No, itse asiassa Vulgata on käännetty alkukielestä. Pyhä Hieronymus osasi hepreaa ja pyrki VT:n osalta tietoisesti niin sanoakseni ad fontes, ohi kreikankielisen Septuagintan, joka siihen saakka oli ollut latinankielistenkin raamatunkäännösten pohjana. Vain joissakin sellaisissa kohdissa, jotka heprealaista alkutekstiä selkeämmin tukivat kristillistä uskontalletusta, Hieronymus seurasi Septuagintaa; tunnetuin esimerkki tästä on epäilemättä Jes. 7:14 (”katso, neitsyt tulee raskaaksi &c.”). Ellei joku alkukielen taitaja toisin osoita, pidän tässä Behemotin ruumiinjäseniä koskevassa kysymyksessä todennäköisimpänä selityksenä sitä, että ”salainencalu” muuttui ”reisijänteiksi” yksinkertaisesti uudemmalla ajalla yleistyneen kainostelun myötä. Onhan VT:ssä paikka paikoin muuallakin aika roiseja juttuja, jotka eivät vielä keskiajan varjossa eläviä kääntäjiä erityisemmin hätkähdyttäneet, he kun olivat omana aikanaankin tottuneet nykyistä suorasukaisempaan ilmaisuun.
Mutta sitten hieman toiseen asiaan, kuitenkin ketjun topiikissa tiukasti pysytellen. Kreikankielinen Septuaginta on tosiaan ollut ensimmäisten kristittyjen sukupolville se tärkein ellei ainoa Vanha testamentti. Oliko se sitä jopa joillekin apostoleille? Jos Heprealaiskirjeen kirjoittaja tosiaan on pyhä Paavali, niin siitä voisi päätellä, että hän luki ennen kaikkea Septuagintaa, vaikka oppineena juutalaisena epäilemättä hyvin ymmärsi hepreaakin.
Heprealaiskirjeessä näet on eräs kohta, jonka luulisi hieman herättävän hämmennystä sellaisessa lukijassa, joka ei tunne asian taustaa. Tarkoitan kymmenen luvun puhetta Uuden uhrista, joka on vaikuttanut suoraan eukaristiseen teologiaan. Siinähän Paavali (?) ottaa tukea psalmista 39 (40), mutta hänpä ei siteeraakaan heprealaista tekstiä vaan Septuagintaa, joka puhuu ”ruumiista” siinä missä heprealainen teksti puhuu ”kuulevista korvista”. Eikö tässä ole melko iso ero? Suomalaisessa kirkkoraamatussa (niin kyllä myös Vulgatassa, myönnetään) Heprealaiskirjeen kirjoittaja siis näyttäisi puhuvan aivan eri asiasta kuin samojen kansien välissä satoja sivuja aikaisemmin kirjoittava psalmirunoilija. No, haitanneeko tuo, me kristityt luemme Vanhaa testamenttia Uuden valaistuksessa, aamen.
Vertailkaapa:
Hepr. 10: 5-10. (KR 1992)
5 [–] Kristus sanoo maailmaan tullessaan:
– Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut,
mutta sinä loit minulle ruumiin.
6 Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua
miellyttäneet.
7 Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
8 Hän sanoo siis ensin: “Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet”, vaikka näistä uhreista on laissa määräykset. 9 Mutta sitten hän sanoo: “Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi.” Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon. 10 Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.
Ja sitten se famöösi psalmi 39 (40):
KR 1992:
7 Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua,
polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä,
> mutta sinä teit minulle kuulevat korvat.
8 Siksi minä sanoin:
“Nyt olen tullut, Herra.
Kirjaan on kirjoitettu,
mitä minun pitää tehdä.
9 Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi,
sinun lakisi on minun sydämessäni.”
Septuagintan mukaan:
7 Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halunnut, mutta ruumiin sinä valmistit minulle. Polttouhria ja syntiuhria sinä et pyytänyt. 8 Sitten minä sanoin: ”Katso, minä olen tullut, kirjakääröön on minusta kirjoitettu; 9 tulin tekemään sinun tahtosi, Jumalani, sitä minä tahdoin, tulin täyttämään sinun lakisi syvällä sisimmässäni.”
Vulgata :
[7] Sacrificium et oblationem noluisti; aures autem perfecisti mihi. Holocaustum et pro peccato non postulasti; [8] tunc dixi: Ecce venio. In capite libri scriptum est de me, [9] ut facerem voluntatem tuam. Deus meus, volui, et legem tuam in medio cordis mei.