Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta nousi esille liittyen 92-, 38-, Raamattu Kansalle- ja Biblia-käännöksiin.
Luukas 9:55-56
Raamattu 92
55 Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia [ja sanoi: »Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. 56 Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan.»]. 56 Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen kylään.
Raamattu Kansalle
55 Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia [ja sanoi: ”Te ette tiedä, minkä hengen omia te olette. 56 Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja hukuttamaan vaan pelastamaan” ]. Sitten he lähtivät toiseen kylään.
Biblia
55 Mutta Jesus käänsi itsensä ja nuhteli heitä, sanoen: ette tiedä, minkäkaltaisen hengen te olette. 56 Sillä Ihmisen Poika ei ole tullut kadottamaan ihmisten sieluja, mutta vapahtamaan*. Ja he menivät toiseen kylään.
Raamattu 38
55 Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä. 56 Ja he vaelsivat toiseen kylään.
Tästä täytyy antaa tunnustusta 92-käännökselle, siellä ei ole “hävinnyt” nämä Jeesuksen sanat:
ja sanoi: ”Te ette tiedä, minkä hengen omia te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja hukuttamaan vaan pelastamaan”
En pystynyt tätä tarkistamaan muualta kuin Raamattujen nettiversioista, mutta sanoisin silti että hieman jopa yllättävää että 38-käännöksessä tällainen puute on, mutta 92-käännöksessä ei.
Ylipäätänsä kun luen Raamattua vaikkapa saarnoja varten, niin luen useita eri käännöksiä: alkukielet, englanti, ruotsi, saksa, suomalaiset käännökset jne. Joskus latinakin, jos teksti on vaikea. Käännökset kertovat aina tulkinnasta. Septuagintakin. Hyytiäinen (em artikkelin kirjoittaja) dissasi joskus Lutheria, vaikka Luther itse selitti, ihan maalaisjärjellä, eikä teologisista syistä, miksi hän käänsi kohdan niin kuin käänsi. EI Septuagintakaan ole vapaa tulkinnoista. Asiat eivät aina käänny ilman että käännös täytyy tehdä ymmärrettäväksi monella tasolla kohdeyleisölle.
Hakasulkeet osoittavat, että ko. lisäys ei ole parhaiksi arvioiduissa käsikirjoituksissa. Vuoden 38 käännös on lähes kauttaaltaan ollut käyttämättä hakasulkeita ja jättänyt tekstin pois, samoin puuttuvat jakeet, joita taitaa olla 92 käännöksen alaviitteissä, jos oikein muistan (itse luen sitä aika harvoin ja käytän 38 käännöstä) tai jossain tapauksissa ottanut tekstin mukaan ilman hakasulkeita.
Me ortodoksit taas luotamme siihen, että pyhät kirjoitukset ovat Kristuksen Kirkon omia kirjoituksia, eivätkä tarkoitettu eivät Kristuksen torjuneiden ja torjuvien juutalaisten omia. Septuaginta, kuten tiedät, on tehty juutalaisten parissa ennen Kristusta. Ja kuten tietänet, meillä ei ole tiedossamme alkuperäisiä kirjoituksia vaan vanhin hepreankielinen [masoreettinen] käsikirjoitus on 1000-luvulta jälkeen Kristuksen.
Qumranin löydöissä löydettiin paljon vanhempia (ajanlaskumme alun) VT:n kirjojen käsikirjoituksia kuin mitä oli säilynyt synagogakäytössä. Juutalaisilla on tapa polttaa käytöstä poistetut kirjakääröt. Yllätykseksi Qumranin 1000 vuotta vanhemmat käsikirjoitukset olivat aivan samanlaisia kuin uudemmat. Hyvin on kopioitu.
Kuten sanoin, ortodoksit voivat tehdä tällä asialla mitä haluavat. Septuaginta on käännös. Sen sanominen parhaaksi säilyneeksi tekstiksi tai juutalaisten turmelemattomaksi Kristuksen tähden, on iso asia.
Uskon että Jumala toimii nykyisin käytetyn hepreankielisen alkutekstin ja Septuagintankin kautta.
Muistan Risto Santalan kertoneen keskustelleensa juutalaisten kanssa Messiaasta, että heidän omatkin kirjoituksensa todistavat juuri Jeesuksesta kuvatessaan kärsivää Kristusta Jesajan kirjassa, joka on käytännössä sama kuin meilläkin. He eivät vain halua lukea sitä niin, tai jättävät kohdat myös väliin, sillä kärsivä Messias on heille mahdoton ajatus.
Tätä kuulee aina välillä, mutta se ei aivan pidä paikkaansa. Qumranista löytyi käsikirjoituksia, jotka eroavat masoreettisen kanssa, eivätkä ole keskenäänkään samankaltaisia. Eli edustavat eri käsikirjoitusperheitä. Osa Qumranin käsikirjoituksista tukee taas Septuagintan sanamuotoa. Voisi sanoa, että enemmän kuin masoreettisen tekstin muuttumattomuutta, Qumranin käsikirjoitukset todistavat esimerkiksi Septuagintan sanamuotojen varhaisuudesta ja masoreettisen tekstin myöhäisyydestä.
Voi olla iso asia, mutta kuitenkin masoreettista tekstiä varhaisemmat heprealaiset käsikirjoituslöydöt tukevat käsitystä, että Septuaginta säilyttää varhaista ja siten parempaa (jos tällaista arvottavaa sanaa välttämättä haluaa käyttää) materiaalia. Samalla Septuaginta, Qumran ja muut varhaiset Heprealaisen Raamatun käsikirjoitukset osoittavat, että vielä ajanlaskun alun tienoillakin teksti oli muutoksen tilassa ja eri alueilla käytettiin hieman erilaisia käsikirjoitusmuotoja. Nykytutkimuksessa laaja konsensus onkin, että mitään yksittäistä alkuperäistä käsikirjoitusta ei edes ole olemassa, koska tekstit ovat käyneet läpi niin merkittäviä kehityspolkuja.
Septuaginta on siis äärimmäisen arvokas lähde Heprealaisen Raamatun tekstihistorian kartoittamisessa.
Uskonveljeni Nevalainen tuossa väitt , että hepreankielisiä käsikirjoituksia on säilynyt vasta 1000-luvulta. Väitin vastaan, että onhan Qumranin kääröt. Ei ollut tarkoitus keskustella tarkemmin niiden laadusta. En ole eksegetiikan asiantuntija.
En ole kiistänyt tätä. Väitän edelleen että tässä on kyse jostain muusta, mutta en halua polemiikkia jouluksi, joten antaa olla. Minulla on useampikin septuagintan versio ja käytän niitä tarvittaessa, mutta saarnat katson hepreasta. Uskon että juutalaiset tietävät paremmin mitä heidän pyhiin kirjoihinsa on traditionaalisesti kuulunut. Sen verran semifiili olen.
LXX on myös juutalaisten tekemä käännös. Ja kuten sanottua, masoreettinen teksti tehtiin normatiiviseksi vasta kristillisellä ajalla. VT taas on yhtälailla kristittyjen kirjoituskokoelma, koska me edustamme oikeaa jatkumoa, rabbiininen juutalaisuus on rinnakkaisilmiö, joka on samankaltaisessa suhteessa vanhan liiton juutalaisuuteen kuin kristillisyys, toki sillä erotuksella, että se on harhassa.
Kuten sanoin, niin arvostan myös LXX:aa. Ja kuten sanoin alkuperäiseen artikkeliin liittyen, tässä on takana isompia asioita kuin vain eksegeettiset pähkäilyt. Siksi annan etusijan hepreakaiselle kaanonille. Mutta ortodoksinen kirkko kääntää miten kääntää. Artikkelin kirjoittaja on osoittanut periaatteensa jotka osin ovat samoja joilla eri tekstien pyhyyttä perustellaan transsendentein kriteerein. Sekin on ihan ok, kun puhutaan pyhistä teksteistä.
Minusta on meidänkin parempi käyttää LXX:ää, koska UT:n kirjoittajat käytttivät sitä. Luultavasti he käyttivät sitä käytännön syistä, koska kirjoittivat kreikaksi. UT:n tekstit on tarkoitettu kaikille eikä vain juutalaisille. Koinee kreikkahan oli tuolloin Välimeren alueen lingua franca.
Mikään vakava raamatuntutkimus tai kukaan vakava raamatuntutkija ei voi olla pitämättä LXX:ää olennaisena tekstinä. Näin ei tehnyt edes Hieronymus alkaessaan latinantaa Pentateukkia heprealaiselta pohjalta, koska piti sitä vielä olennaisempana. “Non damno, non reprehendo Septuaginta…(en tuomitse enkä moiti Septuagintaa…)