Kasteen pätevyyden kriteerit

Ei, kyllä se minun käsitykseni mukaan on luterilaisessa kontekstissa näillä kriteereillä pätevä.

2 tykkäystä

…ihan hyvää pohdintaa.
Nämä “pätevyyden” kriteerit tulevat hyvin usein keskusteluun, kun tavataan vaikka helluntailaisia, jotka puhuvat “uskovien kasteesta”.
Kuinka kaukana heistä sitten ollaan, jos kuunnellaan niitä kristikuntamme itäisen reunan kristittyjä, jotka olivat sitä mieltä, että on ihan oikein, jos ortodoksiseen kirkkoon liittyvät kristityt kastetaan uudestaan. Niin kuulemma Kreikassa on menetelty.
Minä en ymmärtänyt asian perusteluissa olevan mitään uutta verrattuna vaikkapa helluntailaisiin, jotka pitävät kiinni “oikeasta menetelmästä” eli upottamisesta. Kaikessa menettelyyn vetoamisessa on näet pohjimmiltaan kysymys siitä, että sana ja Kristuksen käsky jäävät sivuasemaan ja ihmisen omat tekemiset nousevat sanan ohi pääasiaksi.

Kaste on kasteena pätevä, kun on aikomus kastaa sillä kasteella, jolla Kristus käski kastaa, ja sen kolmiyhteisen Jumalan nimeen, jota Kristus opetti ja jossa hän on itse on Isän Poika.

Tiedollinen usko ja kaste kuuluvat yhteen, koska kaste on paitsi lahja myös väline jota tulee käyttää. Lapsikaste on kasteena erityiskonteksti, koska siinä kastettavalla ei ole tiedollista uskoa, eikä voi olla. Hänet kuitenkin kastetaan, jotta hän tulisi osalliseksi kasteen armosta, ja hänet opetetaan uskon tiedolliseen sisältöön myöhemmin, elämään todeksi sitä uskoa johon hänet on kastettu. Mikäli tämä opetus puuttuu, on suuri vaara, että lapsena kastetusta ei kasva kristittyä vaan hänestä tulee luopio. Ja on parempi olla pakana kuin luopio, minkä vuoksi sellaista kastetta, josta puuttuu kristillinen kasvatus, ei pitäisi tehdä.

3 tykkäystä

Jos nyt kuitenkin tätä sääntöä on rikottu ja on kastettu lapsi, joka ei saa kristillistä opetusta, on kaste kuitenkin pätevä. Eiköstä juu? Ei kai mikään lapsia kastava kirkkokunta tätä kiistä?

1 tykkäys

Ehkä löytyy ihmisiä, jotka katsovat pystyvänsä kerran Herran edessä seisoessaan sanomaan: “täydellisen kristillisen kasvatuksen lapsilleni ja kummilapsilleni annoin…”.
Minä en siihen pysty, vaan mietin usein mitä jätin tekemättä.

Jos kasteen pätevyys kasvatuksesta jää riippumaan, kenen kasvatus otetaan mittapuuksi?

1 tykkäys

@eve on kirjoittanut mietteistään kasteesta ortodoksien ryhmässä, jossa en nyt halunnut kommentoida asiaa kun viimeksi ortodoksien ryhmässä kirjoittaessani sain myös negatiivista palautetta.

Joten kommentoin tätä Kaste ja uudelleenkastaminen -ketjua tässä.

Minut kastoi ollessani 18-vuotias, monen sattuman summana (armoa se varmaan oli) luterilainen pappi, vaikka jo silloin kun minut kastettiin olisin toivonut että se tapahtuisi katolisessa kirkossa. En osallistunut luterilaisen kirkon elämään ennen kastettani juurikaan enkä varsinkaan sen jälkeen ja minut liitettiin katoliseen kirkkoon 19 vuotta kasteeni jälkeen.

Katoliseksi tullessani mietin samantapaisia asioita kuin mistä Eve kirjoittaa. Tuntui että olisi ollut parempi että minut olisi kastettu uudelleen.

Aika on kuitenkin kypsyttänyt ajatuksiani. Tässä on siis elävä esimerkki siitä miten kirkon opetus, vaikka sitä kritisoikin, saattaa kypsyttää uskoa ja jumalasuhdetta.
Se että kasteet hyväksytään monenlaisten ihmisten toimittamina on teologisesti ja rukouksellisesti rikas teema.
Itselläni siihen liittyy mietiskelyä kuinka Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen, ja vaikka hän estelikin, Jeesus vakuutti hänet että niin tulee toimia.
Siihen liittyy sitä miten Jeesuksen ihmiseksi tulo pyhittää koko maailmaa, kaikessa olevassa on tavattavissa inkarnaation levittämää pyhyyttä.
Lopuksi se tapa miten minut kastettiin, pitää mielessäni ensimmäistä saamaani parannuksen sakramenttia, juuri ennen kirkkoon liittymistä. Se oli kasteen merkki liittymiseni juhlassa. Sain konkreettisesti kokea kasteesta pulppuavan armon parannuksen sakramentissa muutamaa tuntia ennen kirkkoon liittymistäni ja ensimmäistä ehtoollistani.
Suhteeni parannuksen sakramenttiin on ollut tuosta hetkestä tärkeä ja rakas. Jollain tavalla se täydensi sen mikä tuntui sillä hetkellä kasteestani puuttuvan.
Nykyisin ajattelen että kasteestani ei puuttunut mitään mutta sen jälkeisestä elämästäni puuttui kirkon elämään osallistuminen.

Minulla on alkuperäinen kirjallinen kastetodistus luterilaisesta kirkosta tallessa. Ei sitä kyllä ortodoksikirkossa kyselty. Tiedä sitten onko se hyvä olla mukana, jos aletaan vakavasti puhumaan katoliseen kirkkoon liittymisestä sitten joskus.

Minun piti toimittaa kastetodistus liittyessäni katoliseen kirkkoon. Se tapahtui Espanjassa ja kastetodistus tuli siis Suomesta.

Siinä on kyllä kauniit Eino Sormusen (joka ei minua kastanut) sanat:

Äiti! Isä! Katsele vielä lastasi, joka on kastettu ja nyt lepää rauhallisena kastepuvussaan. Hänelle on todellakin tapahtunut ihme, käsittämätön salaisuus, jonka syvyyttä vain usko voi aavistella. Hänellä ei ole vain sinun ja sinun sukusi nimiä, taipumuksia ja heikkouksia, vaan hänellä on omanaan Jumalan lapsen ja taivaan perillisen aarteet.

Kun hän alkaa puhua, hän jaksaa kysyä loppumattomiin: Jumalasta, enkeleistä, kukista ja tähdistä, taivaasta ja Jeesuksesta. Muista silloin, että hän kyselee kotiaan ja perintöään. Hän aavistaa, että se on tallella häntä odottamassa. Sano siis sydämellesi: “Lapseni on kastettu. Miksi olisin levoton ja miksi pelkäisin? Ole, sydämeni, kiitollisena ja hiljaa. Taivaallinen Isä on ottanut lapseni syliinsä.”

4 tykkäystä

Alkuperäisen Töölön srk:n kastetodistuksen esitin kirkkoherralle, valokopio riitti kirkon byrokratiaan…

Mä oon tullut siihen tulokseen että kirkossamme pitäisi siirtyä takaisin aiempaan käytäntöön eli ehdolliseen kasteeseen kaikkien toisista kirkkokunnista tulleiden kohdalla. “Jos et ole kastettu, kastan sinut…” Kirkossa luotetaan ihan liikaa minusta tässä toisien kirkkokuntien kasteisiin. Nykyään on tosin olemassa paljon videotallenteita perhejuhlista, tietenkin papisto voisi hyödyntää niitä pelien maalikameroiden tyyliin. :thinking::slightly_smiling_face::smirk: (Vähän hassua, mutta minusta näinkin voisi toimia.) Mutta minusta yleisen linjan pitäisi olla mieluummin niin päin että ei olla varmoja joidenkin toisten kirkkokuntien todistusten perusteella. Eivät ne kuitenkaan ole mitään virallisia kirkollisia dokumentteja kirkossamme.

Se olisi pastoraalisestikin järkevintä teillä Suomessakin esim. 10 vuoden takaisen Suokonaution tapauksen takia. Mistä sitä voi tietää onko joku saanut pätevän kasteen jonkun toisen kirkkokunnan tai yhteisön myöntämistä kastetodistuksista huolimatta. Kirkkoon liittyjällä voi olla epävarma olo siitä onko hän (sittenkään) kastettu. Vahvistetaanhan hätäkasteetkin.

Kyllä se kuuluu niihin papereihin, jotka pitäisi hankkia katoliseen kirkkoon liittymistä varten. Itselläni ei ollut todistusta, mutta sain sen luterilaisen seurakunnan arkistoista.

Ei taida enää Suomessa onnistua…

Jos pappi ei ole koskaan uudestisyntynyt, hän ei ole edes kristitty, jolloin hänen toimintansa on vähintäänkin kyseenalaistamisen arvoista, varsinkin jos muutkin tiedostavat papin hengellisen tilan.
Jumalan sana ei mene hukkaan, vaikka sitä julistettaisiinkin muodon vuoksi, sillä Jumalan sana on voimallinen.
Jos tiedetään, että pappi on harhaoppinen tai ei ole uudestisyntynyt, ei silloin pienokaista pidä viedä sellaisen papin kastettavaksi.
Eri asia on pappi, joka kompastelee omassa hengellisessä elämässään (vetelee sixpackin olutta saunassa esim.), mutta jotenkin koittaa riippua Herrassa kiinni.

Ei tämä kyllä mitään kompastelua ole. Paastosääntöjen rikkominen on toki kyseenalaista, mutta olut ei ole.

Ai miksi? Jos koko kirkko palaisi tuohon käytäntöön, tuskinpa Suomen häviävän pieni hiippakunta voisi tehdä toisin.

Kastettiinko muuten ortodoksitkin ehdollisesti? Entä oliko uniaateilla vastaava ehdollisen kastamisen perinne?

Pappien kelvottomuudesta. Pappi lausuu kastetoimituksessa salaisesti tämän rukouksen:

“Laupias ja armahtava Jumala, joka tutkit sydämen ja sisimmän ja joka yksin tunnet ihmisen salaisuudet, sillä ei ole mitään Sinulle näkymätöntä, vaan kaikki on alastonta ja paljasta Sinun silmillesi, Sinä, joka minutkin tunnet, älä ylenkatso minua äläkä käännä kasvojasi minusta, vaan unohda lankeemukseni tällä hetkellä, Sinä, joka suljet silmäsi ihmisten synneiltä, jotta he katuisivat. Puhdista ruumiini saastasta ja sieluni tahraisuudesta ja pyhitä minut kokonaan täydellisellä näkymättömällä voimallasi ja hengellisellä oikealla kädelläsi, etten minä julistaessani toisille vapautta ja jakaessani sitä Sinun sanomattoman ihmisrakkautesi herättämässä uskossa, itse joutuisi synnin orjana hyljätyksi. Valtias, ainoa hyvä ja ihmisiä rakastava, älä salli minun kääntyä nöyryytettynä ja lyötynä pois, vaan lähetä minulle voima korkeudesta ja vahvista minut tämän suuren taivaallisen salaisuuden [sakramentin, mysteerion] toimittamiseen. Anna Kristuksen muoto tähän minun, arvottoman, kautta uudestisyntyvään. Rakenna hänet apostoliesi ja profeettaisi perustukselle äläkä anna hänen sortua, vaan liitä hänet totuuden istutuksena pyhään, katoliseen ja apostoliseen Kirkkoosi äläkä heitä häntä siitä pois, että hänenkin kauttansa hänen edistyessään hurskaudessa tulisi ylistetyksi Sinun kaikkipyhä nimesi, Isä, Poika ja Pyhä Henki, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.”

Ekonomia täytyy pitää mahdollisena. Ja Suomihan on ekumenian mallimaa!:blush:

Sikäli kuin tiedän, kaikki katolisen kirkon ulkopuolella kastetut kastettiin ennen ehdollisesti, myös ortodoksit. Kaavahan sallii ja sisältää sen mahdollisuuden, että vanha kaste on pätevä.

En osaa sanoa bysanttilais-katolilaisten käytännöistä.

1 tykkäys