samassa asemassa kuin vanhan liiton lapset, jotka saivat vanhempiensa takia, jotka kuuluivat Jumalan kansaan, osallistua saman kansan kulttiin, jossa pojat ympärileikattiin.
1 tykkäys
Minusta on Raamatun ja isien opetuksen valossa aika selvää se, että kaste liitetään kuolemiseen ja syntymiseen. Kasteessa haudataan yhdessä Kristuksen kanssa ja noustaan uudesti eloon uudenlaisessa asemassa, Jumalan lapsena. Tämä on Jumalan teko, Jumalan, joka on asettanut sakramentit todellisiksi ja vaikuttaviksi.
4 tykkäystä