Otsikon aiheelle varmaan riittää jatkossakin kysyntää, joten tehdäänpä uutisketjun sijaan vakituisempi ketju. Keskustelun aiheena siis erilaiset katolis-ortodoksiset ekumeeniset teemastot.
Ongelmat taitavat olla lähinnä kirkkojärjestekseen ja tällä hetkellä myös maallisiin, poliittisiin juttuihin liittyviä. Muita esteitä yhdistymiselle ei taida olla. Ainakin opilliset erot tuntuvat todella pieniltä, jos niitä edes on.
Ja oli miten oli on kyseessä erittäin läheinen yhteys, jossa ekumenialla voisi jotain tuloksia saavuttaakin. Lännen sisäinen hajaannus on paljon syvempi.
Ortodoksinen kirkko on tästä toista mieltä.
Eipä taida olla. Militantit maallikot toki molemmin puolin.
1 tykkäys
Älä lue niitä katolisten nettimedioiden juttuja. Aika vähän erilaisia Agreed statement on X-asiakirjoja on tehty. Jopa mitä ekumeenisin patriarkkamme Bartolomeos on antanut melko nuivia lausuntoja Marian perisynnittömyydestä ja kirkko-opista.
Ei niissä ole juuri koskaan mitään ortodoksisesta kirkosta. Kuljen vain vapaasti silmät ja korvat auki, kuten kunnon hipin tuleekin.
En tiedä olisiko ehtoollisyhteyden, mihin ekumenia tässä tapauksessa luonnollisesti pyrkii, edellytyksenä se, että ortodoksinen kirkko hyväksyisi koko katolisen dogmatiikan sellaisenaan. En usko, että on.
Minusta juuri koko dogmatiikan hyväksyminen sellaisenaan tulee olla tavoite. Toki voidaan hyväksyä sitten eri ilmaisumuodot, kuten riitukset.
Mutta ei katolisen dogmatiikan.
Tämä olikin hyvä tarkennus. Joku lukija saattaisi erehtyä luulemaan, että ortodoksi edellyttää katolisen dogmatiikan hyväksymistä. Tämä vaara on hyvä torjua.
1 tykkäys
Minusta kummankin osapuolen pitäisi keskittyä ensin siihen, että omat rivit ovat yhtenäisiä. Idän pitäisi etsiä ensin ykseyttä muiden itäisten kirkkokuntien kanssa, ja lännen läntisten. Ennen kuin tämä on tapahtunut, ei ole kovin mielekästä haaveilla enemmästä.
Toivon tietysti parasta, mutta olen aika skeptinen. Jos yhdistymistä yritetään väkisin pusertaa piispojen taholta ylhäältä alaspäin, niin se todennäköisesti johtaisi vain kummankin osapuolen entistä suurempaan sisäiseen hajaannukseen. Väistämättä tulisi uusia “vanhauskoisten” ryhmiä, jotka eivät hyväksyisi ylhäältä päin saneltua yhdistymistä. Yhteisen uskon tulee olla aitoa ja kokonaisvaltaista, muuten se jää vain teoreettiseksi kaunopuheeksi.
Muuten olen sitä mieltä, että ort. maailma on kuitenkin käytännöiltään ja opiltaan yhtenäisempi kuin katolilainen maailma. Mitä enemmän roomalais-katolilaisuuteen tutustuu, sitä heterogeenisemmalta se näyttää. Joskus ei voi välttyä vaikutelmalta, että Vatikaani hyväksyy melkein mitä tahansa, kunhan nämä vain tunnustavat paavin primaatin. Toisaalta pidetään tiukasti kiinni esim. pappien naimattomuudesta, mutta sitten jos joku porukka tunnustaakin paavin primaatin, niin sillä ei ole mitään merkitystä, että ovatko heidän pappinsa naimisissa vaiko eivät. Tällaisissa asioissa room.-kat. kirkko näyttäytyy minusta epäyhtenäisenä ja hieman opportunistisenakin porukkana.
Vanhalle foorumille linkitin kerran jonkun bloggauksen, jossa kuvattiin room.-kat. kirkkoa jossain Väli-Amerikassa: kerran tai kaksi vuodessa siellä pidetään katolilainen jumalanpalvelus, kun taas muun ajan vuodesta kirkkoa käytetään intiaanien synkretistisiin pakanallisiin menoihin. Se oli vain yksi esimerkki, mutta pitää muistaa, että jos yhdistyminen tapahtuisi, niin siinä ei sitten olla yhteydessä vain korkeakirkollisten ja oikeaoppisimpien ainesten kanssa, vaan tultaisiin vedetyksi yhteyteen kaikkien niiden kanssa, joita siitä toisesta puljusta löytyy. Ja en ole lainkaan vakuuttunut, että olisin halukas yhdistymään kaikkien niiden uskonsuuntausten kanssa, joita on roomalais-katolisen kirkon sisällä. Ja varmaan he ajattelevat meistä samoin.
Eivät ne voi, elleivät ne samalla hae yhteyttä idän katolisiin kirkkoihin.
Noin muuten käsityksesi katolilsesta kirkosta ovat vähän samat kuin jos pitäisi koko Venäjää tai Kreikkaa ja kaikkia venäläisiä tai kreikkalaisia ortodokseina ja sitten siunailisi hämmästellen ortodoksisia tapoja.
6 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Orientaaliskisma
Edesmenneen metropoliitta Kallistoksen haastattelu lähinnä ketjun aiheesta. Ja vähän muustakin ekumeniasta. Ei kauhiasti uutta asiaa, mutta jo aksentin takia miellyttävää kuunneltavaa.
2 tykkäystä
On ollut kiinnostavaa seurata uutisia paavi Leon matkasta Turkkiin Nikean uskontunnustuksen syntypaikoille ja hänen tapaamisistaan ortodoksisten ja muiden idän kirkkojen prelaattien kanssa. Varsinkin Rooman ja Konstantinopolin suhteet lienee lämmenneet edelleen…
2 tykkäystä
Kuinkahan pitkälle muuten Rooma ja Konstantinopolin voivat teologisissa keskusteluissaan mennä? Jos päästäisiin ehtoollisyhteyden palauttamiseen saakka, voisi ortodoksisella puolella tulla vaikeuksia, koskapa Konstantinopolin kirkko ei voine sopia asiasta muiden ortodoksisten kirkkojen puolesta. Vaadittaisiin kaiketi pan- ortodoksisen kirkolliskokouksen hyväksyntä. Muuten skisma uhkaisi ortodoksista kirkko yhteisöä. Ei ole helppo asia tämä Rooman ja ortodoksien yhteen palaaminen - tai ehtoollisyhteyden palauttaminen…
1 tykkäys
Totta, juuri tämän tähden ei ekumenian alalla mikään edisty. Panortodoksista synodia ei ikinä saada koolle.
Joku ekonomian laajentaminen koskien ehtoolliskäytäntöjä voisi kaiketi onnistua Rooman ja Konstantinopolin kesken. Vähän samaan tapaan kuin käytäntö Suomessa…
Itse haaveilen Rooman ja Konstantinopolin välisestä ehtoollisyhteydestä. Ainoa huoleni on että se turhaan repii rikki ortodoksista kenttää. Jos Rooma ja Konstantinopoli tunnustavat toisensa tasaveroisina paikalliskirkkoina, ne voivat mennä niin pitkälle kuin ikinä uskaltavat ja haluavat.
Ajattelen, että ei Rooman ja Konstantinopolin ehtoollisyhteyden tarvitse tarkoittaa kaikkien ortodoksisten paikalliskirkkojen ja katolisen kirkon ehtoollisyhteyttä. Vanhassa pentarkiassakaan ei kaikki aina sujunut kuin strömsössä. Eikä nykyisen ortodoksisenkaan kentän toimintatapa ole ollut se että kaikki paikalliskirkot ovat koko ajan yksi, yhtenäinen yhteenliittymä.
Läntinen Katolinen kirkko koostui 11. vuosisadalla vain yhdestä patriarkaatista, ortodoksinen bysanttilainen patriarkaatti oli Konstatinopoli, Moskova ei silloin vielä ollut minkään sortin metropoliittakunta.
Antiokian patriarkaatti oli jo Khalkedonin jälkeen jakautunut useampaan leiriin, samoin Jerusalem. Ja Aleksandria oli tehnyt omat ratkaisunsa.
Jos Rooma ja Konstantinopoli uskaltavat tehdä ratkaisun ehtoollisyhteydestä välillään, se voisi ensi alkuun johtaa kaoottisiin suhteisiin eri paikalliskirkkojen välillä, mutta pitkässä juoksussa se taas voisi tervehdyttää kristikuntaa ennennäkemättömällä tavalla.
Rooma lakkaisi olemasta ylhäinen yksinäinen ja siitä tulisi taas osa paikalliskirkkojen tilkkutäkkiä, joista kaikki eivät jatkuvasti ole missään vaiheessa apostolisen ajan jälkeen olleet toistensa kanssa ehtoollisyhteydesä vaan tilanne elää.
Rooman ja Konstantinopolin ehtoollisyhteys voisi inspiroida tiettyjä patriarkkakuntia liittymään ehtoollisyhteyteen näiden molempien kanssa. Sen sijaan että nyt valitaan puoli, joko Rooma tai tai Konstantinopoli, silloin voitaisiin ajatella asia niin että haluaako kuulua useampien paikalliskirkkojen yhteenliittymään vai ei, ja mikä olisi se yhteenliittymä mihin haluaa kuulua.
Moskova on periaatteessa jo rikkonut perinteisen, yhtenäisen itäisen vaihtoehdon Roomalle asettumalla yhä kriittisempään asemaan Konstantinopolin suhteen. Aiemmin Moskova ja Konstantinopoli muodostivat yhteenliittymän. Rooma oli yksin. Tulevaisuuden yhteenliittymä voisi olla Konstantinopoli ja Rooma. Moskova voisi olla yksin.
Herra tietää, myös Antiokian ja Jerusalemin patriarkaateissa voisi tapahtua paljon selkiytymistä ja organisaatiorakenteen yksinkertaistumista jos Konstantinopoli ja Rooma uskaltaisivat tehdä kirkkohistoriaa ja muodostaa yhteenliittymän. Kiintoisaa olisi myös se miten Aleksandria tähän suhtautuisi, sillä se on jo lähentynyt Roomaa melkoisesti viimeisen 50 vuoden aikana.
Jatkan rukoilua patriarkkojen puolesta. Vanhat poterot on rikottava, sillä ne eivät ole tehneet kummallakaan puolella, eivät lännessä eivätkä idässä, enää pitkään aikaan mitään hyvää.
1 tykkäys
Alkuperäisiä jakamattoman kirkon patriarkaatteja oli viisi. Ne olivat Rooma, Konstantinopoli, Aleksandria, Antiokia ja Aelia (eli Jerusalem.) Kun Rooman ja Konstantinopolin patriarkat olivat julistaneet tosensa pannaan, niin muut itäiset patriarkaatit menivät Konstantinopolin patriarkan puolelle.
Muut kuin Konstntinopolin patriarkaatti olivat silloin jo kutistuneita Khalkedonin skisman ja arabivalloituksen takia. Antiokiassa, Aleksandriassa ja Jerusalemissa on nykyisin useita patriarkkoja esim Aleksandriassa koptilainen paavi ja kreikkalaisortodoksinen patriarkka. Koptien patriarkan alue on Egypti, kun taas kreikkalaisortodoksisen patriarkan alue käsittää koko Afrikan. Konstantinopolin alue on pienentynyt, kun siitä erosi uusia kirkkkoja
Moskovan, Bulgarian ja Serbian patriarkaatit ovat näitä uusia. patriarkaatteja. Suuuri menetys Konstantinopolille oli Kreikan arkkipiispakunnan irtaantuminen. Ei sentään Ateenan arkkipiispa tohtinut ottaa patriarkan titteliä.
Kirjoitat täysin oikein, bysanttilaisesta näkökulmasta. Esimerkiksi patriarkka Ignatius Aphrem II kertomana kirkkohistoria voisi kuulostaa toiselta.
Toisesta näkökulmasta esimerkiksi tämän voisi sanoa niin, että itäiset patriarkaatit eivät voineet yksimielisesti mennä Konstantinopolin patriarkan puolelle, koska ne eivät enää olleet yksimielisiä patriarkaatteja.
Jerusalemin ja Antiokian patriarkaateissa oli myös muslimivalloituksen edetessä useita piispoja jotka siinä vaiheessa sanoutuivat irti Konstantinopolista, koska keisari Konstantinopolissa solmi sopimuksia muslimien kanssa ja lupasi taltuttaa ongelmalliset kristityt sissisotilaat, jos muslimit hidastaisivat etenemistään kohti Konstantinopolia.
Myytti neljän patriarkaatin yhtenäisyydestä Roomaa vastaan on, niin, myytti. Sen myytin ylläpitäminen on suurin syy mikä tekee ajatuksen panortodoksiasta epäuskottavaksi.