Kirkko ja lopunajat

Eni · Lokakuu 4, 2026, 2.18pm

Tässä vielä muistin virkystykseksi jakeet kontekstissaan:

20:4 Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
20:5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.
20:6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.
20:7 Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan,
20:8 ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.

Eli sitten kun pedon valta on kukistettu, osa ihmisistä hallitsee Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Sen jälkeen saatana päästetään vielä vähäksi aikaa vankeudestaan.

Vaikka en vajavaisena ihmisenä ymmärrä miksi saatana päästetään vielä kerran mellastamaan, en myöskään ihan hahmota miksi se turhentaisi ristin tekoa? Enkä osaa myöskään yhdistää tuota sellaiseen, että uskomatta kuolleet saisivat vielä uuden mahdollisuuden. Siis voisitko avata ajatusta siitä, miksi saatanan lyhytaikainen vapauttaminen antaisi vielä uskomatta kuolleille toisen mahdollisuuden?

Eikö jotta tämä olisi totta, pitäisi olla jo tapahtunut se, missä ne, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä virkosivat eloon?

Mutta missä näet tämän pedon merkin välttäneiden eloonvirkoamisen jo tapahtuneen?

Plautilla · Lokakuu 4, 2026, 6.24pm

Jumalan valtakunnan asiat eivät tapahdu ainoastaan ajassa ja nykyisten taivaan ja maan piirissä. Kyseessä on olemuksellisesti ymmärrystämme laajempi asia, joten tästä on vaikea sanoa olevansa oikeassakaan. Keskustelu on silti äärimmäisen kiinnostavaa.

Tässä on nähdäkseni esitetty taiteellisia vapauksia ottaen niin sanottu ensimmäinen ylösnousemus.

Ja tässä.

Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille. Matt. 27:51-53

Toinen ylösnousemus on ylösnouseminen Viimeiselle tuomiolle ja toinen kuolema on ikuinen kuolema Viimeisellä tuomiolla, siitä ei ole paluuta elämään.

Mauriina · Lokakuu 4, 2026, 6.36pm

Tuossa ikonissa lukee kreikaksi ylösnousemus, mutta se kuvaa Kristuksen tuonelaan laskeutumista. Kristus vapauttaa tuonelan vangit. Hän auttaa Adamin (alhaalla vas.) ja Eevan (alhaalla oik.) pois tuonelasta. Kristuksen jalkojen alla ovat helvetin portit, jotka Hän on särkenyt.

Plautilla · Lokakuu 4, 2026, 6.37pm

Näin on. Ja Kristuksen tuonelaan laskeutuminen tarkoitaa ensimmäistä ylösnousemusta Vanhan liiton pyhille, niin kuin Matteuksen evankeliumikin todistaa. Kristus ojentaa heille kuvassa kätensä ja “nostaa heidät ylös”, he eivät enää nuku “Abrahamin helmassa” vaan he ovat edesmenneinä pyhinä Jumalan luona.

Eni · Lokakuu 4, 2026, 6.58pm

Kuuntelen mielelläni lisää tästä näkemyksestä ja kuten sanoit kyseessä on monimutkainen kokonaisuus joka ei välttämättä kulje aina lineaarisesti.

Mutta muutaman hankaluuden näen asiassa:

Jos nämä ennen Jeesusta kuolleet ovat ne kenestä ilmestyskirja puhuu, niin missä vaiheessa tämä tapahtui heille:

13:15 Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin.
13:16 Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa,
13:17 ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.

Mirkku · Lokakuu 5, 2026, 7.42am

Minun on hyvin vaikea saada tästä aiheesta mitään loogista kirjoitetuksi. Odotan nyt Mäkelän uusia luentoja aiheesta, toivottavasti ehdin ajatuksella kuunnella, kiinnostaa. Kuuntelin aikoinaan hänen ensimmäiset luentonsa (n. 35 v. sitten) Temppeliaukion kirkossa, ensimmäinen kuuntelemani aiheesta.
Luterilaisille Ilmestyskirja ei ole tärkeä ollut ollenkaan ja nytkin vähän pakosta otamme kantaa. Ymmärtääkseni luterilainen tulkitsee Ilmestyskirjaa erityisesti Room. ja Gal. kirjeiden valossa ja ainakin vapaat suunnat ja osa herätysliikkeistä toisinpäin ja pitävät Ilmestyskirjaa hyvin tärkeänä tulevaisuutta ennustavana ja muutenkin, jopa elämän ohjeena yms. Heillä on kiusauksena, johon langetaan lisätä kirjaan omia tulkintojaan ja mielikuvitusta, luterilaisilla vuorostaan vähätellään ja jätetään auki hyvin helposti, kun ei tiedetä. Joka tapauksessa tämä on yksi asia mikä myös erottaa eri suuntia eikä sopua näy.
Minulle ensimmäinen ylösnousemus on kasteessa (uskon saaminen) ja jos sen säilyttää lahjauskon siis, niin toisella kuolemalla ei ole valtaa enää.
Kun Parusia tapahtuu maanpäälle, ei enää Saatana pysty hallitsemaan tietenkään, vaan tämän tuomio joukkoineen on astunut näkyväksi. Jeesus jo Ristillä voitti S:n täydellisesti ja paluussaan kaikki jo näkyy, vaikka ei vielä nyt. S joukkoineen on jo tuomittu, mutta kaikki ihmiset nousevat tuomiolle ja Kristuksessa olevia ei enää tuomita, vaikka kaikki tulee nähdäkseni ilmi heidänkin vaelluksestaan.
Ilmestyskirja kertaa samaa tapahtumaa monta kertaa eri näkökulmasta ja tietenkin näyn omaisesti, joten hankalaa, mutta ei siis ole lineaarinen ja helppo lukuinen.

Eni · Lokakuu 5, 2026, 10.25am

Miten sovitat tämän Raamatunkohdan tuohon ajatukseen ensimmäisestä ylösnousemuksesta?

20:4 Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
20:5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.

Plautilla · Lokakuu 5, 2026, 10.37am

Jumalasta erossa kuolleet eivät virkoa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, Jeesuksen ylösnousemuksen vaikutuksesta vaan virkoavat vasta Viimeisellä tuomiolla.

Itse seurailtuani paria tulkintalinjaa, olen uskoontulostani lähtien ollut henkilökohtaisesti sitä mieltä että Ilmestyskirja ei ole lineaarista aikaa kuvaava tapahtumien sarja, eikä siten toimi tulevaisuutta ennustavana tekstinä vaan se on kuvaus siitä miten Jumalan pelastussuunnitelma toteutuu kaikkina mahdollisina hetkinä, mistä käsin voisimme tarkastella Jumalan pelastussuunnitelmaa luomakunnassa. Johanneshan nimenomaan kuvaa että Henki valtasi hänet, hän näki ilmestyksessään vilauksen siitä miten Jumala kokee luomansa luomakunnan, kaikkialla ja kaikissa ajoissa läsnäolevana, jolle tuhat vuotta on kuin yksi päivä ja yksi päivä kuin tuhat vuotta.

Jeesuksen syntymä ihmiseksi, elämä, kuolema, ylösnousemus ja taivaaseenastuminen ovat Johanneksen ilmestyksen mukaan koko kosmista järjestystä ja luomakunnan olemusta muuttavia asioita. Sitä ne tietysti ovatkin koska ne päättävät lankeemuksen vaikutuksen, kaikissa ajoissa. Ei lineaarisesti niin että vuodesta 0 tai vuodesta 33 ajanlaskumme alusta lähtien lankeemus olisi kumottu, vaan Jumalan pelastussuunnitelma toimii vastavoimana lankeemukselle kaikissa ajoissa ja paikoissa. Jumalan toiminta on kaikkialla läsnäolevaa. Hän näkee luomakunnan ja ajan missä se elää ilman ihmisrajoituksia, oman olemuksensa kautta (koska Kristuksessa luotiin kaikki) Pyhässä hengessä muovautuvana kättensä työnä.

Luomakunta lakkaa kuitenkin joskus olemasta. Raamattu opettaa, että maa ja taivas katoavat. Tässä luomakunnassa kuitenkin Jumalan pelastustyön olennaisimmat tapahtumat ovat tapahtuneet. Ne ovat ikäänkuin maailman napa jonka ympärillä ihmisten kokema aika pyörii. Pelastussuunnitelman tapahtumat ovat se maailmanjärjestys jonka Jumala on asettanut.

Jumala on kuitenkin kärsivällinen, hän antaa asioiden tapahtua ajallaan, jotta kaikilla olisi mahdollisuus kääntyä hänen puoleensa.

Ostaminen ja myyminen on Raamatussa monitahoinen asia. Siitä on Vanhassa Testamentissa monta mainintaa. Usein korostetaan, että vilpillisillä painoilla kaupan tekeminen on Herralle kauhistus ja ehdottomasti kielletty Jumalan kansalta. Kaupan tekeminen jo itsessään on hieman arveluttavaa. Raamatun ihanne ihmisten yhteiselämästä on, että aine ja asiat ovat kaikkien saatavissa armahtavassa ja huolehtivassa yhteistaloudessa.
Tältä pohjalta olen sitä mieltä että otsaan ja käteen laitetun pedon merkin mahdollistama kaupankäynti liittyy vahvasti lankeemuksen seurauksena muodostuneeseen olemisen ja elämisen tapaan. Ihminen ei toimi enää sydämestään ja sisimmästään lähtien yhteydessä Jumalaan ja Jumalan kautta lähimmäiseen, terveessä Jumalan tahdon mukaisessa suhteessa vaan ihminen on lankeemuksessa sidottu toimimaan ajatuksissaan ja teoissaan pedon tapojen mukaisesti.
Peto nousee merestä, joka on Jumalan yhteydessä elettävän elämän loppumisen symboli, se on vettä joka ei voi suolaisuutensa vuoksi ylläpitää elämää ja siellä piileskelevät ahdinko, meripedot ja pahat taipumukset, eli lankeemus.
Saatana eli käärme oli olemassa jo ennen lankeemusta, mutta Saatanan vaikutuksesta ihmiskuntaan tuli lankeemus, joka synnytti varsinaisen pedon, Luojastaan erilleen pyrkivän, lankeemuksessa elävän ihmisen.

Käärme ei pysty kumoamaan elämän kipinää ihmisessä, se ei pysty vahingoittamaan naista eikä hänen syntyvää lastaan, ehkäpä ihmisen sisintä sielua ja sydäntä joka synnyttää Pyhästä Hengestä Jumalassa elettyä ihmiselämää, mutta käärme pystyy lyömään ja vahingoittamaan pahasti ihmisen sielua ja sydäntä. (”Herra sanoi Saatanalle: Hyvä on. Saat tehdä mitä haluat kaikelle mitä hänellä on. Mutta häneen itseensä et saa koskea.” Job 1: 12)

Tämä lankeemuksen tuotos tapahtuu kaikissa ajoissa ja paikoissa, mutta niin tapahtuu Jumalan pelastussuunnitelman vaikutuksetkin. Aabrahamin helmasta noustaan ylistämään Jumalaa edesmenneiden pyhien joukossa. Minä saan kokea olevani synneistäni huolimatta pelastettu vuonna 2026. Minä olen pyhä, enkä kuitenkaan ihan vielä lopullisessa olomuodossani, johon päädyn ensimmäisen ylösnousemuksen kautta, sen edesmenneiden pyhien joukkoon liittymisen kautta jossa odotan Viimeistä tuomiota jolloin olen pelastettujen joukossa, koska ensimmäisessä ylösnousemuksessa ylösnostettuja ei toinen kuolema kosketa. Saatanalla on valta kiusata minua ensimmäiseen ylösnousemukseen asti. Siksi kasteessa vanhurskautettujen pyhien aika, kirkon aika, on tuhatvuotinen valtakunta, jonka päätteeksi Saatana hetkeksi saa vallan, sillä minä kuolen kyllä, Saatanan masinoiman lankeemuksen seurauksena, vanhurskautuksestani huolimatta. Kirkon aika minun elämässäni päättyy ajallisessa kuolemassani, jossa Saatana saa vallan hetkeksi. Tämä tapahtumien järjestys tapahtuu kaikkina aikoina mutta lopulta tapahtuu suuri sadonkorjuu, uusi taivas ja uusi maa, jossa ilmestyy uusi Jerusalem, luomakunnan ajan loppumisen jälkeinen pyhien yhteys iankaikkisuudessa. Kaikki kalat on kerätty, ja taivaan ja maan kadotessa Kristus valitsee kalansaaliista hyvät ja huonot kalat.
Johannes ilmestyksessään on myös vakuuttunut siitä että Herra tulee pian. Niin hän tuleekin, jokaiseen aikaan ja paikkaan. Luomakunnalla kuitenkin myös Viimeinen hetki, Viimeinen tuomio, jolloin sen vanha olomuoto katoaa ja uusi tulee tilalle. Uusissa taivaissa ja maassa ei mennä avioon eikä tehdä kauppaa. Mikään ei ole enää kirouksen alainen. Elämän kirjaan kirjoitetut saavat nähdä Jumalan kasvot ja heidän otsassaan on hänen nimensä.

Näin minä tämän käsitän. Ei se tietenkään ole lopullinen totuus, mutta itseä tämä tapa tulkita Ilmestyskirjaa puhuttelee eniten.

Ilmestyskirja ei mielestäni oikein taivu tulevaisuuden näyksi. Se on ennemminkin Hengen valtaamaana nähty näky, Jeesuksen tuntemisen jälkeisellä ymmärryksellä nähty näky luomakunnasta ja tuonpuoleisesta, taistelevasta kirkosta ja riemuitsevasta kirkosta. Se on näky siitä mikä on totuus olevaisuudesta.

Tims · Lokakuu 5, 2026, 10.58am

Alla tekoälya apuna käyttäen tehty kooste lopunajan tapahtumista. Koitin tämän pitää niin, että vain Raamattu on keskiössä, ja Raamatulla perustellaan Raamattua.

Yhteenveto

Tuhatvuotinen valtakunta, Herran päivä ja ylöstempaus

Ilmestyskirjan 20. luku on Raamatun ainoa kohta, joka puhuu tuhatvuotisesta valtakunnasta. Ilmaus ”tuhat vuotta” toistuu siinä kuusi kertaa (Ilm 20:2–7). Kuvaako luku todellista Kristuksen hallitusaikaa hänen paluunsa jälkeen, vai onko tuhat vuotta vertauskuva nykyiselle seurakunnan ajalle? Erityisesti mietityttävät jakeet, jotka näyttävät kuvaavan ylösnousemusta ja tuomiota yhtenä tapahtumana, kuten Matt 25:31–46. Lopuksi käsittelen sitä, mihin kohtaan ylöstempaus tässä aikajärjestyksessä sijoittuu.

Vertailin kohtia 14 englanninkielisessä raamatunkäännöksessä (mm. KJV, ASV, Darby, Young, Douay-Rheims ja BSB), ja ne ovat sisällöltään yhtäpitäviä. Raamatunlainaukset ovat Kirkkoraamatusta 1933/38. Kreikan ja heprean sanat mainitsen silloin, kun alkuteksti selventää asiaa.

1. Mitä Ilmestyskirja 20 sanoo

Luvuissa 19–21 tapahtumat etenevät tässä järjestyksessä:

Kristus palaa, ja peto ja väärä profeetta ”heitettiin elävältä tuliseen järveen” (19:11–21).
Saatana sidotaan ja suljetaan syvyyteen, ”ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet” (20:1–3).
Ne, jotka eivät olleet kumartaneet petoa, ”virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta”. ”Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.” (20:4–6)
Kun tuhat vuotta on kulunut, Saatana päästetään irti. Hän villitsee kansat (Gog ja Magog), mutta ”tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät” (20:7–9).
Perkele heitetään järveen, ”jossa myös peto ja väärä profeetta ovat” (20:10).
Suuren valkean valtaistuimen edessä ”maa ja taivas pakenivat”. Muut kuolleet tuomitaan, ja ”Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen” (20:11–15).
Tulee uusi taivas ja uusi maa, ”eikä kuolemaa ole enää oleva” (21:1–4).

Tekstistä kannattaa huomata neljä asiaa:

Sama verbi kahdessa peräkkäisessä lauseessa. KR38 kääntää kreikan sanan (ezēsan) molemmissa jakeissa samalla tavalla: ”he virkosivat eloon” (j. 4) ja ”Muut kuolleet eivät vironneet eloon” (j. 5). Jos jae 5 tarkoittaa ruumiillista ylösnousemusta, on vaikea lukea jaetta 4 pelkästään hengellisesti.
Luku 20 jatkaa lukua 19. Peto ja väärä profeetta ovat jo järvessä, kun perkele heitetään sinne (19:20 → 20:10). Luku ei siis aloita kertomusta alusta.
Saatana on poissa toiminnasta. Hänet on suljettu syvyyteen, ettei hän villitse kansoja. Nykyistä aikaa Uusi testamentti kuvaa toisin: perkele ”käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura” (1 Piet 5:8), ”tämän maailman jumala on niin sokaissut” uskottomien mielet (2 Kor 4:4), ja hän on ”koko maanpiirin villitsijä” (Ilm 12:9).
Kyse ei ole vielä lopullisesta tilasta. Tuhannen vuoden aikana on yhä kansoja, jotka voidaan villitä, ja kuolema kukistetaan vasta lopussa (20:14).

2. Muut kohdat, jotka kuvaavat samaa välivaihetta

Profeetat kuvaavat maailmaa, joka ei ole nykyinen aika mutta ei myöskään lopullinen tila:

Jes 65:17–25. Kohta alkaa sanoilla ”minä luon uudet taivaat ja uuden maan”, mutta jatkuu: ”nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen” (j. 20). Ihmiset rakentavat taloja, ja heillä on jälkeläisiä (j. 21–23). Lopullisessa tilassa kuolemaa ei enää ole (Ilm 21:4), joten Jesaja kuvaa jotakin sitä edeltävää.
Sak 14. Herran jalat seisovat Öljymäellä, ja ”Herra on oleva koko maan kuningas” (j. 4, 9). Kansojen tähteet ”käyvät vuosi vuodelta sinne ylös” viettämään lehtimajanjuhlaa, ja niille, jotka eivät tule, ”ei tule sadetta” (j. 16–19). Kristus hallitsee ihmisiä, jotka voivat vielä olla tottelematta: hän ”on kaitseva heitä rautaisella valtikalla” (Ilm 2:27; 19:15).
Jes 24:21–23. Korkeuden sotajoukko ja maan kuninkaat ”suljetaan vankeuteen; pitkän ajan kuluttua heitä etsiskellään”, ja samaan aikaan ”Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella”. Kuva on lähes sama kuin Ilm 20:1–3 ja 7.
Jes 2:4 ja Miika 4:3. Herra ”tuomitsee pakanakansojen kesken”, ja kansat ”takovat miekkansa vantaiksi”. Kansoja on siis yhä olemassa.
Dan 7:12, 27. Pedoilta ”otettiin valta pois”, mutta ne elivät vielä määrätyn ajan: ”niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten”. Valtakunta ”kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle”.
1 Kor 15:23–26. Paavali kirjoittaa: ”jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan”; ”sitten tulee loppu”. ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.” Kahden ensimmäisen vaiheen välillä on jo noin 2000 vuotta. Kuolema kukistetaan viimeisenä, juuri kuten Ilm 20:14:ssä tuhannen vuoden jälkeen.

3. Miten ”yhden tapahtuman” jakeet sopivat tähän

Augustinuksesta lähtien monet ovat lukeneet tuhat vuotta vertauskuvaksi nykyiselle seurakunnan ajalle. Tämän tulkinnan mukaan Saatana sidottiin ristillä (Matt 12:29; Kol 2:15) ja ensimmäinen ylösnousemus on uudestisyntyminen (Joh 5:24–25). Vahvimpana tukena ovat jakeet, jotka näyttävät kuvaavan yhtä tapahtumaa: yksi vanhurskaiden ja väärien ylösnousemus, kaikkien kansojen tuomio Kristuksen tullessa sekä tuli ja uusi luomakunta Herran päivänä.

Mikään näistä jakeista ei kuitenkaan sano, että asiat tapahtuvat samalla hetkellä. Ne kertovat, keitä herätetään tai tuomitaan ja mikä heidän osansa on, mutta eivät sitä, paljonko aikaa välissä kuluu.

Dan 12:2

Daniel sanoo: ”monet maan tomussa makaavista heräjävät”. Ei siis ”kaikki”.
Sanat ”toiset… toiset” ovat hepreaksi kirjaimellisesti ”nämä… ja nämä”. Jotkut tutkijat (esim. S. P. Tregelles 1800-luvulla, keskiaikaisten juutalaisten selittäjien tapaan) lukevat: monet heräävät, nämä iankaikkiseen elämään, ja ne muut, jotka eivät silloin herää, häpeään. Tulkinta on kiistanalainen, mutta tavallisinkaan lukutapa ei sano, että molemmat tapahtuvat yhtä aikaa.
Ylösnousemus liittyy siihen, että ”siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi” suuren ahdistuksen jälkeen (12:1). Se on Herran päivän alku. Samoin Ilm 20:4:ssä ensimmäinen ylösnousemus koskee niitä, jotka eivät ottaneet pedon merkkiä.

Joh 5:28–29

”Hetki” on Johanneksella ajanjakso. Kreikan sana hōra on sama kaikissa näissä jakeissa, vaikka KR38 kääntää sen välillä sanalla ”aika”. Jakeen 4:23 ”tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa” kattaa koko seurakunnan ajan. Samassa luvussa jakeen 5:25 ”aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen” on kestänyt jo 2000 vuotta. Silloin myös jakeen 5:28 ”hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä” voi hyvin sisältää tuhat vuotta.
Jeesus mainitsee kaksi ylösnousemusta: ”elämän ylösnousemukseen” ja ”tuomion ylösnousemukseen”. Ilm 20:5–6 kertoo niiden järjestyksen: ensin ensimmäinen ylösnousemus, ja muut kuolleet vasta tuhannen vuoden jälkeen.
Johanneksen ”viimeinen päivä”. Uskovasta Jeesus sanoo: ”minä herätän hänet viimeisenä päivänä” (6:39, 40, 44, 54; vrt. 11:24). Hylkääjästä hän sanoo: ”se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä” (12:48). Jos viimeinen päivä on pitkä päivä, uskovat herätetään sen alussa ja hylkääjät tuomitaan sen lopussa (Ilm 20:11–15).

Ap. t. 24:15

Paavali toteaa saman uskon kuin fariseukset: ”on oleva ylösnousemus”, ”sekä vanhurskasten että vääräin”. Ajankohtaa hän ei mainitse. Muualla Uusi testamentti puhuu ylösnousemuksesta ”kuolleista” eli kuolleiden joukosta (kreik. ek nekrōn). Silloin osa nousee ja muut jäävät:

Luuk 20:35: vain ne, ”jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista”.
Mark 9:10: opetuslapset tutkistelivat, ”mitä kuolleista nouseminen oli”. Yleisen ylösnousemuksen he tunsivat, mutta nousu kuolleiden joukosta oli heille uutta.
Fil 3:11: Paavali kirjoittaa: ”jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista”. Siihen ei tarvitsisi pyrkiä, jos kaikki nousevat joka tapauksessa samalla kertaa.
Luuk 14:14: palkka maksetaan ”vanhurskasten ylösnousemuksessa”, ja 1 Kor 15:23 sanoo: ”jokainen vuorollaan”.

Matt 25:31–46

Tämä kohta vaatii eniten selitystä, mutta sen yksityiskohdat sopivat Herran päivän alkuun eikä loppuun:

Ylösnousemusta ei mainita. Jakeen 32 mukaan ”hänen eteensä kootaan kaikki kansat” eli elossa olevat ihmiset. Ilm 20:12–13:ssa tuomitaan sen sijaan kuolleet: ”meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat”.
Kirkkauden valtaistuin. Jakeessa 31 Ihmisen Poika ”istuu kirkkautensa valtaistuimelle”. Matteus käyttää samaa ilmausta hallituskaudesta: ”siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella”, apostolit istuvat kahdellatoista valtaistuimella (Matt 19:28). Valtaistuimelle istuminen aloittaa hallituskauden. Vrt. Ilm 20:4: ”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta”.
Lampaat perivät valtakunnan. Kuningas sanoo: ”omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (j. 34). Tuomio ratkaisee, kuka pääsee valtakuntaan. Se sopii valtakunnan alkuun, ei sen loppuun.
Vuohet menevät tuleen ennen perkelettä. He joutuvat ”siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä” (j. 41), ennen kuin perkele itse on siellä. Ilmestyskirjassa on sama järjestys: peto ja väärä profeetta heitetään järveen Kristuksen palatessa (19:20), tuhat vuotta ennen Saatanaa (20:10). Myös 2 Tess 1:7–9:n mukaan jumalattomia kohtaa rangaistus, ”kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä”.

Matt 25 olisi siis elävien tuomio Herran päivän alussa ja Ilm 20:11–15 kuolleiden tuomio sen lopussa. Jeesus ei mainitse väliaikaa, ja monet pitävät kohtia samana näkynä. Teksti ei pakota kumpaankaan, mutta yksityiskohdat viittaavat alkuun.

2 Piet 3

Alku: ”Herran päivä on tuleva niinkuin varas” (j. 10) eli Kristuksen äkillinen paluu (1 Tess 5:2).
Loppu: KR38:n mukaan ”silloin taivaat katoavat pauhinalla”. Kreikan alkutekstissä on ”jona” (en hē): päivä, jona taivaat katoavat. Jakeen 7 mukaan taivaat ja maa ovat ”talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään”. Juuri tämän tuomion Ilmestyskirja kuvaa maan ja taivaan paettua (Ilm 20:11–15).
Välissä Pietari muistuttaa, että ”yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä” (j. 8).
Jae 13, ”me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu”, viittaa Jes 65:17:ään eli kohtaan, jossa vielä kuollaan (Jes 65:20).

Jos sekä Pietari että Ilmestyskirja pitävät paikkansa, Herran päivä alkaa äkillisesti ja päättyy taivaan ja maan hajoamiseen. Tuhat vuotta mahtuu sen sisään.

4. Herran päivä: yksi päivä Jumalalle, pitkä aika ihmiselle

Raamattu käyttää sanoja ”päivä” ja ”hetki” myös pitkistä ajanjaksoista:

Paavali sanoo: ”katso, nyt on pelastuksen päivä” (2 Kor 6:2, lainaus Jes 49:8:sta). Tämä päivä on kestänyt noin 2000 vuotta.
Jes 61:2 puhuu samassa lauseessa kahdesta asiasta: ”julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää”. Nasaretin synagogassa Jeesus luki vain sanoihin ”saarnaamaan Herran otollista vuotta” asti, kääri kirjan kokoon ja sanoi: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen” (Luuk 4:19–21). Kostonpäivä jäi myöhemmäksi.
Sakarja kuvaa Herran päivää näin: ”Se on oleva yhtämittaista päivää” (14:7; hepreaksi kirjaimellisesti ”yksi päivä”). Kuitenkin ”Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista”, ja ”Niin on tapahtuva kesät ja talvet” (j. 8). Kansat käyvät Jerusalemiin ”vuosi vuodelta” (j. 16). Tuo päivä sisältää useita kesiä, talvia ja vuosia.

Ajatus ei ole uusi. Justinus Marttyyri kirjoitti noin vuonna 155 (Dialogi Tryfonin kanssa, luku 81), että Aadam kuoli tuhannen vuoden ”päivän” sisällä. Jumala sanoi: ”sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”, ja Aadam eli ”yhdeksänsataa kolmekymmentä vuotta”. Justinus liitti tähän sanan siitä, että Herran päivä on kuin tuhat vuotta, sekä apostoli Johanneksen ennustuksen tuhatvuotisesta valtakunnasta, jota seuraa yleinen ylösnousemus ja tuomio. Myös Irenaeus opetti samoin, ja monet varhaisimmista kirkkoisistä odottivat tulevaa tuhatvuotista valtakuntaa (kiliasmi).

Muutama varaus:

2 Piet 3:8 on vertaus (”niinkuin”), ja se toimii molempiin suuntiin. Jae 9 kertoo sen tarkoituksen: ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä”. Ps 90:4 lisää vielä ”ja niinkuin öinen vartiohetki”. Kyse on Jumalan ajattomuudesta, ei laskukaavasta.
Herran päivä tarkoittaa Raamatussa myös menneitä tuomioita: Babylonin (Jes 13:6–9), Egyptin (Hes 30:3), Jerusalemin (Valit 2:22) ja heinäsirkkavitsauksen (Joel 1:15). Se on Jumalan suoran puuttumisen aika, ei kiinteä aikamitta.
Lopullinen Herran päivä on luultavasti hieman tuhatta vuotta pidempi. Se alkaa Jumalan vihalla ennen tuhatta vuotta (ks. kohta 5) ja jatkuu tuhannen vuoden jälkeen vielä sen ajan, jonka Saatana on irti ”vähäksi aikaa” (Ilm 20:3, 7–9).

5. Ylöstempaus ja Herran päivän alku

Jos Herran päivä on pitkä jakso, mistä se alkaa, ja mihin kohtaan ylöstempaus sijoittuu?

Aikajärjestys

Vuosiviikon puoliväli. Danielin mukaan ”puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin” (Dan 9:27). Jeesus viittaa samaan hetkeen: ”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen” (Matt 24:15). Vasta sen jälkeen hän sanoo: ”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus” (24:21). Raamattu ei kutsu koko seitsemää vuotta ahdistukseksi.
Puolen vuosiviikon jaksot ovat pedon aikaa. Kolmen ja puolen vuoden jaksoja (Dan 7:25; Ilm 11:2–3; 12:6, 14; 13:5) ei kutsuta Jumalan vihaksi. Pedolle ”annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät” (Ilm 13:7; vrt. Dan 7:21). Tuo viha on perkeleen: hän ”on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa” (Ilm 12:12).
Ahdistus lyhennetään, ja merkit tulevat. Jeesus sanoo: ”valittujen tähden ne päivät lyhennetään” (24:22). ”Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa” (24:29). Sitten Ihmisen Poika tulee taivaan pilvien päällä, ja enkelit ”kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta” (24:30–31).
Merkit tulevat ennen Herran päivää. ”Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee” (Ap. t. 2:20, Pietari lainaa Joelia).

Ilmestyskirjan sinetit seuraavat samaa järjestystä kuin Matt 24:

Sinetit 1–4: valloittaja, sota, nälänhätä ja kuolema (vrt. väärät kristukset, sodat ja nälänhädät, Matt 24:5–7).
Viides sinetti: marttyyrit huutavat: ”Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme” (Ilm 6:10). Jumalan kosto ei ole vielä alkanut, ja vaino jatkuu vielä ”vähän aikaa” (6:11; vrt. Matt 24:9).
Kuudes sinetti: ”aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi”, ja ihmiset sanovat: ”heidän vihansa suuri päivä on tullut” (6:12–17). Sana ”viha” (Jumalan viha) esiintyy Ilmestyskirjassa tässä ensimmäistä kertaa.
Sen jälkeen Johannes näkee valtaistuimen edessä suuren joukon ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat” (7:9–14). Vasta tämän jälkeen tulevat pasunat ja maljat, ”sillä niissä Jumalan viha täyttyy” (15:1).

Herran päivä ei siis voi alkaa ennen puoliväliä, sillä ”se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy”, ja hän ”asettuu Jumalan temppeliin” (2 Tess 2:3–4). Se alkaa vasta merkkien jälkeen, jossakin kohtaa jälkimmäistä puoliskoa, kun suuri ahdistus lyhennetään. Tarkka kohta ei siis ole puoliväli.

Miksi ylöstempaus sijoittuu juuri ennen Jumalan vihaa

Uskovia ei ole määrätty vihaan. Paavali sanoo: ”ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan” (1 Tess 5:9). Jeesus on se, ”joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1 Tess 1:10; vrt. Room 5:9).
Paavali liittää ylöstempauksen suoraan Herran päivään. Ensin uskovat ”temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin” (1 Tess 4:17), ja heti perään: ”Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä”, mutta ”te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas” (5:2–4).
2 Tess 2:1–4. Paavali aloittaa: ”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä” (2:1). Tessalonikalaiset kärsivät vainoja (1:4) ja pelkäsivät, että Herran päivä oli jo alkanut: ”ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä” (2:2). Paavali vastaa, että se päivä ei tule ennen kuin laittomuuden ihminen asettuu temppeliin. Kokoontuminen Kristuksen luo ei siis tapahdu ennen puoliväliä. Kreikan sana ”kokoontuminen” (episynagōgē) on samaa kantaa kuin Matt 24:31:n verbi: enkelit ”kokoavat hänen valittunsa”.
Pelastus ja tuomio samana päivänä. Jeesus sanoo: ”sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta”, ja ”samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy” (Luuk 17:29–30). Vedenpaisumus alkoi samana päivänä, jona Nooa meni arkkiin: ”Juuri sinä päivänä menivät Nooa sekä Seem, Haam ja Jaafet” (1 Moos 7:11–13). Malli on: ensin pelastus, sitten heti viha, ei vuosien päästä.
Toinen otetaan talteen. Vedenpaisumus ”vei heidät kaikki”, mutta Jeesuksen tullessa ”toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään” (Matt 24:39–40). Kreikan verbi (paralambanō) on sama kuin Joh 14:3:ssa: ”tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni”.
Sama tapahtuma kahdessa kohdassa. Matt 24:30–31 ja 1 Tess 4:16–17 kuvaavat samoja asioita: Herra tulee taivaasta pilvissä, pasuna soi, enkelit tai ylienkeli ovat mukana, ja uskovat kootaan tai temmataan hänen luokseen.
Elonkorjuu ennen viinikuurnaa. Ensin ”pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen”, ja ”maa tuli leikatuksi” (Ilm 14:14–16). Vasta sitten maan viinipuun hedelmät heitetään ”Jumalan vihan suureen kuurnaan” (14:19).
Lepo ja kosto samaan aikaan. Jumala antaa ahdistetuille ”levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta” ja ”kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa” (2 Tess 1:7–8).
Jesaja näkee saman. ”Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt.” ”Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa” (Jes 26:20–21).

Luontevin järjestys on siis tämä: hävityksen kauhistus puolivälissä, suuri ahdistus, joka lyhennetään, merkit auringossa ja kuussa, ylöstempaus ja sitten Jumalan viha eli Herran päivän alku. Tätä kutsutaan vihaa edeltävän ylöstempauksen näkemykseksi (engl. pre-wrath).

Kaksi tarkennusta. Ensinnäkin Jumalan vihan kestoa ei mainita, joten se ei välttämättä ole kolme ja puoli vuotta. Daniel laskee hävityksen kauhistuksesta ”tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää” ja ”tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää” (Dan 12:11–12), joten loppu ei mahdu siistiin kolmen ja puolen vuoden lokeroon. Toiseksi päivää ei voi laskea etukäteen, vaikka hävityksen kauhistus nähtäisiin, koska ahdistuksen päivät lyhennetään. Jeesus sanoo: ”siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan” (Matt 24:36), ja päivä tulee yhä yllättäen: ”silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio” (1 Tess 5:3).

Muut näkemykset lyhyesti

Ylöstempaus ennen ahdistusta. Tukena ovat Ilm 3:10 (”pelastan sinut koetuksen hetkestä”), jakeet Herran tulon odottamisesta (Matt 24:42; Tit 2:13) sekä se, että Karitsa avaa kaikki sinetit (Ilm 6:1) ja että sana ”seurakunta” ei esiinny Ilmestyskirjan luvuissa 4–21. Vastaus: viidennen sinetin kohdalla Jumala ei ole vielä kostanut (6:10). Ilmaus ”on tullut” (6:17) on sama kuin jakeissa ”hänen tuomionsa hetki on tullut” (14:7) ja ”leikkuuaika on tullut” (14:15), jotka ilmoittavat jonkin alkavan juuri nyt. Pyhiä on maan päällä pedon aikana (13:7, 10; 14:12). Ilm 3:10:n kreikkalainen ilmaus (tēreō ek) on sama kuin Joh 17:15:ssä: ”En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta”. Jotkut englanninkieliset käännökset (WEB) kääntävät 2 Tess 2:3:n luopumuksen (apostasia) sanalla ”departure” ja näkevät siinä ylöstempauksen. Sanan ainoa toinen esiintymä Uudessa testamentissa on kuitenkin Ap. t. 21:21: ”luopumaan Mooseksesta”.
Ylöstempaus ahdistuksen puolivälissä. Tukena on 1 Kor 15:52 (”viimeisen pasunan soidessa”), joka samastetaan seitsemänteen pasunaan (Ilm 11:15–18), sekä kahden todistajan nousu taivaaseen (11:12). Vastaus: seitsemänteen pasunaan mennessä kuusi pasunatuomiota on jo kohdannut maata (Ilm 8–9), ja Matt 24:29 sijoittaa kokoamisen ahdistuksen jälkeen eikä sen keskelle.
Ylöstempaus ahdistuksen jälkeen. Tukena on Matt 24:29–31 (”kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen”) luettuna seitsemän vuoden loppuun sekä ajatus yhdestä ainoasta tulemuksesta. Uskovat varjellaan vihan läpi, koska tuomiot kohtaavat vain niitä, ”joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan” (Ilm 9:4; vrt. 16:2). Vastaus: päivät lyhennetään, ja pasunat ja maljat tulevat vasta kuudennen sinetin merkkien jälkeen.

Mikään jae ei suoraan kerro ylöstempauksen ajankohtaa suhteessa Danielin vuosiviikkoon. Tämä on päätelmä, ja se on lopunajan opetuksen kiistellyimpiä kysymyksiä.

6. Yhteenveto

Herran päivä on Jumalan suoran puuttumisen ja hallinnan aika. Se alkaa äkillisesti Jumalan vihalla, kun suuri ahdistus lyhennetään, ja uskovat temmataan Herran luo juuri sitä ennen. Päivään kuuluvat vihan tuomiot, Kristuksen näkyvä voitto (Ilm 19), tuhatvuotinen valtakunta, Saatanan lyhyt vapautus sekä lopulta tuli ja uudet taivaat ja uusi maa. Tämä lukutapa sovittaa yhteen Pietarin, Paavalin, Jesajan, Sakarjan ja Ilmestyskirjan kohdat ilman, että mitään niistä tarvitsee venyttää.

”Yhden tapahtuman” jakeet eivät ole tämän kanssa ristiriidassa. Mikään niistä ei sulje pois väliaikaa, ja kahdessa niistä on aikasana (hetki, päivä), jota Raamattu itse käyttää pitkistä jaksoista. Väliajan pituuden kertoo Ilm 20. Vertauskuvallisen tulkinnan kannattaja vastaisi, että jokainen jae yksin luettuna kuvaa yksinkertaisimmin yhtä tapahtumaa. Samalla logiikalla myös Joh 5:25:n ”aika” olisi yksi hetki, eikä se selvästikään ole.

Kuinka kirjaimellisesti luku 1000 pitää ottaa, ei voi ratkaista ehdottomasti, sillä Ilmestyskirja käyttää lukuja myös vertauskuvallisesti. Vilpittömät, Raamattuun sitoutuneet kristityt ovat näistä kysymyksistä eri mieltä, joten yksityiskohdissa on hyvä olla nöyrä.

Raamatunlainaukset: Kirkkoraamattu 1933/38.

Mirkku · Lokakuu 5, 2026, 11.26am

Minulle pelastus jo nyt toivossa on pelastusvarmuutta uskonvanhurskauden kautta. Lahja usko lahjoitetaan kasteessa (Sanan lupaukset + opetus). En pysty muuta uskomaan etteikö Sovituksesta langettaisi harhateille.
Arvostan ja ihailen Raimo Mäkelää, mutta en pysty sydämessäni tässä häntä seuraamaan.
19 vuotta sitten kirjoitettu!
Tuhatvuotinen valtakunta -tarua vai totta?

En yksinkertaisena maallikkona pysty opettamaan ja opettajilla (teologeillakin) on lukuisia näkemyksiä. Pieper ja Valen-Sendstadit ovat ymmärtäneet asian, kuten minäkin. Roseniuksen ja Tuomenoksan en ole huomannut ottavan asiaa puheeksi missään. LHPK ja Sley ovat nähdäkseni samanmielisiä tässä.

Plautilla · Lokakuu 5, 2026, 11.28am

Itselle näissä uudemmissa tulkintalinjoissa, joihin liittyy Israelin maanpäällinen valta-asema, tökkää se, että Jumalan valtakunta ei ole tästä ajasta. Se ei ole syömistä eikä juomista.

Mirkku · Lokakuu 5, 2026, 11.31am

Hyvä yritys, mutta ei pysty auttamaan asiassa. Pääasia on, että usko Kristukseen J. ei lopu.

Fratres · Lokakuu 5, 2026, 11.43am

Ei ole Israelilla valta-asemaa, vaan Öljymäelle palaavalla Jeesuksella, joka hallitsee kuninkaana n tuhat vuotta yhdessä apostolien ja kahdentoista patriarkan kanssa. Se että paikka on Israelissa ja tarkemmin Jerusalemissa on asia, joka johtuu historiasta ja tähän on Raamatun sanan vahvistus myös.

Tuhatvuotinen valtakunta on tämän ajan ja iankaikkisuuden välissä oleva aika, jossa eletään ruumiillisesti kuten nytkin, mutta paha ja sairaudet ovat poissa ja elinikäkin huomattavasti nykyistä pitempi.

Muoks:
Tämä on siis millenialistisen tuhatvuotisvaltakuntaopin mukaan selitetty näin. Itse en tiedä, kuinka tämä lopulta tapahtuu ja menee, ja näkemys on ollut minullekin uusi.

Se on kuitenkin perinteinen viidesläisen herätysliikkeen näkemys ja itse en sitä nykyisin ollenkaan kammoksu, vaikka se onkin perinteisten kirkkojen ja esim luterilaisuuden vastustama. Tietyt tahot tähän tosissaan uskovat, enkä itsekään pitäisi näkemystä mahdottomana, vaikka se siltä tuntuisikin.

9x · Lokakuu 6, 2026, 7.30am

Jokainen tulee tässäkin asiassa siihen tulokseen kuin hänessä oleva henki ohjaa hänen vakaumustaan. Oletko koskaan edes yrittänyt perhehtyä luterilaiseen näkemykseen, lukemalla luterilaisen hengen tuottamaa kirjallisuutta asiasta? Itse olen tutkinut molempia ja tutustunut myös perinpohjin ylempänä mainitun Raimo Mäkelän näkemykseen mm. lukemalla hänen kirjansa. Se ei kuitenkaan vakuuttanut minua millään tavoin, kuten viidesläinen näkemys yleensäkään. Toivoisinkin, että tätä viidesläistä näkemystä edustavat kirjoittaisivat johdonmukaisen Raamattuun kohta kohdalta perustuvan selontoen näkemyksestään, kuten me luterilaisetkin olemme tehneet, että syntyisi vakuuttava selonteko heidänkin näkemyksestään, etteivät ne olisi pelkkiä ihmishengen “airsuspension” tuotoksia, jotta Jumalan Hengen ohjaama uskovakin voisi saada niistä vastakaikua uskolleen.

Fratres · Lokakuu 6, 2026, 7.42am

Luitko kuitenkin linkkaamani Mäkelän hyvin perinpohjaisen asiaan perehtyneen tekstin tuossa ylempänä? Siinä hän perustelee asioita hyvin joka kantilta. Itse pidän milleanistista näkemystä kiinnostavana, kiinnostavampana kuin perinteisten kirkkojen näkemyksiä sanomatta silti mitään täyttä varmuutta asioista. Aiemmin en ollut koskaan kuullutkaan milleanismista, mutta nyt pidän sitä aivan varteenotettavana mahdollisuutena. Pelastuskysymys tämä ei ole.

Mirkku · Lokakuu 6, 2026, 8.25am

Tässä n. 30 v. sitten kirjoitettua puolueetonta historiaa yms. tietoa asiasta kiinnostuneille. Itse olen nyt taas vakaasti amilleanilisti, vaikka seuraan viidesläisiä muuten (ainakin nyt).

Seitsemäs herätys, eskatologia, tuhatvuotinen valtakunta, profetioiden aukaisua, : TUHATVUOTINEN VALTAKUNTA, Augustino – luterilainen tulkinta

Sen uskon, että nyt mennään kovaa vauhtia antikristuksen (ihmisen voima ja armon tarpeettomuus) aikaan ja tuhoon ja juuri sitä ennen Jeesus saapuu. “Missä synti on suureksi tullut, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi.”

Yhteenveto

ERI NÄKEMYKSIÄ TUHATVUOTISESTA VALTAKUNNASTA
ISO RAAMATUN TIETOSANAKIRJA (1975)

AMILLENNIALISMI
(kreik. a-, ´ei, ja lat. millennium, ´tuhatvuotiskausi, tuhatvuotinen valtakunta) Juontaa juurensa
Augustinuksesta (354-430), joka tulkitsi tuhatvuotisen valtakunnan hengellisesti kirkkoa
merkitsevänä. Hän opetti, että tämä valtakunta oli alkanut Kristuksen ensimmäisessä
tulemuksessa ja että Kristuksen kirkko oli se valtakunta, jossa pyhät hallitsevat. Kun Ilm. 20:1-5:ssa
puhutaan ensimmäisestä ylösnousemuksesta, hän selitti sen kääntymykseksi, jonka kautta ihmiset
nousevat uuteen elämään…
Amillennialismi ei siis usko minkäänlaiseen maalliseen Jumalan valtakuntaan kirjaimellisesti…
Saatana on sidottu ”evankeliumin kahleilla”, eikä se voi vapaasti toimia siellä, missä Jumalan
sanaa julistetaan. Me elämme nyt tuhatvuotisessa valtakunnassa – ehkä lähellä sitä aikaa, jolloin
saatana jälleen päästetään vankeudestaan. ja se lähtee villitsemään maan kansoja.
POSTMILLENNIALISMI
(lat.post. ”jälkeen”) on näkemys, jonka mukaan Kristus tulee vasta tuhatvuotisen valtakunnan
jälkeen, maailman lopun yhteydessä. Evankeliumin voittokulku ja kristinuskon tunkeutuminen
kaikille yhteiskuntaelämän kaikille alueille luo tuhatvuotisen valtakunnan samoin kuin hapatus
hapattaa koko taikinan. Tällä tavoin Kristus perustaa valtakuntansa tänne maan päälle…
2
Valtakunta on ennen kaikkea hengellistä ja yhteiskunnallista vaikuttamista, joka muuttaa
nykymaailman olot. He eivät kuitenkaan näe valtakunnan vielä toteutuneen tähänastisessa
kirkkohistoriassa. Valtakunta on edessäpäin.
PREMILLENNIALISMI
(lat. prae. ´edellä`) tulkitsee tulkitsee tuhatvuotisen valtakunnan kirjaimellisesti. mutta opettaa
Kristuksen saapuvan ennen valtakunnan perustamista. Valtakunta ei synny kehittymällä, vaan
jumalallisen asioihin puuttumisen kautta. Antikristuksen henki, 1 Jh 4:1 ss., ja laittomuuden
salaisuus, 2 Ts 2:7, ovat jo nyt vaikuttamassa, eikä Raamatussa mikään viittaa siihen, että
maailma kehittyisi paremmaksi nykyisenä aikakautena. Vasta Herran tulemuksessa saatana
sidotaan, ja vasta silloin pyhät hallitsevat Kristuksen kanssa. Ilm.20:n katsotaan kuvaavan
yksinkertaisesti ja kirjaimellisesti Kristuksen tulemuksen ja viimeisen tuomion välisellä ajalla
voimassa olevaa Jumalan valtakuntaa; käsitystä perustellaan mm. tekstiyhteydellä. Tuhatvuotinen
valtakunta ymmärretään ensimmäiseksi - maalliseksi – Jumalan valtakunnan ilmenemismuodoksi,
ylimenotilaksi ennen iankaikkista valtakuntaa.
Ammillennialismin vastaisesti painotetaan, että Raamatun profetiat, varsinkin VT:n lupaukset
Israelin valtakunnasta voivat täyttyä ainoastaan siten, että Kristus näkyväisesti hallitsee maan
päällä…
Pakanain aika tulee päättymään ja Israelin valtakunta perustetaan uudelleen; siksi juutalaiset
palaavat lopun aikana jälleen kotimaahansa…
Valtakunta perustetaan Kristuksen saapuessa, jolloin antikristus ja maailmanvallat nujerretaan
sekä saatana sidotaan. Silloin koko Juudan kansa kääntyy ja Israelin valtakunta saa täyden
laajuutensa. Tapahtuu pyhien ylösnousemus. Vanhurskaat virkoavat eloon ja hallitsevat Kristuksen
kanssa – nämä pyhät eivät kuitenkaan palaa takaisin maalliseen elämään: he ovat
ylösnousemuksen lapsia ja kuuluvat korkeampaa piiriin.
Maanpäällinen Jumalan valtakunta on oleva vanhurskauden valtakunta ka rauhan valtakunta,
jossa kansat eivät enää opettele sotimaan toisiaan vastaan. Luomakunta uudistuu, niin että
erämaa kukoistaa kuin puutarha. Raamatun mukaan myös eläinten luonto muuttuu ja ihmiset
saavuttavat patriarkkain aikaisen iän, Jes 11:6-8, 65:17 ss.
Tuhatvuotisen valtakunnan aika on suurta evankelioimiskautta, jolloin ”maa on oleva täynnä
Herran kunnian tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren”, Hab 2:14. Kaikki pakanakansat
palvelevat Herraa yhdessä Hänen kansansa Israelin kanssa, vrt.Jes 2:3 ss. ym.
Tuhatvuotinen valtakunta ei kuitenkaan merkitse vielä täydellisyyttä. Syntiä on vielä ihmisissä:
tarvitaan vain perkeleen villitys, niin se kumpuaa uudelleen esiin. Vasta kun kapina on kukistettu,
ilmestyy Jumalan iankaikkinen valtakunta., uudet taivaat ja uusi maa, joissa vanhurskaus asuu.
ISO RAAMATUN TIETOSANAKIRJA (5793 – 5796)

Kyllä Luther oli oikea uskonpuhdistaja ja vieläkin!

MARTTI LUTHER 1483 - 1546

JUMALA OMPI LINNAMME JA VAHVA TURVA AIVAN,
ON MIEKKAMME JA KILPEMME AJALLA VAARAN, VAIVAN
SE VANHA VAINOOJA, KAVALA, KAUHEA, ON KIIVAS KIUKKUINEN
JA JULMA, HIRMUINEN. VAIN HERRA HÄNET VOITTAA.
ON TURHA OMA VOIMAMME, VÄÄRYYDEN VALTAA VASTAAN.
ME TURMAN VALLAT VOITAMME HERRASSA AINOASTAAN.
HÄN, KRISTUS, KUNINGAS, ON VOITONRUHTINAS, LYÖ JOUKOT
HELVETIN, NE TALLAA JALKOIHIN, JA VOITON MEILLE SAATTAA.
MAAILMA VAIKK` OIS TÄYNNÄNSÄ, PIMEYDEN ENKELEITÄ,
PÄÄLLEMME SYÖSTEN PÄÄNÄNSÄ, HE EIVÄT VOITA MEITÄ.
NE RAIVOTKOHOT VAAN, JA SYÖSKÖÖT KIUKKUAAN, NE SAANEHET
JO ON HERRALTA TUOMION. YKS SANA HEIDÄT KAATAA.
SE SANA SEISOO VAHVANA, HE EI VOI SITÄ KESTÄÄ.
KUN KANSSAMME ON JUMALA, KEN MEILTÄ VOITON ESTÄÄ.
JOS VEIS HE HENKEMME, OSAMME, ONNEMME, NE HEIDÄN
OLKOHON, VAAN MEIDÄN IÄT ON, JUMALAN VALTAKUNTA.

Tims · Lokakuu 6, 2026, 8.40am

Viidesläisyydestä minulla ei ole mitään tietoa, mutta edellinen viestini yrittää tätä konkreettista tuhannen vuoden jaksoa perustella ainoastaan Raamatun tekstillä.

Laitoin vielä tekoälyn asialle liittyen tuohon aiemmin linkkaamaasi artikkeliin.

Vastine artikkeliin Väärä tuhatvuotinen valtakunta-oppi irrottaa meidät Kristuksesta

1. Käännösväitteet

Kirjoituksen mukaan tuhatvuotisen valtakunnan kannattajat nojaavat uuteen käännökseen: ”ensin muutetaan Raamattu mieleiseksi ja sitten sanotaan, että näin se on”. Tarkistin kirjoituksessa mainitut kohdat.

Ilm 20:4–5 on sama kummassakin käännöksessä. KR38: ”he virkosivat eloon” ja ”Muut kuolleet eivät vironneet eloon”. KR92: ”He heräsivät eloon” ja ”Muut kuolleet eivät heränneet eloon”. Ratkaiseva sanamuoto on jo vanhassa käännöksessä.
Room 6:5. Kirjoitus moittii KR92:n tulevaa aikamuotoa: ”me myös nousemme kuolleista niin kuin hän”. Kreikan alkutekstissä verbi on kuitenkin tulevassa aikamuodossa (esometha), ja niin se on myös Bibliassa: ”niin me myös tulemme yhdenkaltaiseksi ylösnousemisessa”. Kaikki 14 englanninkielistä käännöstä tekevät samoin, esimerkiksi ”we shall be also in the likeness of his resurrection”. KR38:n preesens (”niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa”) on tässä poikkeus. Osallisuus Kristuksen ylösnousemukseen jo nyt on totta, mutta se perustuu jakeisiin 4 ja 11 (”samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman”), ei jakeen 5 aikamuotoon.
Ilm 20:6. KR92 sanoo tosiaan ”pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta”, kun KR38:ssa on ”jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa”. Saman jakeen loppu menee kuitenkin toisin päin. KR92 sanoo ”he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja”, mutta KR38 ”he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja”. Tässä vanha käännös viittaa selvemmin tulevaisuuteen.
Ilm 5:10. Kirjoitus lainaa KR38:aa (”he tulevat hallitsemaan maan päällä”) ja päättelee, että hallitseminen tapahtuu jo nyt. KR38 on kuitenkin tässä tulevassa aikamuodossa, ja niin on myös Biblia: ”me saamme vallita maan päällä”. Muutamissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on preesens, ja sitä seuraavat esimerkiksi englanninkieliset ASV ja ERV (”they reign upon the earth”). Se on kuitenkin vähemmistölukutapa, ja ”maan päällä” pysyy kummassakin.

2. Onko Saatana jo sidottu Ilm 20:n tarkoittamalla tavalla?

Olen samaa mieltä siitä, että Kristus voitti ristillä: ”Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta” (Kol 2:15; vrt. Matt 12:29). Hän hallitsee nyt Isän oikealla puolella (Ps 110:1). Ilm 20:3 sanoo kuitenkin enemmän kuin että Saatanan valtaa on rajoitettu. Enkeli ”heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi”.

Kirjoitus myöntää itse, että perkele toimii. Siinä sanotaan: ”perkele toimii yhä”. Lisäksi se lainaa Ilm 2:10:tä: ”perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen”. Perkele, joka heittää kristittyjä vankeuteen, ei ole sinetöitynä syvyydessä.
Kirjoituksen oma 42 kuukauden perustelu kääntyy sitä vastaan. Kirjoituksen mukaan 42 kuukautta kuvaa ”seurakunnan koko aikaa maailmassa”. Samana aikana pedolla on lohikäärmeen voima (”lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan”, 13:2), ja se ”villitsee maan päällä asuvaiset” (13:14). Sama aika ei voi olla myös se aika, jolloin Saatana on sinetöity, ”ettei hän enää kansoja villitsisi”. Verbi on sama, mutta väitteet ovat päinvastaiset. Luvussa 12 perkele on ”koko maanpiirin villitsijä”, joka heitetään maan päälle (12:9). Luvussa 20 hän on syvyydessä.
Apostolit kuvaavat perkeleen toimivan ristin jälkeen. Pietari kirjoittaa: ”Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura” (1 Piet 5:8). Paavalin mukaan hän on henki, ”joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa” (Ef 2:2), ja ”saatana on meidät estänyt” (1 Tess 2:18). Johannes kirjoittaa: ”koko maailma on pahan vallassa” (1 Joh 5:19). Nämä ovat Raamatun sanoja. Ne eivät ole katsetta ”ympärillään olevaan maailmaan”, kuten kirjoitus väittää.
Raamattu erottaa voiton ja sen loppuun viemisen. ”Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi” (Hepr 2:8). Kristus ”odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi” (Hepr 10:13). ”Sillä hänen pitää hallitseman siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle”, ja ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema” (1 Kor 15:25–26). Kuolema kukistetaan Ilm 20:14:ssä, tuhannen vuoden jälkeen.
Jumalan valvonnassa Saatana on ollut aina. Jo Jobin kirjassa Herra asettaa hänelle rajan: ”älä vain koske kädelläsi häneen itseensä” (Job 1:12). Siksi Ilm 20:n sitominen ei voi tarkoittaa vain sitä, että perkele toimii ”Jumalan tarkassa valvonnassa”.

3. Enkeli ja Danielin 70 viikkoa

Enkeli voi hyvin olla Kristus, kuten Luther opetti. Se kertoo kuitenkin, kuka sitoo, ei sitä, milloin. Ilmestyskirjan järjestyksessä Kristus on juuri tullut taivaasta (”Ja minä näin taivaan auenneena”, 19:11–21), joten Kristus sitoisi Saatanan paluunsa jälkeen.
Avain ei todista jumaluutta. Ilm 1:18:ssa Kristuksella on ”kuoleman ja tuonelan avaimet”, kun taas 20:1:ssä enkelillä on ”syvyyden avain”. Ilm 9:1:ssä pudonneelle tähdelle ”annettiin syvyyden kaivon avain”.
Dan 9:24 sinetöi synnin. Siinä sanotaan: ”synti sinetillä lukitaan”. Ilm 20:3:ssa sinetöidään syvyys Saatanan päältä. Kohdilla on yhteinen sana, ei yhteinen tapahtuma.

4. Ensimmäinen ylösnousemus

Olen samaa mieltä siitä, että uskova on jo nyt herätetty Kristuksen kanssa. Jumala on meidät ”yhdessä hänen kanssaan herättänyt” (Ef 2:5–6; Kol 3:1; Joh 11:25). Ilm 20:4–6 ei kuitenkaan voi tarkoittaa tätä:

Järjestys. He ”olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden”, ja sen jälkeen he ”virkosivat eloon”. Uudestisyntyminen tapahtuu ennen kuin ihminen todistaa ja kuolee, ei mestauksen jälkeen.
Jae 5. ”Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet.” Jos eloon virkoaminen tarkoittaa uudestisyntymistä, muut kuolleet syntyisivät uudesti tuhannen vuoden jälkeen. Se olisi oppi kaikkien pelastumisesta.
Mihin ”ensimmäinen ylösnousemus” viittaa. Jakeen 5 sanat ”Tämä on ensimmäinen ylösnousemus” viittaavat juuri kuvattuun eloon virkoamiseen eivätkä Kristukseen. Kristus on ”kuolleitten esikoinen” (Ilm 1:5), ja Paavali sanoo: ”esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan” (1 Kor 15:23).
Kirjoituksen oma vertailu Ilm 6:9–11:een tukee tätä. Siellä sielut odottavat alttarin alla, ja heille sanotaan, ”että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina”. Ilm 20:4:ssä odotus on päättynyt: he virkoavat eloon ja hallitsevat. Kyse ei siis ole kuoleman jälkeisestä välitilasta.
Kaksi vaihetta. Kirjoituksen Luther-lainaus erottaa itsekin hengellisen ylösnousemuksen nyt ja ruumiillisen ylösnousemuksen viimeisenä päivänä. Jeesus ei myöskään oikaise Marttaa, joka sanoo: ”Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä” (Joh 11:24). Muualla hän lupaa: ”minä herätän hänet viimeisenä päivänä” (Joh 6:40).

5. Valtakunta nyt ja tulevaisuudessa

Asema nyt, hallitseminen myöhemmin. Kristus on ”tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen” (Ilm 1:6), ja Johannes on ”osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan” (1:9). Hallitseminen luvataan kuitenkin tulevana: ”jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita” (2 Tim 2:12) ja ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani” (Ilm 3:21; vrt. 2:26; 5:10).
Luuk 17:21 sanottiin fariseuksille (17:20), joiden sisällä valtakunta tuskin oli. KR92 kääntää: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne”. Saman puheen jatko kertoo näkyvästä tulemisesta: ”niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva” (17:24).
Ap. t. 14:22, jota kirjoitus lainaa, asettaa ahdistuksen ensin: ”Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan”. Ensin tulee ahdistus, sitten valtakuntaan meneminen. Samoin Ilm 7:14: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat”.
Ps 110:2 (”hallitse vihollistesi keskellä”) sopii myös tuhatvuotiseen hallitukseen, sillä silloinkin kansat voivat vielä kapinoida (Sak 14:17–19; Ilm 20:8).

6. Muut väitteet lyhyesti

Laskelmat. Olen samaa mieltä: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä” (Ap. t. 1:7; Matt 24:36). Jeesus vastasi kysymykseen siitä, milloin valtakunta rakennetaan Israelille. Hän ei kiistänyt, että niin tapahtuu.
Rauhan valtakunta ja ristin teologia. Tulevaa tuhatvuotista hallitusta opettava ei kiistä ahdistusta. Uskovat kulkevat suuren ahdistuksen läpi ennen Kristuksen paluuta (Matt 24:21–29; Ilm 13:7).
Usko ilman näkemistä. Sana ”Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” koskee tätä aikaa. Kristuksen paluun jälkeen kaikki näkemykset opettavat, että uskovat näkevät hänet: ”me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on” (1 Joh 3:2). Pelastus on silloinkin yksin armosta, ja Ilm 20:8–9 osoittaa, ettei näkeminen sinänsä muuta sydäntä.
Karikatyyri. Kirjoitus kuvaa opin, jossa elettäisiin ”syntisinä kirkastetuissa ruumiissa ja halutessa näkymättöminä leijaillen”. Kukaan ei opeta kirkastettujen ruumiiden olevan syntisiä. Rehua syövä leijona on Jesajan kuva: ”leijona syö rehua niinkuin raavas” (Jes 65:25). Ensimmäinen ylösnousemus koskee kaikkia, jotka ovat ”Kristuksen omat” (1 Kor 15:23), eikä mitään eliittijoukkoa.
Uusi luomakunta. Kirjoitus huomauttaa, että ”uutta luomista ei ole tapahtunut”. Juuri niin. Tuhatvuotinen hallitus ei ole vielä uusi luomakunta. Se tulee vasta luvussa 21: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan” (Ilm 21:1).
Miksi luotu olento hyökkäisi Herran valtakuntaa vastaan? Ilm 20:7–9 kertoo, että niin tapahtuu, luettiin lukua miten tahansa. Kirjoituksen omassa tulkinnassa Saatana hyökkää seurakuntaa vastaan, vaikka Kristus jo hallitsee. Vaikeus on siis sama molemmissa tulkinnoissa.
Ilm 1:7. Kristuksen tuleminen on näkyvä kaikille, siitä olemme samaa mieltä. Jae lainaa kuitenkin Sak 12:10:tä, jossa Herra vuodattaa ”armon ja rukouksen hengen”, ja sitä seuraa ”avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan” (Sak 13:1). Israelin kohdalla kyse on parannuksesta, ei vain siitä, että ”armon ja pelastuksen aika on lopussa”.
Tunnustuskirjat. Augsburgin tunnustuksen XVII artikla hylkää opin, jonka mukaan hurskaat ottavat maailman valtakunnan haltuunsa ennen kuolleiden ylösnousemusta ja jumalattomat kukistetaan kaikkialla. Kun tuhatvuotinen hallitus sijoitetaan ensimmäisen ylösnousemuksen ja Kristuksen paluun jälkeen, artikla ei sanamuotonsa puolesta koske sitä.

Missä kirjoitus on oikeassa

Kristuksen voitto on täydellinen, ja uskovat ovat jo nyt osallisia siitä.
Lopun ajan laskelmat ovat toistuvasti osoittautuneet vääriksi.
Sana ”valtakunta” ei esiinny Ilm 20:ssä. Teksti puhuu kuitenkin valtaistuimista ja tuomiovallasta, ja siitä, että he ”hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta”. Siksi ”tuhatvuotinen hallitus” on osuva nimi.
Luku 1000 voi olla vertauskuvallinen. Se ei kuitenkaan muuta tapahtumien järjestystä: ensin Kristuksen paluu (luku 19), sitten Saatanan sitominen ja ensimmäinen ylösnousemus (luku 20) ja vasta sitten uusi luomakunta (luku 21).
Enkeli voi olla Kristus.

Yhteenveto

Kirjoituksen kolme pääperustetta eivät kestä. Käännösväitteistä Room 6:5 on päinvastoin kuin kirjoitus esittää, ja KR38 tukee itse tuhatvuotisen hallituksen lukutapaa. Väite Saatanan sitomisesta Ilm 20:n tarkoittamalla tavalla on ristiriidassa sen kanssa, mitä apostolit ja kirjoitus itse sanovat perkeleen toiminnasta nyt. Ensimmäinen ylösnousemus tapahtuu mestatuille heidän kuolemansa jälkeen, ja jakeen 5 sama verbi estää lukemasta sitä uudestisyntymiseksi.

Kristus on keskiössä myös tässä lukutavassa. Hän tulee (Ilm 19), sitoo Saatanan ja hallitsee, ja hänen omansa ”tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja”.

Raamatunlainaukset: Kirkkoraamattu 1933/38, ellei toisin mainita. Vertailukäännökset: KR92, Biblia 1776 sekä englanninkieliset AKJV ja ASV.

Mirkku · Lokakuu 6, 2026, 9.15am

Hyökkäys on paras puolustus, mutta asiat vain riitelevät, ei Henki. Viidesläisilläkin uskovilla on Pyhä Henki, joka on yhtä ahtaalla meissä kuin heissäkin. Minä en ole koskaan tohtinut sanoa, että minulla on Kristuksen mieli, vaikka Paavali & co. niin sanovat puolustautuessaan!
(Omasta mielestään Mäkelä on Raamatullisesti perustellut kantansa ja myös vaatii sitä vuorostaan toisilta. Eli tässä ymmärrys tai fakkiutuminen on esteenä.)
Raamattua ei voi lukea kirjaimellisesti kaikissa kohdin, se on fakta, vaikka eräät lukevat!
(E. Junkkaala saisi osallistua mielestäni tähän.)

toyota10 · Lokakuu 6, 2026, 3.09pm

Kiliasmi nähdään lain ja evankeliumin sekoittamisena, koska se muuttaa pelastus opin.

Ovat ratkaisseet sillä maallisen Israelin pelastumisen, että Kristus perustaa valtakuntansa maanpäälle.

Mirkku · Lokakuu 6, 2026, 3.33pm

Näin minäkin näen varsinkin vapaasuuntaisissa. Kiliasmissa Mäkelä on erehtynyt nähdäkseni sen ratkaisemattoman asian takia, mikä pahuus ja epäoikeudenmukaisuus maailmassamme lisääntyvästi vallitsee. Monessa asiassa Mäkelä on kuitenkin oikeassa ja tosi kristitty.
(Se on katkera totuus, mutta kuuluu asiaan, eikä ns. hyväosaiset ensimmäisenä taivaaseen pääse. Emme pysty omin voimin uskomaan Sovitukseen ja hyvään kuolemaamme yms.)