Näin ainakin minä sanoin helluntailaisille, että tulin tietoiseksi kasteessa saamastani uskosta. Onhan Jumalan lupaus on varma, eikä petä. Olisi aika paha harha jos etsisin sakramentin lupausta itsestäni, siitä mitä itse olen ja perustaisin uskoni sille.
1 tykkäys
En sanoisi että asia on ihan noin yksioikoinenkaan. En minä koskaan hakenut omasta uskostani sakramentin lupausta.
Se on vain inhmillinen piirre että ihminen toivoisi oman intention ja Jumalan noinkin tärkeän toiminnan kohtaavan samassa kohtaa avaruutta ja aikaa. Mutta aina näin ei tietenkään käy.
Ehtoollisen kohdalla olisi aika hassua ajatella että papilla ei olisi vaikkapa kymmenen vuoden aikana intentiota pyhittää ehtoollisaineita ja sitten yhtenä päivänä asia valkenisi hänelle ja hän saisi sen hetken ovalluksellaan kaikki 10 vuoden aikaiset ehtoollisen toimittamiset asiallisiksi.
No, ehkä tuo on ehtoollisasiasn pyörittely on osittain huonoa huumoriakin. Mutta ehkä ymmärrät mitä tässä mietin. En olisi todellakaan rohjennut koskaan ajatella että minun uskoni tekee kasteesta pätevän. Olisin silti toivonut että Jumalan lupaus ja minun dispositioni sillä lupauksen hetkellä olisi linjassa. Mutta meneväthän ihmiset naimisiinkin vaikka mistä syistä ja saattavat sitten myöhemmin rakastua, joten, parempi hyväksyä omatkin seikkailut.
Eikä ole! Usko on ollut sinulla lupauksena jo kasteestasi lähtien, vaikka et ehkä olekaan sitä tiedostanut. Ei kaiketi Jumala ole petollinen antaessaan lupauksen.
1 tykkäys
Tämä oli hyvin sanottu. Jotenkin nyt meni perille.
1 tykkäys
Ja mitä minuun itseeni tulee, niin enhän minä nuorena miehenä edes tiennyt olevani kastettu, koska olin ateistisen kodin kasvatti kuitenkin lapsena kastettu. Elin nuorena miehenä melkoisen viinanhuuruista elämää kaikkine sekoiluineen, mutta ei Jumala minua ollut hylännyt vaan kasteen lupaus oli koko ajan voimassa ja tulin tietoiseksi saamastani uskosta 23 vuotiaana. Jäljestäpäin olen nähnyt, että tuota hetkeä edeltävä elämäni oli kuitenkin ollut jollain tavalla Jumalan ohjauksessa siinä mielessä, että minun piti murtua, tehdä oman elämäni suhteen konkurssi, jotta näkisin oman mahdottomuuteni ja usko saisi sijaa. Franz Pieperkin mainitsee tällaisesta Jumalan ihmiselle itselleen tekemästä valmistavasta työstä jotta usko tulisi näkyviin, mutta en nyt muista mitä termiä hän siitä käyttää.
4 tykkäystä
Kiitos kun kerroit.
Olisi vielä yksi kysymys. Tiedostan olevani vähän niin kuin jankuttava lapsi, mutta jos aiemmin kastettu, myöhemmin uskomaan alkanut ihminen voi sanoa tulleensa tietoiseksi saamastaaan uskosta, niin tällä samalla logiikalla, sanooko kastamaton joka alkaa uskoa että hän on sai ennakoivia maistiaisia kasteesta, tai jotain sen suuntaista?
Ei, mutta Jumala voi ohjata niin ikään hänenkin elämäänsä uskoa kohti murtaen häntä moninaisten kokemusten kautta laillaan, sekä tarjoamalla evankeliumin sanaa.
Tällöin uskon syntyessä se edeltää kastetta ja kasteesta hän sitten saa vakuutuksen pelastuksensa varmasta lupauksesta, eikä hänen tarvitse kaivaa sitä itsesstään, sillä sieltähän sitä ei löydy. Näin näkisin. Joskin jos hän elää kokonaan yhteiskunnassa jossa kristillistä uskoa ei ole saatavissa ollenkaan, siihen en sano mitään.
2 tykkäystä
Allegoria saattaa mennä metsään mut joskus erään helluntailaisuuteen kallellaan olevan tuttavan kanssa väönsin asiss rautalangasta s.e.
Isäsi on ostanut sinulle uuden auton ja rekisteröinytkin sen nimiisi. Avaimet roikkuvat naulasssa mutta vannoutuneena punavihreänä ekologina ylenkatsot lahjaa ja haluat liikkua jalan tai enintään hevoskärryillä. Kunnes joku päivä silmäsi avautuvat ja otat pihassa seisoneen lahjan käyttöösi.
3 tykkäystä
Aika hyvä analogia. Yritän kuitenkin nokittaa omallani.
Kun täytin 18, sain pankista kirjeen, jossa kutsuttiin keskustelemaan. Menin, ja virkailija aloitti: tiesitkö että sulla on tällainen säästötili. No tiesin kyllä, mutta keskustelun avaus kertoi siitä, että kaikki eivät tiedä. Joillain ihmisillä on siis rahaa, josta he eivät itse ole lainkaan tietoisia!
Jos tällainen tilanne on, niin onko se tiedossa olematon raha koko ajan kuitenkin olemassa? Kyllä. Onko se pätevää maksuvälinettä? Kyllä. Onko siitä omistajalleen mitään hyötyä siinä tilanteessa? Ei ole. Jos hän nakkaa pankin kirjeen huijauksena roskikseen tai ei koskaan koko asiasta edes kuule, hän voi vaikka nähdä nälkää samaan aikaan kun hänen nimissään on talletettuna suuri omaisuus. Mutta heti kun hän kuulee ja uskoo, hän saa rahat käyttöönsä, ne ovat valmiina ja hänen.
Ja tässä tulee sitten se kohta, missä eri herätysliikkeissä särähtää korvaan eri asiat. Yhden mielestä kuulemisen ja uskomisen mainitseminen kuulostaa teoilta ja vaatimuksilta. Rahathan ovat laillista omaisuutta koko ajan! Toista taas häiritsee puhe jostain valmiina odottamassa olevasta omaisuudesta. Eihän siitä hyödy, jos ei kuule ja usko ja mene ja käytä! Ja kuitenkin molemmat puolet ovat tärkeitä.
3 tykkäystä