Mark. 16: 16.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko , se tuomitaan kadotukseen.
Jätät kesken tuon lauseen, tuossahan painotus on mielestäni uskossa.
1 tykkäys
Ymmärrän.
Kaikki hyvin järkeviä ajatuksia sinulla. Koen että kovin herkästi puhutaan paljon siitä mitä kaste ei ole ja mihin se ei riitä. Siksi tämä toistuva “missio” minulla. Kastetta ei tarvitse nipistää pienemmäksi ei paisuttaa suuremmaksi. Kaste ei ole yhtä kuin pelastus, mutta siinä Kristuksen täytetty työ on tuotu hennilökohtaisesti ja konkreettisesti sinulle ja minulle. Pelastus on siinä jo valmiina, uskolla siihen tartutaan. Kastettu ja uskova = pelastuva.
Aivan niin. Ja he eivät myös uskoneet Jeesukseen siinä mielessä kuin me nyt jotka olemme vastaanottaneet evankeliumin. Mutta pelastuvat lupauksen voimasta.
Jumala tekee mitä tahtoo mutta hänen sanansa on sitä varten että sitä noudatamme. Ei tarvita vastakkain asettamista vaan kokonaisuuden huomaamista kun kasteesta ja uskosta kerrotaan.
1 tykkäys
Minäkin rahvaana ajattelen, vaikka olen umpi lut. kirkollinen, että väärä kaste ja kastamattomuus (ilman halveksumista) pelastaa, jos oikea usko. Silti kasteen saaminen on tärkeää ja valtava lahja niin kuin HPE.
(Ilman uskoa kaste ja ehtoollinen eivät pelasta eivätkä edes vaikuta pelastusta, vaan paaduttavat ‘turmioon’. Silti lapset tulee kastaa, ainakin uskovien vanhempien jne.)
“Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa.”
D
2 tykkäystä
No tuo on kyllä mahtava kohta UT:ssa .
He kuitenkin elivät vanhan liiton aikaan. Ainakaan heidän elämästään Jeesuksen aikaan ei ole muuta tietoa kuin tämä kirkastusvuoren ilmestys jonka Jeesuksen oppilaat saivat nähdä.
Sitä siis ajattelin että jos nyt vedottaisiin siihen että “pitää olla uskossa Jeesukseen, uudestisyntynyt, tietoisesti tehnyt ratkaisun” tms ja samalla puhuttaisiin kasteen riittämättömyydestä niin samalla tavalla kuin kaste ei koske vanhan liiton ukkoja niin ei koske tämnöinen uskonkäsitys. Sen sijaan yhteistä on lupaus jonka Jumala antoi ja liitto jonka hän teki.
Johannes 8:58 “Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin.”
Uskoa ja kastetta tarvitaan molempia. Mutta jos usko käsitetään tietoisena oman valintana, niin ongelmiin joudutaan. Usko ja kaste ovat molemmat Jumalan lahjoja.
D
4 tykkäystä
Toki pelastuu; mutta Kristus asetti kasteen vasta noin v. 30 jKr., ja Mooses ei siksi voinutkaan olla kastettu. Siitä, että kastetta ei vanhassa liitossa ollut, ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä siitä, miten välttämätön kaste on uudessa liitossa.
Et kai tulkitse tätä raamatunkohtaa (Joh. 10) niin, että nuo “muut lampaat” olisi joku porukka, joka ei ole kasteen tarpeessa? Eiköhän mielekäs selitys ole: “tämä tarha” tarkoittaa Israelin kansaa, “muut lampaat” ovat pakanoita. Ja kaste on tietysti tarkoitettu kaikille, juutalaisille ja pakanoille.
3 tykkäystä
Selityksiä on useita. Lampaat ovat samanarvoisia joka tapauksessa.
D
Konkreettinen kielellisen kuvauksen tausta on käsittääkseni siinä, että lampaita säilytettiin yöt lampaiden aitauksissa. Paimenuus oli ympärivuorokautista, ja nukkuakin paimenten oli tarpeen, joten paimenten täytyi tehdä yhteistyötä, jotta sekä lampaista huolehtiminen että paimenen oma levontarve saatiin järjestymään. Paimen vartioi vuorollaan lampaita aitauksen portilla yönsä konkreettisesti viettäen, vapauttaen tehtävää hoitaessaan muita paimenia nukkumaan. Vastaavasti tällaisella paimenella lienee ollut unen tarvetta sitten päivällä, jolloin joku toinen on vartioinut puolestaan hänen lampaitaan. Samassa aitauksessa voitiin säilyttää myös muiden paimenien paimentamia lampaita. Yön jälkeen lampaat jaettiin takaisin paimenille, jotka kutsuivat aitauksesta omat lampaansa ja siirtyivät lampaineen etsimään vihreää eli lampaille ruokaa sinne, minne niiden oma paimen niitä paimentolaistyyliin johdattikaan niin, että lampaat seurasivat. Vuoden kuivina kausina ruokaa joutui konkreettisesti etsimään - esimerkiksi vuorilta. Yöksi pyrittiin silloista lampaiden sijaintia lähellä olevaan aitaukseen, jossa lampaat olisivat suojassa pedoilta ja varkailta.
Paimenilla saattoi siis olla käytännön syistä säännöllisesti myös sellaisia lampaita johdettavanaan, jotka eivät olleet peräisin tämän hoitoon varsinaisesti osoitetusta laumasta. Hyvän paimenen rooliin kuuluvaksi nähdään Johanneksen evankeliumissa myös muidenkin lampaiden hoito yhtenä laumana sen sijaan, että paimen johtaisi vain omia lampaitaan (jälkimmäinen voisi tarkoittaa sitä, että kollegan lampaat jäisivät heitteille niinä ajanhetkinä, joina kollega ei ole hereillä ja paikalla).
Asian hengellinen tulkinta on oma lukunsa. Joh 10:tä en ole itse tähän mennessä vielä kasteopetuksena tulkinnut. Tulkitsen tuota jaetta nykyhetkeen mm. niin, että seurakunnan paimenenkin on syytä varautua tukemaan ja johdattamaan eteenpäin sellaisiakin lauman seassa kulkevia lampaita, jotka eivät ole varsinaisesti siitä seurakunnasta tai muusta yhteisöstä eivätkä tunne kyseisen paimenen ääntä omimmakseen, mutta jotka ovat jotenkin kuitenkin päätyneet lauman sekaan.
Jouluevankeliumin pohjalta paimenista lampaineen tehdyt piirrokset usein kuvaavat jotain laajaa nurmikenttää lampaineen, mutta ilmeisesti yöajaksi lampaat pyrittiin lähi-idässä ensisijaisesti saamaan jonkinlaiseen aitaukseen, missä niitä oli helpompi yöaikana vartioida niin, että pääosa paimenista vapautui nukkumaankin (jos hätää tuli, lampaat lähtevät juoksemaan, ja niistä tulee silloin siinä määrin ääntä, että nukkumassa olleetkin saadaan heräämään vartiossa yöllä olleiden apuun), joten jouluevankeliumin visualisoinneissa voisi olla aukean kentän sijaan lammasaitauksiakin.
1 tykkäys
Hyvää infoa. Selityksiä muille lampaille oon nähnyt tarjotun muunuskontoisia ja avaruusolentoja myöten. Yleisimpiä tosiaan pakanataustaiset vs Israel, tai sitten nähdään viittauksena useiden kirkkokuntien olemassaoloon.
Selitys tuohon Joh. 10: 16 jakeeseen ei ole ollenkaan niin monimutkainen millaiseksi se näköjään nähdään. Vastaus on tuon jakeen lopussa oleva ykseys, yksi lauma ja yksi paimen.
Joh.10:16. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
Lammastarha osoittautuu Israeliksi, mutta Poika on saava lisää lampaita muistakin tarhoista, pakanakansoista, jolloin ainoalle Jumalalle vihdoinkin muodostuu hänen ykseyteensä kuuluva yksi suuri kansa, jonka hallitsijana Jeesus on oleva.
“Yksi” sanan toisto korostaa sitä teologisesti keskeistä totuutta, että Jumalan ykseys toteutuu täysin vasta kun hänellä on yksi, yhtenäinen lauma eli kansa. Se on koottu maailman kansoista (“lammastarhoista”) ja sen kokoaa Jeesus, kaikkien yhteinen paimen. Vaikka koko maailma on yhden ainoan Jumalan luoma, vasta Jeesuksen toiminnan ja kuoleman tuloksena tämä Jumalan ykseyden vaatima yksi ainoa Jumalan kansa saadaan koolle.
Jukka Thuren, Johanneksen evankeliumi, SLEY 1992, s. 182.
2 tykkäystä
Aika usein tuota kohtaa tulkitaan yhdessä Joh 11:52:n kanssa. Jos sen tulkitsee koskevan pakanoita, sitten Joh 10:16 tulkitaan usein myös sen suuntaisesti.
Joh 11:52:ta on kuitenkin tulkittu niinkin, että siinä saatetaan tarkoittaa hajallaan olevilla Jumalan lapsilla ympäri silloisen tunnetun maailman hajautuneita juutalaisia.
Koska jakeessa suoraan ei sanota, mitä ne muut lampaat ovat, kannanotot asiaan perustuvat käytännössä kohdan selittämiseen muilla tietolähteillä.
Pietari ei ainakaan Jeesuksen opetuksia ymmärtänyt tuolloin vielä pakanoitakin kattavana maailmanlähetysasiana, vaan alkoi tulkita lähetystehtävää pakanoitakin koskevaksi Apostolien tekojen mukaan vasta myöhemmin. Hän ei Jeesuksen eläessä vielä ymmärtänyt kaikkea, mitä Jeesus oli puhunut ja opettanut.
Jeesus nyt puhui paljon sellaistakin mistä hän tiesi, etteivät opetuslapset voineet sitä vielä ymmärtää. Hän ei nimittäin hetikään aina puhunutkaan kohdistaen sanansa heidän ymmärrykselleen joka vielä oli suurelta osin pimeä. Vasta myöhemmin he ymmärsivät saatuaan Hengen hänen sanojensa sisällön, kuten mekin vasta sitten kun meillä on Jumalan Henki.
Joh 14:19-20: “Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.”
Kristus tahtoo sanoa opetuslapsillensa: Kun päästään niin pitkälle, että te näette minun jälleen nousseen haudasta ja kuolemasta ja menevän Isän tykö taivaaseen, ja te saarnaatte tätä minusta, niin te saatte Pyhän Hengen ja oman kokemuksenne kautta tuntea ja ymmärtää, että minä olen Isässäni, ja te myös minussa, ja minä taas teissä, ja että me niin olemme yhtä toinen toisemme kanssa. Minä elän Isässä, vieläpä elän sellaista elämää, että olen surmannut kuoleman, niin että teidän täytyy sanoa minun olevan Jumalan Pojan, kun olen tehnyt sellaisen teon, joka kuuluu yksin Jumalalle. Sitten te myös sanotte, että minä olen teissä. Sillä niin kuin Isä on minut herättänyt kuolleista ja minä olen surmannut kuoleman, niin minä tahdon teissäkin surmata kuoleman, niin että te uskon kautta minuun olette kuoleman herroja ettekä pelkää maailmaa, perkelettä tai helvettiä ja niiden uhkaa.
Martti Luther
1 tykkäys
En tulkitse. Tulkitsen sitä niin, että jos fyysistä kastetapahtumaa ei ole tapahtunut, eli ihmistä ei ole dipattu vedessä kunkin kristillisen kirkkokunnan ohjeiden mukaan, niin jotenkin ne jota pelastuvat ja joita ei ole tällä tavalla kastettu, ovat saaneet saman kasteen lahjan jollakin muulla tapaa ja pelastuvat koska Kristus.
Ajattelen nyt ennen kaikkea niitä jotka eivät koskaan ole kuulleetkaan evankeliumia. Toki voimme ajatella että heidän kohtalonsa ei meitä liikuta.
Lampaat eivät valitse laumaansa. Ne otetaan (tai ostetaan laumaansa) tai ne syntyvät siihen. @joas in esittämä konteksti on teknisesti hyvä ja esittää samalla monia kysymyksiä. Onko Kristuksenkin lauma joskus toisen paimenen vartioimana? Palautuvatko muut lampaat omaan laumaansa?
D
1 tykkäys
Tässä hyvää selontekoa kasteesta Paul Krezmannilta Room. 6: 4-11 perustalta.
Paavali tuo esiin sen tosiasian, että kristityt vapautuvat synnin vallasta ja orjuudesta, viittaamalla kasteeseen ja sen voimaan. Vai ettekö tiedä, oletteko tietämättömiä siitä? Jos hänen lukijansa epäilevät, että vanhurskauttaminen on saanut heidät kuolemaan synnille, heidän tulisi muistaa, mitä he tiesivät kasteestaan, jonka merkitys heille oli selitetty. Kaikki meistä, jotka kastetaan Kristukseen Jeesukseen, kastetaan hänen kuolemaansa. Kristittyjä ei kasteta pelkästään Kristukseen viitaten, jotta he yhdistyisivät häneen hänen kuolemassaan ja olisivat osallisia sen eduista, vaan, kuten papyrukset ovat osoittaneet, jokainen, joka kastetaan jumaluuden persoonan nimeen, tuli siten osoitetun jumalallisen persoonan omaisuudeksi. Kristuksen pelastus on meidän pelastuksemme, koska meidät kastettiin hänen kuolemaansa. Ottamalla syntimme hänen päälleen ja maksamalla niistä täyden hinnan kärsimyksellään ja kuolemallaan Kristus on vapauttanut meidät paitsi syyllisyydestä ja rangaistuksesta, myös synnin vallasta. Ja koska meistä on tullut Kristuksen omia kasteen kautta ja meidät on kastettu hänen kuolemaansa, me olemme vapautettuja kuoleman vallasta; sen valta ja itsemääräämisoikeus meihin on päättynyt. Koska tämä on Kristuksen kanssa kasteessa meille annetun ja sinetöidyn yhteytemme luonne, tästä seuraa, että meidät haudataan Kristuksen kanssa kasteen kautta kuolemaan (Kol. 2:12), jotta niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, niin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Kasteessa uskova kuolee Kristuksen kanssa hengellisessä mielessä. Hän käy läpi kuoleman, kuolee synnille, on todella, kokonaan kuollut synnille. Mutta tällä kuolemisella ja hautaamisella Kristuksen kanssa oli tarkoitus, ja se oli Jumalan tahto, että mekin vaeltaisimme uudessa elämässä Kristuksen ylösnousemuksen mukaisesti. Kristus jätti ruumiinsa nöyryytyksen ja synnin heikkouden, jonka hän kantoi ruumiinsa päällä haudassa. Ja Isän kirkkauden, erityisesti kaikkivaltiutensa ilmentymän, kautta hänet herätettiin kuolleista ja hän astui uuteen, hengelliseen elämään. Ja tätä Kristuksen elämää vastaa kristittyjen uusi elämä, elämä kasteen jälkeen. Se on uusi elämä, ja tässä uudessa elämässä meidän oletetaan vaeltavan, keskustelevan ja ilmentävän sitä kaikissa jokapäiväisen elämämme teoissa. Pelastus, josta tulemme osallisiksi kasteessa, saa meissä aikaan pyhityksen. Raamatussa puhtauden käsite yhdistetään aina uutuuden käsitteeseen, ja siksi sanomme Lutherin tavoin, että kasteemme seurauksena on oltava, että elämme Jumalan edessä vanhurskaudessa ja puhtaudessa ikuisesti.
Paul Kretzmann
1 tykkäys