Näköislehti on luettavissa kaikkialla. Verkkosivuilla on vain osa jutuista. Yleisesti linja on kuitenkin hyvin nähtävissä. Pohdiskelevaa uskontojournalismia seurakuntalehdessä, kun kyseessä pitäisin olla seurakuntayhtymän tiedotuslehti, jolla olisi jokin yhteys kirkolliseen perimmäiseen tarkoitukseen.
2 tykkäystä
Eipä riitä meikäläisenkään ekumenia noitatouhujen, ja muun pimeän puolen yhteyksillä leikkimisen ymmärtämiseen.
He jotka noita noita&muu-pimeä-puoli-leikkejä leikkivät, tehkööt keskuudessaan mitä haluavat, mutta pitääkö tosiaan evlut-kirkon ison aviisin niitä esitellä, saati nostaa tasaveroiseksi vaihtoehdoksi. Hyvä nyt ettei lehti suoraan suosittele, mutta melkoisesti mainostilaa jutusta nuo touhut saivat.
4 tykkäystä
Ok, netissä on, mutta ei siis tule postilaatikkoon tänne. Ehkä ei teilläkään jos olette kieltäneet seurakunnan jäseninä jakelun?
Joka tapauksessa “linjasta” ei muutaman otteen perusteella ole tullut tuota kuvaa. Kiitos siis tiedosta ja arviosta!
Niin, Laajasalo taisi piispaksi tultuaan verrata tilannetta siihen että Finnairin asiakaslehti moittisi lentomatkailua tjsp . Näkemyksenä hänellä oli kai että seurakuntien lehti tulisi olla tiedottava ja mainostavakin. Vastanäkemys on sitten riippumattoman journalismin puolustusta. Kriittisyys on journalismin arvo, siispä samaa kehiin kirkossakin.
Mietin sitä että toki seurakunnat ilmoittavat tapahtumista nettisivuillaan. Kyllä siellä mainosta ja sitä hengellistä menoa riittää. Siinä mielessä pelkkä tiedotuslehti on hiukan turha? No, pitää toki osata etsiä ne tiedotteet, tulvaan voivat hukkua. Mutta jos tuota itsenäistä lehteä kuitenkin tehdään, kuka sitä kriittistä / yhdentekevää uskontojournalismia oikeastaan tarvitsee? Onhan meillä julkaisuja, Kotimaa, järjestölehdet, sanomalehdet, radiot …
Sama trendi näkyy meilläkin. Seurakunnan lehti on varmaan astetta parempi täällä, mutta aika monesti kuitenkin ihmettelee mitä jokin juttu ja henkilökuva lehdessä tekee. Kun niissä aina ei sanallakaan viitata kirkon sanomaan eikä edes hengelliseen etsintään. Jos perusteena on ottaa huomioon ei-aktiiviset kirkon jäsenet, tai ei-jäsenetkin, on varsin vaikea uskoa että hekään jotakin rakentavaa niistä saisivat. Todennäköisesti eivät lue lainkaan.
En nyt jaksanut lukea linkattua juttua, mutta yleisellä tasolla sanoisin, että eri uskontojen yhteiselo samassa perheessä on mun mielestä mielenkiintoinen aihe ja ihan kristilliseen lehteen sopiva. Miten kristitty toimii ja ylläpitää hyviä suhteita perheessään, kun oma lapsi kääntyykin uuspakanaksi? Toki on toinen kysymys, millaisesta kulmasta asiaa käsitellään ja millaisia ajatuksia ko. henkilöillä siitä on. On ongelmallista antaa sellainen kuva, että ihan samojen asioiden äärellä tässä ollaan. Mutta sinänsä en ajattele niin, ettei tälle aiheelle saisi antaa palstatilaa. Se on nykyään kuitenkin aika monelle ajankohtainen.
Ei noituus ole mikään uskonto. Meillä ns Wicca-noidat yrittivät rekisteröityä uskontokunnaksi, mutta sitä ei hyväksytty. Karhun kansa niminen uuspakanlllinen uskonnollinen yhdyskunta sen sijaan hyväksyttiin. Kyseinen yhteisö yrittää elvyttää muinaissuomalaista luonnonuskontoa. Suomalaisten totemieläimet olivat karhu ja hirvi.
4 tykkäystä
Minäkään en juuri seuraa ko. julkaisua, mitä nyt satunnaisesti jonkin kolumnin. Saamani vaikutelma kyllä on samanlainen: Nyt meno on enemmän sateenvarjokirkollisuutta. Tietenkin siinä on ongelmansa, mutta ainakin se edustaa enemmän ev.lut. kirkon todellisuutta kuin aiempi tiukan puhdasoppinen linja. Päätoimittaja Juusela tuntuu keskustelijana varsin asialliselta.
1 tykkäys