Joko olette lukeneet tämän?
Pikaisesti luin abstraktin. Täytyy myöhemmin lukea itse teosta.
Abstraktin perusteella ongelma on se, että vertaillaan kahta täysin erilaisista käsitystä ihmisoikeuksien perustasta. Kirkoille ihmisoikeudet ovat Jumalan antamia ja Jumalasta riippuvaisia. Ne on ilmoitettu ja ne ovat sellaisia, millaisina ne on ilmoitettu. Toisen, uskonnottoman käsityksen mukaan ne ovat taas ihmisten sopimia. Näiden käsitysten välillä ei oikeastaan ole mitään välimuotoja.
Jälkimmäisestä saa hyvän käsityksen, jos vaivautuu ajatuksella lukemaan Jussi Halla-ahon kirjoituksen ihmisarvosta ja mitä se on, jos se on ihmisten sopimusten varaista. Se on aina väistämättä instrumentaalista, koska sopijapuolilla on aina erilaisia intressejä.
Ajatellaan vaikka YK:n ihmisoikeussopimusta, jonka itse allekirjoittaisin sellaisenaan, ja mietitään miten se on toteutunut, vaikka sen ovat allekirjoittaneet lähes kaikki maailman valtiot. Sen, ja yleensäkin erilaisten humanistististen tai demokraattisten ihmisoikeusjulistusten/sopimusten “track record” on huomattavasti huonompi kuin kristillisen kirkon. Paras esimerkki on ehkä Ranskan vallankumous, joka hyvinkin nopeasti muuttui jatkuvaksi teloitusten virraksi ja josta kaikki nykyisin tunnustetut ihmisoikeudet alkoivat.
Olen siis lähtökohtaisesti sitä mieltä, että Ortodoksisen kirkon näkemys ihmisoikeuksista on oikea. Toisaalta pidän myös mahdottomana asettaa näitä kahta erilaista ihmisoikeuskäsitystä rinnakkain olemuksellisella tasolla minkään tieteellisen tarkastelun nimissä.
Täytyy kuitenkin ainakin kursorisesti lukea läpi koko väitöskirja.
En ole itsekään vielä kokonaan kyseistä väitöskirjaa lukenut, mutta hyvin samanlaisia ajatuksia on ollut minullakin. Ja kuten aina tieteellistä tekstiä lukiessa nousevat nämä “toisaalta joo, toisaalta ei”- ajatukset. Mutta tutkimushan on hyvä, kun se haastaa ajattelemaan asioita.
Luulen myös, että jokainen nyky-yhteiskunnassa elävä täysjärkinen ortodoksinainen on jossain vaiheessa elämäänsä pohtinut naisen asemaa ja oikeuksia kirkossa 
.
Varmaan. Pohditaan sitä katolisessakin kirkossa, vaikka pappeus onkin naisilta ulossuljettua.
Hengellisessä mielessä pappi on aika ulkona, tai yläpuolella, mies/nainen - asetelmasta. Se on meidän maallikoiden juttu ja hyvä niin. En tunne ortodoksisen kirkon kaanoneita oikeastaan ollenkaan, mutta väittäisin, että ainakaan katolinen kirkko ei koskaan ole vastustanut miesten ja naisten tasa-arvoa ihmisoikeuksien näkökulmasta.
Sekin voidaan muuten lyödä sopimusvaraisten ihmisoikeuksien ja tasa-arvon nimissä yli: Kiinassa on sellainen perinteinen sananlasku, että naisten työ on kankaissa ja miesten työ on pellolla. Suuri humanisti Mao pisti myös naiset pelloille ja, kun häntä pyydettiin laskemaan naisten osalta jokaisena päivittäin poimittavaa riisin määrää, hän kieltäytyi vedoten nimenomaan tasa-arvoon. Jokaisen oli tuotettava sama minimimäärä. Tätä kyllä ainakin katolinen kirkko vastustaa.
Noin yleensä on todella vaikea nähdä kirkon papiston ja sääntökuntalaisten asemaa mitenkään etuoikeutettuna. Eli kyse tasa-arvossa on aina siitä mikä on kirkon maallikoiden keskinäinen asema. Siihen taas maallinen yhteiskunta vaikuttaa enemmän kuin kirkko.
Aivan varmasti kaikissa kristillisissä yhteisöissä välillä kipuillaan tasa-arvon sekä individualismi vs yhteisöllisyys -teemojen kanssa. En ole ajatellutkaan sen olevan vain ortodoksien yksinoikeus .
Nämä ovat hankalia asioita, ja myös hyvin kulttuurisidonnaisia. Tällä foorumilla selvää varmasti kaikille on, että miehet ja naiset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset tehtävät. (Sukupuolirooleista taisi olla oma ketjunsakin…)
Itselleni Kirkon opetus naisen roolista ei ole murrosiän kapinan jälkeen aiheuttanut suurempia ongelmia. Ymmärrän kyllä tietyllä tavalla heitäkin joille se on ongelma.
Elsi Takala selvitti väitöskirjassaan myös lasten oikeuksia kanonien valossa. Onko katolisessa kirkossa säädetty jotakin erikseen lasten oikeuksista tai velvollisuuksista? Mistä voisin lukea lisää aiheesta? (Pahoittelut tietämättömyydestäni.)
Onhan teidän kirkkonne jäsenyyteen siirtynyt entinen luterilainen Andreas Berman myös väitellyt 16.5 kylläkin luterilaisesta Martin Chemnitzistä.
1 tykkäys
En usko, että varsinaisesti on säädetty sen enempää, kuin se miten määritellään kypsyys ensikommuunioon ja vahvistuksen sakramenttiin. Niissähän ei ole mitään kiinteää ikärajaa. En tiedä säädetäänkö näistäkään varsinaisesti kanonisessa laissa, joka kai kirkolliskokousten lisäksi lähimmin vastaa ortodoksien kaanoneita.
Yleensäkään yhteiskunnallisista oikeuksista ei taida olla varsinaisia kirkollisia, kanonisen oikeuden määritelmiä. Opastusta ja ohjeita kyllä on paljonkin, mutta kaikki poliittinen toiminta, jolla määritellään valtioiden sopimia oikeuksia, taitaa olla täysin maallikoiden asia.
Jäin tässä pohtimaan tätä maallisen ja kirkollisen eroa. Kristittynä arjessa tosiaan usein huomaan kuinka uskovillakin usein menevät maalliset (ts. poliittiset) ja kirkolliset oikeudet ja velvollisuudet suloisesti sekaisin. Tämä ei toki koske ainoastaan naisten ja lasten oikeuksia. Usein on tietysti viisastakin huomioda paikallista kulttuuria tai käyttää pastoraalista harkintaa tilanteen mukaan, mutta traditiota ei silti pitäisi unohtaa. Sillä on tärkeä merkitys. Kukaan ei varmastikaan odota, että seurakuntalaiset olisivat kanonien tai kanonisen oikeuden tuntijoita, joten papistolla on tässäkin työsarkaa.
1 tykkäys