Katolilaisuus, parisuhteet ja kommuunio

Katolinen patristiikan professori Henri Crouzel kirjoitti, että ensimmäisten vuosisatojen kristillisistä kirjailijoista ainoastaan tuntematon kirjailija “Ambrosiaster” 300-luvun lopulla tulkitsee Uutta testamenttia niin, että eronneiden uudelleenavioituminen hyväksytään. Kaikki muut, Hermaasta Augustinukseen, joko eksplisiittisesti kieltävät toisen avioliiton mahdollisuuden ensimmäisen aviopuolison vielä eläessä tai eivät mainitse asiasta mitään. Tämä vastaa omaakin käsitystäni varhaiskirkon opetuksesta, mutta valitettavasti tuossa netistä löytämässäni Crouzelin tekstissä ei käydä erikseen läpi näitä varhaiskristillisiä lähteitä; ne löytyisivät jostakin Crouzelin tieteellisestä artikkelistä, mutta minulla ei nykyään ole lukuoikeuksia tuon alan tieteellisiin aikakauslehtiin, joten en saa sitä helposti kaivettua esille.

1 tykkäys
Kanonien tekstejä, jotka koskevat maallikon avioliittoa

Pyhien apostolien sääntö 48 teoksessa Ortodoksisen kirkon kanonit s. 98:

“Jos joku maallikko hyljättyään vaimonsa ottaa toisen tai nai toisen (miehen) erottaman (vaimon), pidätettäköön hänet kirkollisesta yhteydestä.”

Viides-kuudennen ekumeenisen (Trullon) kirkolliskokouksen sääntö 72 teoksessa Ortodoksisen kirkon kanonit s. 408-409:

“Oikeauskoisen miehen älköön olko lupa yhdistyä harhaoppiseen naiseen eikä oikeauskoisen naisen harhaoppiseen mieheen. Jos kuitenkin ilmenee, että jotain sellaista jonkin puolelta on tapahtunut, pidettäköön avioliittoa pätemättömänä ja laiton yhdyselämä purettakoon. Sillä ei tule sekoittaa sekoittamattomia toisiinsa eikä lampaaseen liittää sutta eikä Kristuksen osuuteen syntisten arpaa. Jos joku rikkoo määräyksiämme, pidätettäköön hänet kirkollisesta yhteydestä. Mutta jos jotkut vielä epäuskossa ollessaan ja kuulumatta vielä oikeauskoisten laumaan ovat laillisella avioliitolla toisiinsa liitetyt ja sitten toinen, valittuaan jalon, on rientänyt totuuden valon luo, toinen taas jäänyt eksytyksen kahleen valtaan haluamatta kiinteästi katsella jumalallisia säteitä kohti, mutta epäuskoinen vaimo katsoo hyväksi elää yhdessä uskovaisen miehen kanssa tai päinvastoin epäuskoinen mies uskovaisen vaimon kanssa, niin jumalallisen apostolin mukaan älköön heitä erotettako. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta ja vaimo, joka usko on pyhitetty miehensä kautta.”

Selityksestä s. 410–411: "Tämän 72. Trullon ja sen rinnakkaissääntöjen mukaan on ortodoksisen kirkon kanoninen käsitys seka-avioliitoista seuraava:

  1. seka-avioliitot ortodoksisten kristittyjen ja muunuskoisten, mutta etenkin pakanain, juutalaisten ja harhaoppisten kanssa kirkko kieltää;
  2. seka-avioliitto on sallittu vain siinä tapauksessa, kun ulkopuolella ortodoksisen kirkon, eli siis pakanallisessa tai harhaoppisessa uskonnollisessa yhdyskunnassa solmitussa avioliitossa toinen aviokumppaneista kääntyy ortodoksiseen uskoon ja jolloin toisuskoinen puoliso ilmaisee halunsa jatkaa avioliittoaan ortodoksisuuteen kääntyneen aviopuolisonsa kanssa;
  3. tällaisessa seka-avioliitossa syntyneet lapset ovat joka tapauksessa kastettavat ja kasvatettavat ortodoksiskristityssä opissa;
  4. jos toisuskoinen aviopuoliso ei halua jatkaa avioliittoaan kristinuskoon kääntyneen puolisonsa kanssa, puretaan avioliitto ja ortodoksinen puoliso saa oikeuden mennä uuteen avioliittoon ortodoksisen henkilön kanssa; ja
  5. ortodoksinen henkilö saa mennä toisuskoisen kanssa avioliittoon, jos viimemainittu lupaa kääntyä ortodoksisuuteen ja heti kohta täyttää lupauksensa.
    Tämä on ortodoksisen kirkon ankarasti kanoninen oppi tästä kysymyksestä; ja tämä oppi, joka on ollut voimassa ortodoksisessa kirkossa kaikkien menneiden vuosisatojen aikana, on tätä nykyäkin ja aina edelleen kaikkina aikoina pysyvä muuttumattomana voimassa."

Basileios Suuren 4. kanoni, I kirje Amfilokiokselle teoksessa Pyhien isien kanonit s. 42:

“Kolmanteen avioliittoon menneistä eli moniavioisista on määrätty sama kanoni kuin vastaavasti toiseen avioliittoon menneistä: toiseen avioliittoon menneet erotetaan ehtoollisyhteydestä vuodeksi, toisten mukaan kahdeksi vuodeksi, ja kolmanteen avioliittoon menneet kolmeksi, monesti neljäksikin vuodeksi. Eikä sellaista nimitetä enää avioliitoksi vaan moniavioisuudeksi. Siksi Herra sanoi samarialaiselle naiselle, joka oli vaihtanut viisi miestä: ”Se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi.” Tällä Hän tarkoittaa, että niitä, jotka solmivat enemmän kuin kaksi avioliittoa, ei ole enää arvollista kutsua aviomieheksi tai -vaimoksi. Tavaksemme on tullut erottaa kolmanteen avioliittoon menneet [heidät] ehtoollisyhteydestä viideksi vuodeksi; tämä ei ole kanoni vaan vakiintunut tapa. Ei heitä pidä tyystin erottaa Kirkosta, vaan saakoot olla kuuntelijoina noin kaksi vuotta tai kolme, ja annettakoon heidän sen jälkeen seistä mukana, mutta olkoot kuitenkin erossa ehtoollisyhteydestä. Kun he näin ovat osoittaneet jonkinlaista katumuksen hedelmää, otettakoon heidät taas yhteyteen.”

Basileios Suuren 50. kanoni, III kirje Amfilokiokselle teoksessa Pyhien isien kanonit s. 57:

“Kolmannesta avioliitosta ei ole lakia, joten kolmas avioliitto ei kuulu lakiin. Sellaista me pidämme Kirkon likatahrana; mutta yleisiin tuomioistuimiin emme asiaa vie, sillä onhan se törkeätä lievempää haureutta.”

2 tykkäystä

Näistä kanoneista on hyvä huomata, etteivät ne ole vain ortodoksien omaa juttua, vaan koko kristikuntaa sitovia ohjeita ja päätöksiä jakautumattoman kirkon ajoilta.

2 tykkäystä

Trullon ekumeenisuus on joskus aiheuttanut närää lännessä. Meille luterilaisille siinä on ohjeellista vain se, mikä on raamatullista.

D

2 tykkäystä

Kirkkoisien, varhaiskirkon teologien, kirjoituksissa näkyy mihin ihanteisin pyrittiin. Kanoneissa näkyy varhaiskirkon ongelmat. Roomalainen avioerokäytäntö säilyi Itä-Roomassa, jossa valtiovalta pakotti kirkon vihkimään avioliittoon ja myös vahvistamaan avioerot. Avioeron jälkeen uudesti avioituminen ei myöskään idässä aiheuttanut pysyvää ehtoolliskieltoa, vain määräaikaisen. Luiterilainen näkemys avioliitosta ja avioerosta on lähempänä ortodoksista kuin katolista.

1 tykkäys

Ja sitten toisaalta;

Ilmeisesti on tarkoitus sanoa jotakin tämän suuntaista, vaikka protestanttiset kirkot, hyväksyvätkin useiden kirkolliskokousten ekumeenisuuden, usein painottavat, etteivät ne ole opillisissa asioissa Raamatun kaltaisesti arvovaltaisia. Luterilaiset pitävät ekumeenisen kirkolliskokouksen päättämiä asioita tosiasiassa arvossa, vaikkakaan eivät muodollisesti ole tehneet päätöstä niiden auktoriteetista. Luterilaiset hyväksyvät mm. kokouksissa päätetyt asiat kolminaisuudesta ja Kristuksen kahdesta luonnosta.

Trullon konsiili pidettiin 692. Sitä ei listata virallisiin ekumeenisten kirkolliskokousten luetteloihin. Trullon tarkoitus oli listata kurinpidollisia kaanoneita jotka jätettiin 5. ja 6. kirkoliskokouksessa käsittelemättä. Läsnä oli vain idän kirkon edustajia. Siksi tämä “välikonsiili” on otettu nikotellen vastaan lännessä, eikä sitä löydy kaikista luetteloista.

Luterilaiset hyväksyvät myös esimerkiksi Marian ikuisen neitsyyden, Kristuksen kaksi tahtoa ja muita virallisissa kokouksissa hyväksyttyjä asioita (ei siis kaikkea mitä Trullossa mainittiin).

Trullossa kiellettiin tarjoamasta ehtoolisella viiniä johon ei ole sotkettu vettä sekaan. Ei mene läpi lännessä.

Trullossa määrättiin käsillekin tietty asento ehtoollista vastaanotettaessa. Ei mene läpi lännessä.

Trullossa kiellettiin maallikkoja ja viranhaltijoita (tai miksi näitä pappeja, piispoja, diakoneja, lukijoita jne kutsuttiinkaan) osalistumasta teatteriesityksiin. Ei mene läpi vissiin enää missään.

D

2 tykkäystä

Myöhemmin kuitenkin Paavi Hadrianus I tunnusti kaikki trullon kaanonit. Monet neuvoston kaanonista olivat toistoja. Paikalla oli yli 200 piispaa. Lännessä näistä menee läpi aika moni tosi ei meillä luterilaisuudessa oikein mikään, koska meillä on tämä yksi, tämä tärkeä, yksin Raamattu periaate.

Kyllähän “lännessäkin”, ts roomalaiskatolisessa kirkossa, käytetään ehtoolllisella vedellä sekoitettua viiniä. Ehtoollisviini on katolisessa kirkossa jotain tavallista pöytäviiniä, useimmiten valkoviiniä. Siihen lisätään vettä jo ennen messun alkua.

Ortodoksisessa kirkossa ehtoollisviininä käytetään (ainakin Suomen ortodoksisessa kirkossa) väkevöitettyä Malaga-tyyppistä punaviiniä. Sehän on niin väkevää, että sitä ei edes voi juoda ilman laimentamista. Ortodoksisessa kirkossa ehtoollisviiniin lisätään liturgian aikana kuumaa vettä ns lämpimyyttä. Vesi kuvaa Kristuksen kyljestä vuotanutta vettä. " Yksi sotamiehistä puhkaisi keihällään Hänen kylkensä, niin siitä vuoti verta ja vettä."

1 tykkäys

Poistin tästä yhden tarpeettoman viestin!

Niin, siis Trullossa tuomittiin armenialainen tapa tarjota viiniä ilman vettä. En löydä äkkiseltään KKK:sta mainintaa viiniin lisättävästä vedestä. Mutta jos maallikko ei edes saa viiniä ehtoollisell, niin ei kai sillä väliä.

Suurin osa viinistä on vettä, Malagassakin.

D

Idässä ja Lännessä oli omia paikallisia syndeja jotka eivät ole koko kristikuntaa velvoittavia. Muuten ei kinattaisi filioquesta eikä pappien avioliitoista. Luterilaiset eivät joka tapauksessa ikinä kelpaa kat eikä ort kirkolle. Joten ihan sama. Olemme erilaisia. Se ei tarkoita sitä, että toinen on parempi toista.

D

Eikös KKK ole maallikoille tarkoitettu uskonesitys niin kuin katekismukset yleensäkin? Tuskin siellä selitetään tarkasti ehtoollisaineiden valmistusta. Olen itse nähnyt, kun roomalaiskatolinen pappi kaatoi pullosta valkoviiniä ehtoolliskalkkiin ja sekoitti siihen vähän kylmää vettä. Olin 1960-luvun lopussa katolisessa kirkosssa katekumeenina ja kävin usein Jeesuksen pikkusisarten kappelissa messussa. Minua ihmetytti enemmän valkoviinin käyttö kuin viinin vedellä sekoittaminen.

Olen minä nähnyt luterilaisenkin papin lisäävän vettä viiniin ehtoollisella. Meillä Suomessa Malagaan lisätään pirtua säilyvyyden takaamiseksi. Minusta siinä on kaunis ajatus. Jos lisätään lämpimyyttä (eikö sitä voisi tehdä mikrottamalla), niin miksi ei sitten säilyvyyttä?

Siinä on jotain suomalaistasiinä pirtun lisäämisessä.

D

Jos kyseessä on kanoninen ohjeistus, nin kyllä siitä mainittaisiin KKK:ssa. Mutta jos viiniä ei pääsääntöisesti anneta maallikoille, niin mitäpä tuosta mitään sitten sanomaan. En tiedä onko pelkän leivän antaminen kanonien mukaista, mutta eipä se meitä lutskuja stressaa. Alkoholittomana vaihtoehtona ihailin kerran 2 dl pillimehupakkausta alttarilla. Onneksi en joutunut tarjoamaan siitä ikinä kenellekään.

D

Lueskelin Trullon kaanoneita. Faktahan on se, että siellä on aika paljon juttuja jotka eivät enää päde.

https://www.newadvent.org/fathers/3814.htm

D

Noihin sovelletaan ekonomiaa, tosin monet ovat edelleen ihan käypää tavaraa. Pyhän Hengen lähteminen on vähän suurempi kiista, joka oli lopullinen niitti idän ja lännen eroon. Paikkallis-synodoja oli vähän joka puolella, ne olivat vähän kuin aamupalavereja seurakunnissa. Luterilaiset kelpaavat katolisille ja ortodokseille ihan varmasti, kunhan katuvat katoliset ja ordotoksit kelpaavat taas luterilaisille ilman katumusta.

No höpsistä. Tietysti Malaga-viinejä voi juoda laimentamattomina - ja juodaankin.

1 tykkäys

MInulla on työpaikalla pullo Malagaa. Ilman pirtua. Se ei varmaan säily enää pitkään.

Mutta joo, laimentamattomana.

D

Öööö… eipäs

Later a letter by Pope Hadrian I (dating to 785) citing Byzantine approval of the canons was misread in the West as a statement of approval by Hadrian himself. Partly in consequence of this error but also in view of their quality, Gratian (twelfth-century) cited many of the Quinisext Canons in his own great collection of canons, the Decretum.

Eikä se nyt ihan validi ole vieläkään…

https://www.arcaneknowledge.org/catholic/councils/comment06q.htm

D

1 tykkäys