En keksinyt parempaakaan otsaketta, joten herätänpä vanhan forkan ketjun henkiin.
Melkiittipapin haastattelu ortodoksisessa nettiradiossa rehevällä jenkkiaksentilla kiinnostanee palstalaisia. Käsittelee näppärästi ort.-kat.-eroja melko kootusti. Aneet ovat kuulema läntinen läntinen tapa ja melkiitit kuulema pakotettiin hyväksymään paavin erehtymättömyys. Muutenkin melkiittiperspektiivi on papin mukaan vähän kaikissa kysymyksissä “as with the Orthodox”.
Pitää varmaan erikseen korostaa, että nyt ei ollut tarkoitus tuoda esiin mitään kriitikkoa. Ajattelin uniatismin kiinnostavan palstalaisia ylipäätänsä.
Jälkimmäistä. Ajattelin eräänlaista kaatoluokkaa niille katolisviritteisille asioille, jotka eivät herätä niin paljon keskustelua, että tarvitsisivat oman ketjun, mutta mutta kuitenkin enemmän kuin pelkkä linkkiketju.
No siihen kehitykseen, mikä on kehittymässä. Avioliitto on muuttumassa ei-pysyväksi. Siitä se alkoi meilläkin 60 vuotta sitten. Perkele käyttää samaa konstia uudelleen ja uudelleen.
Eikös teillä nyt ole menossa vaihetusaika siitä, onko uudelleen avioituneiden sallittua tulla ehtoolliselle? Jos avioliitto on purkamaton, uusi liitto on haureudessa elämistä ja julkisyntiä, mikä on katsottu esteeksi aiemmin. Jos se ei ole, niin silloin de facto avioliitto on ei-pysyvä.
Ei noin oikeastaan voi sanoa. Kyse on lyhyesti sanottuna siitä voidaanko katsoa, että Amoris laetitiassa olisi lievennetty Johannes Paavali II:n sanomaa, että mikäli aviorikoksessa elävä pari eroaa, tai ryhtyy elämään elämään kuten veli ja sisar, he pääsevät kommunioolle, niin että joissain tapauksissa voitaisiin paikallisen papin toimesta päättää, että noiden ehtojen ei tarvitsisi kommuunion saamiseksi täyttyä.
Käsittääkseni keskustelu on tässä vaiheessa, eikä uskonopin kongregaatio tai paavi ole ottanut siihen vielä kantaa. Mikäli jotkut seurakunnat ovat ottaneet sen kannan, että kaikki eronneet ja uudessa avioliitossa elävät ovat ilman muuta tervelulleita kommuuniolle, niin he ovat mitä ilmeisimmin toimineet hyvin hätiköidysti.
Aika vahvoin perustein voi olettaa, että ortodoksisen kirkon käytäntö olisi se raja johon mahdollisesti voidaan päätyä. Ja muutosta siihen rajaan asti ei millään lyhyellä aikavälillä tule koko kirkon laajuisesti ainakaan.
No ei ainakaan siinä mielessä edes käytännössä miten avioero nykyisin käsitetään, eli ilmoitusluonteisesti sitä ei saa. Ja noin periaatteellisesti se tietysti on eri asia. Toki selvää, että ihmisten motiivit hakea sitä ovat lähes aina samat kuin avioerossa.
Paavi esitti kritiikkinsä torstaina Vatikaanin palatsissa yksityisessä aamumessussa pitämässään saarnassa.
-On skandaali sanoa yhtä ja tehdä toista. Se on kaksoiselämää, paavi aloitti.
Paavin saarnan sisältö selviää Vatican Radion tarjoamasta puhtaaksikirjoitetusta tekstistä.
-On niitä, jotka sanovat “olen erittäin katolinen, käyn aina messussa, kuulun tähän ja tuohon järjestöön”, paavi sanoi.
Hänen mukaansa joidenkin tällaisten ihmisten luonnehdinnoista kuitenkin puuttuu jotain.
-Osan pitäisi myös sanoa, että “elämäni ei ole kristillistä, en maksa työntekijöilleni asianmukaista palkkaa, käytän hyväksi ihmisiä, teen likaista liiketoimintaa, pesen rahaa, elän kaksoiselämää”.
Paavin mukaan tämäntapaisia katolilaisia on paljon. Hän antaa lopuksi ymmärtää, että on parempi olla ateisti kuin tekopyhä katolilainen.
-He aiheuttavat skandaalin. Kuinka monta kertaa olemme kuulleet ihmisten sanovan “On parempi olla ateisti kuin tuollainen katolilainen”? Se on juuri näin. Skandaali, paavi toteaa.
Paavi piti siis saarnan Markuksen evankeliumin 9: 41 - 50 tekstin pohjalta katoliselle kirkolle. Aika yllättävää
Olisi aika hienoa, jos jokaisena arkiaamuna pidettävän messun saarna saisi aina saman julkisuuden sekulaarissa mediassa, puhumattakaan sunnuntaimessujen saarnoista.
“Taustalla on katolisen kirkon ja mafian vuosikymmeniä kestänyt poliittinen järkiavioliitto. Käytännössä epäpyhä liitto on näkynyt muun muassa siinä, että Vatikaanin pankki on pessyt mafian rahoja, papit ovat juonitelleet mafian kanssa - ja mafiaa vastustavia pappeja on murhattu.”
Miten tämä voi olla mahdollista? Ymmärrän toki, että paavin mitta täyttyy todella kauheasta teosta ja hyvä niin. Mutta onko niin, että kristillinen kirkko on aina taipuvainen epäpyhiin liittoihin, jos vastapuolena on tarpeeksi voimakas organisaatio? Jos niin on, olen kyllä hyvin pettynyt.
Jos uskovaisilla on nollatoleranssi moneen muuhun asiaan, niin sitä näin uskon ulkopuolelta voisi olettaa, että nollatoleranssi olisi (varsinkin) myös mafiaan ja sen harjoittamaan rikollisuuteen.
Tietenkään tällaisesta toiminnasta ei voi syyttää koko katolista kirkkoa, mutta Italiassa tehdyt kompromissit tuntuvat kristinuskon kontekstissa hyvin vierailta.
