Katolinen kirkko ja usko


#83

En ihmettelisi jos Ruusukon jälkeen soitetaan Loreton litania, tai joku muu sopiva litania nauhalta. Onhan se hassua, mutta joissain maissa harrastetaan näitä nauhalta soittamisia.
Adoraation jälkeinen joulumusiikki on varmaankin kirkossa sen aukioloaikana soitettavaa “taustamusiikkia”, sitäkin harrastetaan aika monessa paikassa.


Papiston palkkausjärjestelyt
#84

Nuo ruusukot ja litaniat eivät ole liturgiaa (jonka muotoja liturgiset kirjat säätelevät), vaan ns kansanhurskautta, ja niiden kohdalla varmaan nauhan soittaminenkin on jossain mahdollista. Valitettavasti.


Papiston palkkausjärjestelyt
#85

Minusta on kivaa että katolisissa kirkkorakennuksissa saa toteuttaa noita hyväksyttyjä kansanhurskauden muotoja eikä niiden kanssa tarvitse olla niin tiukkana kuin liturgian toimittamisessa (kirkoissa ei saa kuitenkaan tehdä ihan mitä tahansa hurskasta toimintaa, näitä hyväksyttyjä hurskauden muotoja on eri maissa ja kulttuureissa omansa). Nauhojen käyttäminenkin on vaan elävöittänyt tilanteita, missä itse olen ollut. Nauhoilla on musiikkia ja Ruusukon ollessa kyseessä, mukavia salaisuuden mietiskelyitä. Miksipä niitä ei käytettäisi, varsinkin tilanteessa joissa ei ole ketään elävän musiikin soittajaa, tai että nauhalla olevaa mietiskelyä ei löydy mistään kirjasta josta sen voisi joku lukea.

Ehkä se nyt ei vastaa historiallisen liturgisen palveluksen arvokkuutta, mutta minusta vilpittömyys ja aito kiinnostus rukoukselliseen toimintaan ajaa kirkkaasti ohi historiallisen arvokkuuden tavoittelun, kansanhurskaudessa, liturgia on eri asia.

Mutta minä olenkin “ihan pilalla” kun olen tottunut siihen latinokitaranrämpytysmeininkiin katolisessa kirkossa. Marakassit ja bongorummutkin on minusta ihan ok. :wink:
Huoh, onpa taas ikävä ulkomaille kotiseurakuntaan. Täytyy sanoa että suomalainen katolinen meininki on kyllä ihan liian pönöttävää mun makuun, mutta hyvä jos enemmistö tykkää.


Papiston palkkausjärjestelyt
Papiston palkkausjärjestelyt
#86

Miksi valitettavasti? Tai no, onhan se tavallaan silloin, jos joukolla ollaan koolla.

Dominikaanisisaret ovat tehneet ruusukon levyksikin. Ihan hyvä, joskaan ei niin hyvä kuin heidän kaksi muuta levyään

https://www.sistersofmary.org/


#87

8 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Paavi Franciscuksen tutkinnot ja opinnot


#95

Yksi viesti siirrettiin toiseen ketjuun: Ortodoksinen kirkko ja usko


#96

Ei olekaan koska tuo on harvinaisen perinteistä teologiaa. Asian ollessa noin, miksi liturgiaa pitäisi olla muuttamassa? Novus Ordo on hyvin joustava, niin olisi vanha latinalainen liturgiakin jota nyt käytetään säästeliäämmin, itäinen riitus on myös hyvä. Erilaisilla sääntökunnilla on kai omia liturgisia käytäntöjään. En siis ymmärrä missä on ongelma. Jos liturgian kieltä pitäisi sanoittaa uudelleen se merkitsisi samaa kuin, että koko Raamattu pitäisi sanoittaa uudelleen, koska eihän siellä saarnaa lukuunottamatta juuri tekstiä muualta ole.


#97

Minä en ainakaan kaipaa tällä hetkellä liturgian uudelleen sanoittamista, mutta viittasin tuolla liturgian uudistumisella ja muuttumisella siihen hiljaiseen, hitaaseen muutokseen minkä liturgisen vieton tekstit ovat kokeneet kahden tuhannen vuoden aikana. Novus Ordo sanoitti uudelleen aika hyvin, ja sen pohjana oli paljon vanhoja liturgisia tekstejä joita tridentiinisessä liturgiassa ei oltu hyödynnetty. Ongelma on että mielestäni roomalaiskatolinen kirkko on sanoittanut vähän liikaa uudelleen sinä aikana kun se on ollut melko erillään kollegiaalisesta toiminnasta muiden apostolisten kirkkojen kanssa.


#98

Ei tuo minusta ole todellisuutta. Taitaa olla skismaa paljonkin edeltävää liturgiaa, joka on muodoiltaa erilaista muihin apostolisiin kirkkoihin nähden. Eli nämä liturgian erot ovat vanhempaa perua. Eihän Trenton messuakaan tyhjästä nyhjäisty vaan vain yhdenmukaistetiin muotoja, eikä uusi messu mitenkään oleellisesti Trenton messusta poikkea. Kansa on vain otettu enemmän mukaan ja jos sen kuuntelee latinaksi laulettuna kirkossa uskaltamatta itse mukaan mölisemään, niin erot ovat aika vähäisiä.


#99

Tuli vastaan väikkäri ruteeniuniaateista. Saattaa kiinnostaa.

https://deepblue.lib.umich.edu/handle/2027.42/95953


#100

Kirkon piirissä taitaa olla viimein aika tutkia mikä nais/mies/sukupuoli -keskustelussa on tapa- ja yhteiskuntakulttuurista mikä taas uskontoa ja hengellistä.

Viime aikojen naisteologien kannanotot ovat kiinnostavia. Erityisesti Teresa Forcadesin, espanjalaisen benediktiininunnan ajatukset.
Läpi historian meillä on tietysti ollut hienoja naisajattelijoita, teologeja ja pyhiä, mutta naisten ajatusten on ollut aina sovittava tiettyyn patriarkaaliseen ajatuskehykseen.
Hyvä esimerkkejä naispuolisten ajattelijoiden vaikeuksista selvitä kirkon arvomaailmassa riittää, esimerkiksi meksikolaisen Juana Inés de la Cruz.in elämä.

http://www.waterwomensalliance.org/watertalk-notes-teresa-forcades/

Isabel de Villena dealt with a misogynistic text written by the doctor in the monastery, Jaume Roig, a satirical book called Espill or Mirror. The abbess published a book in response about the life of Jesus written from the perspective of the women who met Jesus. One of the best-written biographies of Christ happens to be from the perspective of women! It can be read in English in a selection of texts. I’m not sure if it’s fully translated, but there are translations of selected texts: Vita Christi.

I want to mention some places where she shows a different view on some well-known passages. For example, the well-known figures of Adam and Eve. Is Eve understood as an example of a guilty woman? A woman that does not behave as she should, or as a symbol of wickedness, deceit, mistrust, negative aspects of our being human?

In her book, Isabel de Villena describes scenes where Eve and Jesus happen to meet each other. This is undoing the theology of Eve as a villain. De Villena is doing something that in Christian theology should be obvious but is an exception: she applies to Eve the Christian idea that sin is overcome by grace and guilt by forgiveness. So – she concludes – whatever Eve did, she is now free by grace and nobody can be a Christian without acknowledging that Eve is fully redeemed and her daughters have not inherited any guilt from her. Eve’s relationship with Jesus is not one of blame, but an example for all Christians: whoever wants to honor Christ cannot do so without honoring Eve as the mother of all and without loving and respecting all women as Jesus did.