Kirkko ja lopunajat

Oppi
283

Evankeliumin näkökulmasta on ensiarvoista nähdä, että kiliasmi oppina ei koskaan toteudu, koska se ei perustu Raamatun ilmoitukseen.

2 tykkäystä
284

En puhunut Pyhästä Hengestä vaan siitä hengestä mistä käsin ihmiset käsityksiään latelevat. Lutherkin sanoi aikansa hurmahengistä heillä olevan eri hengen.

1 tykkäys
285

Tältähän se vaikuttaa.

Itse en löydä vakuuttavia perusteluja Raamatusta sille että maan päälle perustettaisiin Jumalan valtakunta.
Jossain mielessä kiinnostavia nämä maanpäällistä valtakuntaa perustelevat tulkinnat, mutta toistaiseksi ne eivät ole puhutelleet syvällisemmin kuin muut mallit.

Samaa mieltä @Fratres in kanssa siitä että nämä eivät ole pelastuskysymyksiä, joten ihmettelen välillä sitä intoa mitä näistä julistamiseen laitetaan.

4 tykkäystä
286

Mutta et onnistunut kovin hyvin. Tekoälyn teksti vilisee darbylaisen dispensationalismin pohjalta syntyneitä ajatuksia, tulkintoja ja jopa väittelyitä. Ja siis darbylainen dispensationalismi syntyi 1800-luvulla eli ei millään mittarilla edusta edes varhaisen kirkon näkökulmia. Lisäksi tekoäly ihan nimeltä mainitsee Augustinuksen, mikä ei varmastikaan nouse Raamatusta.

1 tykkäys
287

Muokkasin tekstiä ja poistin epärelevantit viittaukset (kuten Augustinus). Päivitetty teksti alla. Joten nyt tässä nähdäkseni enää jää kysymykseen se, että jos pelkästään Raamatun valossa asiaa tutkitaan, niin mikä puhuu “tuhatvuotista ajanjaksoa” vastaan?

Tuhatvuotinen valtakunta

Tuhatvuotinen valtakunta, Herran päivä ja ylöstempaus

Ilmestyskirjan 20. luku on Raamatun ainoa kohta, joka puhuu tuhatvuotisesta valtakunnasta. Ilmaus ”tuhat vuotta” toistuu siinä kuusi kertaa (Ilm 20:2–7). Kuvaako luku todellista Kristuksen hallitusaikaa hänen paluunsa jälkeen, vai onko tuhat vuotta vertauskuva nykyiselle seurakunnan ajalle? Erityisesti mietityttävät jakeet, jotka näyttävät kuvaavan ylösnousemusta ja tuomiota yhtenä tapahtumana, kuten Matt 25:31–46. Lopuksi käsittelen sitä, mihin kohtaan ylöstempaus tässä aikajärjestyksessä sijoittuu.

1. Mitä Ilmestyskirja 20 sanoo

Luvuissa 19–21 tapahtumat etenevät tässä järjestyksessä:

  1. Kristus palaa, ja peto ja väärä profeetta ”heitettiin elävältä tuliseen järveen” (19:11–21).
  2. Saatana sidotaan ja suljetaan syvyyteen, ”ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet” (20:1–3).
  3. Ne, jotka eivät olleet kumartaneet petoa, ”virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta”. ”Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.” (20:4–6)
  4. Kun tuhat vuotta on kulunut, Saatana päästetään irti. Hän villitsee kansat (Gog ja Magog), mutta ”tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät” (20:7–9).
  5. Perkele heitetään järveen, ”jossa myös peto ja väärä profeetta ovat” (20:10).
  6. Suuren valkean valtaistuimen edessä ”maa ja taivas pakenivat”. Muut kuolleet tuomitaan, ja ”Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen” (20:11–15).
  7. Tulee uusi taivas ja uusi maa, ”eikä kuolemaa ole enää oleva” (21:1–4).

Tekstistä kannattaa huomata neljä asiaa:

  • Sama verbi kahdessa peräkkäisessä lauseessa. KR38 käyttää molemmissa jakeissa samaa verbiä: ”he virkosivat eloon” (j. 4) ja ”Muut kuolleet eivät vironneet eloon” (j. 5). Jos jae 5 tarkoittaa ruumiillista ylösnousemusta, on vaikea lukea jaetta 4 pelkästään hengellisesti.
  • Luku 20 jatkaa lukua 19. Peto ja väärä profeetta ovat jo järvessä, kun perkele heitetään sinne (19:20 → 20:10). Luku ei siis aloita kertomusta alusta.
  • Saatana on poissa toiminnasta. Hänet on suljettu syvyyteen, ettei hän villitse kansoja. Nykyistä aikaa Uusi testamentti kuvaa toisin: perkele ”käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura” (1 Piet 5:8), ”tämän maailman jumala on niin sokaissut” uskottomien mielet (2 Kor 4:4), ja hän on ”koko maanpiirin villitsijä” (Ilm 12:9).
  • Kyse ei ole vielä lopullisesta tilasta. Tuhannen vuoden aikana on yhä kansoja, jotka voidaan villitä, ja kuolema kukistetaan vasta lopussa (20:14).

2. Muut kohdat, jotka kuvaavat samaa välivaihetta

Profeetat kuvaavat maailmaa, joka ei ole nykyinen aika mutta ei myöskään lopullinen tila:

  • Jes 65:17–25. Kohta alkaa sanoilla ”minä luon uudet taivaat ja uuden maan”, mutta jatkuu: ”nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen” (j. 20). Ihmiset rakentavat taloja, ja heillä on jälkeläisiä (j. 21–23). Lopullisessa tilassa kuolemaa ei enää ole (Ilm 21:4), joten Jesaja kuvaa jotakin sitä edeltävää.
  • Sak 14. Herran jalat seisovat Öljymäellä, ja ”Herra on oleva koko maan kuningas” (j. 4, 9). Kansojen tähteet ”käyvät vuosi vuodelta sinne ylös” viettämään lehtimajanjuhlaa, ja niille, jotka eivät tule, ”ei tule sadetta” (j. 16–19). Kristus hallitsee ihmisiä, jotka voivat vielä olla tottelematta: hän ”on kaitseva heitä rautaisella valtikalla” (Ilm 2:27; 19:15).
  • Jes 24:21–23. Korkeuden sotajoukko ja maan kuninkaat ”suljetaan vankeuteen; pitkän ajan kuluttua heitä etsiskellään”, ja samaan aikaan ”Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella”. Kuva on lähes sama kuin Ilm 20:1–3 ja 7.
  • Jes 2:4 ja Miika 4:3. Herra ”tuomitsee pakanakansojen kesken”, ja kansat ”takovat miekkansa vantaiksi”. Kansoja on siis yhä olemassa.
  • Dan 7:12, 27. Pedoilta ”otettiin valta pois”, mutta ne elivät vielä määrätyn ajan: ”niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten”. Valtakunta ”kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle”.
  • 1 Kor 15:23–26. Paavali kirjoittaa: ”jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan”; ”sitten tulee loppu”. ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.” Kahden ensimmäisen vaiheen välillä on jo noin 2000 vuotta. Kuolema kukistetaan viimeisenä, juuri kuten Ilm 20:14:ssä tuhannen vuoden jälkeen.

3. Miten ”yhden tapahtuman” jakeet sopivat tähän

Joidenkin mielestä tuhat vuotta kuvaa vertauskuvallisesti nykyistä seurakunnan aikaa. Tämän tulkinnan mukaan Saatana sidottiin ristillä (Matt 12:29; Kol 2:15) ja ensimmäinen ylösnousemus on uudestisyntyminen (Joh 5:24–25). Vahvimpana tukena ovat jakeet, jotka näyttävät kuvaavan yhtä tapahtumaa: yksi vanhurskaiden ja väärien ylösnousemus, kaikkien kansojen tuomio Kristuksen tullessa sekä tuli ja uusi luomakunta Herran päivänä.

Mikään näistä jakeista ei kuitenkaan sano, että asiat tapahtuvat samalla hetkellä. Ne kertovat, keitä herätetään tai tuomitaan ja mikä heidän osansa on, mutta eivät sitä, paljonko aikaa välissä kuluu.

Dan 12:2

  • Daniel sanoo: ”monet maan tomussa makaavista heräjävät”. Ei siis ”kaikki”.
  • Jae kertoo kaksi eri päämäärää, ”toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen”, mutta ei sano, että molemmat tapahtuvat samalla hetkellä.
  • Ylösnousemus liittyy siihen, että ”siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi” suuren ahdistuksen jälkeen (12:1). Se on Herran päivän alku. Samoin Ilm 20:4:ssä ensimmäinen ylösnousemus koskee niitä, jotka eivät ottaneet pedon merkkiä.

Joh 5:28–29

  • Johanneksella ”aika” ja ”hetki” voivat olla pitkiä jaksoja. Jeesuksen sanat ”tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa” (Joh 4:23) kattavat koko seurakunnan ajan. Samassa puheessa kuin jae 5:28 hän sanoo: ”aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen” (5:25). Tuo aika on kestänyt jo 2000 vuotta. King James -käännöksessä molemmissa jakeissa on sama sana: ”The hour is coming, and now is” (5:25) ja ”the hour is coming” (5:28). Silloin myös ”hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä” voi hyvin sisältää tuhat vuotta.
  • Jeesus mainitsee kaksi ylösnousemusta: ”elämän ylösnousemukseen” ja ”tuomion ylösnousemukseen”. Ilm 20:5–6 kertoo niiden järjestyksen: ensin ensimmäinen ylösnousemus, ja muut kuolleet vasta tuhannen vuoden jälkeen.
  • Johanneksen ”viimeinen päivä”. Uskovasta Jeesus sanoo: ”minä herätän hänet viimeisenä päivänä” (6:39, 40, 44, 54; vrt. 11:24). Hylkääjästä hän sanoo: ”se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä” (12:48). Jos viimeinen päivä on pitkä päivä, uskovat herätetään sen alussa ja hylkääjät tuomitaan sen lopussa (Ilm 20:11–15).

Ap. t. 24:15

Paavali toteaa saman uskon kuin fariseukset: ”on oleva ylösnousemus”, ”sekä vanhurskasten että vääräin”. Ajankohtaa hän ei mainitse. Muualla Uusi testamentti puhuu ylösnousemuksesta ”kuolleista” eli kuolleiden joukosta. Silloin osa nousee ja muut jäävät:

  • Luuk 20:35: vain ne, ”jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista”.
  • Mark 9:10: opetuslapset tutkistelivat, ”mitä kuolleista nouseminen oli”. Yleisen ylösnousemuksen he tunsivat (vrt. Joh 11:24), mutta nousu kuolleiden joukosta oli heille uutta.
  • Fil 3:11: Paavali kirjoittaa: ”jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista”. Siihen ei tarvitsisi pyrkiä, jos kaikki nousevat joka tapauksessa samalla kertaa.
  • Luuk 14:14: palkka maksetaan ”vanhurskasten ylösnousemuksessa”, ja 1 Kor 15:23 sanoo: ”jokainen vuorollaan”.

Matt 25:31–46

Tämä kohta vaatii eniten selitystä, mutta sen yksityiskohdat sopivat Herran päivän alkuun eikä loppuun:

  • Ylösnousemusta ei mainita. Jakeen 32 mukaan ”hänen eteensä kootaan kaikki kansat” eli elossa olevat ihmiset. Ilm 20:12–13:ssa tuomitaan sen sijaan kuolleet: ”meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat”.
  • Kirkkauden valtaistuin. Jakeessa 31 Ihmisen Poika ”istuu kirkkautensa valtaistuimelle”. Matteus käyttää samaa ilmausta hallituskaudesta: ”siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella”, apostolit istuvat kahdellatoista valtaistuimella (Matt 19:28). Valtaistuimelle istuminen aloittaa hallituskauden. Vrt. Ilm 20:4: ”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta”.
  • Lampaat perivät valtakunnan. Kuningas sanoo: ”omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (j. 34). Tuomio ratkaisee, kuka pääsee valtakuntaan. Se sopii valtakunnan alkuun, ei sen loppuun.
  • Vuohet menevät tuleen ennen perkelettä. He joutuvat ”siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä” (j. 41), ennen kuin perkele itse on siellä. Ilmestyskirjassa on sama järjestys: peto ja väärä profeetta heitetään järveen Kristuksen palatessa (19:20), tuhat vuotta ennen Saatanaa (20:10). Myös 2 Tess 1:7–9:n mukaan jumalattomia kohtaa rangaistus, ”kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä”.

Matt 25 olisi siis elävien tuomio Herran päivän alussa ja Ilm 20:11–15 kuolleiden tuomio sen lopussa. Jeesus ei mainitse väliaikaa, ja monet pitävät kohtia samana näkynä. Teksti ei pakota kumpaankaan, mutta yksityiskohdat viittaavat alkuun.

2 Piet 3

  • Alku: ”Herran päivä on tuleva niinkuin varas” (j. 10) eli Kristuksen äkillinen paluu (1 Tess 5:2).
  • Loppu: samassa jakeessa jatketaan: ”ja silloin taivaat katoavat pauhinalla”. King James -käännös sanoo sen vielä suoremmin: ”in the which the heavens shall pass away with a great noise” eli päivä, jona taivaat katoavat. Jakeen 7 mukaan taivaat ja maa ovat ”talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään”. Juuri tämän tuomion Ilmestyskirja kuvaa maan ja taivaan paettua (Ilm 20:11–15).
  • Välissä Pietari muistuttaa, että ”yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä” (j. 8).
  • Jae 13, ”me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu”, viittaa Jes 65:17:ään eli kohtaan, jossa vielä kuollaan (Jes 65:20).

Herran päivä alkaa äkillisesti ja päättyy taivaan ja maan hajoamiseen. Tuhat vuotta mahtuu sen sisään.

4. Herran päivä: yksi päivä Jumalalle, pitkä aika ihmiselle

Raamattu käyttää sanoja ”päivä” ja ”hetki” myös pitkistä ajanjaksoista:

  • Paavali sanoo: ”katso, nyt on pelastuksen päivä” (2 Kor 6:2, lainaus Jes 49:8:sta). Tämä päivä on kestänyt noin 2000 vuotta.
  • Jes 61:2 puhuu samassa lauseessa kahdesta asiasta: ”julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää”. Nasaretin synagogassa Jeesus luki vain sanoihin ”saarnaamaan Herran otollista vuotta” asti, kääri kirjan kokoon ja sanoi: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen” (Luuk 4:19–21). Kostonpäivä jäi myöhemmäksi.
  • Sakarja kuvaa Herran päivää näin: ”Se on oleva yhtämittaista päivää” (14:7; KJV: ”one day which shall be known to the LORD”). Kuitenkin ”Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista”, ja ”Niin on tapahtuva kesät ja talvet” (j. 8). Kansat käyvät Jerusalemiin ”vuosi vuodelta” (j. 16). Tuo päivä sisältää useita kesiä, talvia ja vuosia.

Muutama varaus:

  • Herran päivä tarkoittaa Raamatussa myös menneitä tuomioita: Babylonin (Jes 13:6–9), Egyptin (Hes 30:3), Jerusalemin (Valit 2:22) ja heinäsirkkavitsauksen (Joel 1:15). Se on Jumalan suoran puuttumisen aika, ei kiinteä aikamitta.
  • Lopullinen Herran päivä on luultavasti hieman tuhatta vuotta pidempi. Se alkaa Jumalan vihalla ennen tuhatta vuotta (ks. kohta 5) ja jatkuu tuhannen vuoden jälkeen vielä sen ajan, jonka Saatana on irti ”vähäksi aikaa” (Ilm 20:3, 7–9).

5. Ylöstempaus ja Herran päivän alku

Jos Herran päivä on pitkä jakso, mistä se alkaa, ja mihin kohtaan ylöstempaus sijoittuu?

Aikajärjestys

  • Hävityksen kauhistus. Danielin mukaan ”puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin” (Dan 9:27). Jeesus viittaa samaan hetkeen: ”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen” (Matt 24:15). Vasta sen jälkeen hän sanoo: ”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus” (24:21).
  • Puolen vuosiviikon jaksot ovat pedon aikaa. Kolmen ja puolen vuoden jaksoja (Dan 7:25; Ilm 11:2–3; 12:6, 14; 13:5) ei kutsuta Jumalan vihaksi. Pedolle ”annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät” (Ilm 13:7; vrt. Dan 7:21). Tuo viha on perkeleen: hän ”on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa” (Ilm 12:12).
  • Ahdistus lyhennetään, ja merkit tulevat. Jeesus sanoo: ”valittujen tähden ne päivät lyhennetään” (24:22). ”Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa” (24:29). Sitten Ihmisen Poika tulee taivaan pilvien päällä, ja enkelit ”kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta” (24:30–31).
  • Merkit tulevat ennen Herran päivää. ”Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee” (Ap. t. 2:20, Pietari lainaa Joelia).

Ilmestyskirjan sinetit seuraavat samaa järjestystä kuin Matt 24:

  • Sinetit 1–4: valloittaja, sota, nälänhätä ja kuolema (vrt. väärät kristukset, sodat ja nälänhädät, Matt 24:5–7).
  • Viides sinetti: marttyyrit huutavat: ”Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme” (Ilm 6:10). Jumalan kosto ei ole vielä alkanut, ja vaino jatkuu vielä ”vähän aikaa” (6:11; vrt. Matt 24:9).
  • Kuudes sinetti: ”aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi”, ja ihmiset sanovat: ”heidän vihansa suuri päivä on tullut” (6:12–17). Sana ”viha” (Jumalan viha) esiintyy Ilmestyskirjassa tässä ensimmäistä kertaa.
  • Sen jälkeen Johannes näkee valtaistuimen edessä suuren joukon ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat” (7:9–14). Vasta tämän jälkeen tulevat pasunat ja maljat, ”sillä niissä Jumalan viha täyttyy” (15:1).

Herran päivä ei siis voi alkaa ennen hävityksen kauhistusta, sillä ”se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy”, ja hän ”asettuu Jumalan temppeliin” (2 Tess 2:3–4). Se alkaa vasta merkkien jälkeen, jossakin kohtaa vuosiviikon jälkimmäistä puoliskoa, kun suuri ahdistus lyhennetään.

Miksi ylöstempaus sijoittuu juuri ennen Jumalan vihaa

  • Uskovia ei ole määrätty vihaan. Paavali sanoo: ”ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan” (1 Tess 5:9). Jeesus on se, ”joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1 Tess 1:10; vrt. Room 5:9).
  • Paavali liittää ylöstempauksen suoraan Herran päivään. Ensin uskovat ”temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin” (1 Tess 4:17), ja heti perään: ”Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä”, mutta ”te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas” (5:2–4).
  • 2 Tess 2:1–4. Paavali aloittaa: ”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä” (2:1). Tessalonikalaiset kärsivät vainoja (1:4) ja pelkäsivät, että Herran päivä oli jo alkanut: ”ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä” (2:2). Paavali vastaa, että se päivä ei tule ennen kuin laittomuuden ihminen asettuu temppeliin. Kokoontuminen Kristuksen luo ei siis tapahdu sitä ennen. Sama kokoaminen on Matt 24:31:ssä, jossa enkelit ”kokoavat hänen valittunsa”.
  • Pelastus ja tuomio samana päivänä. Jeesus sanoo: ”sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta”, ja ”samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy” (Luuk 17:29–30). Vedenpaisumus alkoi samana päivänä, jona Nooa meni arkkiin: ”Juuri sinä päivänä menivät Nooa sekä Seem, Haam ja Jaafet” (1 Moos 7:11–13). Malli on: ensin pelastus, sitten heti viha, ei vuosien päästä.
  • Toinen otetaan talteen. Vedenpaisumus ”vei heidät kaikki”, mutta Jeesuksen tullessa ”toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään” (Matt 24:39–40). Vrt. Joh 14:3: ”tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni”.
  • Sama tapahtuma kahdessa kohdassa. Matt 24:30–31 ja 1 Tess 4:16–17 kuvaavat samoja asioita: Herra tulee taivaasta pilvissä, pasuna soi, enkelit tai ylienkeli ovat mukana, ja uskovat kootaan tai temmataan hänen luokseen.
  • Elonkorjuu ennen viinikuurnaa. Ensin ”pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen”, ja ”maa tuli leikatuksi” (Ilm 14:14–16). Vasta sitten maan viinipuun hedelmät heitetään ”Jumalan vihan suureen kuurnaan” (14:19).
  • Lepo ja kosto samaan aikaan. Jumala antaa ahdistetuille ”levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta” ja ”kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa” (2 Tess 1:7–8).
  • Jesaja näkee saman. ”Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt.” ”Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa” (Jes 26:20–21).

Kun nämä jakeet luetaan rinnakkain, järjestys on tämä: hävityksen kauhistus, suuri ahdistus, joka lyhennetään, merkit auringossa ja kuussa, ylöstempaus ja sitten Jumalan viha eli Herran päivän alku.

Kaksi tarkennusta. Ensinnäkin Jumalan vihan kestoa ei mainita, joten se ei välttämättä ole kolme ja puoli vuotta. Daniel laskee hävityksen kauhistuksesta ”tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää” ja ”tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää” (Dan 12:11–12), joten loppu ei mahdu siistiin kolmen ja puolen vuoden lokeroon. Toiseksi päivää ei voi laskea etukäteen, vaikka hävityksen kauhistus nähtäisiin, koska ahdistuksen päivät lyhennetään. Jeesus sanoo: ”siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan” (Matt 24:36), ja päivä tulee yhä yllättäen: ”silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio” (1 Tess 5:3).

Mikään jae ei suoraan kerro ylöstempauksen ajankohtaa suhteessa Danielin vuosiviikkoon. Järjestys on päätelmä, joka syntyy, kun edellä mainitut jakeet luetaan rinnakkain.

6. Yhteenveto

Herran päivä on Jumalan suoran puuttumisen ja hallinnan aika. Se alkaa äkillisesti Jumalan vihalla, kun suuri ahdistus lyhennetään, ja uskovat temmataan Herran luo juuri sitä ennen. Päivään kuuluvat vihan tuomiot, Kristuksen näkyvä voitto (Ilm 19), tuhatvuotinen valtakunta, Saatanan lyhyt vapautus sekä lopulta tuli ja uudet taivaat ja uusi maa. Tämä lukutapa sovittaa yhteen Pietarin, Paavalin, Jesajan, Sakarjan ja Ilmestyskirjan kohdat ilman, että mitään niistä tarvitsee venyttää.

”Yhden tapahtuman” jakeet eivät ole tämän kanssa ristiriidassa. Mikään niistä ei sulje pois väliaikaa, ja kahdessa niistä on aikasana (hetki, päivä), jota Raamattu itse käyttää pitkistä jaksoista. Väliajan pituuden kertoo Ilm 20. Vertauskuvallisen tulkinnan kannattaja vastaisi, että jokainen jae yksin luettuna kuvaa yksinkertaisimmin yhtä tapahtumaa. Samalla logiikalla myös Joh 5:25:n ”aika” olisi yksi hetki, eikä se selvästikään ole.

Kuinka kirjaimellisesti luku 1000 pitää ottaa, ei voi ratkaista ehdottomasti, sillä Ilmestyskirja käyttää lukuja myös vertauskuvallisesti. Vilpittömät, Raamattuun sitoutuneet kristityt ovat näistä kysymyksistä eri mieltä, joten yksityiskohdissa on hyvä olla nöyrä.

Raamatunlainaukset: Kirkkoraamattu 1933/38. Englanninkieliset lainaukset: King James Version (KJV).

288

Jaa, minulle näytti kohdistuvan Mäkelän uskoon. Hän ei ole hurmahenki, vaan samanlainen erehtyväinen kuin me muutkin. :heart_eyes:

289

No nyt selvästi ‘henki’. Tässä on koneen ja hengen ero. Raamattu avautuu vain uskolle Pyhän Hengen ohjauksessa. Raamattu on yhtä aikaa kokonaan inhimillinen ja kokonaan Jumalallinen; ihmisten kirjoittama, mutta Jumalan inspiroima laajassa merkityksessä.

2 tykkäystä
290

Tarkoitin sitä että mielestäni on erikoista että Jeesuksen paluuseen liitetään suunnitelmia siitä mikä paikka luomakunnassa olisi kenenkin aluetta Jumalan valtakunnassa. Jumalan valtakunta ei edelleenkään ole syömistä eikä juomista, eikä edes hallinnoimista.

Israel jatkaa maallista asemaa tuovan Messiaan odottamista vaikka heille annettu lupaus on jo täyttynyt Jeesuksessa moninkerroin.

Israel pelastuu niin kuin muutkin uskosta Jeesukseen Kristukseen. Jumalan sana Luvatun maan lupauksesta ei katoa vaikka maa ja taivas katoavat. Luvattu maa kasvatti Jumalan pojan antimillaan. Hän syntyi luvatussa maassa kasvaneesta naisesta, jolla oli pitkä sukulinja siellä. Tämä Luvatun maan kasvatti, Jeesus istuu ihmisyytensä kirkastusruumiissa Isän oikealla puolella ikuisesti, joten Israel saa ikuisesti kuulua siihen samaan sukuun josta Jeesuksen kirkastusruumis polveutuu.
Tämä on suurempi lupauksen täyttymys kuin mikään maa-alue joka lopulta katoaa.

3 tykkäystä
291

Raimo Mäkelän luento Kansanlähetyksen Alppitalolla Helsingissä Antikristuksesta ja lopunajoista.

Liittyy tähän aiemmin linkattuun luentosarjaan.

3 tykkäystä
292

Suosittelen kaikille kuunneltavaksi!

1 tykkäys