Jatkan hieman tätä offtopiccia, ja jos rönsy jatkuu, niin jaetaan ketju.
Metodistien kastekäsitys on mun nähdäkseni mallia kaikki käy ja asiakas on aina oikeassa. Seurakunnan jäsenten lapset voidaan kastaa tai jättää kastamatta. Lapsena kastettu voidaan uskoontulon jälkeen kastaa uudestaan tai jättää kastamatta. Tulee sellainen vaikutelma, että ei ole mitään väliä, onko joku pätevästi kastettu vai ei. En oo ollenkaan vakuuttunut, että tällainen olisi jotenkin pienempi ongelma kuin homovihkimiset.
Lisäksi metodisteilla on tässä avioliittokysymyksessä omat välienselvittelynsä. Suomen kaksi metodistikirkkoahan (jako on kielellinen, kuinkas muuten) ovat osa maailmanlaajuista Yhdistynyttä Metodistikirkkoa (United Methodist Church), joka on nyt enemmän tai vähemmän tai hallitusti jakautumassa homoliittokysymyksen vuoksi. Hallitummin kuin moni muu, kun kirkon globaaliuden vuoksi rikkaat, liberaalit, mutta kutistuvat kirkot joutuivat neuvottelemaan köyhempien, konservatiivien, mutta kasvavien kirkkojen kanssa. Tämä olisi oman keskustelunsa väärti, mutta esim. Viron metodistit ovat päättäneet irtautua tuosta maailmanlaajuisesta yhteydestä.
Lisäksi on jo syntynyt konservatiivinen (ainakin avioliittokysymyksessä) Global Methodist Church, kun osa on kokenut liian hitaaksi tämän virallisen jakoprosessin, en tunne yksityiskohtia. Siihen kuuluu paljon Yhdysvaltain metodisteja, minkä lisäksi useita seurakuntia ainakin Bulgariasta, Filippiineiltä, Kongon tasavallasta ja Slovakiasta: Find A Church - Making Disciples of Jesus | The Global Methodist Church Nämä eivät siis kata kaikkia tässä kysymyksessä konservatiivisia metodisteja, osa näet odottaa jakoprosessin etenemistä.
Suomen Metodistikirkko ei ole paljoa näistä sivuillaan puhunut, jotain toki prosessista, minkä lisäksi tuon Global Methodist Church:in toimintaa on kritisoitu. Suomen metodisteja on niin kovin vähän, että pelko jakautumisesta lienee kipeä asia. Huomasin hiljan, että runsas kymmenen vuotta sitten Kokemäelle perustettu Jokilaakson metodistiseurakunta, jonka synnyn taustalla oli paikallisen maallikkosaarnaajan ja ev.lut. kirkkoherran välirikko, ei ole enää osa Suomen Metodistikirkkoa. Tämä saattaa liittyä pettymykseen kirkon linjasta, en tiedä.
Kun täällä kerrankin puhutaan metodisteista, niin kai sitä sitten pitää kommentoida.
Metodisteilla on tosiaan lapsikaste. Siihen toki paikallisesti saatetaan suhtautua eri tavoin ja vapaamielisestikin, mutta ei meillä oikeasti saa kastaa uudelleen (mikä ei tarkoita, että sitä ei olisi tapahtunut).
Sitten meilläkin tosiaan avioliittokysymys on pinnalla. Kirkossa siitä on väännetty jo vuodesta 1972, jolloin ensimmäistä kertaa meidän kirkkojärjestyksessä otettiin asiaan kantaa. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana tilanne on sitten kärjistynyt ja vähän räjähtänyt käsiinkin. Sen seurauksena esimerkiksi syntyi toi uusi konservatiivinen metodistikirkko, Global Methodist Church ja Yhdysvalloissa noin neljännes seurakunnista erosi kirkkokunnasta. Meillä metodisteilla seurakunnan irtaantuminen kirkkokunnasta on vaikeaa normiaikoina, mutta 2019-2023 aikana oli erityiskäytäntö, jolloin se oli helpompaa nimenomaan Yhdysvalloissa ja sitä sitten käytettiinkin. Tosin syynä ei aina ollut avioliittokysymys, vaan myös moni iso seurakunta käytti tilaisuutta hyväksi irrota kirkkokunnasta itsenäiseksi non-denominational-seurakunnaksi.
Yhdysvaltojen ulkopuolella on näitä lähtemisiä tapahtunut myös sekä yhteisymmärryksessä kirkkokunnan kanssa (esimerkiksi Viro ja Euraasian metodistit, jotka ovat eroprosessisa), mutta myös riitaisasti (esimerkiksi Bulgaria, jossa metodistit vain päättivät lähteä välittämättä virallisista käytännöistä).
Nyt huhti-toukokuussa on United Methodist Churchin yleiskonferenssi eli vastaa luterilaisen kirkon kirkolliskokousta. Siellä tähän avioliittonäkemykseen vakavimmin otettavana ratkaisuna on aloite kirkon alueellistamisesta, jolloin paikallisesti voitaisiin tehdä suurempia sovelluksia. Käytännössä tämä on jossain määrin ollut jo totta Yhdysvaltain ulkopuolella, mutta USA:n metodisteilla ei ole ollut mahdollisuutta soveltaa kirkkojärjestystä. Alueellistaminen siis hiukan lisäisi paikallista sovellusvaltaa ja antaisi Yhdysvalloille saman oikeuden kuin muullakin maailmalla.
Eli käytännössä tarkoittaisi vähän tuon piispojen kokouksen ehdotusta, että kirkossa olisi erilaisia avioliittonäkemyksiä ja -käytäntöjä.
Tässä vaiheessa on vaikea arvioida, mitä Suomen metodistit tekevät, jos alueellistaminen toteutuu. Käytännössä ainakin meidän suomenkielinen puoli on enimmäkseen tässä asiassa konservatiivisesti ajattelevaa eli käytännöt eivät muuttuisi. Kysymys on lähinnä siitä, että suostutaanko olemaan samassa kirkossa niiden kanssa, jotka ajattelee asiasta toisin.
Ai niin. Kokemäellä toiminut Jokilaakson seurakunta ei tosiaan enää ole metodistiseurakunta. Syynä muutokseen oli lähinnä seurakuntaa perustamassa olleen pastorin jääminen pois seurakunnan toiminnasta ja seurakunnan vastuuhenkilöt kokivat, että eivät halua jatkaa metodistikirkossa, vaan itsenäisenä ruokajakoon ja hengelliseen toimintaan keskittyvänä yhdistyksenä.
Ihan historialliset syyt. Eli UMC on “alkuperäistä” amerikkalaista metodistihaaraa (Englannissa metodistit järjestäytyivät omaksi kirkkokunnakseen sen jälkeen). Pikku hiljaa 1800-luvulta alkaen lähetystyön kautta kirkko kasvoi myös Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Käytännössä ihan viime vuosiin saakka UMC:n jäsenmäärästä yli puolet onkin ollut Yhdysvalloissa, vaan ei enää. Alun perin Yhdysvaltain ulkopuoliset metodistit olivat hyvin pienessä asemassa kirkon päätöksenteossa, mutta jäsenmäärän kasvun myötä myös vaikutus on kasvanut. Yhtenä tämä, että Yhdysvaltain ulkopuolella on voitu soveltaa kirkkojärjestystä, missä perimmäisenä syynä on ollut tietenkin erilaiset lainsäädännöt ja paikalliset olosuhteet. Kaikkialla ei ole voitu mennä ja tehdä kuten Ameriikassa. Aitoa alueellistamista, eli että myös Yhdysvalloissa kirkko voi tehdä sovelluksia kirkkojärjestykseen, on koitettu aikaisemminkin, mutta USA:n konservatiivit ovat aina vastustaneet kovasti, koska se tarkoittaisi heidän vaikutusvaltansa romahtamista USA:n sisäisissä asioissa.
Eli samaa The United Methodist Churchia ollaan, mutta tällaisia erilaisia juttuja vain kehittynyt aikojen saatossa.
Mikä muuten on metodistien historia Suomessa? Niistä en ainakaan normaalisti itse kuule missään ja itselleni on enemmän tuttuja Vapaakirkon ja hellarien tyyppiset vapaat suunnat.
Nokia Missio Church muistaakseni todella toimi noin, että lapsia sai kastaa tai jättää kastamatta ja kasteelle sai tulla lapsena kastettukin. En muista, kuinka tiukkapipoisesti siihen silloin suhtauduin, vaikka muistan kyllä oman ymmärrykseni lasten kastamisesta siihen mennessä jo kirkastuneen.
Wikipedia-artikkeli ainakin kertoo metodismin rantautuneen Suomeen merimiesten mukana ja levinneen aluksi erityisesti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Ilmeisesti laajeni vasta myöhemmin suomenkielisten pariin ja sisämaan teollisuuspaikkakunnille. Mutta parilla tuhannella metodistilla suunta on Suomessa selvästi pienempi kuin jopa adventistit (joita Wikipedian mukaan n. 4 500).
Suomen ruotsinkielinen metodistikirkko on näköjään julkaissut tänään kirjoituksen, jossa puhutaan tuosta kansainvälisestä päätöksestä. Kirjeen mukaan päätös astuu Suomessa aikaisintaan voimaan toukokuun vuosikokouksessa 2025 ja siihen asti pitäydytään perinteisellä linjalla.
Ensi vuoden vuosikonferenssissa on siis tarkoitus päättää ainakin Suomen ruotsinkielisen metodistikirkon linja. Mielenkiintoista on se, että ennen tuota konferenssia on näköjään tarkoitus järjestää aikaisempi kokoontuminen, jonka yhteydessä halukkaat seurakunnat saavat erota tästä metodistikirkosta ja liittyä toiseen yhdyskuntaan. Miksi tämä tehdään ennen päätöstä eikä sen jälkeen? Eikö juuri päätöksen jälkeen olisi tilanne, jossa osa voisi haluta lähteä? Osaako tai tahtooko @Welzu sanoa tästä jotakin?
Yhdistyneen metodistikirkon yleiskonferenssin päätökset tulevat siis ainakin osin muokattuna voimaan meillä keväällä pidettävän keskuskonferenssin jälkeen. Tähän syynä on meidän kirkon järjestys, jonka mukaan Yhdysvaltojen ulkopuolella olevilla kirkon osilla on oikeus soveltaa tiettyjä yleiskonferenssin päätöksiä. Käytännössä ne ovat siis pääosin jo voimassa Yhdysvalloissa, vaikka osa astuu voimaan vasta vuoden vaihteessa. Ja siinä onkin se iso syy, miksi jotkut haluavat metodistikirkosta lähteä. Eli he kokevat, että he eivät voi olla jäsenenä kirkossa, jossa toimitaan eri tavoin. Meillä suomenkielisillä on aika sama tilanne sillä poikkeuksella, että meillä ei ole tuon ruotsinkielisen metodistikirkon käyttämän menettelyn kautta lähdössä seurakuntia. Meillä suomenkielisillä on sekin ero, että me ei olla muuttamassa meidän tämän hetkistä yhdyskuntajärjestystä, joka määrittää avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi. Ruotsinkieliset pohtivat sitä, että he hyväksyisivät yleiskonferenssin päätöksen sellaisenaan ja sitä kautta yksittäisillä papeilla ja seurakunnilla olisi oikeus määrittää omat toimintatavat. Joka tapauksessa siis ruotsinkielisillä seurakunnilla ei ole tarvetta odottaa vuosikonferenssin päätöstä, koska se ei muuta kirkkokunnan kokonaistilannetta, jossa paikallisesti voidaan nyt päättää avioliittonäkemyksestä ja pappisvirasta seksuaalivähemmistöjen suhteen.
Toinen merkittävä syy, miksi ruotsinkielisillä järjestetään ylimääräinen vuosikonferenssi alkuvuodesta, jotta poishaluavat seurakunnat voivat lähteä, johtuu siitä, että ne hyödyntävät menettelyä, joka on voimassa vain huhtikuun alussa pidettävään keskuskonferenssiin saakka ja ruotsinkielisten vuosikonferenssi on vasta syksyllä. Yhdistyneessä metodistikirkossa paikallisen seurakunnan on hyvin vaikea tai käytännössä mahdotonta lähteä niin, että se voisi pitää myös omaisuutensa. Nyt on voimassa poikkeusmenettely, jonka pohjalta metodistiseurakunta voi vuosikonferenssin hyväksynnällä siirtyä omaisuuksineen toiseen protestanttiseen kirkkokuntaan.
Nii joo, taisinkin tuolla toisaalla kertoa tästä metodistikirkon päätöksestä, enkä tässä ketjussa.
Kevään yleiskonferenssi siis käytännössä teki kirkon yleisen linjan neutraaliksi ja antoi paikallisille keskus- ja vuosikonferensseille oikeuden määrittää omat avioliittoa ja pappisvirkaa koskevat käytännöt seksuaalivähemmistöjen suhteen. Eli käytännössä vastaa siis jossain määrin luterilaisen kirkon piispojen kahden avioliittomallin ehdotusta. Yleiskonferenssin päätöksessä todetaan, että metodistikirkon pastori voi vihkiä samaa sukupuolta olevia avioon tai kieltäytyä vihkimästä. Tässä yhteydessä siis vahvistettiin metodistipastorin oikeus kieltäytyä vihkimästä ketään avioliittoon, eli se on metodistipastorin oikeus, ei velvollisuus. Samalla päätettiin, että paikallisen seurakunnan seurakuntaneuvosto voi päättää sallitaanko samaa sukupuolta olevien vihkiminen seurakunnan kirkossa vai ei. Tämä päätös on sikäli ristiriitainen, että perinteisesti avioliittoon vihkiminen on mielletty jumalanpalvelukseksi ja näin pastorin päätösvaltaan kuuluvaksi asiaksi myös tilojen käytön osalta. Tällä päätöksella haluttiin kuitenkin varmistaa se, että seurakunnan pastori ei voi toimia tässä kysymyksessä vastoin seurakunnan tahtoa.
Keskus- ja vuosikonferenssin oikeus päättää alueellisesti käytännöistä ylittää sitten tämän peruspäätöksen, jos ne päättävät kieltää samaa sukupuolta olevien vihkimisen.
Mutta nämä päätökset tulevat voimaan vasta ensi vuoden aikana. Suomen metodistikirkossa pysytään todennäköisesti perinteisessä avioliittonäkemyksessä, joka on myös kirjattu meidän tämänhetkiseen yhdyskuntajärjestykseen. Meidän piispanalue ja sitä kautta myös keskuskonferenssi on kuitenkin sen verran moninainen, että keskuskonferenssiin tuskin yhtenäistä käytäntöä päätetään. Suomi kuuluu siis Pohjoismaiden ja Baltian keskuskonferenssiin, johon kuuluvat myös Suomen ruotsinkieliset, Tanskan, Norjan, Latvian, Liettuan, Ukrainan ja Moldovan metodistit. Näistä Tanska ja Norja ovat tässä kysymyksessä liberaaleimmat, suomalaiset ovat enimmäkseen jossakin keskellä kuitenkin kallistuen konservatiiviseen suuntaan ja loput ovat selkeän konservatiivisia.
Olenkin nähnyt Norjasta otsikoita, joiden mukaan jotkut konservatiiviset metodistiseurakunnat ovat eronneet metodistikirkosta. Tiedätkö puuhaavatko nämä Norjaan uutta metodistikirkkoa? Sen verran tiedän, että metodismi on Norjassa huomattavasti isompi yhteisö kuin Suomessa.
Minua tietenkin kiinnostaa metodistien pelastusoppi ja erityisesti käsitys uskonvanhurskaudesta. Mielestäni ihan kelvolliselta kuulostaa ainakin tämä kohta:
IX. Ihmisen vanhurskauttamisesta
Meidät katsotaan vanhurskaiksi Jumalan edessä ainoastaan Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ansion perusteella, uskon kautta, eikä omien tekojemme tai ansioittemme perusteella. Sen tähden on se oppi, että meidät vanhurskautetaan yksin uskosta, mitä terveellisin ja erityisen lohdullinen oppi.
Metodistikirkossa paikallisen seurakunnan on lähes mahdotonta erota kirkkokunnasta. Nyt on voimassa ensi huhtikuuhun erillismenettely, minkä perusteella seurakunta voi erota metodistikirkosta liittyä toiseen protestanttiseen kirkkokuntaan. Nuo Norjan muutama seurakuntaa ovat liittyneet helluntai- ja vapaakirkkoon. Turussa ruotsinkielinen metodistiseurakunta on siirtymässä ruotsinkieliseen vapaakirkkoon. Eli ei ole uutta metodistikirkkoa tulossa Norjaan. Tosin amerikkalaisten konservatiivien pari vuotta sitten perustama Global Methodist Church voi toki laajeta tänne pohjolaankin. Ne ovat aktiiviesti kalastelleen meidän kirkon jäseniä Yhdysvalloissa ja vähän muuallakin. Esimerkiksi Afrikassa yksi virkakautensa lopussa ollut piispa loikkasi sinne ja kavalsi mukanaan piispanalueen omaisuutta. Aika karua meininkiä siis.
Nuo meidän uskonartiklathan on pääosin sovellettu Anglikaanikirkon 39 uskonartiklasta. John Wesley laati ne meille, kun Yhdysvaltain itsenäistymisen jälkeen oli tarve perustaa metodistikirkko Amerikkaan. Wesley jätti osan artikloista pois ja hieman muokkasi osaa.
Tuo mitä kerrot lopuksi kuulostaa hyvin ikävältä. Konservatiivinen teologia (ainakin yksittäisessä asiassa) ei valitettavasti takaa korkeaa moraalia muissa asioissa, ja suhmuroinnin taitoa löytyy monista porukoista. Itse olen siis intuitiivisesti sympannut tuota Global Methodist Church -projektia, mutta hyvä kuulla myös näistä ikävämmistä puolista.
En tunne kovin syvästi suomalaista metodismia (parhaiten Vuoksenlaakson metodistiseurakunnan historian: Kirkkohistorian kahinaa: Kirkonpaikkakiistasta Suomen suurimmaksi metodistiseurakunnaksi - Vuoksenlaakson metodistiseurakunnan tarina ), mutta Turun ruotsinkielinen metodistiseurakunta on kyllä tuttu, ainakin omana opiskelija-aikanani kuulin sen olleen hyvinkin vilkas yhteisö. Siksi ainakin minun mielikuvissani sen siirtyminen vapaakirkkoon on aika merkittävä juttu. Tosin en tiedä mikä on seurakunnan jäsenmäärä, minun nuoruudessani siellä kävi moni sellainen, joka ei ollut jäsen eikä sellaiseksi myöskään liittynyt.