Pitivätkö Jeesuksen ajan juutalaiset miehet tukkansa ja partansa noin ajettuina?
Onko minulla väärä käsitys kun olen olettanut juutalaisten miesten pitäneen sekä pidempää partaa (…sinun ei pidä partasi latvaa leikkaaman…) että hiuksia, nasiireista puhumattakaan.
Oikaiskaa lähdeviittauksin jos olen väärässä.
Nyt Kari Kuula kertoo itse, kuinka hänen suhtautumisensa kristinuskoon on muuttunut.
Ei siis yllätys, että kirjoitin ja puhuin paljon sellaista, mikä ärsytti perinteisemmin ajattelevia kristittyjä.
Sitten jotakin muuttui. En oikein ymmärrä, mitä tapahtui. Asenteeni vain nytkähti toiseen moodiin, negatiivisesta positiiviseksi. Tulkinnastahan kaikessa on kyse eli siitä, miten asioita päätetään katsoa. Aloin nähdä viisautta perinteisessä uskossa. Ei ole sattumaa, että sitä on sanoitettu juuri niin.
Onpa positiivista lukea tämmöisestäkin.
Kirkko ja kaupungin juttu viidesläisyydestä. Alkuosan Silja Vuorikurun kauhistelun jälkeen löytyy kyllä asiaakin Eero Junkkaalalta. Se mitä Vuorikuru kauhistelee, on minulle tuttua muista herätysliikkeistä ja osa niiden voimavaraa.
Mielestäni tuo kuvattu vaikutti olevan ok. Minulla on hyvä käsitys tuollaisestakin. Vieläkin joissain liikkeissä, esim. Vapaakirkon nuorisotyössä tällaista järjestetään.
Vapaakirkon Tulisielukoulu kävi perjantaina Helsingin Kuninkaanillassa Vuosaaressa kertomassa toiminnastaan. Hyvältä vaikutti. Myös Kansanlähetyksen nuorisotyö on edelleen voimissaan Ryttylässä erilaisine kursseineen. Onneksi.
Rippikoulujutut jatkossa niille perustettuun ketjuun.
Rippikoulu ennen ja nyt - Kirkko - Usko ja rukous
Naseva puheenvuoro Kirkko ja kaupunki-lehdessä.
Sen sijaan, että Venäjän kirkon johto julistaisi Jeesusta, se keskittyy tukemaan ja ylistämään Putinia. Ukrainalaisten siviilien kärsimys ei sitä kiinnosta, eikä edes tuhansien venäläisten sotilaiden turha kuolema diktaattorin valloitushaaveiden vuoksi.
Moskovan patriarkka Kirillin puheet tukevat venäläistä etnonationalismia, rasistista ideologiaa, jossa pyhäksi julistettu Venäjä on kaikkien muiden yläpuolella.
Patriarkka Kirillin sovintopäivänä pitämä saarna on karmaisevaa luettavaa. Siinä sotaa perustellaan kamppailulla läntistä rappiota, homoseksuaalien hyväksymistä ja Pride-kulkueita vastaan. Sekä tietenkin oikeauskoisten ortodoksien suojelulla. Oikeauskoisilla tarkoitetaan niitä, jotka tukevat patriarkaattia ja sotaa, ei esimerkiksi Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin kuuluvia ortodokseja.
Päätoimittaja ajattelee ääneen.
Tässäpä on minulle ihan uutta asiaa. Meni kyllä yli hilseen, en ymmärtänyt pointtia.
Kiitos linkkauksesta, minulle oli taas hyvin tuttua tavaraa, jota kutsun liberaaliteologiaksi, kansankirkollisuudeksi ja miksi ei myös ihan perus Raamattusetiksi. Selkeästi puhuttu, plussat paastoajatuksista, vähän kömpelöjä efektejä.
Tarkentaisin, että Uudessa testamentissa on kovin paljon puhetta ikuisesta kadotuksesta. Vähän väärille urillehan tuo menee kyllä jo ensi sekunneissa. Taas tulee mieleen se, että maailmankuvamme ja teologiamme on hyvin pitkälti reaktiota johonkin. Tällaiset videot sopii vastalääkkeeksi heille, joita on peloteltu helvetillä - tai ilmeisesti tausta-ajatus on ainakin tällainen. Mutta ketä nykyään kirkossa enää pelotellaan helvetillä? Entä kaikki he, jotka eivät ole helvettisaarnoja päälleen kuunnelleet? No, oli miten oli, Heinimäki ottaa selkeän pesäeron tulikivenkatkuisesta kristillisyydestä.
Minä en ota.
Heinimäki taisi kutsua ajatusta helvetistä fantasiaksi. Toisaalta hän ei kiellä helvettiä vaan päinvastoin näyttäisi pitäytyvän kristillisessä perinteessä.
Mielipidepalstalla Haagan seurakuntaneuvoston jäsen harmittelee jumalanpalveluksen kohtia:
Mietin, miltä kuulostaa yksitoikk.oinen vuorolaulu ”Herra armahda” harvoin kirkossa käyvien mielestä. Syyllisyydeltä, jollei syyllistämiseltä?
Eihän ihmistä saa syyllistää. Siitähän voi tulla paha mieli.
Miten särähtääkään vuonna 2022 naisihmisen korvaan ”Isä, Poika ja Pyhä Henki” kaiken keskiössä.
No enpä ole huomannutkaan, mutta pitäisikö se korvata muotoon Äiti, tytär ja P*** henki. Siihenkin voisi olla sanomista muunsukupuolisilla, kun heitä ei huomioida mitenkään.
Voi hyvänen aika, on meillä ongelmat.
Tekis mieli sanoa jotain painokelvotonta, mutta jätänpähän nyt.
Mietityttää, miksi seurakuntaneuvostoon asettuu ehdokkaaksi ihminen, joka on noin pihalla jumalanpalveluselämästä.
Voi toki olla, että ihmisten on vaikeaa ymmärtää jumalanpalvelusta, varsinkin jos harvoin käyvät. Ratkaisu on kuitenkin selittäminen ja opettaminen, ei muutos ja yksinkertaistaminen. Itse tunnen monia papppeja, jotka hienovaraisesti tuovat ilmi mitä tehdään ja miksi, esim. kun on aika nousta saattavat sanoa ennen sitä “nouskaamme ylistämään Jumalaa” jne. Jumalanpalveluksen osat tarkoituksella sellaisia kuin ovat, joten sen muuttaminen pitäisi olla hyvin tarkkaan harkittua.
Ja onhan se niin, että jumalanpalvelusta ei saa tehdä sellaiseksi, että kukaan ei ärsyyntyisi. Kristinuskon sanoman tulee muuttaa ihmisiä, ja joskus muuttumista edeltää suuttumus.
Tässä on aika monenlaista asiaa. Toisaalta @Stieleiche on ihan oikeassa, jumalanpalveluksen osilla on syvällinen sisältö, eikä niitä pidä muutella kevyesti. Toisaalta on myös niin, että kristillinen sanoma ja sisältö tulisi pyrkiä ilmaisemaan sellaisilla tavoilla, jotka uppoavat hyvin kyseisen aikakauden ihmisiin ja tulevat mahdollisimman todennäköisesti ymmärretyksi oikein. Alkuperäisen linkin takana pohditaan mm. Herra armahda -ilmaisun vaihtoehtoisia käännöstapoja - ei se ole huono pohdinta mielestäni. Kaikki perinteiset suomenkieliset ilmaisutavat eivät ole hyviä tai anna oikeaa käsitystä alkuperäisestä ideasta. Juuri tähän kysymykseen en kuitenkaan ole mitenkään perehtynyt.
On siinä sellainen pienehkö ongelma, että kohdassa luetellussa kahdessa jakeessa ei vaikuta alkukielisissä teksteissä, joihin nykyiset käännökset pohjaavat, lukevan sitä, mitä mielipidekirjoittaja “alkuperäiseksi tekstiksi” väittää. Kohtia, joissa Jumalalta pyydetään voimaa, löytyy kyllä muualta Raamatusta. Raamattua voi kääntää monin tavoin, mutta jotkut käännöstavat ovat selvästi perustellumpia ja uskollisempia alkutekstille kuin toiset. Nuo “Herra, armahda” -kohdat ovat ei-tasavertaisia hätähuutoja suurelle Herralle Jeesukselle. Vastaavia avunpyyntöjä kuin löytyy useasta kohtaa Psalmeista. Majesteetti antaa alamaisilleen, mitä antaa. Mutta alamainen voi pyytää ja kerjätä. Nykynuorille ymmärrettävään kieleen tähdänneessä UT2020:ssa käännettiin muuten nuo molemmat jakeet Jeesukselle esitetyksi pyynnöksi auttaa säälistä. Eli armahduspyynnön paikalla puhutaan siinä pyynnöstä sääliä.
Vuorolauluista eniten olen kuullut kirkossa vähän käyviltä kommentteja Aamenista, jotka tulevat odottamatta aina silloin tällöin, ja jonka sanan merkitystä suomeksi harva kirkossa harvemmin käyvä myöskään tietää.
Katsoin samaa. Säälistä puhuminen on vielä ok, mutta voima… Ei käy. Tästä teemasta puhuttiin aiemmin. Siis että voiko kohdat joissa käytetään tuota ἐλεέω -sanaa, kääntää armon vuodattamiseksi. Mutta ei se vaan oikein ole alkukielellä sama asia.
Tuo alkuperäinen kirjoitus kertoo kyllä melko pahasta uskonnonlukutaidottmuudesta. Lisäksi viittaus kirkosta eroamiseen aiheuttaa uhkailevan sävyn.
D
Nykyään, kun kaikki on sallittua, ja kaikilla on oikeus (!) vaikka mihin (?) ja arvo, ja yksilö ei hyväksy sen enempää ulkoa annettuja rajoituksia kuin suosituksiakaan - koska tietää kaiken parhaiten juuri nyt…
Niin tällaisen itseriittoisen besserwisserin on mahdoton asennoitua siihen että joltakin “Herralta” pitäisi pyytää armoa. Ei hän edes ole osallistunut sellaiseen tv-äänestykseen, missä tuo “Herra” on valittu, onko se joko some-mestari vai reality-tähti?
Ja joku “synti”? Eihän tiedostava moderni yli-ihminen ole koskaan mtään pahaa tehnyt kenellekään, eihän (?)
Mistähän tuo voiman antaminen on oikein tempaistu?
Kuten tuolla jossain kirjoitin, ‘armo’ -sanalla ja sen sukuisilla on suomennettu kahta erilaista kreikan sanaa.
Joidenkin ajatuksissa armahtaminen kääntyy armon vuodattamiseksi, ja siitä edelleen voiman jakamiseksi, akkujen lataamiseksi, kondensaattorin varaamiseksi jne. Minäkin olen siitä kreikka-analyysia tehnyt johonkin plautillan viestiin.
D
Pitänee ottaa latauskaapelit kirkkoon mukaan ja ojennella taivasta kohti kun tulee tuo “voiman pyyntö”. Vaimokin joskus sanoo että pitäiskö mennä lataamoon.