Kasteen pätevyyden kriteerit

Oppi
,
102

Ongelmallista näissä hommissa vain on se, että jos parannus käsitetään ihmisen itsensä aikaansaamana muutoksena itsessään ja uudestisyntyminen siten ihmisen omana tunnustautumistoimena Jeesuksen seuraajaksi fanaatikkkojen tavoin, asetutaan tällöin Jeesuksen sijaan maailman valkeudeksi omien tekojen korostamisella, vaikka Jeesus itse nimenomaan sanoi itsessään olevansa maailman valkeus.

Suosittelen lämpimästi kastekysymystä koskien lukemiseksi Eero Huovisen kirjaa “Fides Infantium”, jossa Huovinen Lutheriin vedoten todistaa lapsikasteen oikeutuksen ja myös sen, että lapset kasteessaan uskovat, koska kaste on edellytyksetön, jolla ei ole ehtoa ihmisen puolelta. Hyvää lukemista on myös Timo Laaton Iustitiassa numero 35 kirjoitus kasteesta ja uudestisyntymisestä. Vaikka se onkin systemaattinen Väisäsen kasteopin kumous, niin se on samalla myös oiva opas siitä kuinka uudestisyntyminen tapahtuu. Laaton teksi on ladattavissa STI:n sivuilta.

104

Olet oikeassa siinä, ettei uudestisyntymää pysty kukaan omin voimin saamaan aikaan. Sen sijaan maailmassa on paljon fanaatikkoja, jotka kuvittelevat uudestisyntymäksi omia tekojaan ja nimeävät myös omassa elämässään alkamansa moraalisen ryhdistäytymisen uudestisyntymäksi.

Ja eipä tunnu olevan helppo tuo Huovisen käsittelemä dilemma näiden nettikeskustelujen perusteella. Mutta jos se on sinulle sitä, niin onnittelen.

105

Seitsemän järjestöä kirjoitti yhteistoiminta-asiakirjan kasteesta vuonna 1987. Se on mielestäni hyvin muotoiltu:

Pyhän Hengen saamisesta ja uudestisyntymisestä opetamme, että kaste ja usko kuuluvat yhteen: Jumala antaa Pyhän Hengen ja uudestisynnyttää ihmisen kasteen ja evankeliumin sanan kautta lahjoittaen uskon Vapahtajaan. Kun siis kristityltä kysytään, onko hän uudestisyntynyt tai saanut Pyhän Hengen tai kastettu Pyhällä Hengellä, hän voi vastata rohkeasti: Olen, sillä minut on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja minä uskon Jeesukseen Kristukseen syntieni sovittajana ja anteeksiantajana.

Joskin olen sitä mieltä, etteivät kaikki asiakirjan allekirjoittaneet järjestöt ole vieläkään yhtyneet sen sisältöön.

106

Olen koko uskossaoloni ajan (40v)ihmetellyt väitettä, että kasteikäinen lapsi uudestisyntyy kasteen voimasta ?
En löydä tuolle väitteelle Raamatullista perustetta millään.
Viittaamassani Joh. 3: 3 Jeesus sanoo: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle, joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.
Oma oletukseni on, että uudestisyntymä on erillinen tapahtuma, eikä näin suoraa liity kasteeseen.

1 tykkäys
107

Riippuu varmaan miten uudestisyntyminen ymmärretään. Jos ajatellaan itse asiaa, eli ihmisen kristityksi, siis Jeesukseen ristityksi, yhdistetyksi tulemista, niin onhan siitä Raamatussa selvää tekstiä myös kasteen kohdalla. Pelkkä tarkan saman sanamuodon etsiminen ei ole se tapa millä Raamattua tutkimme. Se tuo mieleen juuri tuon aiemmin mainitun helluntailaisten ym. väärinkäsityksen siinä, että asiat pitää matkia ja sanasta sanaan toistaa. Täytyy hoksata asiayhteys ja tilanne.

Tavallaan uskoontulo voidaan ymmärtää uutena syntymänä sekin. Siltä se varmasti ainakin tuntuu, sitä tuskin kukaan epäilee. Ja onhan kastettu ihminen useissa tapauksissa epäuskoinen ja jättänyt tuon kasteen liittonsa omalta puoleltaan, jolloin tarvitaan herääminen ja takaisin Jumalan luokse tuleminen. Ihmisessä ei silti ehkä Jumalan näkökulmasta tapahdu niin radikaalia asiaa kuin silloin kun hänet kasteessa otetaan taivaan perilliseksi. Tuhlaajapoika oli koko ajan Isänsä poika, siellä karkuteilläkin. Ei hänen tarvinnut uudelleen lapseuttaan saada vaan tulla kotiin.

Diakonin eri yhteydessä toistama ajatus siitä että joka päivä ja hetki usko uusiutuu, on puhutellut minua. Joka päivä minä voin olla Jumalaan nähden oikein tai väärin. Minä voin uskoa tai olla epäuskoinen. Jumalan armosta kuitenkin saan palata jatkuvasti ja luottaa että hän pitää yhteyden elossa. Ajattelen, että tässä kaste auttaa. Kaste on samalla kertaa merkki Jumalan armosta ja muistutus opetuslapseuden vaikutuksesta ja velvoittavuudesta. Se on konkreettisempi kuin sen muisteleminen, milloin minä koin yliluonnollisen kosketuksen. Tuntemukset ja ajatukset näet muuttuvat elämän myötä. Elävä Jumala rakastaa ja koskettaa jatkuvasti, ei vain silloin kuin otin hänet vastaan ja koin jotain erityistä. Jumalan lapseuden perusta on vahva kun se on kasteessa ja sanassa, johon vesi on yhdistetty.

1 tykkäys
109

Olen tästä ihan samaa mieltä. En anna asian kyllä mitenkään häiritä itseäni ja olenkin käytännössä kokenut lapsikasteen olevan ympärileikkauksen kaltainen toimenpide, jossa lapsi liittyy seurakuntaan ja tulee muodollisesti kristityksi. Se mitä sitten lopulta myöhemmin hänelle tapahtuu, on toinen juttu. Jos minkäänlaista heräämistä ei tapahdu, jää kaste hyödyttömäksi, mutta jos tapahtuu hengellinen herääminen, on kaste mielestäni pätevä. Järjestys tietysti voisi olla parempikin.

Ja en kirjoita tätä nyt arvostellakseni kastetta tai sakramentteja yleensä, vaan ihan vain omia käsityksiäni tässä availen. Ja jos joku löytää niille raamatullisia perusteita, niin hyvä. Ja kyllä minä tuon etenkin evankelisten kasteen lupauksiin ja armoon luottamisenkin hyväksyn. On siinä sekin puoli.

2 tykkäystä
110

Joh 3:5: apekrithe Iesous Amen amen lego soi, ean me tis gennethe ex hydatos kai Pneumatos, ou dynatai eiselthein eis ten basileian tou Theou.

Kreikan kielioppi ei anna mitään mahdollisuutta kahteen syntymään, eli yksi syntyminen ensin vedestä ja toinen Hengestä joskus myöhemmin. “Kuivaa” uudestisyntymää ei ole.

Myös traditio vahvistaa yhden uudestisyntymän opin vesikasteessa. Joh 3:5 on ollut kasteen sakramentin sedes doctrinae-opinkohta jo varhaisesta kirkosta asti. Kaste uudestisynnyttää Justinus Marttyyrilla, Apostolisissa Konstituutioissa, jne.

2 tykkäystä
111

En kirjoittanut mitään kahdesta syntymästä, väitteeni koskikin nimenomaan sitä, että vesi ei synnytä.
Kaste liittää meidät Jumalan yhteyteen.

112

Lainaan nyt tähän kuitenkin Huovista selittämään tuota mainitsemaasi “helppoa dilemmaa.” Muistutan kuitenkin, että Fides Infantium on Huovisen respiittityö, opinnäytetyö, jonka perusteella hänet valittiin aikoinaan dogmatiikan professoriksi, joten ehkäpä dilemma ei olekaan niin helppo ja vaatii hiukan asiaan perehtyneemmän opastusta?

Lapsen usko edellytyksettömänä uskona

Luther siis ymmärtää lapsen uskon yksinomaan Jumalan vaikuttamaksi teoksi, joka toteutuu sanan, kasteen sakramentin ja kirkon uskon rukouk­sen välityksellä. Usko on antropologisista edellytyksistä riippumaton opus dei, joka annetaan lapselle. Tästä edellä todetusta perustavasta lähtökoh­dasta huolimatta Lutherin fides infantium -oppiin näyttää kuitenkin vähin­tään epäsuorasti kätkeytyvän ongelma, joka saattaa kyseenalaiseksi maini­tun lähtökohdan. Ongelma voidaan asettaa seuraavasti.

Lapsen uskon käsite per definitionem herättää kysymyksen, miksi on tarpeen puhua erikseen juuri lapsen uskosta eli tietylle erityiselle ihmisryh­mälle ominaisesta uskosta. Onko lapsen uskossa siis jotain sellaista spesi­fistä, mikä erottaa sen aikuisen uskosta? Jos vastaus on myönteinen, joudu­taan välittömästi esittämään jatkokysymys: onko lapsessa juuri lapsena joku antropologinen ominaisuus, joka tekee hänet’soveliaammaksi tai sopimat­tomammaksi armon vastaanottamiseen kuin aikuisen? Onko siis lapsessa sellaisia luonnollisia ominaisuuksia, jotka asettavat hänet suhteessa Juma­lan vanhurskauteen toiseen asemaan kuin täysi-ikäisen? Tämä ongelma kärjistyy sen Lutherin omien lausumien vuoksi. Hän puhuu toistuvasti siitä, että lapsikaste on "varmin kaste ja että lapset ovat “sopivampia” uskoon kuin aikuiset. "Minun mielipiteeni taas on tämä: Jos joku kaste yleensä on varma, niin lasten kaste on kaikkein varmin.’ “Jos siis joku haluaa olla hurmahenki, hän saa minun puolestani olla. Minä pysyn siinä kannassa, että kaikkein varmin kaste on lapsikaste; tästä olen kirjoittanut jo Postillassani.”

Lapsikaste on siis “varmin kaste” eli lapset tulevat, jos mahdollista, aikuisia “varmemmin” osallisiksi kasteen vaikutuksesta. Sama ajatus koros­tuu vielä enemmän juuri lapseuden erityisluonnetta korostavana, kun Lu­ther sanoo, että lapset ovat “sopivampia uskoon kuin aikuiset”. “Mistä he ovat saaneet sellaisen uskon, joka tekee heistä taivaan valtakunnan lapsia? Juuri sen tähden, että he ovat vailla järkeä ja narrimaisia, he ovat sopivam­pia uskoon (besser zum glauben geschickt) kuin järkevät ja aikuiset, joita järki alituisesti haittaa, se kun ei millään saa tungetuksi suurta päätään ahtaasta ovesta sisään.” Toisessa yhteydessä Luther sanoo, että lapsi on “jopa paljon lähempänä” Jumalan tekoa eli uskoa kuin aikuinen. "Sillä usko on yksinomaan Jumalan teko ja se käy yli kaiken järjen. Lapsi on yhtä lähellä sitä kuin aikuinen, jopa paljon lähempänä (ia viel neher), ja aikuinen yhtä kaukana siitä kuin lapsi, jopa paljon kauempana.

Eero Huovinen, Fides Infantium, s. 130-131.

Jos siis ihminen ei millään tavoin voi olla kykenevä vastaanottamaan uudestisyntymistä, eli ihmisessä ei kerta kaikkiaan ole uskon syntymiselle tarvittavia antropologisia edellytykisä, oli hän minkä ikäinen tahansa, niin miksi ihmeessä Jumala ei voi muka uudestisynnyttää lasta ja antaa hänelle uskoa?

113

Kaste liittää Jumalan yhteyteen (eli ulkoiseen kirkkoon) mutta ei uudestisynnytä. Tällaista ovat opettaneet esim. Calvin ja jotkut lestadiolaiset. Olenkohan nyt ymmärtänyt ollenkaan mitä oikein tarkoitat.

Joh 3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Tuon jakeen valossa et voi väittää, että vettä ei tarvita. On synnyttävä molemmista: vedestä JA Hengestä. Ja kaiken kukkuraksi kyse on kertakaikkisesta, yhdestä ainoasta tapahtumasta ihmisen elämässä.

114

Paavali on eri mieltä Roomalaiskirjeessään. On melkoista kasteen väheksymistä verrata sitä “ympärileikkauksen kaltaiseksi toimenpiteeksi”, ympärileikkauksen alkuperäistä merkitystä yhtään väheksymättä. Jos tulkitsen Paavalia yhtään oikein, niin kasteessa meidät nimenomaan liitetään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja elämään Hänen kanssaan. Mitä tämä voi olla muuta kuin uudestisyntyminen Jumalan lapseksi?

3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

Kirjeessään Tiitukselle Paavali sanoo jotakin kasteesta ja uudestisyntymisestä, jos Joh 3:5 ei vielä vakuuta.

4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

2 tykkäystä
115

Niin varmasti on, mutta Paavali puhuikin yleensä kasteesta, jonka erilaisista käytännöistä tässä on keskusteltu. Kaikki eivät näe edes lapsikastetta kunnon kasteena ja oman kantani siitä olen esittänyt tässä. Ei Paavalia tai hänen aikalaisiaan ainakaan pääsääntöisesti lapsina kastettu. Koko kasteen tarkoitus tuskin edes alunperin oli sellainen, mutta jossain vaiheessa se vakiintui kuitenkin käytännöksi. Mutta ei tästä sen enempää, ettei mennä luvattomille alueille. Minut on lapsena kerran vain kastettu ja se saa riittää.

Urho Muromalle uskoontulo oli varsinainen henkikaste ja näkemykseni on aika hyvin linjassa siihen. Ei hänkään lapsikasteen uusijoita päähän silittänyt.

116

Käsitys siitä, että kaste liittää ulkonaiseen kirkkoon, mutta ei uudestisynnytä on peräisin rationalismista. Tuollaisen harhaisen käsityksen yksi edelläkävijä oli mm. Friedrich Schleiermacher. Hänen jälkeensä sitä edustivat monet Erlangerin koulukunnan teologit. Tästä on kirjoittanut väitöskirjan “Infant Baptism” missouri-synodin David Scaer. Suosittelen!

1 tykkäys
117

Ehkä et :thinking:

Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Tässähän Jeesus opettaa, että pelastuksen edellytyksenä on ainoastaan usko.

1 tykkäys
118

Spoilerin takana Calvinin opetus jakeeseen Joh 3:5. Calvinille vesi ei ole vettä, vaan…lukekaa itse.

Yhteenveto

5. Unless a man be born of water. This passage has been explained in various ways. Some have thought that the two parts of regeneration are distinctly pointed out, and that by the word Water is denoted the renunciation of the old man, while by the Spirit they have understood the new life. Others think that there is an implied contrast, as if Christ intended to contrast Water and Spirit , which are pure and liquid elements, with the earthly and gross nature of man. Thus they view the language as allegorical, and suppose Christ to have taught that we ought to lay aside the heavy and ponderous mass of the flesh, and to become like water and air , that we may move upwards, or, at least, may not be so much weighed down to the earth. But both opinions appear to me to be at variance with the meaning of Christ.

Chrysostom , with whom the greater part of expounders agree, makes the word Water refer to baptism. The meaning would then be, that by baptism we enter into the kingdom of God, because in baptism we are regenerated by the Spirit of God. Hence arose the belief of the absolute necessity of baptism, in order to the hope of eternal life. But though we were to admit that Christ here speaks of baptism, yet we ought not to press his words so closely as to imagine that he confines salvation to the outward sign; but, on the contrary, he connects the Water with the Spirit , because under that visible symbol he attests and seals that newness of life which God alone produces in us by his Spirit. It is true that, by neglecting baptism, we are excluded from salvation; and in this sense I acknowledge that it is necessary; but it is absurd to speak of the hope of salvation as confined to the sign. So far as relates to this passage, I cannot bring myself to believe that Christ speaks of baptism; for it would have been inappropriate.

We must always keep in remembrance the design of Christ, which we have already explained; namely, that he intended to exhort Nicodemus to newness of life, because he was not capable of receiving the Gospel, until he began to be a new man. It is, therefore, a simple statement, that we must be born again, in order that we may be the children of God, and that the Holy Spirit is the Author of this second birth. For while Nicodemus was dreaming of the regeneration (παλιγγενεσία) or transmigration taught by Pythagoras, who imagined that souls, after the death of their bodies, passed into other bodies, 58 Christ, in order to cure him of this error, added, by way of explanation, that it is not in a natural way that men are born a second time , and that it is not necessary for them to be clothed with a new body, but that they are born when they are renewed in mind and heart by the grace of the Spirit.

Accordingly, he employed the words Spirit and water to mean the same thing, and this ought not to be regarded as a harsh or forced interpretation; for it is a frequent and common way of speaking in Scripture, when the Spirit is mentioned, to add the word Water or Fire , expressing his power. We sometimes meet with the statement, that it is Christ who baptizeth with the Holy Ghost and with fire , (Matthew 3:11; Luke 3:16,) where fire means nothing different from the Spirit, but only shows what is his efficacy in us. As to the word water being placed first, it is of little consequence; or rather, this mode of speaking flows more naturally than the other, because the metaphor is followed by a plain and direct statement, as if Christ had said that no man is a son of God until he has been renewed by water , and that this water is the Spirit who cleanseth us anew and who, by spreading his energy over us, imparts to us the rigor of the heavenly life, though by nature we are utterly dry. And most properly does Christ, in order to reprove Nicodemus for his ignorance, employ a form of expression which is common in Scripture; for Nicodemus ought at length to have acknowledged, that what Christ had said was taken from the ordinary doctrine of the Prophets.

By water , therefore, is meant nothing more than the inward purification and invigoration which is produced by the Holy Spirit . Besides, it is not unusual to employ the word and instead of that is , when the latter clause is intended to explain the former. And the view which I have taken is supported by what follows; for when Christ immediately proceeds to assign the reason why we must be born again , without mentioning the water , he shows that the newness of life which he requires is produced by the Spirit alone; whence it follows, that water must not be separated from the Spirit

https://www.ccel.org/ccel/calvin/calcom34.ix.i.html

119

Aika monta esimerkkiä perhekuntien kastamisesta Raamatusta kuitenkin löytyy. Kaste on Jumalan teko, jossa hän toimii. Ei sillä ole väliä onko se tehty pienelle vauvalle vai aikuiselle. Omat lapseni on kastettu pienenä vauvana. He käyvät mukanamme messussa ja pyhäkoulussa. Iltaisin luemme lastenraamattua. Ei ole epäilystäkään, että he eivät uskoisi Jeesukseen tuhat kertaa aidommin ja vilpittömämmin kuin esim. isänsä. Onkin nyt erikoista, että miksi näiden lasten kaste olisi ollut jotenkin “väärä”'. Jeesus käski tehdä opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. Juuri näin on parhaamme mukaan toimittu.

Jos he kuitenkin esim. murrosiän kuohuissa lähtevät “maailmaan”, niin ei Jumalan solmima kasteen “uusi liitto” katoa minnekään. He saavat aina palata tuhlaajalapsen tavoin Isän luokse. Ei Jumalan tekemät liitot VT:n puolellakaan rauenneet, vaikka kansa oli uskoton.

7 tykkäystä
120

Näin on. Puhuinkin pääsääntöisestä lapsien kastamisesta. Olen nähnyt vanhojen kirkkojen ristinmuotoisia upotuskastealtaita kirkkojen lattioissa mm. Efesossa. Voin hyvin kuvitella, että koko perhe kastettiin samalla kertaa. Nuo ovat hyvin vaikuttavia.

Olen silti sitä mieltä, ettei pelkkä kaste riitä ilman opetusta ja uskon vastaanottamista. Näkemyksiä on monia. Joillekin se on puhdas ratkaisukristillinen uskovien kaste, joillekin lapsikaste. Itse kannatan jotain siltä väliltä. Muroma sanoitti tämän mielestäni hienosti.

1 tykkäys
121

Tottakai usko tarvitaan. Raamatun mukaan “joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”. Mutta usko on myös lahja Jumalalta, joka saadaan kasteessa. Jeesus sanoi myös, että “Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.” Ja
“Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.”

Se miksi usko toisissa säilyy ja miksi toiset saavat siihen aikuisena palata on Jumalan asia ja päätös.

1 tykkäys
122

Olen noin alustavasti silmäillyt läpi TT Laadon ja TT Väisäsen välisen “ajatustenvaihdon” kasteteologiasta ja tullut varsin vahvasti siihen tulokseen että jompi kumpi heistä on pahasti harhassa. Mutta kumpi?? Se onkin paljon suurempi ongelma johon ei varmaan ihan heti löydy tyhentävää vastausta…

1 tykkäys
124

On täysin kestämätön käsitys, että joku voisi olla seurakunnan jäsen ilman uskoa, ilman uudestisyntymistä olkoot lapsi tai aikuinen. Nimellisesti ja ulkonaisesti voi toki olla jäsenenä seurakunnassa, eli olla nimikristitty, mutta todellisesti vain uudestisyntyneet voivat olla jäsenenä Jumalan seurakunnassa.

1 tykkäys