Olin eilen illalla Suurtorilla Helsingin Tuomiokirkon edessä.
Oli siellä joku muukin. Esiintyjiä sadasta kuorosta, ja kymmeniä soittajia, esiintyjiä yhteensä tuhatkunta. Väkeä koko tori täynnä.
Mahtava tilaisuus, oli hienoa, miten koko tori lauloi ja keinui Uskontunnustuslaulun rytmeissä (Näin minä uskon, totisesti uskon…), ja upea symboli sen jälkeinen laskevan auringon valon osuminen tuomiokirkon valkeaan länsiseinään. Positiivista hengellisyyttä, maltillista ja kunnioittavaa isänmaanrakkautta, kunnioitettiin 100v Suomea, ja puhuttiin siitä miten kristinusko oli kulkenut mukana maamme historian läpi.
Hienoa myös, että ihmiset uskaltautuivat tulla suurelle torille tällaiseen tilaisuuteen pelkäämättä, olihan Turun iskusta kulunut vasta vähän aikaa, ja moinen väenkokous olisi oiva kohde pahoille iskeä.
Lauloin koko illan innolla mukana. Ihmiset olivat iloisia, rauhallisia ja ystävällisiä. Suomeen tarvittaisiin enemmän yhteislaulutilaisuuksia.
Lopuksi piispa Eero Huovinen luki Herran siunauksen kokoontuneille. Helsingin piispaa en nähnyt?
MUTTA:
MISSÄ MEDIA
Onko missään sanomalehdessä tai YLE:llä kerrottu tästä tilaisuudesta, ja sen houkuttelemasta ja kokoamasta suuresta ihmismäärästä? Hyvästä fiiliksestä ja järjestyksestä ja rakastavasta ja rauhallisesta menosta?
YLE iltauutiset TV:ssä kertoi jostakin metsässä laulelusta, HS ei kertonut mitään.
Upea oli esitys, katsoin Alfatv:stä suoraa lähetystä, kun ollaan mökillä. Lasse Heikkilä on säveltänyt (ja sanoittanut ) muutaman muunkin hienon messun Suomalaisen messun lisäksi. Tunturimessu ja Sovinnon messu Missa Concordia tulee ainakin mieleen.
Suora lähetys Senaatintorilta oli onnistunut ja Jenni Haukion ja piispa Eero Huovisen puheet koskettavia. Koko esitys oli kertakaikkiaan loistava.
Googletin. Kolmannella sivulla löytyi linkki sivulle Telkku.fi eli ohjelmatietoihin. Muutama kaikenlaisista tapahtumista tiedottava sivu oli myös. Ja Helsingin kaupungin sivuille löytyi linkki. Muuten lähinnä seurakuntien ja kristillisten järjestöjen sivuja. Ensimmäinen tiedotusvälineisiin liittyvä sivu oli Yle Areena, jossa oli radiopätkä Hesan Tuomiokirkon kelloista, ja sen tekstissä mainittiin myös Suomalainen messu. Viidennellä sivulla messusta löytyi maininta jonkinlaisella kokoomasivustolla Uutisvirta.fi. Sinne tieto oli haettu Hesan sivuilta.
Triggeröidyn vähän musikaalin (? Ei kai se jumalanpalveluskaan ole) nimestä. Suomalainen messu on minusta se ihan tavallinen evl.fin sunnuntain messu. Vaikka siellä onkin niitä ikäviä ei-arkisia muotomenoja, joita ei Heikkilän mielestä ilmeisesti tarvita.
Itse kävin suomalaisessa liturgiassa Uspenskissa. Katedraali oli suunnilleen täynnä ja seurakunta vietti 190-vuotisjuhlaa. Seurakunta on varmasti “suomalaista messua” merkittävämpi osa Helsingin historiaa, mutta Hesari tuskin kirjoitti siitäkään. En näkisi tässäkään erityistä salaliittoteoriaa.
Triggeröidy ihan vapaasti. Lasse Heikkilä on siis säveltänyt teoksen nimeltä Suomalainen messu, jota myös jumalanpalvelusmusiikkina voidaan käyttää ja on käytettykin. Ensimmäinen versio tuosta syntyi 1998 ja tämä on laajennettu versio itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi, jota siis on tänä vuonna esitetty jo lukuisilla paikkakunnilla ja nyt Helsingissä.
Olen omassa paikallisseurakunnassani viettänyt Suomalaista messua, siis Lasse Heikkilän säveltämää, n. 5 vuotta sitten ja sillon tällöin sitä vietetään eri seurakunnissa. Kyse on siis jumalanpalvelusmusiikkina sen yhdestä vaihtoehdosta monista. Heikkilältä on lisäksi tullut pari muutakin messumusiikkisävellystä.
Nyt Tuomiokirkon rappusilla ollut tapahtuma oli Hekkilän säveltämän 100-vuotisjuhlavuoden messumusiikin juhlaesitys, ei messu. Messua vietetään yleensä kirkon sisällä. Mutta tuotakin messumusiikkia on siis esitetty messun yhteydessä tänäkin vuonna eri kirkoissa.
Teillä ortodokseilla voi olla omat vigilianne, mutta silti esim. Einojuhani Rautavaaran Vigiliaa esitetään ihan musiikkiteoksenakin jumalanpalveluksista irrallaan, samoin monia J S Bachin tai Dietrich Buxtehuden kantaatteja ja muuta jumalanpalvelus- ja messumusiikkia.
Se että jossain esitetään jumalanpalvelus-, vigilia- tai messumusiikkia jumalanpalveluksista irrallaan erillisinä musiikkiteoksina on yksi asia ja toinen on itse jumalanpalvelus tai messu, jossa voi musiikkina olla joko jonkun tietyn säveltäjän erikseen jotain erityistarkoitusta varten sävelletty musiikki, tai yleisemmin käytössä olevaa musiikkia. Lisäksi mainittakoon, etten tee eroa eri jumalanpalvelusmusiikkityylisuuntien välillä, vaan kuuntelen yhtä mielelläni kaikkiin eri kirkkokuntiin ja tyylisuuntauksiin tehtyä jumalanpalvelusmusiikkia.
Mutta siis en tiennyt, että Heikkilä on säveltänyt sen liturgiseksi musiikiksi. Se on sellaisena ehkä hyvää musiikkia, mutta liturgiseksi musiikiksi sopimatonta, mutta tämä selittää kuitenkin messu-termin käytön. Kiitos siis selvennyksestä.
Mutta luterilaisesta näkökulmasta Suomalaiseen messuun joitakin pointteja:
-Se on ymmärrettävä osana sitä vaihtoehtoisten ja väljästi määritellen “gospelmessujen” jatkumoa joka varsinaisesti alkoi Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen Afrikkalaisesta gospelmessusta 1980-luvun alulsta. Sitä ennenkin tietenkin oli jazz- ym. tyylisiä kokeilevia jumalanpalvelusmusiikkeja sävelletty, mutta tuo Lähetysseuran työyhteydessä syntynyt messu synnytti vasta laajaa suosiota. Sitten tuli Hiljaisuuden messua, Riemumessua, Psalmimessua jne. Lista on pitkä, mutta Heikkilän musiikki kyllä erottuu edukseen laadun ja myös idean ja oivallusten osalta.
-Poikkeuksellinen syntytarina: Heikkilä on helluntailainen, mutta messun tilasi tiukkana luterilaisena ahdasmielijärjestönä tunnettu Sley! Kantaesitys Turussa muistaakseni myös oli ehtoollisjumalanpalvelus - tai ainakin jumalanpalvelus, Teuvo V. Riikonen saarnasi - ja se oli siis tilattu Maata näkyvissä -festivaaleille. Lippu nousi salkoon Jeesuksen ristin merkkinä juhlavasti ja unohtumattomasti Turku-hallissa. Olin siis paikalla.
-Heikkilä EI säveltänyt ehtoollisosia jostain syystä tuohon kokonaisuuteen - ja siksi “messu” nimitys on vähän hämmentävä ollut. Siihen aikaan ei toki vielä ollut ihan niin itsestään selvää kuin nyt että luterilaiset käyttävät “messu”-nimitystä ehtoollisjumalanpalveluksesta ja ehkä sanajumalanpalvelukset eivät olleet käyneet niin harvinaisiksi kuin nykyään. Tunturimessussa Heikkilällä taitaa olla ehtoollislaulujakin? En tunne teosta.
-Teoksen oleellinen osa oli alun perin kansantanssiryhmä. Se ehkä pahennutti joitakin mutta oli tyylillä kyllä tehty. Myöhemmin Heikkilän oma ryhmä on jatkanut samaa tapaa. Tätä juhlaversiota en ole vielä kuullut tai nähnyt. Toivottavasti ehdin vielä.
-Oma suhteeni teokseen on ollut pragmaattinen. Olen valinnut sopivimpia lauluja jumalanpalveluksiin, ja vaihtelevalla kokoonpanolla - ilman tanssia - olen useita kertoja ollut musiikkivastaava, kun messua on vietetty. Sekä oikeana messuna - täydennettynä ehtoollislauluin - että sanajumalanpalveluksena. Itsenäisyyspäivänä ja muutenkin lauluista parhaat sopivat oikein hyvin kirkkoon. Heikkilä on myös säveltäjänä paljon ammattimaisempi kuin esim. Pekka Simojoki. Genret ja detaljit ovat hallussa.
-Suomalaisen messun monet laulut ovat hyviä erillisinäkin. Esim. Runsasta leipää on mitä hienoin ja myös aina ajankohtainen… Samoin Pohjalainen uskontunnustus Nuoren seurakunnan veisukirjassa toimii mainiosti uskontunnustusta opettelevien nuorten väkevän rytmikkäänä vaihtoehtona.
Lasse Heikkilästä voisi vielä mainita, että helluntalaisuudestaan huolimatta hän on toiminut ilmeisesti paljonkin luterilaisten kanssa yhteistyössä. Ainakin käsittääkseni Tampereen seurakunnissa ja myös Ryttylässä…? Jo ennen Suomalaista messua hänellä oli monen mielestä parhaat suomalaiset gospelkuorot ja -yhtyeet näpeissään.
Jostain vanhasta lehtijutusta on jäänyt mieleen, että Heikkilällä oli hiukan kriittinen ja ironinenkin asenne omaan taustaansa. Hän muistaakseni kertoili, kuinka lapsena piti “lähes joka viikko tulla uskoon” eli kaikissa telttakokouksissa tehtiin työtä käskettyä… Mutta ilmeisesti vakaumus hänellä edelleen on helluntailaisen tai ainakin “yhteiskristillisen” uskon mukainen.
Minä maallikkouskovaisena kyllä löysin esityksestä Jumalanpalveluselementit.
Oli laulu mikä oli selvä synnintunnustus, oli uskontunnustuslaulu, ehtoollista olisi ollut vaikea järjestää tuhansille ihmisille, joten sitä ei ollut, ja lopuksi tuli Herran Siunaus.
Oli siinä jumalanpalveluksen perusainekset, mutta en minäkään sitä esitystä jumalanpalveluksena pitänyt, vaan enemmänkin hyvänä syynä menna paikalle laulamaan mukana kaikessa. Tunnelma oli mainio, ja sai kaipaamaan lisää tällaisia yhteislaulukokoontumisia, joissa evankeliumikin tulee hyvin esiin.
Joo HS oli julkaissut tapahtumakalenterissaan tietoja järjestäjien antamasta tilaisuuden ilmoituksesta, mutta mitään uutisointia tuosta suurtapahtumasta Helsingin keskustassa ei ole näkynyt.
Kyllä HS avoimesti (en minä salaliittoihin ole vihjannut) väistää uskonnollisia aiheita, ainakin sellaisia, missä joutuisi kertomaan jotakin myönteistä.
Luulen, että hankaluus oli ennemmin yhteiskristillisyys. Tapahtumasta näet ilmoiteltiin myös muiden kuin luterilaisten piireissä, näemmä. Facebookista päätellen ainakin hellarituttuja oli paikalla. Eli oli varmaan järkevä ratkaisu olla ehtoollistelematta.
Kyseistä laulua siis voi laulaa esimerkiksi riparilla ihan muuten vaan. Sanoma on keskeisintä mitä voi olla…
Luterilaisissa messuissa korvataan joskus virrellä tai laululla esim. synnintunnustus. Samoin Credo voi olla virsi, mutta harvoin sitä vaihtoehtoa taidetaan käyttää. Ehtoollisosan laulut ovat yleensä virallisen kaavan mukaiset, toki sävelmät vaihtelevat.
Sitä en ehkä tekisi että sotkisin tarkoituksella keskenään esimerkiksi Suomalaista messua ja normaalia käsikirjan mukaista messua sävelmäsarjoineen.
Luterilaisessa kirkossa on tullut jo vuosikymmenten ajan tavaksi sen sijaan viettää “vaihtoehtoisia messuja”, joista tässäkin on nyt kysymys.
Ns. gospelmessut ovat mielestäni edelleen parhaimmillaan kokonaisuuksina, jolloin kirkkoon tai messuun menijä tietää mitä on odotettavissa.
Virsikirja ja käsikirjan messu normaalitapauksina ehkä sittenkin parempia. Jos näitä sekoitellaan mielivaltaisesti, tulee häiritsevän konserttimainen tai kirjava vaikutelma. Sen sijaan en pidä huonona että jumalanpalveluksessa on esimerkiksi musiikkiavustajana muusikko tai ryhmä joka tuo jotain muusta poikkeavaa muassaan. Tilanteissa pitää käyttää harkintaa ja hienovaraisuutta.
Täytyy muuten antaa erityiskiitos tilaisuuden ensimmäisen musiikkikappaleen esittäjälle. (En minäpöljä muista edes nimeä).
Nuori nainen soitti kannelta ja lauloi ihanasti tutun virren
"Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan".
Se oli niin kaunis ja koskettava esitys, että aloin itkeä siinä seistessäni. Ekassa biisissä! Enkä ollut mitenkään erityisen tunnelatautunut, tulin ohimennen tilaisuuteen kun olin ollut äitiä auttamassa eri kaupungissa päivän.
Tuo lienee liittynyt viimeaikaisiin tragedioihin. Virsi 600 on tullut suosituksi tämän tapaisissa tilanteissa. Kriisihetkiin hyvä virsi - toki muutenkin.
Taiteilijanimeltään Ida Elina, eli Päivi Ollikainen. Käytiin joskus Vanhassa kirkossa hänen joulukonsertissaan. Helluntailainen ja Sibelius-akatemiasta valmistunut, kuten Heikkiläkin.
Löytyy youtubesta, sieltä löytyy myös jotain katkelmia Suomalaisesta Messusta ja Alfa tv näyttää konsertin itsenäisyyspäivänä, ellei jo sitä ennenkin löydy arkistosta.
Mutta ilmeisesti vakaumus hänellä edelleen on helluntailaisen tai ainakin “yhteiskristillisen” uskon mukainen.