Barometrin vastaajista kolme neljäsosaa suhtautui myönteisesti tai neutraalisti seksuaalivähemmistöjen aseman parantamiseen ortodoksisen kirkon sisällä. Puolet vastaajista hyväksyisi samaa sukupuolta olevien parien siunaamisen kirkossa, mutta avioliittoon vihkimisen hyväksymisen kannalla oli vain pieni osa.
Metso kertoo, että barometrin tulos voisi antaa ortodoksiselle kirkolle mahdollisuuden jatkaa keskustelua seksuaalivähemmistöjen aseman parantamisesta. Yksi seuraavista askelista voisi olla myös vähemmistöjen edustajien ottaminen mukaan keskusteluun, jota on aiemmin lähinnä käyty ilman heitä.
Metso ei kuitenkaan näe, että ortodoksikirkon avioliittokäsityksen laajentaminen koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja olisi lähitulevaisuudessa mahdollista.
– Avioliittoa koskevan opetuksen ympärillä vallitsee ymmärrys muuttumattomuudesta, Metso kertoo.
Lisäksi Suomen ortodoksinen kirkko on osa kansainvälistä yhteisöä, jonka opillisesta linjasta Suomen kirkko ei oikeastaan voi poiketa, jos se haluaa olla osa yhteisöä.
Avioliiton sijaan vaihtoehtoinen toimitus voisi esimerkiksi olla parien siunaaminen. Tällainen rituaalisen ulottuvuuden sisältävä toimitus olisi Metson mukaan “liturginen innovaatio”, jollaista ei ole ortodoksisen kirkon piirissä aiemmin tunnettu.
Mielestäni tällainen tutkimus kertoo jotain muuta kuin kaiken muuttumattomuutta. Linkki juttuun siis edellä.
Siunaaminen on käytännössä perinteen vastaisen elämäntavan hyväksymistä. Näin asia etenee kaikissa kirkkokunnissa. Ensin poistetaan niitä esteitä joita uuden moraalin tiellä on seurakunnan työntekijöiden valinnassa. Koska yhdenvertaisuus edellyttää sitä. Sitten siunataan koteja ja pareja. Koska kaikillehan kirkko on avoin.
Tiedän nimeltä muutamia ortodoksipappeja ja arvostettuja luottamushenkilöitä, joiden julkinen esiintyminen Pride-myönteisinä, Mari Leppänen-faneina ja anti-räsäsläisinä on kaikkien nähtävissä.
….
Mitä jumalanpalvelusteksteissä sanottaisiin sellaista, joka sotii yhdenvertaisuusaatetta vastaan?