Reformaation jälkimainingeissa kyllä Puolassa oli noin 20 % protestantteja, varsinkin aateliston joukossa. He kuitenkin vähitellen kääntyivät takaisin katolisuuteen, missä tuo ruotsalaisten sotaretki saattoi olla nopeuttava tekijä.
1 tykkäys
Peräti hämmentävää…Kyllä anglikaanisetkin vihkimiset ovat katolisen kirkon silmissä päteviä - ainakin tavallisen kansalaisen ollessa kyseessä…Ja eronnut mikä eronnut!
Tässähän kyse onkin siitä, että Johnson on saanut katolisen kasteen, joten hän kanonisen lain mukaan voi mennä pätevästi naimisiin vain katolisessa kirkossa. Mikään kirkosta eroaminen ei Benedictus XVI aikana tehtyjen lakimuutosten mukaan poista tätä velvoitetta.
1 tykkäys
Paavi Franciscus on jyrähtänyt traditionalistisen katolisuuden suuntaan uudella motu proprio -kirjeellä Traditionis custodes ja rajoittanut samalla merkittävästi mahdollisuutta viettää messua vuoden 1970 uudistusta edeltäneellä tavalla. Trenton messun vietto palautetaan paikallisten piispojen määräysvaltaan ja se kielletään seurakuntakirkoissa. Samoin kielletään uusien Trenton messua viettävien ryhmien perustaminen.
Riippunee pitkälti paikallistasosta, mitä tämä käytännössä merkitsee. Yhdysvalloissa ilmeisesti monin paikoin ei aiota muuttaa nykykäytäntöä, mutta toisaalta eräissä Puolan hiippakunnissa jo tämän sunnuntain vanhat messut on peruttu tai muutettu latinankielisiksi novus ordo -messuiksi. Suomen tilanteesta jäämme odottelemaan päätöksiä mahdollisesti siihen saakka, kun saamme uuden piispan.
2 tykkäystä
Näin luterilaisesta vinkkelistä tuntuu aika erikoiselta. Luterilaisessa kirkossa kun on täysin sallittua käyttää jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa mitä tahansa aikaisempaakin kirkkokäsikirjan mukaista kaavaa. Rukoilevaisalueilla on 1600-luvun messukaava edelleen säännöllisessä käytössä. Tiedän myös seurakunnan, jossa ainakin vielä joskus toistakymmentä vuotta sitten vietettiin välillä edellisen kaavan mukaista jumalanpalvelusta - kirkkoherran vapaapäivätuuraajana kun toimi suht ikäloppu eläkepappi, joka oli ilmeisesti eläköitynyt ennen uusimman messukaavan tuloa eikä sitten ollut halunnut sitä enää opetella.
2 tykkäystä
Minun luterilaisesta vinkkelistäni tuntuisi hyvin omituiselta, jos jossain Helsingin normi evlut messussa liturgi vetäisisikin sen yllättäen jollain 1600-luvun kaavalla, josta en ole koskaan kuullutkaan. Ihan hyvä että on yhtenäisyyttä kaavoissa. Se kai se kaavojen perimmäinen tarkoituskin on.
Katolisessa kirkossa on erilaisia liturgisia traditioita ja riituksia pilvin pimein. Kyllä ns. vanhan messunkin pitäisi joukkoon mahtua…
2 tykkäystä
Eivät nämä yllätyksenä tule, vaan kerrotaan seurakunnan tiedotuskanavissa etukäteen ja ovellakin voi olla jaossa tavallisesta poikkeava käsiohjelma. Varmasti myös kirkkoherran kanssa on keskusteltu, mikäli kyseessä on julkinen jumalanpalvelus. Kirkollisissa toimituksissa on tietysti vähän eri kuvio, kun tilaisuutta ei ylipäätään ilmoiteta lehdissä tms.
Jotkut vanhat kaavat ovat kauniita ja vaikuttavan hengellisiä. Ihan kiva jos on erilaisia messuja. Käsiohjelma auttaa kyllä seurakuntalaisia pysymään mukana menoissa.
2 tykkäystä
Onko Suomessa katolisten keskuudessa nostettu ikinä kysymystä marttyyripiispa Rudolfuksen kanonisoinnista? Hänhän oli toinen piispa St. Henrikin jälkeen ja kärsi kuoleman kuurilaisten pakanoiden hävitysretken yhteydessä.
Minulla on Martin Chemnitzin 1500 luvulta peräisin oleva kirkkojärjestys ja siinä oleva jumalanpalveluskaava on hämmästyttävällä tavalla samanlainen kuin meidän nykyisessäkin jumalanpalveluksessa Sleyssä. Ev.lut. kirkosta en tiedä kun en ole sen jumalanpalveluksissa yli 20 vuoteen käynyt, mutta oletan kaavan olevan suht saman kuin Sleyssä?
Tässä käsityksessä olen myös.
Ilmeisesti katolisella kirkolla messukaava on maailmanlaajuisesti sama, jos ymmärsin oikein. Entä ortodokseilla? Onko eri maiden ortodoksikirkoilla sama kaava?
Pääsääntöisesti ortodoksit toimittavat liturgian p. Johannes Krysostomoksen nimiin laitetun liturgian kaavan mukaisesti. Se on hyvin samanlainen kaikissa maissa. Toki pieniä vivahde-eroja on. Pari kertaa vuodessa on jotain erikoisempia liturgioita, kuten Jaakobin liturgia tai Basileios Suuren liturgia.
Yleisesti ottaen ortodoksiset palvelukset ovat melko samanlaisia kaikkialla; myös ehtoo-, aamu- ja hetkipalvelukset. Siksi niihin on helppo osallistua missä maassa vain, jos palvelukset ovat tulleet jossain maassa ja jollain kielellä tutuiksi. Jossain voi olla hieman enemmän rukouksia tai veisuja kuin jossain muualla, ja luostareissa palvelukset ovat yleensä vähän pidempiä kuin seurakunnissa, kun niissä ei ole tapana lyhennellä samalla tavalla kuin seurakuntakäytännöissä.
Pyhän Basileios Suuren liturgia kymmenen kertaa vuodessa.
Postasin viime viikolla tuonne Luterilaisuus-ketjuun mietteitä, jotka sivuavat myös roomalaiskatolista kirkkoa. Foorumin nimimerkki Thinkcat kritisoi luterilaista kirkkoa sekä Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeistä ja nykyisten paavien edustamaa roomalaiskatolista kirkkoa samasta perusjuonteesta: humanismista eli ihmisyyden, ihmisen, ruumiillisuuden ja tämänpuoleisuuden palvonnasta, joka kadottaa yhteyden maan ja taivaan välillä.
Tässä ketjussa tahtoisin kysyä, pitääkö tämä kritiikki paikkaansa roomalaiskatolisessa kirkossa? Ehkä jonkin verran, mutta ei niin jyrkästi kuin hänellä? Itse en luterilaisena tunne roomalaiskatolista nykyteologiaa kovinkaan hyvin. Ajattelen kuitenkin, että vaikkapa käsitys anonyymeistä kristityistä näyttäisi toimivan esimerkkioireena tällaisesta hapatuksesta.
Tuolla toisessa ketjussa esimerkkinä toimi myös roomalaiskatolisen taiteilijan Salvador Dalín maalaus “Ristin Johanneksen Kristus”. Tuo maalaus nimittäin perustuu jesuiittapappi Pierre Teilhard de Chardinin visioon tieteen ja kristinuskon fuusiosta kosmisessa Kristuksessa - siis jonkinlaisessa ihmisyyden ideaalissa, evoluution päätepisteessä ja kosmoksen yhdistävässä rakkaudessa. Kysynkin tässä samalla ja myös tämän herran ajattelun vaikutusta viimeaikaisen roomalaiskatolisen teologian valtavirtaan. Maalaus julistaa ristiä silti ristin ohittamalla Katariina Sienalaista väärin siteeraten: “Jeesusta ei pitänyt ristillä naulat, vaan rakkaus.”.
Kolmas mieleen tullut esimerkki menee vielä kauemmas kardinaalien lausumista, mutta sopinee kuvaan paavilinkin takia: Netflixin elokuvassa “Kaksi paavia” evankeliumia tai “evankeliumia” näytti muistaakseni edustavan se, että paavikin tykkää pitsasta. Eero Huovinen kirjoitti samasta ilmiöstä Pappi? -kirjassaan: Ihmiset ilahtuvat nähdessään papin uimahallissa. Pelastus tulkitaan pelkästään Jumalan maallistumisena. Tätä korostusta olin lukevinani myös luterilaisten tuoreessa synodaalikirjassa.
Thinkcatin huomiot vastaavat pitkälti omia huomioita luterilaisesta kirkosta. Tämänpuoleisuus ylikorostuu. Tämä näkyy vähän joka teologian alalla. Kristus on palvelija, joka riisuuntuu vallasta, ei niinkään, tai ei ollenkaan kaikkivaltias Herra ja Tuomari. Papit ja julistajat kavahtavat hengellistä vallankäyttöä. Ei saa arvostella, tuomita tai pitää yllä “totuusmonopolia”. Seurakuntavaalit ja Apulantajumalanpalvelukset sopivat kokonaisuuteen. Kirveensä kiveen lyönyt luterilainen voi ajatella kaiken olevan paremmin roomalaiskatolisessa kirkossa, mutta joutuuko kirkkokunnan vaihtaja vain ojasta allikkoon?
No ei nyt kuitenkaan. Katolisessa kirkossa on parikymmentä erilaista riitusta, joilla on omat kaavansa, eikä osa niistä edes kutsu liturgiaansa messuksi ollenkaan. Toki yli 90% toiminnasta tapahtuu latinalaisessa, roomalaisessa riituksessa, jonka kaava on periaatteessa kaikkialla sama mutta jonkin verran vapauksia on tiettyjen osien vietossa.
Olin muuten edellissunnuntaina ensi kertaa eläissäni mozarabialaisen riituksen liturgiassa, kun satuin vierailemaan sunnuntaina Toledossa, mutta suoraan sanoen en huomannut mitään eroa roomalaiseen riitukseen verrattuna. Luultavasti kyse siis oli joistain rukousten sanamuodoista, jotka menivät ohi espanjankieliseen messuun tottumattomalta.
1 tykkäys
Näköjään pitkään viestiisi ei ole tullut puolessa vuodessa yhtäkään vastausta. En itsekään osaa vastata siinä esiintyneisiin ajatuksiin kovin täsmällisesti, mutta muutama asia kannattaa muistaa/ ymmärtää:
- Katoliseen kirkkoon kuuluu noin 1300 miljoonaa ihmistä kaikkine kulttuurisine ym. ominaisuuksineen. On siis aivan varmaa, että kirkon jäsenille ns. mikään inhimillinen ei ole vierasta ja kaikkea mahdollista löytyy. Toisaalta kaikki, mitä löytyy, ei ole kirkon elämän eikä varsinkaan opetuksen kannalta keskeistä. Katolinen kirkko ei ole tunnustuskunta, joten sieltä ei potkita pois harhassa olevien uskonkäsitysten takia (opettaminen kyllä saatetaan kieltää).
- Pelastuksemme perustan muodostaa Kristuksen koko elämä: ihmiseksi tuleminen, ristinkuolema ja ylösnousemus. Siinä mielessä ihmisten keskelle ja kaltaiseksi tuleminen on olennainen osa pelastusta ja varmasti tästä kertovia käytännön esimerkkejä kirkonmiehiltä tässä ajassa tarvitaan. Mutta se ei tietenkään ole koko pelastus.
2 tykkäystä
Niinpä…Esim. Ukrainan Kreikkalaiskatolisessa Kirkossa ei tunneta messua, vaan toimitetaan pyhä liturgia Pyhän Isämme Johannes Krysostomoksen Jumalaisen Liturgian kaavan mukaisesti.
1 tykkäys
Asiasta kukkaruukkuun, mutta avaatko tätä ajatusta ei-katoliselle? Hassua ajatella, ettei isoimpana tunnustuskuntana pidetty kirkko mielestään olisi tunnustuskunta.