Piispa Jolkkonen savusti Suonpään ulos Kirkkohallituksesta. Ei häntä Helsingin seurakunnatkaan sen jälkeen halua. Mies on kirkossa Sadinmaan vertainen persona non grata.
Kyseiseen työhön oli edellytyksenä korkeakoulututkinto. Piispa puuttui tähän. Jos Suonpää olisi valittu, niin ei olisi tarvittu kummoista valitusta että valinta olisi hylätty. En usko että Jolkkonen oli ainoa joka tämän huomasi, mutta on saanut sontaa niskaansa tästä.
D
Miten Jolkkonen liittyy Kirkkohallitukseen tai Suonpään työsuhteeseen? Sen tiedän, että Suonpäällä oli määräaikainen pesti useampaan otteeseen, mutta edellinen kansliapäällikkö ei halunnut Suonpäätä vakinaistaa. Samulin heitin Kirkko ja kaupungin päätoimittajaksi vitsinä, jos joku ei tajunnut.
En ihmettelisi jos hän hakisi paikkaa.
D
Vai niin, minulla oli tästä sitten väärää tietoa. Täsmennyksenä sanottakoon, että itse olen sitä tyytyväisempi, mitä kauempana Suonpää on kirkollisesta viestinnästä. Ja ymmärtäisin, jos Jolkkosella olisi ollut muutakin mielessä kuin Suonpään koulutustausta.
Totuus on varmaan jossain välissä. Suonpää syyttää Jolkkosta, joka käänteessä. Oma vastuu, esim. kouluttautuminen ei nouse esiin.
Suonpää nostaa esiin vain epäkohtia, muiden virheitä (ehkä joskus oletettujakin sellaisia). Oma tausta ehkä laittaa sellaiseen positioon.
Olimme joskus fb-kavereita, mutta lemppasin kaiken myrkyn takia.
D
Niinpä, se on se ihmisen tapa, keskittyä toisten virheisiin eikä omiinsa. Tunnistan taipumusta itsessäni, joten tunnen jopa jonkinlaista sympatiaa Suonpäätä kohtaan. Ja onhan osa hänen jutuistaan ollut ihan mielenkiintoisia, varsinkin Horisontti-aikana. Mutta fanikseen minusta ei ole.
Toimittajan työhön harvemmin kuuluu omista virheistä kirjoittaminen. Niillä ei ns. yhteiskunnallista painoarvoa.
Ymmärsin jo Heinimäen edeltäjän aikana, ettei pääkirjoitusta kannata lukea.
“No country for old men”
Kiva kun olet palannut foorumille, old man.![]()
Jep! Sakarjaa on kaivattu!
Tervetuloa takaisin foorumille, veli Sakarja!
Nyt on päätoimittaja vaihtunut ja hän puhuu asiaa.
Uskonnonvapaus ei ole Suomessakaan itsestään selvää. Nyt vaarana on, että negatiivinen uskonnonvapauden tulkinta menee positiivisen tulkinnan edelle. Tämä on välillä näkynyt esimerkiksi kouluja ja päiväkoteja koskevassa keskustelussa.
Joissakin vastaanottokeskuksissa seurakuntien edustajia on estetty tapaamasta turvaa hakevia yhteisönsä jäseniä.
Ei pääkirjoitus, mutta artikkeli, joka kyllä suorastaan huutaa typeryyttään.
Kirkko ja kaupungin Mitä helvettiä? -podcastissa keskustellaan Raamatusta muun muassa pahuuden, taikuuden, viihteen ja luopumisen näkökulmista.
Muita podcastin vieraita ovat mentalisti Pete Poskiparta (aiheena taikuus ja Raamattu), stand up -koomikko Ali Jahangiri (huumori ja Raamattu), kansanedustaja Antti Kaikkonen (sota ja Raamattu) ja viihdetoimittaja Iriz Silander (viihde ja Raamattu).
Silander luki Ison kirjan kannesta kanteen ja veisteli sieltä viihdeotsikoita: ”119-vuotias Mooses juhlistaa syntymäpäivää – paljastaa mannareseptin salaisen osan!” ”Maria ja Joosef paljastivat polyamorisen suhteen – Jeesus-vauvan oikea isä onkin Jumala!”
Tää Leiffin kirjoitelma liittyy tuohon ajatukseen “Kristillisestä tarotista”:
On kirjoitettu 12 v sitten, aikamme on nyt todella erilainen.
So what. Luther & co värkkäsivät tunnustuskirjat jo paljon piremmän aikaa sitten - puhumattakaan Raamatusta. Eivät nekään ole vanhentuneet oleellisilta osiltaan. Vaikka Lefan kirjoitus olisikin 12v vanha, niin se on silti ajankohtainen.
Uusia joogalajeja tullut ja vastaavasti kuollut, eli sikäli ei kyllä 12 vuoden jälkeen toki ole.
Kirkko ja kaupunki-lehti se jaksaa aina yllättää, miten rimaa voisi laskea vielä alemmas. Koko uusin numero on ihan täyttä tuubaa. En puhu nyt varsinaisesti pääkirjoituksesta, vaan muusta sisällöstä. Pahin oli ehkä körtti-isän ja noitatyttären haastatteluartikkeli. Liekö lehden päätoimittajalla ollut mielessä tuleva pääsiäinen ja trullit. Tässä artikkelissa ei kuitenkaan puhuta lasten satunoidista, vaan noituutta ja rajatietoa harrastavasta tyttärestä, joka kieltää Raamatun ja kristinuskon Jumalan. Onkin löydetty sopiva aihe seurakuntalehteen.
Lisääkin on luvassa lehden sivuilla. Puhutaan hauskasta Petja-papista, joka on osallistunut johonkin alatyyliseen podcastiin ja viimeisellä sivulla puidaan tulevan sunnuntain raamatuntekstiä. Yritetään selittää Jeesuksen ruokintaihmettä parhainpäin mahdollisimman järkeenkäyvästi ja epäihmeenä.
Onpa ikävä kuulla.
Lehtihän ei tänne keskeisiin Suomen osiin yllä, mutta netissä on törmännyt toisinaan paljon avarakatseisempiin juttuihin K&K:n julkaisemina kuin oli tapana fundamentalistisen päätoimittaja Simolan aikaan, ymmärtääkseni. On siis väistynyt tuo hyvin ahdas suhtautuminen herätysliikkeisiin ja yleensäkin seurakuntien normaalin hengellisen elämän vähättely joka oli Simolan johtomotiivi.
Myös esimerkiksi Enbusken kolumnit ovat olleet toisinaan varsin hyviä.
Kokonaisarvioita on täältä mahdoton aviisillenne antaa. Olisiko niin, että kuten toimittajat usein väittävät, median yhtiöillä ei ole yhtä “linjaa” vaan journalistinen periaatr jokaisen toimittajan omasta vapaudesta ja vastuusta toteutuu? Ainakin paljon haukutut Hesari ja Yle mieiestäni eivät ole aukottomasti (kristinuskoon liittyen) roskaa, vaan kultajyviä ja vähintään neutraalia toimittamista vilahtelee aina siellä täällä. Äänen saavat väliin myös perinteisesti uskovat.
Mutta tietenkin Kirkko ja kaupungillakin on päätoimittaja. Pauli Juusela, eikö? Hänelle palautetta, jos päästää typerää noitasettiä julki. Tuo Jari Kupiainen lienee mies joka on esimerkiksi Kirkkopäiviä järjestellyt? Henkilökohtaisesti en tunne, mutta kun Kirkon musiikkijuhlat kuuluvat nykyisin samaan pakettiin, sekä nimi että nimen kantaja ovat tulleet vastaan niissä tapahtumissa.