Kuulen Koistista Patmokselta ajoittain. Yleensä ihan ok (95%), mutta @Henrikki n kanssa samaa mieltä siitä, että lopunaikojen puheet eivät oikein kolahda. Niistä on hankala saada mitään kokonaiskuvaa uskontunnustuksen lisäksi. Itse asiassa olen harvoin kuullut mitään lopunajoista joka kolahtaisi.
Ajattelen että lopunajat ovat koko ajan käsillä ja joka sukupolvi ajattelee että tämä oli tässä. Ja se on ymmärrettävää, sillä jos ajattelen vaikka itseäni, niin minulla on jäljellä keskimäärin 25 vuotta ja 3 päivää viimeiselle tuomiolle. Kyllä tässä alkaa jo vähitellen tulemaan lopun ajat käsille.
Tähän liittyen, Koistinen hieman myöhemmin kirjoittaa:
Mutta tuossa toisessa elonkorjuussa, kun Jeesus tulee näkyvällä tavalla, Jeesus lähettää enkelinsä kokoamaan hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin, (Matt. 24:31). Tästä jälkimmäisestä korjuusta puhuu myös Ilmestyskirja 20:4: “Ja minä näin niiden sielut, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa, eivätkä ottaneet sen merkkiä…; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.” Syy, miksi enkelit kokoavat heidät on ilmeisesti siinä, että he kaikki ovat kuolleita, jotka ovat marttyyrikuoleman kokeneet Antikristuksen hallitessa viimeiset kolme ja puoli vuotta.
Tässä siis kyseessä Antikristuksen ajan marttyyrikuolleet.
Näkisin, että Matt.24:9 puhuu juutalaisita, jotka eivät ole temmattujen joukossa (koska eivät uskoneet Jeesukseen Kristukseen).
Luukas 17 on mielenkiintoinen tämän suhteen. Jakeesta 22:
Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä.
Jae 24:
Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva.
Tässä vaikuttaisi olevan kuvausta ylöstempaamisesta sekä lopullisesta näkyvästä tulemisesta.
Tuo “tempaus” on synnyttänyt hyvin monia mielikuvituksen sanelemia teoriota, joilla ei ole perustaa Raamatussa. Luepa raitis ja lyhyt esitys asiasta vaikka Jukka Norvannon Tessalonikalaiskirjeen selityksestä ja huomaat, ettei kysymyksessä ole mikään vaikea asia, vaan sangen yksinkertainen, muutamalla sanalla sanottu.
Amerikkakainen Hal Lindsey vain teki siitä 1977 kirjoittamallaan kirjalla “Tuleva uusi maailma” älyttömän syheröisen ja sekoitti monien uskovien päät.
@Fratres illa vois olla joku linkki tuohon? Se on kylläkin sangen lyhyt, mutta tuo ytimekkyydessään asian tyhjentästi esille. En viitsi nyt juuri alkaa sitä kopioimaan kirjasta.
Perinteiseti uskovat eivät ole odottaneet eivätkä odota tempausta vaan ylösnousemusta. Niillä on vissi ero, joten tempaus eksyttää. Tässä hyvä perinteinen turvallinen tulkinta, jossa uskallamme turvallisesti kuolla aikanamme.
Jos Kristuksen tulemus todella olisi kaksivaiheinen, ensin jokin “tempaus” ja sitten “lopullinen näkyvä tuleminen”, niin kai Raamatussa olisi jokin kohta, jossa sanottaisiin tämä kaksiosaisuus selvästi. Mutta sellaista raamatunkohtaa ei ole. Jokainen teksti, joka puhuu Kristuksen tulemuksesta, puhuu yhdestä ja selkeästä tapahtumasta.
Tempausopin kannattajat, kuten Koistinen, joutuvat poimimaan irrallisia jakeita ja jopa sanoja eri puolilta Raamattua ja rakentelemaan niistä mielensä mukaisen palapelin.
Varsinkin Ilmestyskirjan kanssa pitää olla erityisen varovainen. Siitähän näkee jo lyhyellä tutkimisella, että se on tarkoitettu olemaan arvoituksellinen, että sen ilmaisut ovat kuvakieltä ja että se ei (luultavimmin) kuvaa tapahtumia aikajärjestyksessä.
Viimeiset ajat ovat toki alkaneet ensimmäisestä helluntaista. Kristuksen paluun odottaminen on myös jokaisen kirstillisen sukupolven asia, sillä se on väistämätön ja todellinen, tapahtuva tosiasia.
Siltikään sitä ei voi typistää yksilölliseen elämänlyhyyteen tai oman henkilökohtaisen lopun hahmottamiseen. Suuren lopullisen lopun ja Kristuksen voitollisen paluun odottaminen on oleellinen osa kristinuskoa - eihän se olekaan yksilöprojekti, henkilökohtainen suhde, vaan suuri ajan ja paikan ylittävä yhteys Kristuksen ja hänen Kirkkonsa välillä. Siksi sydänten ja huulten rukous: Maranata!
En minä sitä omaan elämääni perustakaan vaan Kristuksen elämään. Sikiämisestä kuolemaan ja ylösnousemiseen kolmantena päivänä. Se on minunkin kohtalo. Pointtini oli juuri se että maailmanloppu on joka sukupolvelle läsnä oleva todellisuus.
Nyt en taas ihan ymmärrä. Ehkä ei tarvitsekaan. En jotenkin näe hedelmälliseksi pelata yksilöllistä elämänkaarta vastaan suurta maailmanajan kulkua. Ja joka tapauksessa ruumiillinen ylösnousemus on aina ollut kritillisen toivon ydin.
Peilaan omaa elämääni Kristuksen elämää vastaan. Minun on mahdollista siitä… sikistä… tulla siitetyksi, syntyä, kuolla ja ylösnousta, koska Kristuskin tekee niin. Historia on konstruktio joka osoittautuu sellaiseksi kuin Jumala sen haluaa osoittautuvan omana , ei ihmisen konstruktiona.
Opetuslapset ynnä Paavali odottivat sen tapahtuvan heidän elinaikanaan tai jopa psrin vuoden sisään. Nyt on kuiteskin kulunut yli 2000 vuotta, joten turha ressata asialla. Odottavan aika voi käydä pitkäksi ja paljon asioita tekemättä.
Maailma synkkenee, mutta “lohduttakaa toisianne näillä sanoilla”. (1.Tess 4:16-18) Haluan muistuttaa kaikkia kristinuskovaisia tästä JEESUKSEN LUPAUKSESTA:
“Vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh 14:3)
Tuo podcast on maksumuurin takana, mutta YouTubessa olen Jouko Koistisen lopunajat Raamatun ilmoituksessa -sarjaa katsonut. Tekstimuodossa sama sarja löytyy:
Mielestäni ehdottomasti hyvä ottaa vakavasti. Hyvää Raamattuun pohjautuvaa tutkimustyötä/opetusta.
Ennen kaikkea että Raamattua selitetään Raamatulla on minusta aina hyvä merkki. Silloin kuin Raamatun selittämiseen vedetään mukaan “sen ajan ihmiset tarkoittivat tällä tätä ja tuota…”, niin mennään nähdäkseni metsään.
En ole kuitenkaan Koistisen linjoilla, vaikka mielenkiintoisena pidän. Kristillisesti monia ongelmia kirjaimellisessa tulkinnassa.
Konkretiasta puheenollen, onko mielestänne hyvä, että presidenttimme on niin aktiivisen osallinen maailmanpolitiikassa? Eikö meidän roolimme tulisi olla pieni, kun olemme Euroopassakin aika pieni? Herättää minussa selvästi negatiivista huolta tuo näkyvyys ja aktiivisuus.
Eikö presidentin tehtävä ole juuri ulkopolitiikka? Eli hoitaa vain tehtäväänsä. Toki voi olla sitten monia näkökulmia, että millä näkyvyyden asteella sitä tehtävää hoitaa.
Tiedän kyllä suomalaisena, enkä sitä yhtään tarkoittanutkaan. Seura vaan näyttää tekevän kaltaisekseen. “Huono seura hyvät tavat turmelee!” Onko syytä olla noin näkyvä maailman pahojen johtajien yms. seurassa? (Ei keskustelun tarvetta kumminkaan.)
Ilmestyskirjasta puheenollen, suosittelen Jukka Norvannon luentoja aiheesta, erityisesti olin samanmielinen. Myös vanha tuttu “Kaukainen voittolaulu” perusteellisena ja perinteisenä on suositeltava. Ilmestyskirja ei ole helppo eikä myöskään Jobin kirja.
Ajattelin tuolta Tekoäly-keskustelusta vastata yhteen kysymykseen täällä:
Virallisesti olen varmaan osittainen preteristi, koska uskon Jeesuksen paluuseen ja Jumalan uuteen luomakuntaan. Täyspreteristit kai käsittääkseni kieltävät sellaiset jutut.
Mutta oma matkani eskatologian ihmemaassa alkoi aika puhtaana pretribulationistisena ja postmillenialistisena dispensationaalina, joka uskoi, että Ilmestyskirja ja muut Raamatun lopun aikoja kuvaaviksi ymmärretyt kohdat odottavat vielä toteutumistaan.
Sitten kohtasin joskus 1990-luvun lopulla Osmo Haaviston Mitä Johannes näki? -kirjan, missä valotettiin Ilmestyskirjan tulkintahistoriaa ja tulkinnan moninaisuutta. Haavisto itse taisi olla jonkinlaisen historiallisen tulkinnan kannattaja, jos oikein muistan. Haaviston kirjan jälkeen ilmestyi Juha Partasen Unohdettu näkökulma Ilmestyskirjaan, joka jatkoi Haaviston viitoittamalla tiellä ja mielestäni hyvin perusteli sen, miten Ilmestyskirja apokalyptisena kirjallisuutena kertoo ensisijaisesti omasta ajastaan.
Sen jälkeen olen itsenäisesti lukenut ja muutenkin opiskellut, mikä on kantaani vain vahvistanut. Iso osa tässä on ollut juuri sillä, että olen oppinut tulkintahistoriaa, mikä osoittaa aika hyvin, että se piste, mistä lähdin liikkeelle, on varsin uusi tulkinnallinen keksintö, pääosin syntynyt vasta 1830-luvulla ja selkeästi yleistynyt vasta 1900-luvun puoliväliltä lähtien.