Idässä ja Lännessä oli omia paikallisia syndeja jotka eivät ole koko kristikuntaa velvoittavia. Muuten ei kinattaisi filioquesta eikä pappien avioliitoista. Luterilaiset eivät joka tapauksessa ikinä kelpaa kat eikä ort kirkolle. Joten ihan sama. Olemme erilaisia. Se ei tarkoita sitä, että toinen on parempi toista.
Eikös KKK ole maallikoille tarkoitettu uskonesitys niin kuin katekismukset yleensäkin? Tuskin siellä selitetään tarkasti ehtoollisaineiden valmistusta. Olen itse nähnyt, kun roomalaiskatolinen pappi kaatoi pullosta valkoviiniä ehtoolliskalkkiin ja sekoitti siihen vähän kylmää vettä. Olin 1960-luvun lopussa katolisessa kirkosssa katekumeenina ja kävin usein Jeesuksen pikkusisarten kappelissa messussa. Minua ihmetytti enemmän valkoviinin käyttö kuin viinin vedellä sekoittaminen.
Olen minä nähnyt luterilaisenkin papin lisäävän vettä viiniin ehtoollisella. Meillä Suomessa Malagaan lisätään pirtua säilyvyyden takaamiseksi. Minusta siinä on kaunis ajatus. Jos lisätään lämpimyyttä (eikö sitä voisi tehdä mikrottamalla), niin miksi ei sitten säilyvyyttä?
Siinä on jotain suomalaistasiinä pirtun lisäämisessä.
Jos kyseessä on kanoninen ohjeistus, nin kyllä siitä mainittaisiin KKK:ssa. Mutta jos viiniä ei pääsääntöisesti anneta maallikoille, niin mitäpä tuosta mitään sitten sanomaan. En tiedä onko pelkän leivän antaminen kanonien mukaista, mutta eipä se meitä lutskuja stressaa. Alkoholittomana vaihtoehtona ihailin kerran 2 dl pillimehupakkausta alttarilla. Onneksi en joutunut tarjoamaan siitä ikinä kenellekään.
Noihin sovelletaan ekonomiaa, tosin monet ovat edelleen ihan käypää tavaraa. Pyhän Hengen lähteminen on vähän suurempi kiista, joka oli lopullinen niitti idän ja lännen eroon. Paikkallis-synodoja oli vähän joka puolella, ne olivat vähän kuin aamupalavereja seurakunnissa. Luterilaiset kelpaavat katolisille ja ortodokseille ihan varmasti, kunhan katuvat katoliset ja ordotoksit kelpaavat taas luterilaisille ilman katumusta.
Trullossa linjattiin, ettei Jeesusta tule enää kuvata symbolisesti esim. karitsana, vaan ihmisenä, koska inkarnaatio. Ei mene läpi lännessä.
Ei liity enää aiheeseen, mutta konsiilien ja luterilaisuuden suhde on jännä. En esim. tiennyt sitä, että me hyväksymme Kristuksen kaksi tahtoa, vaikka pappi ja teologi olenkin. Olen ymmärtänyt, että Herrallamme on yksi tahto (sori).
No ei tässä ole mitään kovin ihmeellistä. Matt 26:39 “Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: »Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”
Teknisesti ajatellaan että Kristuksella on inhimillinen ja jumalallinen tahto, jotta voidaan sanoa Hänen olevan tosi ihminen ja tosi jumala.
Siksi mekin voimme kipuilla oman ja Jumalan tahdon kanssa. Jollakin tapaa voi sanoa että ihmiselläkin on (usein) kaksi tahtoa. Se vain sanoitetaan hieman eri tavalla.
Palatakseni aiheeseeen, niin toki parisuhteessa, katolisessa tai kaikissa muissakin on lopulta vain yksi tahto. Jätän nyt sanomatta kumman.
Paavi Hadrianus I tunnusti kaikki trullon kaanonit. Eipä tullut Paavia vastaan noissa Wikipedian ja toisessa artikkelissa muuta tietoa paljon. Ööö. eipäs taida olla noista apua, katolinen näkökulma on tietysti hyödyllinen.
Olen ymmärtänyt niin, että nämä eivät ole toisiaan vastaan vaan kertovat ihmisen vapaasta tahdosta joka kuuluu Jumala kuvaan. Ihmisellähän ei ole kahta tahto vaan yksi joka suuntautuu joko hyvään tai pahaan. Tämä kaksi tahtoa on kristologinen kysymys, ei tästä enempään.
Later a letter by Pope Hadrian I (dating to 785) citing Byzantine approval of the canons was misread in the West as a statement of approval by Hadrian himself.
Minä kävin katekumeenina Pikkusisarten kappelissa messussa Helsingissä -80 luvulla. Kerran olin mukana, kun isä Robert toimitti siellä Pyhän liturgian. Messun toimitti yleensä katedraaliseurakunnan papisto.