Matt. 1: 24 Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. (25 Hän ei kuitenkaan koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimen Jeesus.)
Luuk. 2: 55 Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta.
Oliko tuohon aikaan kihlaus sama asia kuin avioliitto nykyään? Mikäli näin on, niin mikä sitten tarkoitti nykyistä kihlausta ( että on päätetty solmia avioliitto)?
Ei, vaan kyllä esim tuossa kohdassa Luuk. 2:5 (samoin Matt. 1:18 etc.) käytetty alkukielen sana (ἐμνηστευμένῃ) tarkoittaa nimenoman kihlausta eli sitä, että on vasta luvattu tai lupauduttu vaimoksi jollekulle. Miten sitten tuo kohdassa Matt. 1:24-25 kerrottu vaimoksi ottaminen eli lopullinen naimisiin meneminen on tapahtunut, kun kohdassa erikseen sanotaan, ettei se ainakaan yhdynnän kautta tapahtunut? Täytynee olla niin, että Joosef ja Maria viettivät häitä jossain vaiheessa sen jälkeen kun enkeli oli ilmestynyt Joosefille mutta ennen Jeesuksen syntymää? Miksi en ole koskaan kuullut tai lukenut Joosefin ja Marian häistä? 
juutalainen naimakauppa on kaksiosainen, ensin on kihlaus (erusin) ja sitten hääseremonia (nisu’in). Erusin on sitovampi kuin meikäläinen länsimainen kihlaus, se on rituaali jo itsessään, ja sen jälkeen morsian on lainmukaisesti miehen vaimo. Tästä lienee kyse myös Mt 1:24
Osana erusin:ia mies antaa avioliittosopimuksen (sefer ketubah) morsiamelle, se allekirjoitetaan myöhemmin ja asetetaan kotiin nähtäville. Mutta koska pari ei vielä tässävaiheessa asu yhdessä, eivät ketubah:n velvollisuudet ole vielä voimassa (vasta nisu’in:in jälkeen). Tosin nykyään on tapana viettää sekä erusin ja nisu’in samanaikaisesti hääseremoniassa.
Erokirja (sefer keritut) mitätöi avioliiton, sen voi antaa vain mies vaimolleen.
Jos näin on, niin mistä sitten oli kyse Matt. 1:18?
Niin, en ymmärrä kysymystäsi, mutta tuossa lainaamassasi kohdassa yritän sanoa, että jo kihlauksesta lähtien lain edessä (eli yhteiskunnan silmissä) pari oli sitoutunut toisiinsa, eikä enää vapaita sinkkuja.
Kihlatut eivät vielä tuossa vaiheessa muuttaneet yhteen, vaan se tapahtui hääseremonian jälkeen, ja siitä eteenpäin he vasta alkoivat elää parina. Mutta toki kihlapari teki yhdessä tavanomaisia askareita, joihin ei liittynyt aviollisia ulottuvuuksia. Niinpä Joosef saattoi ottaa Marian mukaansa reissuun, ja yöpyä yhdessä, mutta tuskin samassa vuoteessa… (kaikesta tästä ei UT anna mitään tarkempaa mainintaa, kuin että he eivät harrastaneet seksiä keskenään)
En tiedä auttaako nämä selitykseni yhtään…
Off topicia, mutta mainitsen silti: Ort. kirkossa kihlaus on erillinen kirkollinen toimitus. Yleensä se toimitetaan samassa yhteydessä avioliittoon vihkimisen kanssa. Ensin on kihlaustoimitus kirkkosalin ovella, ja sen jälkeen pari etenee syvemmälle kirkkosaliin, lähemmäs pyhää alttaria, jossa heidät vihitään ja vihkimisen lopussa he juovat samasta maljasta. Näin toimitusten kulkukin symboloi parin yhteistä matkaa yhä lähemmäksi kaikkein pyhintä ja kirkkautta.
Koska kihlauspalvelus on varsin lyhyt, oletan, että niin se on ollut juutalaisuudessakin. Kuten linkistä näkyy, niin ei siinä ole kuin pari lyhyttä rukousta ja anomus, että Jumala siunaisi kihlauksen.
Perimätiedon mukaan Joosef ei koskaan ottanut Mariaa vihityksi vaimokseen. Ortodoksisessa kirkossa häntä kutsutaan Joosef Kihlaajaksi. Herran “veljet” olivat Joosefin lapsia hänen ensimmäisestä avioliitostaan Salomen kanssa. Joosef oli jo vanha, kun hän suostui Marian suojelijaksi.
Ruotsin valtakunnassa näin oli myös luterilaisessa kirkossa.
Yritän vääntää rautalangasta.
Sinun selityksesi mukaan “juutalainen naimakauppa on kaksiosainen, ensin on kihlaus (erusin) ja sitten hääseremonia (nisu’in).”
Enkelin ilmestymisen jälkeen Joosef kohdassa Matt. 1:24 “otti Marian vaimokseen” (παρέλαβεν τὴν γυναῖκα αὐτοῦ), ja sinun mukaasi tässä lienee kyse erusin-kihlauksesta.
Ok. Mutta Matteus kertoo, että jo ennen enkelin ilmestymistä Maria oli kihlattu Joosefille, Matt. 1:18 (μνηστευθείσης τῆς μητρὸς αὐτοῦ Μαρίας τῷ Ἰωσήφ).
Kysyin siis: Mistä tässä aikaisemmassa, Matt. 1:18 mainitussa kihlauksessa sitten oli sinun mielestäsi kyse?
Minun alustavan näkemykseni mukaan Matt. 1:18 oli kihlaus ja Matt. 1:24 oli varsinainen naimisiinmeno (kuitenkin ilman seksuaalista konsummaatiota, kuten Matt. 1:25 erikseen sanotaan).
Tämä on mielenkiintoinen juttu po. kohdan tulkinnan kannalta. Ihan uutta tietoa minulle. Tosin epäilen ensimmäisten säilyneiden kirjallisten mainintojen tästä olevan melko myöhäisiä. Mielelläni saisin kuulla olevani väärässä! Olisiko tarjota viitteitä varhaisimpiin lähteisiin?
kiitos nyt ymmärsin. Mielsin 2-osaisuuden yleisenä käytäntönä, en siinä vaiheessa miettinyt mainitsemiasi raamatunkohtia…
Nyt, kun tarkastelen erityisesti Mt 1:18-25 huomaan esittämäsi kysymyksen, joka mielestäni on “sanallinen”. Kihlaus on termi, joka kertoo, että pari on valinnut toisensa tuleviksi aviopuolisoikseen, ja yhteiskunta alkaa tästä lähtien pitää heitä aviopuolisoina. Häät tulevat myöhemmin, joissa asia vahvistetaan niin yhteiskunnan kuin avioparinkin toimesta. Mielestäni Mt 1:18-25 hyvin selventää tällaista vaiheittaista mutta alusta asti sitovaa toimintamallia:
1:18 antaa ymmärtää että kihlaus on julkisesti tiedossa, luultavimmin siis erusin on suoritettu
1:20 Jumala ilmoittaa käsityksensä suhteesta, joka vastaa myös yleistä yhteiskunnallista käsitystä parin tilasta (mies on kihlautunut vaimolleen, ja myöhemmin vietetään hääseremonia)
1:24 joosef taipuu sydämessään samaan lopputulokseen (maria on vaimoni), luopuu hylkäys-ideastaan ja ottaa vaimonsa luokseen asumaan taloonsa
1:25 selventää luokseottoa.
Muuten olen paljolti samoilla linjoilla, mutta ajattelen että jos Joosef ja Maria lopulta olivat avioliitossa - mikä nähdäkseni on erittäin todennäköistä ellei Joosef kuollut jo pian näiden tapahtumien jälkeen - niin luullakseni jonkinlainen muodollinen avioliiton solmiminen tai jopa hääjuhla on täytynyt jossain vaiheessa tapahtua. Ja se ei ole voinut olla Matt. 1:18 mainittu kihlaus.
Tuo on väärää perimätietoa. On vakava erhe ajatella, että Neitsyt Maria ja Joosef eivät olisi olleet aviopari.
juuri niin, Mt 1:18 ei viittaa häihin, eikä kihlaus-seremoniaankaan, kihlaus on tapahtunut jo aiemmin ja häät on varmaan ollut myöhemmin, eikä kummastakaan seremoniasta ole kirjoitettu…
Mielestäni tämä kirjoitusten kohta pyrkii paralleelein pohdiskelemaan niin yksittäisen ihmisen, yhteiskunnan, kuin Jumalankin käsityksiä, eikä niinkään kronologisia seremonioiden mahdollisia tapahtuma-ajankohtia.
Joosefin väärän asenteen muutos vaati Jumalan väliintuloa, joka on myös viittaus ihmisen yleiseen tarpeeseen tehdä parannus. Samoin tässä heijastuu Messias-ja-morsian ajatelma, joka sopii pohdiskeltavaksi ylösnousun jälkeiseen aikaan, meidän aikaanmme: onko Messias vain kihlannut meidät, onko meillä jatkuva epävarmuus Hänen hylkäävän meidät salaisesti, vai olemmeko me jo nyt “vaimo”, ja häät vietetään myöhemmin…
Kiitos mielenkiintoisesta pohdiskelustasi, sain itse jälleen uutta ajatusta.
Minun nähdäkseni Joosefin asenteessa alunperinkään ei ollut mitään moitittavaa, ja saatavilla olleen informaation valossa hän aikoi toimia aivan oikein. Enkelin tuoma lisävalaistus ja ohjeistus sitten muutti asian.
Jäämme odottelemaan sen papyrysfragmentin ilmaantumista, jossa on varhainen apokryfinen maininta Marian ja Joosefin häistä. Tai siitä, ettei suhde koskaan edennyt kihlausta pidemmälle.
Eiköhän tämä perimätieto ole peräisin viimeistään niiltä ajoilta, kun Jumalanäiti oli yhä elossa. Niiltä ajoilta ei ole säilynyt kovin paljon kirjallista tietoa.
ajatteletko nyt mooseksen lain kautta, vai oman moraalisäännöstösi kautta? Jumalan kokonaisilmoituksen kautta tarkasteltuna sekä hylkäys, että salaus on väärin. Kirjoitukset kaikkiseltaan osoittaa, ettei “laki” ole ylin auktoriteetti, ei myöskään ihmisen omatunto.
Eikö juuri se, että Joosef suunnitteli salassahylkäystä paljasta vääryyden? Ja eikö juuri se, että Jumalan täytyi nuhdella Josefia vääryydestään, ja tämän jälkeen Joosef teki parannuksen, osoita samoin?
On totta, että lain mukaan mies voi antaa erokirjan erinäisistä syistä, mutta tässä tapauksessa aviokirja oli vielä mitä luultavimmin allekirjoittamaton, kuten tapa on, joten erokirjakin tulisi kysymykseen vasta häiden jälkeen.
Kohta selittää Joosefin salauksen syitä, jotka viittaa lain noudattamiseen, mikä oli tietysti oikein, mutta jo tuolloin lienee vanhurskaus ollut ulkoista puhtautta, jos niin voi sanoa… ja juuri siksi näen tässä tuota parallellismia, josta aiemmin mainitsin. Tämä episodi on evankeliumia puhtaimmillaan: ihmisen mieli on väärä, ja Jumalan tarvitsee avata silmämme näkemään oikein, ja meidän tarvitsee muuttaa mielemme…
Joosefia kutsutaan kuvaavan kauniisti kihlaajaksi, sillä voidaan kuvata sitä että Joosefin ja Marian intiimi suhde säilyi aina kihlausvaiheessa, eli ei ollut seksuaalista kanssakäymistä, mutta on se silti mahdollista että Joosefille ja Marialle pidettiin yhteiskunnallisesti hyväksytty hääseremonia. Miksei olisi, ja niin toimiminen on minusta uskottavaakin, toki Joosef kunnollisena miehenä halusi tehdä Mariasta yhteisön silmissä kunniallisen naisen.
Perimätieto välittää asiayhteydet mutta ei välttämättä todellisia faktoja.
Olen tulkinnut Matteusta samaan tapaan kuin TV. Joosef ja Maria olivat kihlattuja siinä vaiheessa kun enkeli ilmestyi ja kun Joosef pääsi peloistaan, he viettivät myös varsinaisen hääseremonian. Seksuaalisista suhteista pidättäytyminen oli heidän yksityinen asiansa. Mutta toisaalta, en kyllä näe mitään Marian tai Joosefin pyhyyttä vähentävääkään siinä vaikka heillä olisi ollut sellaista kanssakäymistä Jeesuksen syntymän jälkeen. Tai jopa siinäkään että Jeesus olisi ollut myös Joosefin biologinen lapsi. Mutta Jumalallehan on kaikki mahdollista.
Joosefin kihlaajuus ja Marian neitsyys Jeesuksen syntymän jälkeen kuvaavat minusta lähinnä heidän henkisen valaistumisensa tasoa. Merkittävintä neitsyyttä on Jumalalle vihkiytyneisyys, missä tahansa yhteiskunnallisessa perhemallissa ja elämänvalinnassa.
Tämä tuskin pitää paikkaansa, koska perimätieto ei pidä paikkaansa.
Eiköhän perimätieto kuitenkin ole luotettavampaa kuin järjen päätelmät.