ASIAA KIELILLÄPUHUMISESTA
En tiedä mikä tilanne on nykyään, mutta minusta tuntuu että vuosina 1980-2000 silloisessa seurakunnassani (Tikkurilan hsrk) lähes kaikilla oli kielilläpuhumisen lahja. Kirjoitin aiheesta blogiini, ja lainaan tähän tekstistäni pätkän siitä, kuinka itse sain kyseisen lahjan, sillä kokemukseni yli 45 vuoden takaa on ainakin omasta mielestäni aika erikoinen:
OMA KOKEMUKSENI
”Yhden viikon aikana ihan oman arkeni keskellä totesin saaneeni erikoisen kyvyn puhua kahdellakin eri kielellä, joita en itse laisinkaan ymmärrä. Toisen sain autoa ajaessani ja toisen kitaraa yksin kotona soitellessani. Siis yllättäen arjen keskellä tämä tapahtui – kysehän ei ole mistään “hurmoskielistä”, koska asiaan ei liity mitään hurmosta, vaikka kelvoton raamatunkäännös (KR92) kyseistä sanaa käyttää.
"Ensimmäistä kertaa en ollut kuullut ilmiöstä helluntailaisilta vaan muutamaa vuotta aiemmin keskikoulussa luterilaiselta uskovalta uskonnonopettajaltani. Oli jännittävää häneltä kuulla, kuinka armolahjoja vielä nykyäänkin ilmenee kristikunnassa.
"Vielä lukioiässä vuonna 1978 olin itsekin ihan tavallinen luterilainen, mutta ennen omaa kokemustani olin käynyt juuri äskettäin Niilo Yli-Vainion kokouksessa, jonka ilmapiirin koin erittäin hienona, ja tulin täyteen ennen kokematonta sisäistä riemua, jota kesti kolme päivää. Jälkeenpäin ajattelen täyttyneeni silloin Raamatun mukaisesti Pyhällä Hengellä:
”’Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.’ Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen.” (Joh 7:38-39)
"Kävin siis Yli-Vainion tilaisuudessa ja muistaakseni heti seuraavalla viikolla sain kielilläpuhumisen lahjat. Aluksi en osannut yhdistää kykyäni raamatulliseen kielilläpuhumiseen vaan arvelin sen olevan jotakin muuta, ja sen tähden jopa pelleilin tuolla uudella taidollani koulussa. Lopulta kuitenkin havahduin siihen, että eräs lukiokaverini, kuullessaan puhumaani slaavilaistyyppistä kieltä, löysi siitä ainakin viisi sanaa, joista nyt muistan sanat taivas, vaikea ja Jumala, vaikka puheeni ei kuulemma ollutkaan juuri hänen opiskelemaansa kieltä eli venäjää.
"Vasta noin vuoden päästä eli kävin Sysmän helluntaiseurakunnan aamukokouksessa pyytämässä esirukousta ja ilmoitin haluavani lähteä Jeesus-tielle. Hieman sen jälkeen eli vuonna 1979 liityin kasteen kautta Tikkurilan helluntaiseurakuntaan, jonka silloinen saarnaaja Samuli Sirén rohkaisi minua käyttämään lahjaani levollisin mielin.
"Vuosikymmeniä myöhemmin latasin työpäiväni aikana pätkän eräälle venäjäntaitoiselle, ja hänkään ei aivan saanut puheestani selvää, mutta kertoi, että olin sanonut jotakin siihen tapaan, että “pitäisi tehdä jotakin”… Mutta en sitten viitsinyt sen enempää hänelle kykyäni esitellä, kun pidän lahjaani jollakin tavalla pyhänä enkä muille esiteltävänä kykynä.
"Edelleenkin minulla on nuo molemmat kielet henkilökohtaisina rukouskielinäni. Päivittäin käytän niitä ja rakennan itseäni vaikkapa vain ihan lyhyestikin. En ole mikään erityinen rukoilijatyyppi, enkä suorita uskonelämääni oikeastaan millään tavalla. Mutta myönnän, että kyseinen lahja on ollut minulle suurena rohkaisuna ja uskon vahvistuksena erityisesti silloin, kun olen joutunut vaeltamaan pimeyden laaksoissa.
“Minulla ei ole mitään syytä epäillä lahjani aitoutta. Se on verraton apu rukouselämään, kun puhun Jumalalle salaisuuksia Hengessä, ilman minkäänlaista hurmosta tai elehtimistä. Mutta lahjasta ei tietenkään pidä tehdä minkäänlaista hengellisyyden mittaria. Se on kaikilla vajavaista kuten profetointikin, ja se on nimenomaan lahja.”
(Tuo teksti löytyy siis blogistani, mutta siinä on paljon muutakin mielestäni tärkeää ja hyödyllistä asiaa aiheesta, kaikille rohkaisuksi.)
