Hieman tähän liittyen, Petri Paavolalla on hyvät listat Uuden testamentin ja Vanhan testamentin käännösvirheistä:
Raamatunkäännös 1992 ja 33/38 Raamatun käännösvirheitä Uusi Testamentti (Uusi testamentti)
Vanhan testamentin käännösvirheitä 1992 käännös (Vanha testamentti)
1992 käännös on tosiaan jopa surullisen kuuluisa tähän liittyen, ja sitä ei kannata käyttää ainakaan Raamatun tutkimiseen.
Minä olen kyllä loputtoman väsynyt näiden Paavolan ja Päivänsalon juttuihin noista heidän olettamistaan käännösvirheistä. 92 käännös on minusta ihan hyvä.
Minusta nuo on hyvä tiedostaa. Nuohan eivät ole olettamuksia, vaan selvästi todennettavissa olevia käännösvirheitä, kun alkutekstiin verrataan.
No minä väitän ettet ymmärrä suoraan 33/38, biblia, tai KJV käännöstäkään tai ylipäätään mitään käännöstä, vaan tarvitset apua joltakin Raamatun selittäjältä. Ainakin minä olen tarvinnut ja paljon. Suosittelen UT:n osalta Jukka Thurenin ja koko Raamatun osalta vaikkapa Paul Krezmannin kommentaareja kun tunnut ymmärtävän enkkua ja vaikka Jukka Norvannon kommentaareja. Kaikki me tarvitsemme toisiamme, kuten sanotaan No-one is an iland, complete on his own, ei edes Paavolakaan, vaikka hän sellaisena esiintyykin.
Jatkan tähän vielä sen verran, Raamatun tutkimuksen liittyen, että yksi erittäin mielenkiintoinen kohta on 1. Joh. 5:7:
Biblia 1776: Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat:
1933/-38: Sillä kolme on, jotka todistavat:
1992: Todistajia on näin kolme:
Raamattu Kansalle: On kolme todistajaa:
Myöhemmistä käännöksistä puuttuu aika oleellista informaatiota. Biblia kääntää tuon jakeen kokonaisuudessaan, samoin kuin King James -käännöksessä on. Biblia tuo suoraan ja hyvin ilmi Pyhän Kolminaisuuden.
Sehän on aivan selvä, että oppia ja apua näissä tietenkin käytetään ja kaivataan. En minä ymmärrä kreikkaa tai hebreaa yhtään, mutta onneksi näitä käännöksiä voi (vieläpä nykyaikana helposti) luntata muualta. Sama pätee tietysti myös Raamatun ymmärtämiseen.
Voisko vaikka @batos laittaa uuden ketjun “Raamatun kääntäminen” näiden viimeisten säikeiden johdosta? Minusta kun Raamatun lukeminen ja kääntäminen ovat eri asioita.
Paavola ei ole yleisesti hyväksytty Raamatun opettaja, opettaa omia käsityksiään, mitkä joskus ovat oikeitakin ja on tod. näköisesti uskova kuitenkin oikeasti silti.
Katsoin ensimmäisen. En katso enempää. Luen UT:n tekstit aina alkukielellä ja Paavolan selitys on itsessään eisegeesiä, eli omien ajatusten tuomista tekstiin. 92 ja 33/38 välittävät ihan saman ajatuksen eri sanoilla. Muun löytäminen tekstistä ei nouse tekstistä itsestään.
Opin lukemaan 33/38 lukemalla. Se on minulla rakas, mutta 92 lyttääminen Paavolan tavalla on arveluttavaa, eikä edistä mitään.
D
Uudemmissa käännöksissä tuo osa on poistettu, koska se on myöhäinen lisäys tekstiin, ei mitään, mikä olisi ollut siinä alunperin. Juuri tämänkaltaisten syiden vuoksi kannattaa suosia uusia käännöksiä, sillä niissä on käytetty paljon laajempaa ja parempaa käsikirjoitusaineistoa kuin vanhoissa käännöksissä. Esimerkiksi 1500-luvun Textus reseptuksessa on osa käännetty kreikkaksi latinasta, koska käsillä ei ole ollut kreikankielistä käsikirjoitusta. Ja Textus reseptusta on sitten käytetty sen jälkeen käännöksen pohjana.
Noi Paavolan tai Päivänsalon käännösvirheet ovat useimmiten jotakin aivan muuta kuin käännösvirheitä. Ero käännöksien välillä johtuu usein joko siitä, että ero on käännettävänä olevassa pohjatekstissä tai sitten siitä, että käännettävällä sanalla on erilaisia merkityksiä.
Laitan tähän muutaman mielenkiintoisen käännöksen alle.
1992: Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
1933/-38: Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
1992: Näetkö virtahevon? Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut. Se syö ruohoa niin kuin lehmä,
1933/-38: Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.
Virtahepo?
1992: Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.
1933/-38: Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."
Ihminen? Onko alkutekstissä viitattu mahdollisesti Jeesukseen Kristukseen, mikä on kadonnut -92 tekstistä.
1992: Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.
1933/-38: Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.
Kullekin oman jumalan?
Tämä näyttäisi olevan kyseenalaista: The Johannine Comma of 1 John 5:7-8: Added or Removed? - Berean Patriot
Oli miten oli, niin mielenkiintoista tekstien tutkiminen joka tapauksessa on 
Laitoin edelliseen viestiini muutaman mielenkiintoisen kohdan 1992 Raamatusta. Tällaisia on toki enemmänkin, mutta ei noistakaan kaikki vaikuta olevan ainakaan kiinni “sanan erilaisesta merkityksestä”.
Edit. Ja selvennän vielä, ettei tarkoitus ole mitenkään mollata 1992 Raamattua, vaan itse koen nämä virheet/erot mielenkiintoiseksi pähkäilyksi. Mukava näitä on tutkia. Itselle on vain muodostunut kuva, että varsinkaan Raamattua tutkiessa vuoden -92 käännös ei ole optimaalinen.
Ei se ole kyseenalaista. Lähinnä KJV ja Textus Receptus -uskovaiset koittavat pitää kiinni siitä, että tuo olisi alkuperäistä tekstiä, mutta on äärimmäisen perustellumpaa, että se on myöhempi lisäys. Esim tässä laaja artikkeli evankelikaalilta kirjoittajalta: Evangelical Textual Criticism: The Greek Manuscripts of the Comma Johanneum (1 John 5:7–8) Hän jopa aloittaa artikkelinsa toteamalla, että tämä on Uuden testamentin tekstikritiikin helpoimpia kohtia.
Noista käännöseroista. Käännöksiä vertaillessa pitää huomioida myös käännösmenetelmä. 33/38 ja 1992 on käännetty hyvin erilaisilla menetelmillä. Vanhemmassa on pyritty sanavastaavuuteen, kun taas uudemmassa ajatusvastaavuuteen. Kummallakin käännösmenetelmällä on puolensa ja vikansa, ja ennen kaikkea se vaikeuttaa niiden vertailua. Tässä kuitenkin joitain kommentteja:
Oletan, että tässä ero on vitsasi/kädelläsi. Tässä uusi käännös tuo esille sanojen ajatuksen, kun vanhempi vain kääntää sanat. Hepreassa vitsaksi käännetty on sauva, jolla paimen puolustautui petoeläimiä vastaan ja näin suojeli laumaansa. Sauvaksi käännetty sana taas viittaa paimensauvaan, jolla paimen ohjasi laumaansa ja esimerkiksi nosti kuoppaan pudonneen lampaan ylös. Vaikka vanhempi käännös on sanatarkempi, jää sen merkitys hämärämmäksi, sillä siinä ei automaattisesti avaudu, miksi vitsa (josta tulee lähinnä mieleen selkäsauna) ja sauva lohduttavat kirjoittajaa.
Behemot tarkoittaa virtahepoa, minkä tiedon antaa mm. KJV:n sanat listannut James Strong. Sanaa käytetään Raamatussa myös muista isoista eläimistä.
Jälleen uusi käännös kääntää ajatusta. Alkutekstissä on pronomini hu (הוּא), mikä voi olla miespuolinen hän tai se. Vanhempi käännös on tulkinnut pronominin neutrina eli “se on polkeva”, jonka voisi ajatella häivyttävän jakeen messiaanista ennustusta, sillä Jeesushan ei ole mikään se vaan hän. Sen sijaan uudessa käännöksessä pronomini on ymmärretty miespuolisena hänenä ja liitetty se vaimon siemeneen, joka luonnollisesti on ihminen. Tämä on myös helppo ymmärtää messiaanisesti, sillä Jeesus syntyi nimenomaan ihmiseksi ja ihmisenä sovitustyönsä kautta kukisti paholaisen.
Tässä taas näkyy uudempien käsikirjoituslöytöjen vaikutus kääntämiseen. Vanha testamentti käännetään pääsääntöisesti noin vuodelta 1008 peräisin olevasta hepreankielisestä käännöksestä. Varsinaista kriittistä editiota ei Vanhasta testamentista vielä ole, vaikka sellainen on kyllä tekeillä. Nykyisin käännöstyössä käytetään laajasti hyödyksi Vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä Septuagintaa sekä Kuolleen meren kirjakääröjä (Qumran), sillä molemmat ovat huomattavasti vanhempia kuin tuo 1000-luvun käsikirjoitus.
Tekstikriittisten periaatteiden pohjalta on hyvin perusteltua, että uuden käännöksen käännösratkaisu noudattaa alkuperäisempää sanamuotoa kuin 1000-luvun heprealainen käsikirjoitus, sillä sekä Septuaginta että Qumran tukevat sitä. Jae heijastaa siis hyvin varhaisen ajan monijumalisuutta, jossa ylijumala El Eljon jakaa maan ja kansat muille jumalille, kuten Jahvelle.
Tekstikriittisiin periaatteisiin siis kuuluu käsikirjoitusten ikä ja arvo. Eli pääsääntöisesti vanhemmat käsikirjoitukset nähdään “alkuperäisempinä” kuin uudet. Toisaalta uudempi käsikirjoitus voi olla jostakin syystä arvokkaampi, niin että sen katsotaan sisältävän huomattavasti vanhempaa käsikirjoitusperinnettä. Septuagintan ja Qumranin puolesta puhuu varhaisuus ja niiden voidaan ainakin osittain olevan arvokkaampia, sillä 1000-luvun käsikirjoitus on ns. masoreettinen käsikirjoitus, joka toisaalta on masoreettisen perinteen vuoksi äärimmäisen vakiintunut, mutta myös toimitettu.
Toinen periaate on, että vaikeampi lukutapa on yleensä alkuperäisempi. Eli jos käsikirjoituksissa on eroja, niin se, joka on joko kieliopillisesti tai teologisesti vaikeampi on todennäköisesti alkuperäisempi, koska helpommat lukutavat on luontevaa selittää sillä, että niissä vaikeampi lukutapa on korjattu helpommaksi. Tässä 5. Moos. kohdassa siis toteutuu sekä käsikirjoitusten varhaisuus että se, että teologisesti vaikeaa lukutapaa on korjattu helpommaksi.
Vaimon siemen on se keskeinen asia viittaamassa Jeesukseen. Tässä kadotetaan jotain tai paljonkin.
Minun silmään on kolmesta (behemoth, jättiläinen, virtahepo) käännösvaihtoehdosta valittu se huonoin. Kun Jobin tekstissä olevaa kuvausta lukee, niin ei se kyllä virtahepoon viittaa.
Itse näen tämän päinvastoin. Vanhemmassa käännöksessä näkyy Messiaaninen sanoma, uudemmassa ei kyllä niinkään.
Jatkan 1992 Raamatusta vielä tämän, mikä löytyikin heti tämän ketjun alkupäästä:
Hyvää pohdintaa Risto Santalalta. Sen verran hyvä teksti että kaipaa nostoa
Huoh. Minä näistä mitään: tiedä, mutta mielenkiintoista:
Santala on luotettava arvioija hepreaa hyvin osaavana ja Israelissa pitkään vaikuttaneena. Itse käytän nykyään pääasiassa Raamattu kansalle -käännöstä, koska siihen on korjattu 92-käännöksen pahimmat puutteet ja virheet. 92-käännös on helppolukuinen ja käytössäni myös, kunhan tunnistaa sen puutteet ja tietää muutamat isommat virheet.
Tykkäsin jopa Uusi testamentti nykysuomeksi-käännöksestä, jonka sain aikoinaan rippilahjaksi. Mahdollisten vajavaisuuksien vastapainona on erittäin helppo ja miellyttävä lukukokemus.
Käännynnäisortodoksille kaikki mikä tulee lännestä on näköjään kyseenalaista. Hyytiäinen on itse omilla kirjoituksillaan osoittanut asenteellisuutensa protestanttista raamatunkäännöstyötä kohtaan jo aiemminkin.
Implisiittinen väite jonka mukaan juutalaisetkaan eivät lue luotettavaa versiota omista pyhistä kirjoituksistaan on aika hauska.
Mutta toki ortokirkolla on lupa tehdä itsensä näköinen Raamattu. Varmaan artikkelin kirjoittaja osaa karsia protestanttisen matskun luotettavasti pois.
D