Henrikki ja Noviisi, lähinnä!
Pääsen kirjoittamaan vastaukseni, kommenttini teille, kunhan muut rutiinit hiljenee. Vimmeistään huomenissa. Eli tilanne on auki!
Henrikki ja Noviisi, lähinnä!
Pääsen kirjoittamaan vastaukseni, kommenttini teille, kunhan muut rutiinit hiljenee. Vimmeistään huomenissa. Eli tilanne on auki!
Laitan kohdat, ja selityksen niille viidelle kohdalle, missä oletat kasteen sakramentin harjoittamisen alkaneen. Näissä ainoa todellinen sanoma, on se, että perhe-, ruoka-, talokunnittain ihmisiä tuli uskoon. Uskoon tulo ja sen jälkeen vesikaste on yksi kerrallaan toimintaa. Näissä kohdissa kaikissa on selkeä ilmoitus uskoontulosta ja vedessä kastamisesta sen merkiksi. Kaiken varalta kastamista ei Raamattu tunne. Ei etukäteen pelastusta ei voida kasteella “korvamerkitä”. Lapset ovat jo täällä ajassa,Taivaan Valtakunnassa.
Apt.10:48,Kaikki, jotka olivat koolla Korneliuksen luona, sukulaiset ja ystävät saivat Pyhän Hengen kasteen, koska he Pietarin puheen aikana tulivat uskoon Pyhän Hengen vaikutuksesta. Kasteella ei ole merkitystä ellei ole uskossa.
16:15, Perhekunta, eli Lyydian talouteen (oikos) kuuluvat, uskoontulleet kastettiin.
16:33, Vanginvartija ja hänen perhekuntansa, taloutensa tuli uskoon ja kaikki uskoontulleet kastettiin. 18:8, Krisopuksen koko huonekunta eli talous ja monet korintolaiset uskoontulleet kastettiin.
1.Kor.1:16, Stefaniuksen talous, huonekunta
“Ikäänkuin itsestään selvää ja silmäänpistävää, että kokonainen perhe voidaan kastaa kerralla ja apostolit eivät kieltäneet kastaa lapsia, edustaa sinulle niinkuin Lutherillekin, hänen kuuluisaa päätelmää, että etteihän Raamattu kielläkkään lapsikastetta. Meille on säilynyt Itse Jeesuksen opetus, että “sen kaltaisten on taivasten valtakunta”. Ainakin lapset ovat lasten kaltaisia.
Ollaan hukassa jos veden varassa ja siihen turvaen taivas aukeaa. Vesi hukuttaa.
Vain Veren Voimasta ihmiskunta sovitettiin. Se kattaa kaiken. Ihminen uudestisyntyy Veren Voimasta. Jeesuksen käsky oli hänen Verensä voimassa “tehdä” /matheteuo opetuslapseksi. Voit käydä läpi tuon matheteuo-sanan käyttöyhteyden. Jumalan Pyhä Henki teki, synnytti uskovaksi ja sitten seurasi ihmisen teko, ottaa kaste Jeesuksen nimeen, hänen, jonka Veri oli saanut ihmeen aikaan. “Ei tuossa ole verta, ei tuossa ole kieltoa kastaa lapsia” jne.-lausumasi ravistelevat koko kantasi irti Raamatusta.
Seurakuntaan liitetään uskovia. Paikalliseen uskovien yhteyteen liitetään yleensä vain uskovina kastetuita. Kristukseen olemme jo liitetty uudestisyntymässä.
Kaste Kristukseen on raamatullinen oppi.(1. Kor. 12:12–13). 12 "Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;"Sen, yhdeksi ruumiiksi liittämisen, suorittaa Pyhä Henki ilman vettä. Siinä kaikki saavat saman Hengen ja liittyvät näin Kristukseen ja Kristuksen ruumiiseen, universaaliin seurakuntaan
(12:27–28). Tuntomerkki tästä on Hengen osallisuus (Room. 8:1–17, 1. Joh. 3:24, “Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 4:13, “Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.
Kasteesta Kristukseen ja hänen seurakuntaruumiiseensa puhuvat raamatunkohdat
Room. 6:
2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
Gal. 3:
26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Ef. 4:
5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
Kol. 2:
12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
13 Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
Mikään näistä kohdista ei mainitse vettä. Kun niitä ja asiayhteyttä tutkitaan, niin huomaamme niiden puhuvan Kristuksesta, ristin työstä, osallisuudestamme siihen ja siitä, kuinka usko yhdistää meidät niihin.
Ne ovat liian suuria asioita kastevedessä tapahtuviksi.
Kaste ei ole esikuva vaan vertaus, symboli, eli “antitypos”, eli vertauskuva. Vertaus, niinkuin Jeesusenkin julistus oli. Vesikaste ei ole lihan saastan poistamista eikä se näin ollen liity syntien anteeksi saamiseen. Se on hyvän omantunnon pyytämistä. Vesikasteen eräs merkitys onkin, että se pelastaa kastamattomuuden ja tottelemattomuuden tuottamasta huonosta omastatunnosta.
Tiedän, että paljon vastustetaan lasten kelpaamista taivaaseen, jos ei ole kastettu. RKK (katol. kirkko) opettaa, että on “limbo” kastamattomille lapsille. Nyt sitten evlut opetus on kahtalaista ja siltä väliltä. Kyllä todella uskon ja niin uskoo koko Helluntaipäivän Kastajaliikkeen jatkumo, mikä ei tarkoita vain nk. helluntalaisia.
En usko, että syyllistyisin oman oppini saarnaamiseen, kun väitän, että nk. evankelisissa seurakuntayhteyksissä ei olle “löydetty” vanhurskauttavaa armonvälinettä, kuten vesikaste. Ei ole myöskään vanhurskauttavaa Hengen kastetta. Pyhän Hengen kaste vanhurskautetuille on Jeesuksen viimeisen, lihassa ollessaan, viestin /sanoman ydin. Tämän sanoman Jeesus jätti omilleen ja se oli “älkää lähtekö Jerusalemista ennenkuin Pyhä Henki, tulee päällenne ja pukee teidät voimalla, niin että tässä Voimassa tulette olemaan minun todistajani.”
Kasteen vedessä Hän asetti lähetyskäskyssään, mikä on kirjattu Matt. 28:19 “Menkää siis ja tehkää (kr. matheteuo) kaikki kansat minun opetuslapsiksesi, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Luukas 16:15 “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. 16 Joka usklo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
Ei se kumoa sitä Jeesuksen myöhempää opetusta, että opetuslapsia on tehtävä kastamalla ja opettamalla (Matt.28:19).
Selittelysi ovat melkoista kiemurtelua. Eikö sinua itseäsi yhtään huoleta, että joudut toistuvasti siteeraamaan Raamattua itse muuttamassasi muodossa? (Raamatun lainaamisen epätarkkuutta ei voi korvata lisäämällä tekstiin kreikan sitaatteja.) Jeesuksen käsky, jonka kaikki voimme Raamatusta lukea, on se, että kansat on tehtävä opetuslapseksi “kastamalla ja opettamalla”. Ei kukaan kristitty elä “veden varassa”, vaan Jumalan luotettavan lupauksen varassa: “joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark.16:18). – Jeesuksen veren sovittavaa vaikutusta ei kannattaisi sekoittaa tähän erimielisyyteen; siitä ei nimittäin olla eri mieltä.
Lihavointi minun. Nuo kaikki “mainitsevat” kasteen, joka sanojen normaalin merkityksen mukaan tehdään vedessä, eikä se muuksi muutu, vaikka kuinka “tutkitaan asiayhteyttä”. Se, että jokin asia on “liian suuri” kastevedessä tapahtuvaksi, on järkeisopillinen päätelmä ja ristiriidassa Raamatun kanssa. Raamattu siis sanoo selvästi, että nuo kaikki “suuret asiat” tapahtuvat vesikasteessa.
Onpa selitys. Tuollainen tulkinta ei olisi tullut mieleenkään niille, jotka alunperin lukivat kohtaa 1.Piet.3:21. Tuon ajan kristityt ymmärsivät kasteen tämän kehotuksen mukaisesti: “Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan” (Apt.2:38).
Kommentoin sinulle vielä tänään.
Ensinnäkään kukaan täällä ei väitä tai usko, että “kraana” vesi itsessään pelastaisi, mutta Jumalan sanaan yhdistettynä siitä tulee pelastuksen väline. Silloin se ei enää hukuta vaan pesee puhtaaksi.
Ef 5:
25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
Kastevesi on pessyt seurakuntalaiset puhtaiksi, eli antanut synnit anteeksi, sanan kautta. Aivan samaan tapaan, kuin Jumalan sana tekee leivästä ja viinistä Kristuksen tosi ruumiin ja veren. Mitä Kristuksen kyljestä vuotikaan Golgatalla? Verta ja Vettä!
Joh 3:
3 Jeesus vastasi hänelle: “Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.”
4 Nikodemos kysyi: “Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
5 Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.
7 Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ‘Teidän täytyy syntyä uudesti.’
8 Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
Jeesus opettaa Nikodemosta, että jokaisen ihmisen taivaaseen päästäkseen tulee uudestisyntyä ylhäältä. Ja miten se tapahtuu: Vedestä ja Hengestä, eli vedellä kastaen, jossa kastettavalle annetaan Pyhä Henki. Tätä samaa opettaa ja tähän sopii koko Raamatun kasteopetus.
Matt 28:
18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Jeesus käski tekemään kaikki kansat (ml. lapset) Hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Millä Jeesus käski kastamaan? Vedellä tietysti, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jeesus sanoo, että vedellä kastaen ja opettamalla tehdään opetuslapsia, eli Hänen seuraajiaan.
18 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.
21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
22 hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.
Selitit tätä kohtaa tuolla jo aikaisemmin. Olin aivan ymmälläni siitä, miten yritit selittää sitä aivan päinvastaiseksi, kuin siinä sanotaan. Nooan aikana arkkiin menneet ihmiset pelastuivat veden kautta. Ja nyt tuon vertauskuvan mukaan vesi pelastaa kasteena. Kaste ei poista lihan saastaa. Se on täysin yhdenpitävä opetus Room 7 kanssa, mutta kaste pelastaa, aivan kuten Jeesus sanoo:
Mark 16:
16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ihminen, jonka Jumala on kutsunut ja on huutanut avuksi Herran nimeä pelastuu, vaikka ei olisi ehtinyt saada kastetta. Häntä ei siis tuomita kadotukseen, koska hänellä on usko.
Toteat näin Jumalan sanan kohdista Room 6, Gal 3, Kol 2 ja Ef 4 ilman minkäänlaista perustetta siitä, että näissä ei olisi kyse aivan samasta vedellä kastamisen toimituksesta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, kuin mitä Jeesus käskee tekemään (Matt 28). Toteat vaan, että niissä ei mainita vettä (eihän Matt 28 tai Mark 16 mainita vettä) ja unhoitat kaikki muut UT:n kohdat, joissa kasteesta opetetaan. Ne sopivat saumattomasti yhteen toistensa kanssa.
Apt 2:
38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Tuskin väität, että tuossa Pietari ei olisi tarkoittanut vedellä kastamista? Raamatun kirkas opetus on, että kasteessa saadaan Pyhä Henki, synnit anteeksi ja kaste pelastaa. Tämän kaiken Jumalan lahjoittama usko (usko on Jumalan lahja ja teko) ottaa vastaan ja ihminen uudestisyntyy Jumalan lapseksi. Kasteopetus, jota opetat, ei ole Raamatun opetus kasteesta, vaan revit selvän sanan erilleen ja luot kaksi eri kastetta.
Mitä se lasten kaltaisuus sitten voisi olla, sillä tarkoittamaasi synnittömyyttä se ei voi olla, sillä:
Room 3:
10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Room 5
18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
ja
Ps 51
5 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Ajattelen, että lasten kaltaisuus on sitä, että lapsi, jota vanhempi tai muu luotettava aikuinen opettaa, ottaa Jeesuksen vastaan ilman epäilyksiä ja kyseenalaistamista, niin kuin Hän on itsensä ilmoittanut. Tällaisten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Tämä meidän aikuisten on lapsilta opittava, meidän on tultava uskossamme lasten kaltaisiksi. Meidän ei tule kyseenalaistaa ja selitellä Jumalan sanaa pois omaan korvasyyhyymme, kuten tätä aikana on yhä enenevästi tapana. Ihminen, oli hän lapsi tai aikuinen tarttuu lapsenkaltaisella uskollaan Jumalan lupauksiin ja omistaa niistä Kristuksen, syntien anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän. Tämä on kokemukseni myös omista lapsistani, he ovat olleet syntisiä ja monella tavalla pahaan taipuvaisia jo imeväisistä saakka, mutta silti kasteessa Pyhän Hengen saaneita ja uskossaan vilpittömiä Jumalan lapsia.
Kun uskova pelkästään Raamatua lukee, niin se vie kokemukseen, kuinka Sana Sanaa selittää. Nyt kun luin tuota Tiituksen kirjeen kohtaa osana tätä kolmatta lukua, niin veden varassa tai vedellä ei ollut viestiä vesikasteesta.
Kaste käsitteenä on on symbolinen, kuten Pyhän Hengen kaste, tulikaste, ja monet ajallista elämää koskevat asiat, joita kaste-sanalla symbolisesti kuvataan. Metodi on Jeesukselta tuttu, kun hän kuvasi asioita kuvilla, vertauksilla, vt.Matt. 13: 34. Kun Pietari, 1.Piet.3:21 viittaa veden osuuteen 8 uskovan pelastautumisessa, niin sitä ennen, yli sata vuotta Nooa saarnasi tulevasta tuhosta ja pelastuksen Arkin merkitys tuli toistuvasti esille. Kaikki hylkäsi sen ja he “turvautuivat” (oli pakko) veteen. Eli kuva, mikä tässä annetaan on tulla uskoon ja mennä Arkkiin. Vesi hukuttaa tänään yhtä suuria massoja, vaikkei sitä monessakaan tapauksessa ole kuin kourallinen. - Jos on vaikeaa, niin kysy. Yritän selittää lisää.
Tuo kohta Titus-kirjeessä ei käytä, edes, kaste tai vesi sanaa. Loutron kertoo Pyhän Hengen suorittamasta puhdistuksesta, pesusta. On kyse Pyhän Hengen työstä. Sitten on Jeesuksen asettama vesikaste, minkä hän täsmensi koskemaan niitä, jota oli tehty/matheteuo uskoviksi. Vain tätä Raamattu opettaa ja kaikki esimerkit koskee ja selventää vain sitä.
Mainitsin jo Henrikkille, että asiayhteys on aina luettava, vaikka sen jo luulee tietävänsä. Siinä yhteydessä myös mainitsin, että asiat sulautuu uskossa, mutta mitään ei sulaudu, ellei lue.
Noviisi,
Joskus huomisen aikana sinulle jotain laitan tuohon viimeiseen kommenttiisi. Muutenhan tässä on tullut puoleltani selvitettyä asiaa, eli sitä ei tarvi toistaa. Eli voimme jättää nämä kommentit luettavaksi ja arvioitavaksi. Tietysti, jos kysymyksiä nousee ja ettette te tai joku muu ymmärrä mitään, niin yritän selvittää.
Siinä todella sanotaan, että veden kautta tuli pelastus Nooan aikana ja samoin vesi pelastaa nytkin:
Mitä se voi tarkoittaa? Lainaan tähän nyt Jukka ja Lauri Thurenin selitystä, koska se avaa tämän ymmärrettävästi.
Veden kantamina Kr. di hydatos “veden kautta” voidaan ymmärtää paikaksi tai välineeksi. Hukkumasta niitä kahdeksaa ei ainakaan pelastanut vesi vaan arkki, joka piti heidät tulvan pinnalla! Tulva päinvastoin tuhosi koko turmeltuneen maailman, ja juuri sillä keinoin se pelasti Nooan turmeluksesta - siis erottamalla hänet tottelemattomasta ihmismassasta ja antamalla hänen asuttavakseen uuden, turmeltumattoman luomakunnan. Vedenpaisumus pelasti turmeltuneesta maailmasta jäännöksen, josta oli määrä kasvaa uusi ihmiskunta uuteen maailmaan. Saman saa nyt aikaan kaste.
21 Tuon esikuvan mukaan teidät pelastaa nyt kaste Tuhotulva oli kasteen esikuva. Muinainen vedenpaisumus oli typos, kaste sen antitypos. Yhteinen piirre on vesi, mutta erokin näyttää olevan suuri: silloinhan tulvaveteen upposivat ja hukkuivat syylliset, nyt kastevesi pelastaa uskovat. Ristiriitaa ei silti ole, sillä kummassakin tapauksessa vesi on se kaaoksen ja tuhon elementti, joka erottaa pelastuvat hukkuvista. Katoliset kirjeet, s.157-158. Aurinko kustannus. 2007.
Tänäkin päivänä, kun Jumalan käskyä kastaa kaikki kansat toteutetaan, niin vanha ihminen “hukutetaan” kasteessa. Siten toteutuu se, mistä kertoo mm. Room 6:
3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
Ja samoin Kol 2:
11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: 12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
Hyvä tuo Jukan selitys ja nyt tuo arkki on Kristus, johon kaste meidät sanan ja uskon kautta liittää. Muut hukkuvat, aivan kuten Noan päivinäkin, kun eivät uskossa ota kasteen arkkia vastaan pelastuakseen, vaan halveksivat kastettaan epäuskossa. Lapset eivät näin tee! Siitä on yksinkertaisena todistuksena jo Jeesuksen sanat, joiden mukaan on tultava lasten kaltaiseksi. Käytännössäkin tämän voi havaita kun menee pienelle lapselle kertomaan Jeesuksesta, niin johan sanoma uppoaa kuin kuuma naskali voihin!
Israelin kansa sai kasteen kulkiessaan meren poikki. Joukossa olivat tietysti mukana pienimmät lapsetkin. Tuskinpa Nooakaan olisi jättänyt pienokaisen arkkinsa ulkopuolelle, jos sellainen olisi hänen lähisuvussaan ollut.
Vanhan liiton merkkinä oli ympärileikkaus. Sekin alkoi aikuisten ihmisten ympärileikkaamisilla. (Kuinkas muuten? Ei Abraham enää vauvaksi voinut muuttua!) 1.Moos.17:23 (Abraham oli 99-vuotias, Ismael 13. Vauvoja ei mainita!)
Mutta sitten “alkuperäinen käytäntö muuttui” kun Iisak syntyi. 1.Moos. 21:4.
Lieköhän Israelissa ollut sellaisia, jotka vaativat, että ympärileikkaus on lykättävä myöhempään ikään, kun se oli käytäntö alussakin?
Olin äsken perhemessussa kappelillamme, jossa oli läsnä noin sata ihmistä. Oli ilo nähdä siellä myös niin paljon lapsia ja lapsetkin näkivät, että on olemassa meidänkinlaisia kummajaisia, jotka olemme säilyttäneet heidän lapsenmielisyytensä ja uskoneet vanhuuteemme saakka.
Nuo @oka n käsitykset ovat klassinen esimerkki siitä kun oma uskonsisältö pyritään erottamaan väen väkisin Raamatun kerronnasta ja muokkaamaan Raamattu vastaamaan omaa narratiivia. Katson helluntailaisen uskonkäsityksen muodostuneen omaksi erityiseksi narratiiviksi, erotukseksi Raamatun narratiivista.
Jeesus ei muuttanut opetusta. Ei ole “myöhempää ja aikaisempaa” totuutta. Varsinaisia muutoksia, jotka sanottiin olevan Raamatusta tai tulkintoja, traditiot, alkoi esiintyä, koskien Uuden Liiton opetusta, jo hyvin varhain ja niiden päälle ja varaan on perustettu kirkoksi kutsuttuja laitoksia. Luther tämän vahvistaa määrittelemällä oikean kirkon: “siellä missä sakramentit oikein toimitetaan”. - Eli “myöhempi” on tulkintaa, eli jälkitotuutta.
Ketään ei kehotettu kastamaan ennen uskoontuloa, eli se tuli olla tehty, valmis ennen, että se voitiin julistaa tapahtuneeksi, etenkin ulkopuolisille.
Jesuksen Veri ei koskaan ole eri juttu, vaan se Itse Juttu kaikessa ja kaikkeen liittyen. Mainitsin jo, että “ilman minua, te ette voi mitään tehdä”. Vain Jeesuksen Veren kautta meillä on pääsy kaikkeen taivaalliseen. Ajallisia, inhimillisiä ulottuvuuksia varten ei ole raamatullista kastetta.
En syyllisty epätarkkuuteen vaan raamatulliseen johdonmukaisuuteen. Raamattua myöhempää Opetusta ei ole. Kaikki uustestamentallinen opetus, mikä ei ole Apostolien ja Profeettain laskeman perustuksen päällä on väärää. Mielestäni erinomaisen selventäviä ovat 2. Piet. 3:16, “… jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. 17 Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne,
Tähän liittyy Paavalin kommentti, 2.Kor.1:
13 Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös tiedätte; mutta minä toivon, että te myös loppuun asti tiedätte. (Biblia)
Juokset läpi nuo esiintuomani perustelut, koskien Kristukseen kastamista, mikä on “liian suuri” suoritus vedessä tai vedellä tapahtuvaksi. On ymmärrettävää, ettei ole kiva lukea näitä perusteluja, vaikka ne eivät ole tulkintoja. On kysymys uskoontulosta, kuolemasta pois synnistä, mikä on mahdollista vain Jeesuksen kuolemisessa puolestamme, mutta johon hänen kuolemaansa me voimme uppoutua, samaistua, ollen kastettu hänen kuolemaansa. Tästä jo tapahtuneesta, uskovien upotuskaste julistaa.
Gal. 3
Olemme uskon kautta Jumalan lapsia, Kristuksessa Jeesuksessa, koska meidät on Kristukseen kastettu, mikä uskoontulo on tapahtunut meidän ja Jumalan yhteistyönä. Olemme suostuneet Hänen ehdotukseensa, pelastautua Jeesuksessa, mitä yhteistyötä, vapaaehtoisuutta kuvaa se, että me olemme pukeneet päällemme Kristuksen.
Nämä kaksi kohtaa vain esimerkiksi siitä, mihin tuo Kristukseen kaste liittyy, mitä se on.
Kaste vedessä on tehty uudestisyntymäksi, tahtoi asianomainen sitä tai ei. Sille annetaan merkitystä vasta ymmärtävään ikään tultaessa, mikä muodostuu rokotteeksi pukeutua Kristukseen, ottaa vastaan pelastus, suostua Jeesuksen pelastettavaksi, koska tietämättömyyden tilassa suoritettu ihmisen teko korvaa uskoontulon.
Tämän kastekysymyksen eteen joutuu jokainen uskoontullut, oli hän luterilainen tai Helluntaipäivän Herätysliikkeen jatkumoa, jolloin ensimmäiset uskovien kasteet alkoi. Sitä ennen oli Johanneksen kaste parannukseen, mitä Jeesuskin suoritti. Nämä kaksi ennen Hengen vuodatusta mainittua kastetta suoritettiin Messiaaseen uskoville. Nämä kasteet Pietari yhdisti puheessaan Korneliuksen talossa.
Tätä ajatusta toistat kyllä pontevasti. Omasta mielestäsi oppisi on suoraan Raamatusta. Mutta käytännössä muuttelet Raamatun selvät tekstit omilla, Raamattua myöhemmillä, tulkinnoillasi. Tästä esimerkki:
Verrataan tähän:
Yrität siis sinnikkäästi – jo kovin monisanaisesti – väittää, että Paavali ei tarkoittaisi kasteella vesikastetta vaan uskoontuloa.
Mutta ehkäpä kukin on nyt saanut sanoa sanottavansa, ja keskustelua voisi alkaa lopetella.
“Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: »Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.» Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.” Mark. 10:13-16
Tässä kohdassa luulisin olevan asian ydin. Vanhemmat uskoivat Jeesukseen ja halusivat tuoda lapsensa Jeesuksen syliin. Siinä on tapahtunut kaste. Tänäkin päivänä kristityt vanhemmat haluavat tuoda lapsensa Jeesuksen syliin, ennen vanhaanhan lapset vietiin kasteelle mahdollisimman pian. Joku vei, jos äiti ei ollut tolpillaan.
Luther kirjoittaa Vähässä Katekismuksessa “kaste vapauttaa synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, antaa pääsyn Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkiseen elämään hänen kanssaan”
Alkukirkossa, ja varhaiskristillisyydessä, oli erilaisia suhtautumistapoja kasteeseen. Osa lapsista kastettiin, toiset kristityt eivät taas kastaneet lapsiaan. Jotkut piispoista siirsivät kristillistä kastetta lähelle kuoleman hetkeä. Kasteen saamisessa oli eri käytäntöjä, eikä se ankkuroitunut perisyntikäsitykseen.
Kun luen Raamattua, niin luen sen mikä on luettavissa.
Kun sinä luet Vähä-Katekismusta, niin teet samoin.
Nämä eivät kuitenkaan ole saman kolikon kaksi puolta, esimerkiksikään? Ne ovat kaksi eri “kolikkoa”.
En pidä pahana, että uskotaan toiseen, koska jompaankumpaan uskova ei usko siihen, mikä ei ole hänen sisimmässään jo koettu, eli uskoontulo.
Kummankin hyväksyminen kumoaa toisensa.
Sinä näytät lukevan Raamattua, niin kuin sinun liikkeesi sitä lukee. Selität pois selviä Raamatun kohtia, jotka eivät sovi oppiisi. Tämä on näissä keskusteluissa tullut kyllin selväksi. Tosin sama asia tuli huomattua, kun kävimme keskustelua salaisesta tempauksesta, joka on myös helluntailiikkeen parissa suosittu harha.
Antti Laato: Kaste kirkon alkuaikoina. (Åbo, 2008.)
Siinä professorin kirja, joka kannattaa lukea. Ei ole pitkä, ja on mielenkiintoinen.
Kannattaa myös huomata että Laato on ollut yhteyksissä helluntailaisten ja myös karismaatikkojen kanssa. Hän jopa tuki Nokia Mission Koivistoa, ennen kuin jälkimmäiseltä mopo lähti keulimaan.
Laato on tietenkin ennen kaikkea Raamatun tutkija ja akateeminen tyyppi. Samalla kuitenkin aktiivinen ja tunnustava seurakuntalainen.
Vuosia sitten luin kirjan. Nyt selailin vähän ja huomasin että pitääpä kerrata kokonaan.
Kirja ei ole kiistakirjoitus.
Mutta tähän ketjuun liittyen voisi referoida sen, että eräs syy miksi jotkut (Tertullianus kai lähinnä) suosittelevat myöhempää kuin pienenä lapsena kastamista, pohjautui alkukirkon keskusteluun luopuneista kristityistä. Oli ajatus, että koska kaste on niin perustavan laatuinen pelastukseen liittyvä toimitus, sen jälkeen oli hyvä kuolla. Koska jos kasteen ja tulevan kuoleman välillä oli paljon aikaa, saattoi uskosta luopuminen vainojen yhteydessä olla todennäköisempää!
Toinen poiminta: Yhteenveto Laatolla on, että on selvää että kirkko jo hyvin varhain kastoi lapsia. Se oli ikäänkuin niin selvää, että sitä ei erityisesti useinkaan perusteltu. Origenes esim. kirjoitti että apostolien ohjeen mukaisesti lapset kastetaan. Vuonna 200 ei käytännössä yksikään kirkkoisä vastustanut lasten kastamista.
Tietoa varhaisen kirkon kastetavoista on muutenkin kirjassa hyvin esillä.
Perkeleestä luopuminen oli esim. Hippolytoksen kastekaavassa, alkukirkossa. Luther (esimerkiksi) siis vain otti sanamuodot sieltä, ja kehotti kaavassaan kummeja lausumaan lapsen puolesta “Luovun perkeleestä ja hänen teoistaan jne.”. Kaste oli kertakaikkinen irtiotto pakanallisuudesta aikana, jolloin sen ilmenemismuodot kaikenlaisena riettautena, mässäyksenä, epäjumalanpalvontana jne olivat kastettavien omaa menneisyyttä sekä kaikkia ympäröivää todellisuutta.