Lähdetään tuosta kontekstista. Minun uskoakseni apostolien ajan kristityillä oli tässä kahtalainen konteksti: toisaalta Jeesuksen opetus elinikäisestä yksiavioisuudesta ja toisaalta pakanallinen yhteiskunta, jossa niin eroaminen kuin uudelleen avioituminen oli täysin OK. Minä siis oletan, että Korintissakin varhaisimmat kristityt jollain tavalla tunsivat Jeesuksen opetuksen elinikäisestä yksiavioisuudesta.
Sinulla ilmeisesti lähtökohta on tuo maallisen yhteiskunnan (tai juutalaisuuden) konteksti, jossa sekä eroaminen että uudelleen naiminen oli vapaata. Mutta jos tämä oli kirjeen konteksti, niin mihin siinä kukaan tarvitsee Paavalilta tai keneltäkään neuvoja, että on sallittua erota tai mennä uusiin naimisiin? Ei kukaan sellaista tarvitsisi, koska se olisi jo lähtökohtaisesti sallittua.
Omasta puolestani ajattelen, että useimmat noista varhaisimpien seurakuntien kristityistä olivat tulleet sen verran väkevästi uskoon, että heille Jeesuksen opetukset olivat ensisijainen lähtökohta. Niistä oli kerrottu, ne otettiin tosissaan ja niitä haluttiin noudattaa. Tässä kontekstissa myös Paavalin teksti on mielekästä, koska Jeesuksen opetusten pohjalta on ihan mahdollista ajatella avioliitosta eroamisen olevan kiellettyä. Tähän Paavali kirjoittaa, että jos ei-kristitty puoliso haluaa lähteä, niin antakaa mennä, se on ihan OK.
Ilmeisesti tuon ajan kreikkalais-roomalaisessa yhteiskunnassa aviopuolisolla ei muodollisesti tai juridisesti ollut mitään tehtävissä, jos toinen puoliso halusi eron. Mutta kyllähän ihmiset voivat silti epämuodollisella tasolla tehdä vaikka mitä, ihan niin kuin vaikka nykysuomalaisessa seurustelusuhteessa voi tapahtua. Konkreettisesti esimerkiksi ihminen voi epätoivoisesti suhteessa pysyäkseen suostua mihin tahansa alistamiseen ja hyväksikäyttöön toisen taholta, jotta vain suhde ei päättyisi. En tiedä mitä kaikkea Paavalilla oli mielessään, mutta tämäkin sopisi hyvin Paavalin tekstiin, joka kirjaimellisesti kuuluu (1. Kor 7:15): “Mutta jos epäuskoinen puoliso lähtee, lähteköön. Uskova veli tai sisar ei ole sellaisen puolison orja. Rauhaan Jumala on kutsunut teidät.” (εἰ δὲ ὁ ἄπιστος χωρίζεται, χωριζέσθω· οὐ δεδούλωται ὁ ἀδελφὸς ἢ ἡ ἀδελφὴ ἐν τοῖς τοιούτοις· ἐν δὲ εἰρήνῃ κέκληκεν ὑμᾶς ὁ θεός.)
Seuraavassa jakeessa on vielä yksi, ehkä keskeinen, vihje siitä, mitä Paavali tässä ajattelee: “Mistä tiedät voitko pelastaa puolisosi?” Ajatuksena lienee siis se, että uskova puoliso haluaisi “keinolla millä hyvänsä” pysyä yhdessä ei-uskovan puolisonsa kanssa toivoen, että saisi tämän vielä ennen pitkää käännytettyä kristityksi.
Mutta uuden avioliiton solmimisesta Paavali ei minun nähdäkseni puhu tässä mitään.