Kielilläpuhuminen


#1

En löytänyt ainakaan äkkiseltään keskustelua kielillä puhumisesta. Lähipiirissä on ollut yleistä keskustelua helluntalaisuudesta ja kielillä puhumisesta. Ilmeisestihän tätä pienemmässä määrin on myös esim ortodoksisen kirkon parissakin. Minua siis kiinnostaisi se, että kun osa saa kielillä puhumisen lahjan ja osa kai sen ymmärtämisen niin onko kielitieteilijät tms osoittaneet nämä kielet juurikin esim arameaksi tms ja onko niitä käännetty vaikka suomeksi/englanniksi tms? Siis käännetty jonkun näitä kieliä opiskelleen toimesta tms.


#2

Siansaksa ei kuulu ortodoksisuuteen millään tavalla. Suosittelen lukemaan arkkimandriitta Cleopa Ilien kirjasta “Ortodoksisesta uskosta” 31. luvun. Se käsittelee nimenomaisesti kielilläpuhumista ja ortodoksista suhtautumista asiaan sekä oikeaa tapaa ymmärtää Raamatussa mainittava kielilläpuhumisen ihme.

Raamatullisessa uusilla kielillä puhumisen ihmeessä oli kyse siitä, että vieraskieliset kuulijat ymmärsivät mitä heille puhuttiin. Puhe oli ymmärrettävää kieltä ja puhetta, jota paikalla olleet ulkomaalaiset Pyhän Hengen ansiosta saivat ymmärtää, vaikka eivät osanneetkaan puhujien kieltä. Samoin puhujat saivat siis hetkellisesti kyvyn puhua itselleen uutta, vierasta kieltä. Paikalla olleet juutalaiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet, vaan syyttivät apostoleja humalassa käsittämättömyyksiä mongertaviksi.

Tällaisella ihmeellä, jossa ihmiset sekä saavat kyvyn puhua että ymmärtää itselleen uusia todellisia kieliä, on aivan eri asia kuin ns. “karismaatikkojen” siansaksa, joka ei liity millään tavalla kristinuskoon tai kirkon historiaan.


#3

Kielilläpuhumista on erilaista. Kaikki ei ole pelkkää siansaksaa.

Itse puhun kielillä. Taisin viimeksi kertoa asiani kielillä Jumalalle toissa-iltana.

Kielilläpuheella on hengellisesti rakentava vaikutus.

Ei kannattaisi halveksia ja pilkata sitä.


#4

Hmm, jotenkin minulla oll muistikuva jostain lukemastani, että ortodoksinen kirkko ei (vai oliko se katolinen)ns kiellä kielillä puhumista/ sen esiintymistä mutta suhtautuu siihen varauksella eikä kielillä puhuminen ole tarkoitushakuista. En nyt muista mistä olen lukenut tämän.

Minua lähinnä vilpittömästi kiinnostaa se, että tietävätkö tänä päivänä kieliä puhuvat(en nyt viittaa ortodokseihin vaan esim helluntalaisuus ja mitä näitä muita on) itse mitä sanovat puhuessaan tai ymmärtääkö sitä joku muu? Tai onko kyse siansaksasta aina vai onko puhujilla oikeasti joku vanha kieli mitä he puhuvat? Jos ihminen ei itse esimerkiksi tiedä mitä sanoo, niin minusta se kuulostaa vähän arveluttavalta ainakin itsestä, siis saattaisi puhua ties mitä kamalaakin sitten.
Wikipediassa(joo,varsin pätevä lähde…) oli kielillä puhumisesta kielitieteilijöiden(vai mikähän nimike se oli) ja esim lääketieteen analyysiä. Lääketieteen näkökulmasta aika mielenkiintoinen.


#5

Itse en ymmärrä enkä tiedä mitä kielilläpuhuessa puhun. Uskon puhuvani jotain lähi-idän kieltä, siltä se kuulostaa.

Henki itse vartioi puhetta, joten puhuessa on rauhallinen mieli. Minulla on käsitys, että Henki esirukoilee siinä puolestani sekä mahd. joidenkin muiden puolesta.

Puheen aloitus ja lopetus on täysin vallassani. Mikään henki ei tempaise minua niin, että alkaisin puhua pulittamaan jotain siansaksaa, vaan puhe on täysin tahdon alaista, selkeää kieltä (jota en osaa). Kun koen, että asia tuli sanotuksi, lopetan puheen. Joskus saattaa olla pidempää asiaa, joskus lyhyempi rukous.

Kyseessä on siis rukous, puhe Jumalalle ja Jumalan puhe itselle, joka jää sisäisesti vaikuttamaan.


#6

Helluntailaisethan löysivät kielillä puhumisensa 1900-luvun alussa sillä tavalla, että joukko ihmisiä päätti haluta sellaisen lahjan. Kun tarpeeksi kauan oltiin koolla, valvottiin, paastottiin, kiihotettiin tunteita ja psyykattiin itseä, niin tuo ilmiö alkoi.

Samanlaista kielillä puhumista kuin helluntailaisilla (ja heidän tartuttamanaan muillakin kristityillä) on muissakin uskonnoissa. Pidän sitä sieluperäisenä ihmisen toimintana, jonka kuka tahansa voi oppia, jos tahtoo. Ei tarvitse olla edes uskossa.

Voi kielillä puhuja toki tuntea, että hänen puhumisensa on hänelle hengellisesti rakentavaa. (Koettu on itsekin.) Tunteet eivät kuitenkaan ole luotettava totuuden mittari. Raamatun opetus ei tue tätä nykyistä “kielillä” puhumista. Tueksi kokemukselle on otettu vain muutamia irtojakeita, jotka on selitetty kokemukseen sopiviksi.

Kielillä lainausmerkeissä siksi, ettei nykyään puhuta mitään oikeaa kieltä. Puhujasta vain tuntuu siltä!

Uskovan pitää tutkia hengellisiä asioita ymmärryksen kanssa. Siitä on varmasti hyötyä. Kielillä puhumisesta ei ole samalla tavalla hyötyä ja siihen käytetty aika on pois järkevästä toiminnasta.

Seurakunnan kokoontumisissa yhteen ääneen kielillä puhuminen on yksiselitteisesti vastoin Raamatun opetusta. 1.Kor. 14. luvussa on siitä aivan selvät ohjeet. Sillä tavalla myös karkotetaan seurakuntaan tulevat etsijät, kun he pitävät uskovia järjettöminä ja lähtevät pois. (1.Kor.14:23) Olen ollut joskus vierestä todistamassakin tällaisen uskoa etsineen henkilön reaktion. Hän luuli tulleensa hullujen pariin.


#7

Uskovia ja kielillärukoilijoita on monenlaisia.

Itse kuulun maltillisempiin. En huuda, meuhkaa, kaadu, naura.

En rukoile kielillä muiden aikana.

Tuollainen villi toiminta on nk. uuskarismaattisuutta, ei aitoa helluntailaisuutta.

Vanhanaikaiset helluntailaiset rukoilevat ja käyttäytyvät hillitysti. Villiä käytöstä ei hyväksytä. Kyseessä on arvokas lahja, jota tulee käyttää kunnioittavasti ja asianmukaisesti.

Kyseessä on Jumalan Pyhän Hengen työ, jossa rukoilija on kuin Jumalan työpöydällä. Keskustelee Jumalan kanssa. Pyhä Henki kuuntelee, puhuu, opettaa, puhdistaa ja tekee rakentavaa työtään.

Kaikki rukoilijan tietoisuuden ulkopuolella, sillä se on pyhää työtä, jota ei syntisen sallita lihan ymmärryksellään vahingoittaa.


#8

Olen kuullut joidenkin henkilöiden kielilläpuhetta ja osassa tapauksista se on kuulostanut joltain tuntemattomalta mutta oikealta kieleltä, osa taas on ollut tavujen toistelua, rakenteeltaan liian yksinkertaista olemaan varsinaisesti kieltä. Käsittääkseni puhuja itse ei yleensä puhettaan ymmärrä ja joku toinen voi saada siihen selityksen yliluonnollisesti, tai sitten joku paikallaolija tunnistaa kielen ja ymmärtää sitä luonnollisesti. Olen törmännyt sellaisiinkin, jotka itse sekä puhuvat kielillä että selittävät sen, mutta sellainen tuntuu jotenkin hiukan epäilyttävältä.


#9

Kielilläpuhumiseen sen enempää ottamatta kantaa, tällainen periaate tuntuu kyllä aika rajoittuneelta, että hengellisen elämän tulisi olla ainoastaan älyllistä toimintaa, järkevää ja tehokasta ja kaikki muu on hukkaan heitettyä.


#10

On kerrottu tapauksista, joissa esim. Athoksen munkin luokse tulee joku henkilö, joka ei osaa kreikkaa, eikä munkki osaa muuta kuin kreikkaa. Ihmeellisesti käy kuitenkin niin, että kumpikin ymmärtää toistensa puhetta pitkässä keskustelussa, jossa henkilö saa neuvoja hengelliseen elämäänsä.


#11

Kielilläpuhe ei päivittäin vie aikaa enempää kuin mahd. iltarukous tai muu rukous yleensäkin.

Ja tämän järkevämpää toimintaa en tiedä. Tässä, mystiikan kautta, kristitty on suorassa puheyhteydessä Jumalan kanssa.

Kristityn sisäinen maailma on kuin Pyhän Hengen päivittäisessä, yleensä “vain” n. muutaman minuutin huollossa ja katsastuksessa. Itse saan asiani hoidettua parissa, kolmessa, yleensä n. alle 10 minuutissa.

Tähän kyllä tulee satsata hetki, mitä se muu, niin “järkevä toiminta” sitten olisikin.

Jokainen uudestisyntynyt kristitty voi pyytää tätä Pyhän Hengen lahjaa Jumalalta ja saada tämän esim. oman, aivan rauhallisen rukouksensa aikana. Ei meteliä, ei lavashowta. Hiljaisena tämä onkin enemmän aidoimmillaan, apostolien opetuksen mukaista. :seedling:


#12

Vai Lähi-idän kieleltä kuulostaa. No, tämä asia on helposti selvitettävissä. Seuraavan kerran kun rukoilet kielillä, ota aktista nauhoitus ja lähetä se vaikka Helsingin yliopiston Hum. tdk:n Lähi-idän tutkimuksen laitokselle. Vaikka esim. nykyarabiassa on paljon toisistaan melko etäällä olevia murteita, niin Lähi-idässä puhuttujen kielten määrä on nykyään hyvin rajallinen. Eli kyllä puhumastasi kielestä selko saadaan.

Hieman vakavammin puhuen: Pyhän Birgitan kanonisaatioprosessin yhteydessä hänen tekemiinsä ihmeisiin luettiin erään Roomaan tulleen ummikkosuomalaisen pyhiinvaeltajan ripin tulkitseminen. (Miten tämä on linjassa rippisalaisuuden kanssa, siihen ei tarina ota kantaa.)


#13

Tämä kielillä puhuminen ei siis varmasti ole ihan yksiselitteinen juttu. Niinkun tässä joku sanoikin, että osa puhuu tavuja, joka ei vaikuta aidosti joltain kieleltä mutta osalla sitten puhe on rakenteellisesti joltain oikealta kieleltä kuulostavaa. Juuri tuota mietin, että onko näistä joskus osoitettu kielen olevan ns oikeaa vanhaa kieltä. Vaikka sitä eivät kielitieteilijät suoraan osaisi tulkita, niin varmastikin jotain yhtymäkohtia tunnettuihin kieliin löytyisi. Myös tuo, että lääketiede ei ole osannut selittää tätä ilmiötä (ainakaan kaikissa tapauksissa) on ihan mielenkiintoinen yksityiskohta. Toisaalta eihän kukaan voi ottaa toisen hengellisiin kokemuksiin/näkyihin tms varmaa kantaa, miksi sitten esim toisen kielelillä puhumiseenkaan voisi suoralta kädeltä antaa varmaa vastausta.


#14

Mutta jos henkesi janoaa Pyhän Hengen kastetta ja Hengen täyteyttä, niin ota vain vastaan Herran armolahja, ja saat puhua uusin kielin. :slight_smile:


#15

Miksi pyytäisi, kun pyhä apostoli kehotti pyytämään arvokkainta armolahjaa ( = uskoa), ja kielilläpuhuminen ei sitä ole, sillä se on tarkoitettu vain väliaikaiseksi ja vain merkiksi niille, jotka eivät vielä usko. Kielilläpuhumisihmettä ei ole tietenkään tarkoitettu tilanteeseen, jossa kaikki läsnä olijat paitsi ymmärtävät jo toistensa kieltä niin myös ovat jo uskossa. Sellaisessa tilanteessa on turha vaikeuttaa kommunikaatiota vierasta kieltä puhumalla.


#16

Ei hengellinen toiminta olekaan ainoastaan älyllistä toimintaa. Halusin sanoa, ettei ymmärrystään pidä laittaa milloinkaan kokonaan sivuun ja antautua estottomaan “hengessä sekoiluun”. Ymmärrys pitäisi pitää mukana.

Uskossa on tunteetkin mukana ja sillä on mystiset puolensa. Epäraitista on nostaa ihmeelliset kokemukset hengellisen elämän keskeiseksi asiaksi.


#17

Kielilläpuhe on rukousta. Jumalan ja kristityn välistä keskustelua. Tämäkin on kyllä arvokas lahja.

Se ei ole ihmisten välinen keskustelukieli ja tämän kanssa on toimittava arvokkaasti.

Selvää on, että kristitylle ensisijainen lahja on usko. Kielilläpuhuja ei ole mikään muita erinomaisempi kristitty.

Kyseessä on kuitenkin yksi PH:n amolahjoista, eikä sitä saa vähätellä. Mutta myös muutkin armolahjat ovat tärkeät.


#18

Aamen, juuri näin, sillä kielilläpuhuminen on annettu Pyhän Hengen täyteyden armolahjaksi. :slight_smile:


#19

“The Orthodox Church does not rule out Glossolalia. She simply does not regard it as one of the important ones. Better to “speak five words that can be understood … than speak thousands of words in strange tongues.” This is the Orthodox Christian viewpoint.”

Speaking in Tongues: An Orthodox Perspective


#20

No juu. Tottahan tuo on: hengellisesti järkevä ja opettava puhe on enemmän kuin huutaa salakieltä puhelimeen tuntitolkulla.

Koska kielilläpuheen koko olemus on rakentaa kyseistä uskovaa, tämän hengenhedelmä on, että hän myös selkokielisessä puheessaan tuottaisi muita = kirkkoa / seurakuntaa rakentavaa hengenhedelmää eli -puhetta ja -tekoja.