Katolilaisuus, parisuhteet ja kommuunio

Lähdetään tuosta kontekstista. Minun uskoakseni apostolien ajan kristityillä oli tässä kahtalainen konteksti: toisaalta Jeesuksen opetus elinikäisestä yksiavioisuudesta ja toisaalta pakanallinen yhteiskunta, jossa niin eroaminen kuin uudelleen avioituminen oli täysin OK. Minä siis oletan, että Korintissakin varhaisimmat kristityt jollain tavalla tunsivat Jeesuksen opetuksen elinikäisestä yksiavioisuudesta.

Sinulla ilmeisesti lähtökohta on tuo maallisen yhteiskunnan (tai juutalaisuuden) konteksti, jossa sekä eroaminen että uudelleen naiminen oli vapaata. Mutta jos tämä oli kirjeen konteksti, niin mihin siinä kukaan tarvitsee Paavalilta tai keneltäkään neuvoja, että on sallittua erota tai mennä uusiin naimisiin? Ei kukaan sellaista tarvitsisi, koska se olisi jo lähtökohtaisesti sallittua.

Omasta puolestani ajattelen, että useimmat noista varhaisimpien seurakuntien kristityistä olivat tulleet sen verran väkevästi uskoon, että heille Jeesuksen opetukset olivat ensisijainen lähtökohta. Niistä oli kerrottu, ne otettiin tosissaan ja niitä haluttiin noudattaa. Tässä kontekstissa myös Paavalin teksti on mielekästä, koska Jeesuksen opetusten pohjalta on ihan mahdollista ajatella avioliitosta eroamisen olevan kiellettyä. Tähän Paavali kirjoittaa, että jos ei-kristitty puoliso haluaa lähteä, niin antakaa mennä, se on ihan OK.

Ilmeisesti tuon ajan kreikkalais-roomalaisessa yhteiskunnassa aviopuolisolla ei muodollisesti tai juridisesti ollut mitään tehtävissä, jos toinen puoliso halusi eron. Mutta kyllähän ihmiset voivat silti epämuodollisella tasolla tehdä vaikka mitä, ihan niin kuin vaikka nykysuomalaisessa seurustelusuhteessa voi tapahtua. Konkreettisesti esimerkiksi ihminen voi epätoivoisesti suhteessa pysyäkseen suostua mihin tahansa alistamiseen ja hyväksikäyttöön toisen taholta, jotta vain suhde ei päättyisi. En tiedä mitä kaikkea Paavalilla oli mielessään, mutta tämäkin sopisi hyvin Paavalin tekstiin, joka kirjaimellisesti kuuluu (1. Kor 7:15): “Mutta jos epäuskoinen puoliso lähtee, lähteköön. Uskova veli tai sisar ei ole sellaisen puolison orja. Rauhaan Jumala on kutsunut teidät.” (εἰ δὲ ὁ ἄπιστος χωρίζεται, χωριζέσθω· οὐ δεδούλωται ὁ ἀδελφὸς ἢ ἡ ἀδελφὴ ἐν τοῖς τοιούτοις· ἐν δὲ εἰρήνῃ κέκληκεν ὑμᾶς ὁ θεός.)

Seuraavassa jakeessa on vielä yksi, ehkä keskeinen, vihje siitä, mitä Paavali tässä ajattelee: “Mistä tiedät voitko pelastaa puolisosi?” Ajatuksena lienee siis se, että uskova puoliso haluaisi “keinolla millä hyvänsä” pysyä yhdessä ei-uskovan puolisonsa kanssa toivoen, että saisi tämän vielä ennen pitkää käännytettyä kristityksi.

Mutta uuden avioliiton solmimisesta Paavali ei minun nähdäkseni puhu tässä mitään.

1 tykkäys

Kun puhutaan raamatuntulkinnasta, niin se on joka tapauksessa tulkintaa, olipa tulkinnan apuna mitä tahansa. Oman näkemykseni esitin jo edellä.

Näinkö sinä arvioit yleisestikin, mikä on syntiä ja mikä ei - sen mukaan mikä on ihmiselle helppoa ja mahdollista?

Avioero ei ole ikinä helppoa. Syytön osapuoli on aina syytön ja jos lataamme hänen päälle sellaisen painolastin jota hänen ei tulisi kantaa, on kysymys lain taakasta johon haluamme hänet sitoa omalla tulkinnallamme.

1 tykkäys

Ei kai ole taakan asettamista se, että siunattaisiin synti? Jos uudelleen avioituminen ei ole mahdollista avioliiton purkamattoman luonteen vuoksi, kuten Jeesus ja Paavali tuntuvat selkein sanoin opettavan, tässä on minusta sellainen selkeys, jota harvoissa asioissa on, niin ei kai voi olla oikein sellaista asiaa suosia? Ja jos onkin olemassa paavalilainen erivapaus pakanapuolison hylkäämän kristityn uudelleen avioitumiseen, tämä on melko erityinen asia. Jeesus taas ei tunnu huoruuden tähden päätetyn liiton jälkeen antavan lupaa uuteen. Mitä huoruus tuossa tarkoittaakin.

En tiedä mikä on hylätyn synti, jonka seurauksia hän joutuisi kantamaan. Synnin siunaamisella ilmeisesti tarkoitat uutta avioliittoa joka solmittaisiin. Tämä on käsittääkseni Katolinen tulkinta, idän kirkko opettaa toisin. Avioliitto ei ole purkamaton, avioerot ovat todellisia.

Avioero ei pura avioliittoa, koska minkä Jumala on yhdistänyt, ei ihminen voi erottaa. Idän kirkossa on ollut hengellisen kuoleman käsite, jossa ajatellaan tiettyjen syntien johtavan kuolemaan verrattavaan tilanteeseen, jolloin uusi avioliitto olisi mahdollinen. Ei siis aina. Tämä muistuttaa perinteistä luterilaista kantaa. Tästä kirjoitetaan ortodoksisen kirkon kustantamassa kaanonien selitysteoksessa. Justinianuksen novelleiden myötä kirkko pakotettiin muuttamaan uudelleenavioitumiseen liittyviä kantojaan.

1 tykkäys

Tätä vaihtoehtoa tarjosinkin aikaisemmin. Kuoleman kaltaiset synnit. Laitatko kaanonin viitteen. Kirkko varmasti hyvin perustein teki tämän, kun avioerot olivat todellisia, vaikka Jumalan silmissä erottamaton, “taivaan foorumilla”.

Ei ole. Arkkipiispa on virkanimike, kardinaali on arvonimi. Ollenkaan kaikki arkkipiispat eivät ole kardinaaleja, eivätkä kardinaalit arkkipiispoja, vaikka tällaisia kaksoisroolisia on heitäkin aika monta.

1 tykkäys

Tähän ja muuhunkin liittyen… Olen miettinyt voiko jokin asia olla synti, mutta silti a) pienempi paha kahdesta vaihtoehdosta b) välttämätön tai väistämätön teko jonkin asian parantamiseksi tai eteenpäin pääsemiseksi c) joissakin tilanteissa oikea ratkaisu.

Kuten esim. tappaminen itsepuolustukseksi tai jonkun toisen puolustamiseksi voi olla jossain tilanteessa oikea ratkaisu/väistämätöntä, pakko tehdä tai vahinko. Mutta silti se on synti.

Kuin myös epätoivoon vaipuminen tai masennus, tai viha, jolle ihminen ei voi mitään. Synti, mutta jonka edessä ihminen on voimaton.

Voisiko avioero ja uudelleenavioituminen olla synti ja silti sitä ei voida kokonaan ja ehdottomasti kieltää?

Katolinen patristiikan professori Henri Crouzel kirjoitti, että ensimmäisten vuosisatojen kristillisistä kirjailijoista ainoastaan tuntematon kirjailija “Ambrosiaster” 300-luvun lopulla tulkitsee Uutta testamenttia niin, että eronneiden uudelleenavioituminen hyväksytään. Kaikki muut, Hermaasta Augustinukseen, joko eksplisiittisesti kieltävät toisen avioliiton mahdollisuuden ensimmäisen aviopuolison vielä eläessä tai eivät mainitse asiasta mitään. Tämä vastaa omaakin käsitystäni varhaiskirkon opetuksesta, mutta valitettavasti tuossa netistä löytämässäni Crouzelin tekstissä ei käydä erikseen läpi näitä varhaiskristillisiä lähteitä; ne löytyisivät jostakin Crouzelin tieteellisestä artikkelistä, mutta minulla ei nykyään ole lukuoikeuksia tuon alan tieteellisiin aikakauslehtiin, joten en saa sitä helposti kaivettua esille.

1 tykkäys
Kanonien tekstejä, jotka koskevat maallikon avioliittoa

Pyhien apostolien sääntö 48 teoksessa Ortodoksisen kirkon kanonit s. 98:

“Jos joku maallikko hyljättyään vaimonsa ottaa toisen tai nai toisen (miehen) erottaman (vaimon), pidätettäköön hänet kirkollisesta yhteydestä.”

Viides-kuudennen ekumeenisen (Trullon) kirkolliskokouksen sääntö 72 teoksessa Ortodoksisen kirkon kanonit s. 408-409:

“Oikeauskoisen miehen älköön olko lupa yhdistyä harhaoppiseen naiseen eikä oikeauskoisen naisen harhaoppiseen mieheen. Jos kuitenkin ilmenee, että jotain sellaista jonkin puolelta on tapahtunut, pidettäköön avioliittoa pätemättömänä ja laiton yhdyselämä purettakoon. Sillä ei tule sekoittaa sekoittamattomia toisiinsa eikä lampaaseen liittää sutta eikä Kristuksen osuuteen syntisten arpaa. Jos joku rikkoo määräyksiämme, pidätettäköön hänet kirkollisesta yhteydestä. Mutta jos jotkut vielä epäuskossa ollessaan ja kuulumatta vielä oikeauskoisten laumaan ovat laillisella avioliitolla toisiinsa liitetyt ja sitten toinen, valittuaan jalon, on rientänyt totuuden valon luo, toinen taas jäänyt eksytyksen kahleen valtaan haluamatta kiinteästi katsella jumalallisia säteitä kohti, mutta epäuskoinen vaimo katsoo hyväksi elää yhdessä uskovaisen miehen kanssa tai päinvastoin epäuskoinen mies uskovaisen vaimon kanssa, niin jumalallisen apostolin mukaan älköön heitä erotettako. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta ja vaimo, joka usko on pyhitetty miehensä kautta.”

Selityksestä s. 410–411: "Tämän 72. Trullon ja sen rinnakkaissääntöjen mukaan on ortodoksisen kirkon kanoninen käsitys seka-avioliitoista seuraava:

  1. seka-avioliitot ortodoksisten kristittyjen ja muunuskoisten, mutta etenkin pakanain, juutalaisten ja harhaoppisten kanssa kirkko kieltää;
  2. seka-avioliitto on sallittu vain siinä tapauksessa, kun ulkopuolella ortodoksisen kirkon, eli siis pakanallisessa tai harhaoppisessa uskonnollisessa yhdyskunnassa solmitussa avioliitossa toinen aviokumppaneista kääntyy ortodoksiseen uskoon ja jolloin toisuskoinen puoliso ilmaisee halunsa jatkaa avioliittoaan ortodoksisuuteen kääntyneen aviopuolisonsa kanssa;
  3. tällaisessa seka-avioliitossa syntyneet lapset ovat joka tapauksessa kastettavat ja kasvatettavat ortodoksiskristityssä opissa;
  4. jos toisuskoinen aviopuoliso ei halua jatkaa avioliittoaan kristinuskoon kääntyneen puolisonsa kanssa, puretaan avioliitto ja ortodoksinen puoliso saa oikeuden mennä uuteen avioliittoon ortodoksisen henkilön kanssa; ja
  5. ortodoksinen henkilö saa mennä toisuskoisen kanssa avioliittoon, jos viimemainittu lupaa kääntyä ortodoksisuuteen ja heti kohta täyttää lupauksensa.
    Tämä on ortodoksisen kirkon ankarasti kanoninen oppi tästä kysymyksestä; ja tämä oppi, joka on ollut voimassa ortodoksisessa kirkossa kaikkien menneiden vuosisatojen aikana, on tätä nykyäkin ja aina edelleen kaikkina aikoina pysyvä muuttumattomana voimassa."

Basileios Suuren 4. kanoni, I kirje Amfilokiokselle teoksessa Pyhien isien kanonit s. 42:

“Kolmanteen avioliittoon menneistä eli moniavioisista on määrätty sama kanoni kuin vastaavasti toiseen avioliittoon menneistä: toiseen avioliittoon menneet erotetaan ehtoollisyhteydestä vuodeksi, toisten mukaan kahdeksi vuodeksi, ja kolmanteen avioliittoon menneet kolmeksi, monesti neljäksikin vuodeksi. Eikä sellaista nimitetä enää avioliitoksi vaan moniavioisuudeksi. Siksi Herra sanoi samarialaiselle naiselle, joka oli vaihtanut viisi miestä: ”Se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi.” Tällä Hän tarkoittaa, että niitä, jotka solmivat enemmän kuin kaksi avioliittoa, ei ole enää arvollista kutsua aviomieheksi tai -vaimoksi. Tavaksemme on tullut erottaa kolmanteen avioliittoon menneet [heidät] ehtoollisyhteydestä viideksi vuodeksi; tämä ei ole kanoni vaan vakiintunut tapa. Ei heitä pidä tyystin erottaa Kirkosta, vaan saakoot olla kuuntelijoina noin kaksi vuotta tai kolme, ja annettakoon heidän sen jälkeen seistä mukana, mutta olkoot kuitenkin erossa ehtoollisyhteydestä. Kun he näin ovat osoittaneet jonkinlaista katumuksen hedelmää, otettakoon heidät taas yhteyteen.”

Basileios Suuren 50. kanoni, III kirje Amfilokiokselle teoksessa Pyhien isien kanonit s. 57:

“Kolmannesta avioliitosta ei ole lakia, joten kolmas avioliitto ei kuulu lakiin. Sellaista me pidämme Kirkon likatahrana; mutta yleisiin tuomioistuimiin emme asiaa vie, sillä onhan se törkeätä lievempää haureutta.”

2 tykkäystä

Näistä kanoneista on hyvä huomata, etteivät ne ole vain ortodoksien omaa juttua, vaan koko kristikuntaa sitovia ohjeita ja päätöksiä jakautumattoman kirkon ajoilta.

2 tykkäystä

Trullon ekumeenisuus on joskus aiheuttanut närää lännessä. Meille luterilaisille siinä on ohjeellista vain se, mikä on raamatullista.

D

2 tykkäystä

Kirkkoisien, varhaiskirkon teologien, kirjoituksissa näkyy mihin ihanteisin pyrittiin. Kanoneissa näkyy varhaiskirkon ongelmat. Roomalainen avioerokäytäntö säilyi Itä-Roomassa, jossa valtiovalta pakotti kirkon vihkimään avioliittoon ja myös vahvistamaan avioerot. Avioeron jälkeen uudesti avioituminen ei myöskään idässä aiheuttanut pysyvää ehtoolliskieltoa, vain määräaikaisen. Luiterilainen näkemys avioliitosta ja avioerosta on lähempänä ortodoksista kuin katolista.

1 tykkäys

Ja sitten toisaalta;

Ilmeisesti on tarkoitus sanoa jotakin tämän suuntaista, vaikka protestanttiset kirkot, hyväksyvätkin useiden kirkolliskokousten ekumeenisuuden, usein painottavat, etteivät ne ole opillisissa asioissa Raamatun kaltaisesti arvovaltaisia. Luterilaiset pitävät ekumeenisen kirkolliskokouksen päättämiä asioita tosiasiassa arvossa, vaikkakaan eivät muodollisesti ole tehneet päätöstä niiden auktoriteetista. Luterilaiset hyväksyvät mm. kokouksissa päätetyt asiat kolminaisuudesta ja Kristuksen kahdesta luonnosta.

Trullon konsiili pidettiin 692. Sitä ei listata virallisiin ekumeenisten kirkolliskokousten luetteloihin. Trullon tarkoitus oli listata kurinpidollisia kaanoneita jotka jätettiin 5. ja 6. kirkoliskokouksessa käsittelemättä. Läsnä oli vain idän kirkon edustajia. Siksi tämä “välikonsiili” on otettu nikotellen vastaan lännessä, eikä sitä löydy kaikista luetteloista.

Luterilaiset hyväksyvät myös esimerkiksi Marian ikuisen neitsyyden, Kristuksen kaksi tahtoa ja muita virallisissa kokouksissa hyväksyttyjä asioita (ei siis kaikkea mitä Trullossa mainittiin).

Trullossa kiellettiin tarjoamasta ehtoolisella viiniä johon ei ole sotkettu vettä sekaan. Ei mene läpi lännessä.

Trullossa määrättiin käsillekin tietty asento ehtoollista vastaanotettaessa. Ei mene läpi lännessä.

Trullossa kiellettiin maallikkoja ja viranhaltijoita (tai miksi näitä pappeja, piispoja, diakoneja, lukijoita jne kutsuttiinkaan) osalistumasta teatteriesityksiin. Ei mene läpi vissiin enää missään.

D

2 tykkäystä

Myöhemmin kuitenkin Paavi Hadrianus I tunnusti kaikki trullon kaanonit. Monet neuvoston kaanonista olivat toistoja. Paikalla oli yli 200 piispaa. Lännessä näistä menee läpi aika moni tosi ei meillä luterilaisuudessa oikein mikään, koska meillä on tämä yksi, tämä tärkeä, yksin Raamattu periaate.

Kyllähän “lännessäkin”, ts roomalaiskatolisessa kirkossa, käytetään ehtoolllisella vedellä sekoitettua viiniä. Ehtoollisviini on katolisessa kirkossa jotain tavallista pöytäviiniä, useimmiten valkoviiniä. Siihen lisätään vettä jo ennen messun alkua.

Ortodoksisessa kirkossa ehtoollisviininä käytetään (ainakin Suomen ortodoksisessa kirkossa) väkevöitettyä Malaga-tyyppistä punaviiniä. Sehän on niin väkevää, että sitä ei edes voi juoda ilman laimentamista. Ortodoksisessa kirkossa ehtoollisviiniin lisätään liturgian aikana kuumaa vettä ns lämpimyyttä. Vesi kuvaa Kristuksen kyljestä vuotanutta vettä. " Yksi sotamiehistä puhkaisi keihällään Hänen kylkensä, niin siitä vuoti verta ja vettä."

1 tykkäys

Poistin tästä yhden tarpeettoman viestin!

Niin, siis Trullossa tuomittiin armenialainen tapa tarjota viiniä ilman vettä. En löydä äkkiseltään KKK:sta mainintaa viiniin lisättävästä vedestä. Mutta jos maallikko ei edes saa viiniä ehtoollisell, niin ei kai sillä väliä.

Suurin osa viinistä on vettä, Malagassakin.

D